Liikuntaan kannustushuutosakki

[Sointu-Helmiina]

Yks sohvaperuna täältä tunnustautuu... Olen kyllä joskus ollut hyvinkin kova kuntoilija, painanut pitkin metsiä yks lapsi repussa, yks vaunuissa ja kaks koiraa kyljessä. Mutta mitäpä niillä menneillä saavutuksilla kehuskelemaan, kun nykyliikunta on lähinnä kohtuu näppärää vauhtia tapahtuva portaiden kipaisu kellariin.

Nyt sitten 9 kk päässä siintää raskaampi vaihe (sanaleikki tahaton ), lasta pitää varautua kanniskelemaan paljonkin, eihän sitä tiedä, millainen kaveri sieltä tulla tupsahtaa. Olis kiva saada voimaa käsiin.

Mä lihon aina sekä raskaana että imettäessä. Kääntöpuolena sitten ravintoa riittää sekä äidille että vauvalle, että ei se pelkästään huono asia ole. Vaan olis mukavaa ottaa siitä kiinni vähän etukäteen, jos vaikka sais kävelylenkit aloitettua. Noin niin kuin kulutusta lisäämällä.

Mies aikoinaan möläytti, että luuli kaikkien naisten olevan notkeita, mutta sitten tapasi minut. :banghead: Olen jo vuosia haaveillut, että sais venyteltyä säännöllisesti, ja todistaa tämän lausuman vääräksi. Venyttelyä kehiin!

Näistä on hyvä suunnitelmasoppa tehty, kun mausteeksi lisää vielä lantionpohjan ja syvien vatsalihaksien harjoitukset, niin saataiskohan tästäkin mammasta hiukan terveempi synnyttäjä. Vain toteutus puuttuu!

Tulkaa tähän ketjuun kehumaan estoitta liikuntasaavutuksillanne, kertomaan harrastuksistanne, kannustamaan muita ja antamaan vinkkejä! Ja jos pää on pöntössä viikkotolkulla, liikunta on aivan luvallista unohtaa kokonaan, ei syyllistytä.

 

[Iines-19]

Minä hyppään kanssa tänne ketjuun. Ennen on tullut jopa juostua, nyt harrastan liikuntaa kävelemällä sohvan ja jääkaapin väliä.

Tarkoitus ois alkaa kävelemään töihin. Nyt vaan on koko ajan jotain palaveria tms. että tarttee auton. Ja lenkille pitäisi vetää ittiä.

 

[Novem]

Tämä onkin hyvä ketju :) Mä kävin vielä muutama kuukausi sitten neljä kertaa viikossa salilla, mutta tällä hetkellä mun työmatka on 180 km, joten kaikki aika menee matkalla istumiseen :banghead: Parin viikon päästä tilanne kohentuu vähän, kun työmatka lyhenee 80 kilometriin... Ei hyvä tilanne kyllä siltikään! Toisaalta saan gradun tarkastukseen vielä ennen pääsiäistä, joten edes vapaapäivät voi jatkossa pyhittää liikunnalle. Aerobistakin pitäisi kyllä saada johonkin väliin tungettua, joko kävelyä tai pyöräilyä...

 

[Haukikanto]

Kyllä ei tykännyt pilateksesta. Olen sitä yrittänyt pitää harrastuksena, sais samalla selkävaivat pysyyn pois Onneksi kesätauko on olemassa.. :D Eli täällä myös yksi entinen urheilija, nykyinen sohvaperuna ilmottautuu... Aiemmin liikuin paljon, nykyään en juuri lainkaan... Työmatkat menee pyörällä suht usein mutta kauemmas kauppaan tulee nykyisin mentyä autolla kun asutaan mukamas kauempana paljonkin nykyisin. Lähikaupasta tosin voi kävellen hakea jotain. Karkkeja en syö nykyään enää niin paljoa kuin aiemmin mutta en kyllä vihanneksiakaan...

 

[mrz]

Täällä yksi, jonka pitäis liikkua enemmän. Mua ei oo koskaan kiinnostanut liikunta itsessään, oon lapsena asunut maalla ja siellä on tullu liikuttua huomaamatta koko ajan. Mut sit ku muutin kaupunkiin ja ois pitäynyt oikeesti lähteä liikkumaan, ni ei nappaa yhtään. Lisäksi oon aina ollut todella hoikka eli pelkään et laihdun vaan lisää liikkumalla. Nyt raskausaikana pitäs vahvistaa ainakin selkää, vatsoja (sen verran ku saa), käsiä ja ihan yleiskuntoa. En vaan tiedä miten. Salilla kävin, mut se jäi huonon sijainnin takia kokonaan. Onneksi edes työ on vähän fyysinen, kun lapsia nostellaan, leikitään, puetaan, ulkoillaan...

