Jos nyt jo on tullut ajatuksiin mahdollisesti uusi raskaus, niin tänne juttua. :)
Lisää lapsia?
- Ketjun aloittaja rosmarinaa
- Aloituspäivämäärä
Itse puhuin jo heti samalla viikolla synnytyksen jälkeen, että vauvakuume iski uudestaan! :D no, sama vauvakuume jyllää edelleen mielessä ja entistä vahvempana. Nyytti on nyt 7vk ja haaveilen jo uudesta raskaudesta. Oon kai hullu. :D justhan ne raskauden aiheuttamat vaivat vasta loppu.
Puhuttiin miehen kanssa raskauden aikana, että seuraavaa alettaisiin kaavailemaan sitten kun mies saa vakipaikan ja saadaan ostettua oma talo. Työpaikka jo saatiin ja ens keväänä talokaupoille. Jotenkin kuitenkin tuntuu, et riistänkö tältä pikkunyytiltä nyt sit "hyvän vauva-ajan" pois, jos seuraava tulee ennen kuin nyytti täyttää 2v. Jotenkin siis sellanen olo, et lapsia "pitäis tehdä kolmen vuoden välein". :D en edes tiedä että mistä moinen mielikuva.
Onko muilla jo haaveissa tai suunnitelmissa seuraavaa?
Puhuttiin miehen kanssa raskauden aikana, että seuraavaa alettaisiin kaavailemaan sitten kun mies saa vakipaikan ja saadaan ostettua oma talo. Työpaikka jo saatiin ja ens keväänä talokaupoille. Jotenkin kuitenkin tuntuu, et riistänkö tältä pikkunyytiltä nyt sit "hyvän vauva-ajan" pois, jos seuraava tulee ennen kuin nyytti täyttää 2v. Jotenkin siis sellanen olo, et lapsia "pitäis tehdä kolmen vuoden välein". :D en edes tiedä että mistä moinen mielikuva.
Onko muilla jo haaveissa tai suunnitelmissa seuraavaa?
Mä olin esikoisen jälkeen varma, et en halua toista lasta. No, sitte mies sai ylipuhuttua tähän toiseen. Monta kertaa raskausaikana vannoin, et kaksi saa riittää. Nyt olen melkein itkenyt pari kertaa sitä, et enkö saakaa enää kokea tätä kaikkea ja haluan kolmannen. :D Saa nähdä montako lasta meillä vielä on. :D
Meillä on viides (ja ainakin näillä näkymin viimeinen) toiveissa heti, kun mun kroppa vaan antaa myöden. Oon imettänyt kaikkia vuoden, eikä mulla ole ehtinyt tulee menkkoja lasten välissä. Noin puolen vuoden tienoilla synnytyksestä olen silti alkanut tunnistaa ovulaation, että niillä main varmaan seuraavaa nytkin. :)
Enkä kyllä itse ole kokenut lasten kärsivän pienistä ikäeroista, päin vastoin. Ajatuksissa toki toi "riistän lapseltani vauva-ajan" on joka kerta Plussan pärähdettyä testiin ja ennen uuden vauvan syntymää, vaikkakin hyvin toivottuja kaikki ovat olleet. Joka kerta Noi ajatukset on osoittautuneet turhaksi!! Enemmän rakkautta ne seuraavat lapset saa, kun ekalla on syntyessään "vaan" vanhemmat, muilla lisäksi liuta sisaruksia.
Meidän vauva on siis nyt 5vkoa.
Enkä kyllä itse ole kokenut lasten kärsivän pienistä ikäeroista, päin vastoin. Ajatuksissa toki toi "riistän lapseltani vauva-ajan" on joka kerta Plussan pärähdettyä testiin ja ennen uuden vauvan syntymää, vaikkakin hyvin toivottuja kaikki ovat olleet. Joka kerta Noi ajatukset on osoittautuneet turhaksi!! Enemmän rakkautta ne seuraavat lapset saa, kun ekalla on syntyessään "vaan" vanhemmat, muilla lisäksi liuta sisaruksia.
