Lokakuun juttuja

Pura niin paljon kuin siltä tuntuu :Heartred. Tiedän niin nuo fiilikset, kun tunteet sanoo toista ja järki yrittää sanoa muuta. On ymmärrettäviä nuo sinun pelot (joihin täällä varmasti moni muukin voi samaistua, minä mukaan lukien) ja niitä ei kuulu vähätellä :Heartred On niin suurista ihmeistä kyse, ei ihmekään että myös se pelko hiipii pintaan... Halaus! Ja kauniita, positiivisia ajatuksia Jokaiseen päivään.

Kiitos, ihana kuulla että tämmönen panikointi on normaalia eikä alkavaa hulluutta... :Heartred Mä oon luonteeltani ehkä muutenkin sellainen ahdistuja ennakkoon kaikesta ja pelkään pahinta niin ei tää raskaus tälle ihmistyypille ihan vähäpelkoisin aihe ole :/

Mut jospa se tästä, tällä palstalla kyllä tää vertaistuki on ihan parasta!
 
Kyllähän täällä kuulee myös niitä ihania tarinoita, kun joillakin esimerkiksi pitkän yrityksen jälkeen vihdoin tärppää :). Niitä kamalia tarinoitakin toki, mutta myös niiden kertojille palstojen vertaistuki on välillä todella tärkeää.

Yllätyin eilen siitä, miten pinnassa tunteet onkaan. Luin iltalehdestä pelkästään otsikon jostain jenkkiäidistä joka tappoi lapsensa uunissa, ja meinasi laatta lentää... Ihan kamalia juttuja, ja tarvis tosiaan jonkun suodattimen tonne iltalehteen "ei hirveitä lapsiaiheisia uutisia".

Hei pakko lisätä tähän et itellä nyt luultavasti tää raskaus on kovaa vauhtia menossa kesken (odotan et saan ultra-ajan ni tietää sit missä mennään) ja ainakin mä koen saavani täältä foorumilta eri keskusteluista vertaistukea ja jotenki koen että tää keskenmenokin on helpompi ite käsittää ja hyväksyä kun forumilta selviää etten todellakaan ole ainut joka kokee keskenmenon. Täältä saa myös faktatietoa eri tavoista millä voi mennä kesken. Pyrin ite ajattelemaan että keskenmenolle on joku syy ettei sikiöllä ollu kaikki hyvin ja kun tajuaa ettei sille itse voi mitään että raskaus päättyy keskenmenoon. Eli hyvä että täällä on myös niitä negatiivisia asioita niin tietää ettei ole yksin jos sen joutuu itsekin kokemaan joskus [emoji5]

Rv olis nyt neuvolan mukaan 7+1 ♡
 
Salaisella ei ole höpinöitä vielä, eli ei kun vain aloittelemaan. Meitä oli siellä vain kaksi ennen eilistä :)
 
Vertaistuki ja kokemusten jakaminen tosiaan iso syy miksi ainakin itse tykkään keskusteluja seurata. Turha jäädä itsekseen murehtimaan asiota, kun muiden kanssa jakamalla taakka edes hieman pienenee :Heartred

Ja ainakin itselle tärkeää päästä keskustelemaan raskaudesta, mies kun ei ihan kokoajan aiheesta ole keskustelemassa eikä lähipiiri vielä tiedä, joten juttuseura foorumilla on tärkeää :)
 
Tarvii kyllä sanoa että näitä palstoja kun lukee niin kyllä välillä ahdistuu kun kamalia tarinoita täynnä .... :sad001

Minullakin on kyllä pelkoihin vaikuttanut paljon, että tiedän, miten monella tavalla kaikki voi mennä pieleen. Kai siksi olin niin yllättynyt nopeasta tärpistä, kun olin lukenut niin paljon lapsettomuusjuttuja. Tuntui, että tosi monella menee vuosikausia saada plussa, joten olin ihan hämmentynyt, kun plussasin jo toisesta yrityskierrosta. Olin jo suunnilleen varautunut IVF-hoitoihinkin valmiiksi. :hilarious: Samoin foorumien ja blogien perusteella tuntui, että suunnilleen joka toinen raskaus menee kesken, vaikkei niin olekaan. Olen nyt yrittänyt rauhoittaa mieltäni mm. tällä sivustolla: https://datayze.com/miscarriage-chart.php

Tuon perusteella meillä on tänään (4+4) enää 20 prosentin mahdollisuus keskenmenoon, eli on paljon todennäköisempää, ettei tule keskenmenoa. Tuolla on myös kiva nähdä, miten todennäköisyydet paranevat päivä päivältä. :)
 
Jadine: meillä on sama la!! Huippu teksti ja linkki. Minä sain ämpäri tolkulla mielenrauhaa, ainakin hetkeksi!