 

[Sointu-Helmiina]

Kivaa, kun meitä saatiin heti porukka kokoon, lisää mukaan vaan pitkin matkaa.

Tällain rapakunnosta lähtemisessä suurin ongelma on teho, sitä tuppaa aina tekemään liikaa ja liian kovaa, ja sitten ei jaksakaan pitää liikuntarutiinia yllä. Muistan, miten sitä joskus ennen liikkui, enkä osaa lähteä nykyisen kuntotasoni mukaan.

Mrz, jos jotain ohjattua haluat lähteä harrastamaan, niin (mamma)jooga voisi sopia sulle? Mitä tahansa liikuntaa päiviisi lisäätkään, mieti jo etukäteen, miten korvaat sen kuluttamat kalorit. Joku palautusjuoma ja heti syöty suht kaloripitoinenkin välipala kuulostaisi hyvältä.

Luulenpa, että jonkin asteinen kotitreeni olisi sovitettavissa kaikkien viikkoihin, jos puhutaan ihan 10-15 minuutin tuokioista. Kotijumpan haastavuus on aikaansaamisessa, ja siihen voisi ryhmän tuki olla omiaan.

Jos yritettäisiin polkaista jonkinlainen yhteinen jumppa pystyyn, ja jopa sopia jokin yhteinen päivä tai jopa ajankohta (no tää nyt on jo liioittelua) sen tekemiseen? Mä en esimerkiksi tahdo saada aamuisin itsekseni aikaiseksi mitään, mutta jos olisin sitoutunut kaksi kertaa viikossa viettämään 15 minuuttia kehonhuollon parissa, en kehtaisi olla tekemättäkään.

Jos tää tuntuu liian hurjalta, voi kukin tehdä oman yksilöllisen suunnitelmansa, ja vaan raportoida, miten menee. Suosittelen kyllä istumaan kalenterin ääreen, ja miettinään, miten oma liikuntaviikko voisi sujua, ja sitten yrittää pitää kiinni sinne merkityistä harjoituksista. Niiden ei tosiaan alkuun tarvitse olla kuin pari 10 minuutin tuokiota, tarkoitus on enemmän harjoitella uutta rutiinia kuin varsinaisesti saada mitään tuloksia aikaan. Tämä siis meille sohvankuluttajille, Novemilla on niin hyvin liikunta vielä muistissa, että lähinnä tuo ajankäytön ongelma estää supersuoritukset, ja sekin kohta ratkeamassa. Olen kade.

Nyt tarttis vielä itsekin noudattaa omia neuvojaan.

 

[Novem]

Nuo Sointu-Helmiinan ehdottamat lyhyetkin liikuntatuokiot on hyödyllisiä, ja niistä sitä vähitellen pääsee vauhtiin :) Ja jos aloittaa pitkän tauon jälkeen, kunnon huomaa onneksi nopeasti kohentuva, ja se jos mikä motivoi! Niin ja nyt kun en oo päässyt normaaliin malliin treenaamaan, oon koettanut epätoivoisesti pitää edes osaa lihaskunnosta yllä tekemällä välillä työpäivän aikana erilaisia kyykkyjä Mun aiempi työ oli hyvin fyysinen, kun taas nykyään tulee enemmän vain seistyä ja istuttua. Siksikin tuollainen pieni taukoliikunta tekee hyvää!

 

[Eepu]

Munki pitäis huonon selän takia saaha lihaskuntoo vähä paremmaks. Viime kesän ja syksyn joogailin ahkeraan, mutta sitte se jostain syystä jäi. Se on kyllä tosi hyvä kehonhallinnan ja lihaskunnonki kasvattaja, pitäis kaivaa matto taas esiin ja ruveta joogaamaan.

 

[Iines-19]

Jes, pitkiltä päiväunilta sain repäistyä itseni lenkille. Kävin reippaalla tunnin kävelyllä. Oliki eka kerta tälle viikolle. Huomenna suunnittelin käveleväni töihin... Miten teillä muilla liikuntahommat on lähtenyt käyntiin?