Meidän vauva on siis nyt 5vkoa.
Tänne sit enemmän juttua vielä, kun tulee ajankohtaiseksi! :) tulipa hauska mielikuva vielä siitäkin, että pari toukokuista osuisi uudestaan samaan aikaan raskaaksi ja päätyisi taas samaan ryhmään juttelemaan. :D
Hyvä kuulla "kokeneemmilta", että ei ole vauva-ajan riistoa esikolta jos toinen tulee pian. :) mut kunhan tässä on nyt muutto suoritettu (1.9) ja mies saa aloiteltua töitä, niin pitää varmaan ottaa asia puheeksi tuon toisen puoliskon kanssa. :D
Raskauden ajoittaminen johonkin tiettyyn aikaan on aika mahdotonta, varsinkin jos ei tärppää heti, mut tykkäsin itse olla "vähän viileämpään aikaan" raskaana, joten kai se yritys ajoittuu taas sinne ensi vuoden kesä-elokuulle. En nimittäin kestä(nyt) yhtään kuumuutta koko raskauden aikana. Alkuraskaudesta (rv5-6) oltiin kreikassa viime syksynä ja voin sanoo, et oli aivan kamala reissu. Halasin kokoajan pyttyä ja kärsin huonosta olosta kuumuuden takia. Suomeen tultua olo helpotti heti ja raskauspahoinvointi alkoi sit vasta rv8-9 aikaan. Voin vaan kuvitella kuinka kamalaa se ois ollu kesällä! Sama nyt toukokuun alussa helteiden alettua olo oli ihan kamala kera loppuraskauden oireiden. Talvi oli taas ihana ja henkikin kulki. Sai nauttia. :D
Mutta tosiaan, jos se yritys alkaisi vuoden päästä ja jatkuisi siitä eteenpäin, vaikkakin sitten sen uhalla, että olisin koko kesän raskaana. Ei ne raskaudet vaan sillon ala, kun haluaisi.. :) pitää vain toivoa, että onni meille (ja muillekkin halukkaille) uudestaan suodaan.
Hyvä kuulla "kokeneemmilta", että ei ole vauva-ajan riistoa esikolta jos toinen tulee pian. :) mut kunhan tässä on nyt muutto suoritettu (1.9) ja mies saa aloiteltua töitä, niin pitää varmaan ottaa asia puheeksi tuon toisen puoliskon kanssa. :D
Raskauden ajoittaminen johonkin tiettyyn aikaan on aika mahdotonta, varsinkin jos ei tärppää heti, mut tykkäsin itse olla "vähän viileämpään aikaan" raskaana, joten kai se yritys ajoittuu taas sinne ensi vuoden kesä-elokuulle. En nimittäin kestä(nyt) yhtään kuumuutta koko raskauden aikana. Alkuraskaudesta (rv5-6) oltiin kreikassa viime syksynä ja voin sanoo, et oli aivan kamala reissu. Halasin kokoajan pyttyä ja kärsin huonosta olosta kuumuuden takia. Suomeen tultua olo helpotti heti ja raskauspahoinvointi alkoi sit vasta rv8-9 aikaan. Voin vaan kuvitella kuinka kamalaa se ois ollu kesällä! Sama nyt toukokuun alussa helteiden alettua olo oli ihan kamala kera loppuraskauden oireiden. Talvi oli taas ihana ja henkikin kulki. Sai nauttia. :D
Mutta tosiaan, jos se yritys alkaisi vuoden päästä ja jatkuisi siitä eteenpäin, vaikkakin sitten sen uhalla, että olisin koko kesän raskaana. Ei ne raskaudet vaan sillon ala, kun haluaisi.. :) pitää vain toivoa, että onni meille (ja muillekkin halukkaille) uudestaan suodaan.