Nauratti tuo valmiiksi hoitoihin ilmoittautuminen. :laughing001
 
Jadine kiva toi sun taulokko. Tosiaan vähän helpottaa, kun tietää, että km riski on nyt enää 8,7.:rolleyes:
Toisaalta en silti uskalla täysin huokaista, koska viimeksi nähtiin syke 7+0 ja meni silti kesken 9+3.

7+0
 
Jadine, kiitti linkistä! Mua helpotti kyllä suuresti kun oma riskiprosentti oli enää 5,6% :Heartred
Toki, niinkun moni muukin on sanonut, ei koskaan tiedä mitä eteen tulee mutta yritetään pysyä positiivisena :)
 
Tuo taulukko ei vaan hirveesti lohduta jos tapahtuu keskeytynyt keskenmeno. Ite en rehellisesti sanottuna oikeen ees osaa pelätä spontaania vuotoa, kun ei semmosesta oo kokemusta. Mulla ei ollut mitään kipuja eikä vuotoja mut joitain raskausoireita kylläkin, ja silti ennen esikoista ar-ultrassa todettiin alkion kehityksen päättyneen jo pari viikkoa aiemmin. Jotenkin kkm on niin julma, kun sitä saattaa monta viikkoa kuvitella kaiken olevan hyvin... Ilmeisesti kuitenkin spontaanit keskenmenot on (onneksi) yleisempiä kun keskeytyneet. Mutta kyllä itseäkin lohdutti esikoisen aikaan tieto, että sykkeen löytymisen jälkeen km-riski vähenee selvästi. Toivon kyllä että täällä ryhmässä ei tartte enää enempää uutisia keskenmenoista (millaisista hyvänsä) lukea! :Heartred
 
Tietysti kyseessä voi olla kkm tai tuulimuna. Sitähän ei voi oikein tietää ennen ultraa. Mutta itse pelkäsin varsinkin heti plussan jälkeen kemiallista raskautta ja tuntui, että todennäköisyydet ovat ihan 50-50, tuleeko tästä vauva vai ei, niin kyllä helpotti nähdä, että todennäköisyydet ovat jo todella aikaisin melko hyvät. Kemiallinen raskaus kai kuitenkin näkyy ihan vuotona niin aikaisin, ettei moni edes tiennyt olleensa raskaana.

Olin pelännyt, että minulla on niin lyhyt luteaalivaihe, ettei mikään ehdi kunnolla kiinnittyä, joten siksikin minulle oli tärkeää, että raskaus etenee tuota kriittistä alkuvaihetta pidemmälle. Myöhemminhän keskenmenot johtuvat usein siitä, että alkiossa on jotain vikaa. Minulle jo plussa oli ylipäätään todella rauhoittava juttu, että jos siitä ei tulisikaan vauvaa, niin se on kuitenkin merkki siitä, että moni asia toimii (minä ovuloin, miehen sperma on kunnossa jne.). Se, että pääsin tuota alkuvaihetta pidemmälle, on minulle yksi hyvä merkki lisää. En siis tarkoita vähätellä keskenmenoa yhtään, kyllä se minullekin olisi musertava uutinen, mutta kyllä kuitenkin antaisi toivoa tulevaisuuden suhteen, että tietää monien asioiden toimivan seuraavaa raskautta varten.
 
