Mulle tehtiin käännös aika myöhäisessä vaiheessa, viikolla 37, kun synnytystapa-arvioultrassa huomattiin, että vauva oli perätilassa. Siihen saakka neuvolan lääkäri oli aina merkannut, että on raivotarjonnassa. En tiedä, oliko meidän neidillä sitten niin luinen pylly, että tuntui kokeiltaessa päältä. ;-)
Käsittääkseni, jos ulkokäännökseen joutuu, tehdään se noin viikolla 34. Aiemmin ei siitä syystä, että vauvahan voi kääntyä raivotarjontaan myöhemmin kuin keskimäärin ja myöhemmillä viikoilla vauva ei ehkä mahdu enää kääntymään. Muistaakseni kätilö sanoi, että noin puolet käännetyistä vauvoista pysyy raivotarjonnassa raskauden loppuun asti, mutta tuo puolet kääntyy sitten takaisin. Ensisynnyttäjän ei anneta ainakaan meidän sairaalassa yrittää perätilasynnytystä, mutta uudelleensynnyttäjää kannustetaan siihen.
Tuo itse kääntäminenhän on melko nopea "toimenpide", mutta ennen sitä otetaan melko pitkä käyrä ja makuutetaan sängyllä pää alaspäin kallistettuna noin 30 min-1 h. Käännöksen alussa annetaan supistuksia estävää suihketta suuhun, jonka jälkeen lääkäri ja kätilö mahan sivusta työntämällä ohjaavat vauvan päätä kääntymään kohti alaosaa. Vauvan asentoa ja vointia seurataan koko ajan ultraäänellä! Minusta käännös ei koskenut ja koska koko ajan piti keskittyä johonkin - hengittämään, rentouttamaan lihaksia jne. - oli se nopeasti ohi. Varsinainen kääntäminen taisi kestää muutaman minuutin. Tämän jälkeen otettiin taas pitkä käyrä - n. 1h - ja seurattiin supistuksia, koska kohtua oli "murjottu". Minulle ei edes tullut kipeitä supistuksia, vain sellaista säännöllistä kovottelua, joka loppui parissa tunnissa.
Tällainen kokemus minulla.
Se olisi sitten jo lokakuu, joillakin mahdollisesti viimeinen kokonainen kuukausi kuin vauva masussa. 