Mä oon aina halunnu 2-3 lasta, jotta lapsilla olisi sisaruksia edes se yksi :) mies on samoilla linjoilla ja vaikka synnytyksessä vannoin etten enää koskaan synnytä ja ihmettelin miks kukaan haluaa kokea sitä uudelleen kun tietää mitä se on niin viikon päästä olin jo eri mieltä :D toisaalta nyt on niin väsy olo jotenkin joka päivä ollut että vähän ahdistaa ajatus, jotta tää pitäis elää läpi vielä uudestaan.. Meillä ei kuitenkaan ole toinen lapsi vielä ajankohtainen, koska haluan ensin koulun loppuun ja muuttaa takaisin lähemmäs meidän sukuja, ennen kun seuraava syntyisi (toki raskaana voisi jo olla), joten kerkiää tässä välissä vielä väsymyksestä toipuakin :) mulla siis on toivottavasti vaan 2v koulua jäljellä sitten kun palaan sinne täysipäiväisesti vuoden päästä, jos saisin vikan puoli vuotta nipistettyä pois!
iinama
Puuhakas puhuja
Mä oon kans aina ajatellu että enintään 2 vuotta ikäeroo lapsille ja 2 tai 3 olis toiveissa :D nyt kun on n. 5 viikkoa takana ensimmäisen lapsen kanssa, niin suoraansanottuna kauhistuttaa ja pelottaa, että vieläkö pitäs lisää tehdä. Ensimmäiset 3 viikkoo oli mulle jotenkin tosi kamalia, eikä paljoo muuta miettiny kun "ei enää koskaan!" mut kyllä pikkuhiljaa ne kamalatkin ajat haihtuu mielestä. "Onneks" sektion jälkeen ei vuoteen suositellakkaan raskautta, jospa sitä aika kultais muistot, koska kyllä me jokatapauksessa isompi perhe haluttais.
Ehkä lähinnä toivoisin, et mulla olis mahdollisen seuraavan kerran aikana enemmän apukäsiä. Mies kun alko uudesta lapsesta jo puhumaan, niin sanoin suoraan ettei oo tulossa jos sama meininki jatkuu, että mä 4 päivää sektiosta itken kipua ja väsymystä ja siivoon/pyykkään/tiskaan kaikki hetket kun vauva ei oo tissillä.
Tästäpä tulikin mun tunteiden purkaus :D
Ehkä lähinnä toivoisin, et mulla olis mahdollisen seuraavan kerran aikana enemmän apukäsiä. Mies kun alko uudesta lapsesta jo puhumaan, niin sanoin suoraan ettei oo tulossa jos sama meininki jatkuu, että mä 4 päivää sektiosta itken kipua ja väsymystä ja siivoon/pyykkään/tiskaan kaikki hetket kun vauva ei oo tissillä.
Tästäpä tulikin mun tunteiden purkaus :D
Odette
Piirimestaruustason postaaja
Mä en ole kyllä ehtinyt pohtia asiaa ollenkaan. Toisaalta ikää on sen verran, että raskaaksi tuleminen ei ole enää mitenkään itsestään selvyys, ja toisaalta riskit esim. kehityshäiriöihin kasvavat koko ajan, että jos toista lasta haluaa yrittää, ei ole kauaa aikaa hukattavaksi. Toisaalta nyt tuntuu, että kaikki on niin uutta ja vauva on niin pieni 5vkoa, että nyt yrittää nauttia näistä päivistä, jos vaikka jää ainoaksi lapseksi ja vauva-ajaksi. Miehellä on useampi sisarus, mulla yksi, joten tavallaan olisi kiva, että lapsi ei jäisi ainoaksi. Mutta just nyt ei esim. seksi käy mielessä, vaan haluan saada alapään haavan paranemaan kunnolla, että pitää katsoa joskus myöhemmin, mitä mieltä mieskin on (ei olla siis tästä aiheesta puhuttu lainkaan). 