Kyllä keskenmeno on aina yhtä kurja, oli kyseessä sit kemiallinen, kkm, tuulimuna tai mikä vaan muu. Raskaustestin viivat on ajatuksissa heti vauva ja sen menetys on kamalaa. Kaksi olen itse kokenut (spontaanin vuodon ja tuulimunan joka lääkkeellisesti tyhjennettiin) ja kyllä ne oli ihan yhtä kamalia tilanteita :sad001
 
Olen nyt yrittänyt rauhoittaa mieltäni mm. tällä sivustolla: https://datayze.com/miscarriage-chart.php

Tuon perusteella meillä on tänään (4+4) enää 20 prosentin mahdollisuus keskenmenoon, eli on paljon todennäköisempää, ettei tule keskenmenoa. Tuolla on myös kiva nähdä, miten todennäköisyydet paranevat päivä päivältä. :)
Sinänsä tuo taulukko ei ainakaan minua auta yhtään, koska onhan raskaus voinut mennä kesken jo viikko sitten, mutta asia selviää vasta ultrassa. Monihan kantaa kuollutta sikiötä useamman viikon, ennen kuin ultrassa näkyy, että kehitys on loppunut viikkoja aiemmin. Eli vaikka taulukon mukaan huomenna riski on pienempi kuin tänään, ei sillä ole merkitystä, jos se isompi riskiluku toteutui jo viime viikolla.
 
Ottaen huomioon keskenmenotyypit, eli keskeytynyt, spontaani, tuulimuna , rypäleraskaus, kohdun ulkoinen ja mitä näitä nyt on niin kun on ultrassa poissuljettu tuulimuna+rypäle+ ku niin riski pieneni taas puolella...
Näille palstoille kirjoittelee usein ne joilla niitä huonoja kokemuksia on, kuin ne jolla kaikki mennyt hyvin ja niitähän ne isoin osa on. Palstoja lukiessa tulee vaan fiilis että 90% menee kesken vaikka oikeesti asiat on toisinpäin. Surullistahan se km on mutta sillon Alkiossa on vaan ollut joku vika eikä ole kehityskelpoinen. Et voi asialle itte yhtään mitään !

Neuvolasta sanottiin että eipä näitä palstojen juttuja kannata lueskella hirveesti kun tosiaan ikäviä asioita puidaan paljon enempi kuin hyvin menneitä... ittekki monet monet kerrat alkanut kuvittelee yhtä sun toista näitä lukiessa pahinta peläten....

Suosittelen ar-ultraa jos hirveästi stressaa...kun syke nähty ja alkio vastaa viikkoja niin taas ollaan paremmilla vesillä ja km mahdollisuus pienenee..
Ja noissa km- prosenttiluvuissa saattaa olla ikähaarukka ties mikä, jos ikää niin km todennäköisempää.. nekin nostattaa prosentteja...
Nauttikaa siitä raskaudesta ja ressaus pois !
 
Muokattu viimeksi:
Musta on vaan hyvä, että ihmiset puhuu muutakin kun siirappista vauvanodotushöttöä. Keskenmenot on selvästi yhä niin tabu, että niistä ei sais puhua ettei vaan nyt kukaan "suotta" huolestuisi. Kaikki ei pysty semmosessa hattaraisessa vauvakuplassa elämään, missä kaikki menee aina hyvin.
 
Mulla itselläni tämä tänne kirjoittelu on myös osa sitä pyrkimystä päästä nauttimaan raskaudesta. Kun vähän huolestuttaa, ajatukset pyörii kehää ja on tosi tärkeää saada purkaa sitä poiskin...
Me kaikki emme samalla tavalla osaa suhtautua rennon letkeästi näihin asioihin, mutta varmasti toivoisimme osaavamme.
Tässä ryhmässä on keskustelu ollut ihanan avointa ja runsasta. Toivottavasti se jatkuu samanlaisena. Kannustetaan toinen toisiamme, koska niin hassua kuin se onkin, tämä elämän upea mullistus voi olla myös todella voimakkaan stressin ja jopa ahdistuksen paikka.
 
Jadine, ihanan rationaalista ajattelua :). Ymmärrän hyvin tuon ajattelumallin, sillä onhan se helpottavaa saada jo plussa siihen tikkuun. Monilla kun sekin on työn takana. Jos perusasiat on kunnossa, niin onnistuneen raskauden mahdollisuus on jo tosi iso.
 
Tietysti kyseessä voi olla kkm tai tuulimuna. Sitähän ei voi oikein tietää ennen ultraa. Mutta itse pelkäsin varsinkin heti plussan jälkeen kemiallista raskautta ja tuntui, että todennäköisyydet ovat ihan 50-50, tuleeko tästä vauva vai ei, niin kyllä helpotti nähdä, että todennäköisyydet ovat jo todella aikaisin melko hyvät. Kemiallinen raskaus kai kuitenkin näkyy ihan vuotona niin aikaisin, ettei moni edes tiennyt olleensa raskaana.