 

[Eepu]

Ei kyllä mitenkää, mitä nyt töissä tulee käveltyä..

 

[Sointu-Helmiina]

Mahtavaa, Iines! Siitä se lähtee!

Mulla vasta ensimmäinen lähes normaali päivä tän inhottavan flunssan jäljiltä. Tai jotenkin kuulostaisi sopivasti kamalammalta sanoa bronkiitti, keuhkopuhkentulehdus, vaan kun jokainen yskä on sellainen. Mut tää oli kamala, meinas työntää kaveriksi poskiontelontulehduksen ja korvatulehduksen, mutta haudoin kylmällä, niin tuntui auttavan. Ikä on tuonut tullessaan ihmeellisen oman voinnin kauhistelun ja kuulostelun, siinä missä parikymppisenä porskutti menemään, nyt googlaa joka välissä, paljonko elinaikaa on jäljellä, kun kylkeen pistää hengittäessä.

Eli täällä vasta suunnitellaan. Ajattelin ottaa ensi viikon tavoitteeksi yhden (!) kävelylenkin ja kolme 10 minuutin venyttelytuokiota. Viikonloppuna lähinnä pihatöitä, kyllä niissäkin hiki tulee.

Noni, kaikki mukaan, nimetkääs viikonlopulle tai ensi viikolle yksi tavoite, saa toki listata niin monta kuin haluaa, mutta sitten voi toteutus olla liian vaikeaa.

 

[Novem]

Hienoa, Iines-19! :)

Sointu-Helmiina, Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni Tuo sun suunnitelma kuulostaa helposti toteutettavalta. Ja hyötyliikuntakin lasketaan!

Mä otan viikonlopun tavoitteeksi yhden kävelylenkin, ja ensi viikon tavoitteeksi kolme salikäyntiä. Meinasin sanoa kaksi, mutta mennään nyt kuitenkin kolmella

 

[Iines-19]

Mun tavoite on kaksi kävelylenkkiä viikonlopun aikana. Ja ens viikolla on tavoite myös kolme lenkkiä... Helpompi sanoa kuin tehdä... Aikaa on vaikea löytää, mutta pakkohan se on kun täällä menee lupaamaan.

 

[Tintuska]

Mun pitäis kanssa päästä sohvalta ylös oishan tosa noi koirat mitä pitäis lenkitellä, mut helpommin sanottu ku tehty.. Lasten kanssa se ei oo mikään helpoin yhtälö ja sitten kun isäntä tulee töistä on itellä jo niin laiska olo ettei vaan saa aikaseksi..

 

[KaislaS]

Tasan ei käy onnenlahjat.. omalla kohdalla liikunta, aika usein kova ja vauhdikas ovat henkisen ja fyysisen voinnin osalta elinehdot, niin nyt mietityttää, että miten tässä malttaa jatkossa rauhoittaa tahtia Olo on voiman puutetta (siis raskaiden asioiden liikuttelun vaikeutta, johtuu ilmeisesti nousevasta progesteronista) lukuunottamatta hyvä ja kauhulla lasken viikkoja kuinka kauan uskaltaa vielä rymytä ilman, että aiheuttaa turhia riskejä - meneekö haaveillut Alppien ja Åren pyöräilyreissut ohi suun Ite varmaan uskallan vielä kisatakin touko-kesäkuun vaihteessa, mutta noinkohan ukko antaa lupaa kun onnistuin joulukuussa katkaisemaan pohjeluun samaisen harrastuksen parissa.

Mutta siis täältä kyllä tsempit kaikille liikkumiseen, monesti nahkea ja väsy olo myös helpottaa sillä, kun saa ahterinsa liikkeelle ja ulos - nytkin on mitä mainiointa ulkoilukeliä tiedossa! Ja salireeni auttaa kipuihin, kolotuksiin, liikkuvuuteen ja kasvava lihasmassa myös auttaa pitämään sokerit ja rasvat kurissa.

 

[Sointu-Helmiina]

KaislaS, sä olet luultavasti niin kovakuntoinen ja taitava, että pystyt varnasti muutaman kuukauden jatkamaan lähes entiseen malliin, kunhan kuuntelet itseäsi. Toisessa ketjuissa kerroit, että voimakehitys ei jatkunut toivotusti, joten sen väittäisin kehon vinkiksi. Tuskin sillä ihan alkuun on merkitystä, mutta raskauden edetessä pitää malttaa kuunnella omaa vointiaan. Silti tiedän vaikka juoksijoita, jotka ovat juosseet ihan laskettuun aikaan saakka, toki tahtia on sovitettu kasvavaan mahaan.