Toisaalta ikää on sen verran, että raskaaksi tuleminen ei ole enää mitenkään itsestään selvyys, ja toisaalta riskit esim. kehityshäiriöihin kasvavat koko ajan, että jos toista lasta haluaa yrittää, ei ole kauaa aikaa hukattavaksi. Toisaalta nyt tuntuu, että kaikki on niin uutta ja vauva on niin pieni 5vkoa, että nyt yrittää nauttia näistä päivistä, jos vaikka jää ainoaksi lapseksi ja vauva-ajaksi. Miehellä on useampi sisarus, mulla yksi, joten tavallaan olisi kiva, että lapsi ei jäisi ainoaksi. Mutta just nyt ei esim. seksi käy mielessä, vaan haluan saada alapään haavan paranemaan kunnolla, että pitää katsoa joskus myöhemmin, mitä mieltä mieskin on (ei olla siis tästä aiheesta puhuttu lainkaan). Mä oon varovasti jo miehelle puhunut siitä kolmannesta ja ei se sitä ainakaan heti tyrmännyt. :) Mut haluaisin ehkä pitää nytkin jotain 3 vuotta eroa. Tämä ikäero tuntuu aika hyvältä, kun esikoinen pystyy tekemään jo paljon asioita itse. Ei ole kahta "hoidettavaa". Meillä molemmilla kerroilla raskaaksi tulo on ollut todella helppoa ja onnistunut heti ensimmäisellä kierrolla.
Mrs. Peek-a-boo
Näppärä viestien naputtelija
Olen miettinyt asiaa, mutta rankka raskaus pahoinvointeineen, ikävä synnytyskokemus ja ikä saattavat johtaa siihen, että tyydyn suosiolla yhteen ihanuuteen. Täytyy katsoa :)
Mieli voi muuttua, kun odottaa muutaman vuoden. :) Niin ainakin mulle kävi. Toinen raskaus ja synnytys oli positiivinen yllätys, ne oli niiiiiin helppoja! Ja vauvakin on niin tyytyväinen, et aivan eri maata kuin esikoinen oli aikanaan. Siksipä se kolmas ei enää tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta. :D Nyt kun katsoo tuota sisarusrakkautta, niin melkein liikuttaa. Sanoinki miehelle, et en mä voi olla niin itsekäs, et en suo lapsilleni lisää rakastettavia sisaruksia. :)
Mun työkaveri sanoo aina hyvin, et tehtyä lasta et kadu, mut tekemätöntä kadut. :)
Mrs. Peek-a-boo
Näppärä viestien naputtelija
Niin eihän sitä tiedä. Olen tällä hetkellä 33-vuotias ja ammattillisesti sekä taloudellisesti olisi paljon parempi, jos saisi lapset lyhyellä aikavälillä. Selkäni meni kuitenkin synnytyksessä rikki eli en haluaisi tulla nyt raskaaksi. Parin vuoden kuluttua, jolloin olen todennäköisesti jo ihan toipunut ja esikoinen olisi jo vanhempi, niin olisi muuten kaikin puolin huonompi ajankohta lapselle, joten lapsiluku saattaa jäädä hyvin yhteen. Onneksi kavereissa on muita yksilapsisia perheitä, niin on seuraa aina tarjolla, mutta eihän se ole sama kuin sisarus. Pikkuisemme vaikuttaa sen verran leppoisalta kaverilta, että sen takia ehkä jollakin tasolla kakkonenkin houkuttelisi (järkiperusteiden vastaisesti), vaikka eihän sitä tiedä minkälainen kakkonen olisi (olisiko edes terve jne.), joten aika näyttää mihin vaaka kallistuu :)
Meilläkin on ollut mietinnässä toinen.
Joinain päivinä tuntuisi tosi luonnolliselta tehdä toinen lapsi ja joinain päivinä taas ei.