Olin pelännyt, että minulla on niin lyhyt luteaalivaihe, ettei mikään ehdi kunnolla kiinnittyä, joten siksikin minulle oli tärkeää, että raskaus etenee tuota kriittistä alkuvaihetta pidemmälle. Myöhemminhän keskenmenot johtuvat usein siitä, että alkiossa on jotain vikaa. Minulle jo plussa oli ylipäätään todella rauhoittava juttu, että jos siitä ei tulisikaan vauvaa, niin se on kuitenkin merkki siitä, että moni asia toimii (minä ovuloin, miehen sperma on kunnossa jne.). Se, että pääsin tuota alkuvaihetta pidemmälle, on minulle yksi hyvä merkki lisää. En siis tarkoita vähätellä keskenmenoa yhtään, kyllä se minullekin olisi musertava uutinen, mutta kyllä kuitenkin antaisi toivoa tulevaisuuden suhteen, että tietää monien asioiden toimivan seuraavaa raskautta varten.

Voin samaistua tähän. Me yritimme ekaa lastamme vuositolkulla. Toinen tuli varoittelematta nopeasti. Kolmas raskaus oli kohdunulkoinen. Se, että nyt on taas päästy jo kohtuun asti, helpottaa jo suunnattomasti vaikka vähän pelkäänkin, ettei homma ole ihan kunnossa. Mutta tämä raskaus valaa muhun uskoa siitä, että voimme vielä onnistua.
 
Näille palstoille kirjoittelee usein ne joilla niitä huonoja kokemuksia on, kuin ne jolla kaikki mennyt hyvin ja niitähän ne isoin osa on. Palstoja lukiessa tulee vaan fiilis että 90% menee kesken vaikka oikeesti asiat on toisinpäin.

Tuota juuri tarkoitin, että näitä juttuja lukiessa tuntuu, että keskenmenoja on ihan hirveästi ja että saa olla oikeasti hyvä tuuri, ettei raskaus mene kesken, mutta oikeasti suurin osa raskauksista ei todellakaan mene kesken. Silloin on ihan helpottavaa nähdä tilastotietoja, mitä ne riskit oikeasti ovat. Siis tietysti hyvä, että keskenmenoistakin puhutaan, kun kyllähän ne ovat aika yleisiä, mutta ei niitä riskejä nyt kuitenkaan kannata liioitella.

Ja noissa km- prosenttiluvuissa saattaa olla ikähaarukka ties mikä, jos ikää niin km todennäköisempää.. nekin nostattaa prosentteja...

Tuolla linkkaamallani sivustolla saa laskettua prosentit nimenomaan iän ja parin muunkin muuttujan perusteella. :)

Jadine, ihanan rationaalista ajattelua :). Ymmärrän hyvin tuon ajattelumallin, sillä onhan se helpottavaa saada jo plussa siihen tikkuun. Monilla kun sekin on työn takana. Jos perusasiat on kunnossa, niin onnistuneen raskauden mahdollisuus on jo tosi iso.

En nyt tiedä, onko kauhean rationaalista, että olen pelännyt lapsettomuutta jo vuosia ennen yrityksen alkua. :p Vanhemmillani kesti myös kauan tulla raskaaksi ja minulla on ollut endometrioosiin viittaavia oireita, joten olin aina ajatellut, ettei raskaaksi tuleminen olisi helppoa minulle. Oli siis todellinen yllätys ja suuri helpotus tulla näin nopeasti raskaaksi. Mieskin, joka tietää, kuinka paljon olen pelännyt, sanoi, että jos raskaus nyt menisikin kesken, niin on tämä kuitenkin tosi hyvä merkki, että voin tosiaan tulla raskaaksi. En ensimmäisinä päivinä plussan jälkeen osannut edes yhtään ajatella, että tämä raskaus voisi oikeasti johtaa vauvaan, vaan mietin vain, että kunhan ei jää kemialliseksi, niin tämähän on tosi hyvä merkki. Ehkä joskus ultran jälkeen uskallan pikkuhiljaa ajatella, ettei kyseessä ole vain hyvä merkki vaan todennäköisesti tuleva vauva. :rolleyes:
 
Takaisin
Top