Ehkä tuossa kuvaamassasi hyvin fyysisessä liikkumistavassa on ongelmana se, että siinä ei niin välitetä kivusta ja mennään veren maku suussa. Ilman kyytiläistä itsensä äärirajoille vetäminen on ihan ok, mutta raskaana voi joku tärkeä varoitus jäädä huomaamatta. Tästä voisi löytyä muilta urheilevasti raskaana olleilta vertaustukea ja vinkkejä.

Onnettomuuden riskin ottaisin kuitenkin vakavasti. Toki teet itse päätöksen siitä, kuinka suuri riski on, mutta kyllä ihan pahasti kaatuminenkin voi aiheuttaa keskenmenon, vaikka en pelotella haluakaan. Ehkä tässä kuuntelisin miestä. :)

"Urheilevasti raskaana..." No, kai siitä ymmärtää.

 

[Iines-19]

Jes, eilenkin sain käytyä lenkillä. Ja vieläpä kahdesti. Eka kävin ystävän kans pitemmästi ja sitten naapurin koiraa käytin illalla lenkin, kun ovat reissussa. Se on jo vanha koira, niin puolen tunnin lenkki on maksimi. Mutta hyvin tuli itselle liikuntaa. Tänään lisää. Tää ryhmä on just hyvä, tsemppaa ittiä ku raportoi johonki niin hyvässä kuin huonossa...

 

[Sointu-Helmiina]

Oo, wau, Iines, sähän olet ihan liekeissä!

 

[Sointu-Helmiina]

Jihuu, nyt mäkin sain käytyä pienellä kävelyllä metsässä. Puolisen tuntia vaan, mutta on sekin jotain!

 

[KaislaS]

KaislaS, sä olet luultavasti niin kovakuntoinen ja taitava, että pystyt varnasti muutaman kuukauden jatkamaan lähes entiseen malliin, kunhan kuuntelet itseäsi. Toisessa ketjuissa kerroit, että voimakehitys ei jatkunut toivotusti, joten sen väittäisin kehon vinkiksi. Tuskin sillä ihan alkuun on merkitystä, mutta raskauden edetessä pitää malttaa kuunnella omaa vointiaan. Silti tiedän vaikka juoksijoita, jotka ovat juosseet ihan laskettuun aikaan saakka, toki tahtia on sovitettu kasvavaan mahaan.

Ehkä tuossa kuvaamassasi hyvin fyysisessä liikkumistavassa on ongelmana se, että siinä ei niin välitetä kivusta ja mennään veren maku suussa. Ilman kyytiläistä itsensä äärirajoille vetäminen on ihan ok, mutta raskaana voi joku tärkeä varoitus jäädä huomaamatta. Tästä voisi löytyä muilta urheilevasti raskaana olleilta vertaustukea ja vinkkejä.

Onnettomuuden riskin ottaisin kuitenkin vakavasti. Toki teet itse päätöksen siitä, kuinka suuri riski on, mutta kyllä ihan pahasti kaatuminenkin voi aiheuttaa keskenmenon, vaikka en pelotella haluakaan. Ehkä tässä kuuntelisin miestä. :)

"Urheilevasti raskaana..." No, kai siitä ymmärtää.

Eihän se reenin ja menemisen hidastaminen ei varmasti ole sitten ajankohdan vastaan tullessa lainkaan yhtä hankalaa kuin miltä ajatukseen valmistautuminen tuntuu just nyt. Pitää kuulostella kroppaa ja varmaan jutella asiantuntijoidenkin kanssa, ei ole syytä riskeerata tulokkaan tai omaakaan synnytyksen jälkeistä hyvinvointia liialla töhöttämisellä. Loukkaantumisten välttely on kannattavaa jo siitäkin syystä, että kipulääkitys jne ovat paljon rajatumpia.. mutta eiköhän tässä tasapaino löydy.

Ja mun kroppa on voimantuoton puolesta reagoinu samalla tavalla myös normaalin kierron kanssa ja voimat on olleet kadoksissa 1 viikon kierrosta.. kattoo tämänki miten alkaa elimistö tottua muuttuvaan tilanteeseen.