Joskus nuorempana olisin varmaankin tehnyt liudan lapsia, mutta nyt kun ikää alkaa olemaan se 30v, niin en ole enää varma.
Mietityttää kovasti, että miten aika riittäisi kahdelle lapselle, parisuhteelle, koirille, hevoselle jne jne. Saattaa kuullostaa itsekkäälle, mutta väkisinkin näitä miettii. Jopa talousasiat mietityttää, kun haluaisin olla lasten kanssa kotona mahd. pitkään, mutta nyt jo näyttää pahasti siltä, että joutuisin menemään töihin heti kun vanhempainraha loppuu. Mieheni palkalla emme saa laskuja maksettua mitenkään. Ajatuskin 9kk:n ikäisen hoitoon laittamisesta ottaa sydämestä.
Lisäksi koin raskausajan tosi vaikeaksi ja synnytyskin oli aika karmea kokemus, vaikka selvisinkin "vähin vammoin". Pelottaa, että jos seuraava kerta onkin pahempi.
Ja kaikesta huolimatta kuitenkin ajattelen, että jos toisen tekisi, niin haluaisin alkaa yrittämistä ensi kesänä. Sillä pitkää väliä lapsille en halua.
Joinain päivinä tuntuisi tosi luonnolliselta tehdä toinen lapsi ja joinain päivinä taas ei.
Joskus nuorempana olisin varmaankin tehnyt liudan lapsia, mutta nyt kun ikää alkaa olemaan se 30v, niin en ole enää varma.
Mietityttää kovasti, että miten aika riittäisi kahdelle lapselle, parisuhteelle, koirille, hevoselle jne jne. Saattaa kuullostaa itsekkäälle, mutta väkisinkin näitä miettii. Jopa talousasiat mietityttää, kun haluaisin olla lasten kanssa kotona mahd. pitkään, mutta nyt jo näyttää pahasti siltä, että joutuisin menemään töihin heti kun vanhempainraha loppuu. Mieheni palkalla emme saa laskuja maksettua mitenkään.
Ajatuskin 9kk:n ikäisen hoitoon laittamisesta ottaa sydämestä.Lisäksi koin raskausajan tosi vaikeaksi ja synnytyskin oli aika karmea kokemus, vaikka selvisinkin "vähin vammoin". Pelottaa, että jos seuraava kerta onkin pahempi.
Ja kaikesta huolimatta kuitenkin ajattelen, että jos toisen tekisi, niin haluaisin alkaa yrittämistä ensi kesänä.
Sillä pitkää väliä lapsille en halua.Mä ainaki haluan täydestä sydämestä kannustaa kaikkia siihen toisen tekemiseen. Mulla oli ensimmäisen jälkeen trauma raskausajasta, synnytyksestä ja vauva-ajasta. Ne kaikki oli kauheita, todella vaikeita. Toisen kohdalla ei mitään ongelmaa, ei edes pahoinvointia! Tämän halusin sanoa sillä, et niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, mut kaikki raskaudet on niin erilaisia. :)
Osaako joku kokeneempi sanoo, et kuinka omatoiminen 2 vuotinen on? Jos se toinen tulis niissä main, ku eka on 2v, ni kuinka paljon on vielä hoidettavaa ekassa? Siis et onko se vielä ihan iholla kii 24/7? :D mulla kokemusta alle 4v lapsistan tasan sen verran mitä tässä 7vk aikana oppinu.
Kaksi vuotiaitakin on varmasti erilaisia, mut meidän esikoinen oli aika omatoiminen jo kaksi vuotiaana. Söi itse, leikki itsekseen/kavereitten kanssa yms. Kuivaksi opeteltiin just siinä kahden vuoden iässä, et se varmaan olisi jäänyt opettamatta, jos olisi ollut vauva. Tosin yöt oli vielä silloin aika katkonaisia ja se oli syy, miksi en vielä silloin halunnut toista lasta. En olisi jaksanut valvoa kahden kanssa. :)
Arki kahden pienen kanssa on ollut helpompaa mitä kuvittelin. :)
Tosin yöt oli vielä silloin aika katkonaisia ja se oli syy, miksi en vielä silloin halunnut toista lasta. En olisi jaksanut valvoa kahden kanssa. :) Arki kahden pienen kanssa on ollut helpompaa mitä kuvittelin. :)
Osaako joku kokeneempi sanoo, et kuinka omatoiminen 2 vuotinen on? Jos se toinen tulis niissä main, ku eka on 2v, ni kuinka paljon on vielä hoidettavaa ekassa? Siis et onko se vielä ihan iholla kii 24/7? :D mulla kokemusta alle 4v lapsistan tasan sen verran mitä tässä 7vk aikana oppinu.
Minä tuolta huhtikuisista kommentoin tähän. Meille syntyi toinen lapsi 5.5. ja ikäeroa esikoiseen tuli reilu 1 v 10 kk. Nyt täällä on siis 2-vuotias vilkas ja toimelias isoveli ja 2,5-kuinen pikkuveli.
Tosi paljonhan se vaihtelee, että mitä 2-vuotias osaa, miten nukkuu ja on kiinni vanhemmissa jne. Meillä ei tuo poika ole koskaan ollut mikään sylilapsi, joten sen puoleen pääsen helpolla kun olen yksin lasten kanssa, että hän ei roiku puntissa koko aikaa. Leikkii hyvin itsenäisesti.
Kuiva hän ei vielä ole, mutta pidättää pissaa pitkiäkin aikoja ja käy potalla. Kakka tehdään vaippaan, vaikka vielä 1,5-vuotiaana teki sen pottaan.
Yöt on välillä nukuttu heräämättä ja välillä heräilty useasti. Se on mennyt suunnilleen muutaman kuukauden-puolen vuoden kausissa, että miten yöt sujuu. Ennen vauvan syntymää oli parin-kolmen kuukauden huonojen öiden jakso, mutta nyt kyllä nukkuu yön taas heräämättä.
Ei syö itse muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, vaikka osaa kyllä.
Ei puhu juurikaan vielä, mutta kommunikoidaan keskenämme omalla tavallamme. Tekee paljon asioita pyydettäessä ja ymmärtää kyllä tosi paljon. Osaa esim. kulkea rappuset, joten ei tarvi kantaa molempia lapsia kerrosten välillä. Ja hakee tai vie tavaroita ja välillä jopa siivoaa jälkensä.
Vauva taas on paljon leppoisampi tapaus kuin esikoinen aikanaan, joten sekin helpottaa arkea. Eikä vietä tissillä niin pitkiä aikoja kuin esikoinen, vaikkakin syö useammin eikä nuku öisin yhtä pitkiä pätkiä kuin veljensä aikanaan. Mutta se ei haittaa, kun vauva on muuten niin tyytyväinen. Tämä vauva-arki toisen kanssa on mennyt kyllä käsittämättömän helposti. :) Tässä ei kuitenkaan tarvi enää läpikäydä sitä henkistä muutosta kahden aikuisen perheestä lapsiperheeksi, mikä oli ehkä se rankin osuus esikoisen vauva-ajassa.
Eniten olen ollut yllättynyt siitä, että lapset ovat jokainen omia persooniaan jo vauvasta saakka eikä kaikki tosiaan mene samalla tavalla kuin edellisen kanssa.
Muokattu viimeksi:
Kiitos viestistäsi! :) tästä sai aika hyvän kuvan millainen 2v on suunnilleen. Vaikkakin jokainen on erilainen ja eri aikaan kehittyvät juuri niinkuin sanoit. Mutta haluankin kuulla monesta eri perheestä kertomuksia millaisia vauvat ja taaperot ovat missäkin vaiheessa. :)