Liikunta

Mä tein varovaisia etunojapunnerruksia seisaaltani seinää vasten, varovasti kyykkyyn, niin pitkälle kuin selkäkipu antoi myöten, pystypunnerruksia kahvakuulalla yms. jumppaa.
Ei siinä hikeä saanut, mutta tyhjää parempi.
Lomalla pääsee uimaan sentään.
Vinkkejä otetaan kyllä vastaan.
 
Mulla kanssa oma hevonen. Just loppui ratsastukset viime viikolla, kun tuli sellainen tauko, että en saanut viikkoon ketään mun seuraksi "henkiseksi tueksi", niin päätin sitten, että olkoot se sitten tässä. Jatketaan sitten talvella. Hinku selkään olisi kova, mutta nyt tuli luonteva lopetuskohta, noin puolivälissä raskautta. Muutenkin tuli jo otettua kevyemmin.
Olen jo suunnitellut juoksutuksen lisäksi kokeilevani mm. ohjasajoa, jotain "poniagility"-tyylistä eri asioihin siedätystä ja temppuilua, näyttely/match show-toimintaa (vaikka siinäkin pitää juosta, joten joku muu saa esittää, mutta on se vaihtelua hevosellekin), ja maastakäsittelyyn meinasin kokeilla nyt pinnalla olevaa "straightness training:iä" ( tuolta opas myös suomeksi: http://straightnesstraining.com/free-ebook/).
Multa puuttuu se vuokraaja vielä, pari "satunnaista" liikuttajaa löytyy, mutta hevosen säännöllisestä ratsastuksesta ei vielä ole mitään hajua.

Muu liikunta onkin sitten ollut tosi vähäistä, koiran kanssa tarttis hiukan pidentää lenkkejä, mutta kun en viittis sitäkään nyt opettaa superpitkiin lenkkeihin, kun jos ei sitten loppuvaiheessa itse pystykään siihen, niin sitten menee taas oma aikansa siihen, että se taas tyytyy normilenkkeihin.
 
Lokakuu16 sanoi:
Stella, minkälaisen tukivyön ostit?
Click to expand...

Oi, tämähän on mennyt minulta jotenkin kokonaan ohi. Ostin tori.fi kautta käytetyn mutta lähes uudenveroisen Anita Baby Beltin. Sain sen eilen ja nyt parin päivän käyttökokemuksen jälkeen selkä ei kipeydy töissä samalla tavalla kuin parin, kolmen viime viikon aikana. Ainakin ensimmäisten kertojen kokemuksella vaikuttaa hyvältä ostokselta. :)
 
dc6156aa9bc6ae866d9ecb517b16b2dd

Tää on vaan niin parasta! Vielä ei maha haittaa menoa ja tasapainokin on suht tallessa. Kahdeksannelle kuulle asti saa kuulemma suppailla, sitten pitää luopua lajista.
 
pippuri88 sanoi:
dc6156aa9bc6ae866d9ecb517b16b2dd

Tää on vaan niin parasta! Vielä ei maha haittaa menoa ja tasapainokin on suht tallessa. Kahdeksannelle kuulle asti saa kuulemma suppailla, sitten pitää luopua lajista.
Click to expand...
Mä oon niin kade! Jos ei ole aikaisempaa kokemusta suppailusta, niin saisikohan sitä vielä testata tässä vaiheessa?
 
Varmasti saa ja kannattaa kokeilla, kun ei lähde pitkälle rannasta, että jaksaa uida takaisin, jos ei onnistu könyämään mahan kanssa takaisin laudalle, jos siis putoaa laudalta. :) Vai putoaako siinä helposti edes...? Mä en ole ikinä kokeillut, mutta mieli tekisi kanssa. Mun tasapainolla vaan kuvittelen molskahtelevani alkuun useasti. :)
Varmasti suurin osa liikuntalajeista on sellaisia, että kun muistaa kokeilla niitä maltilla, niin ei pitäisi olla ongelmia. Jos siis ei ole ongelmia jo kävellessä tms, täällä osalla tuntuu kävelykin olevan hankalaa, silloin en lähtisi enää mitää uutta kokeilemaan, kun tulee uudet lihakset varmasti käyttöön.
 
Eilen kävin reilun viikon (flunssa) tauon jälkeen kävelemässä tutuksi tulleet 4 kilsaa ja sit askelkyykkyjä, dippiä ja etunojapunnerruksia päälle. Ei tullut ollenkaan sitä oikeanpuolen vatsakipua ja muutenkin tuli tosi hyvä fiilis! Ehkä tänään uudelleen!
Mikä olikaan syy siihen, et punnerruksia ei sais tehdä maassa vaan ylävartalo ylempänä?
 
Nittah: Oiskohan ihan käytännön syyt, ettei maha osu maahan :D Ei sitä ison mahan kanssa pysty punnertamaan tarpeeksi alas.

Mun liikunnat on nyt liikuttu :sad001 Vähän enemmän kun touhuaa niin kaikki haarovälin luut ja vasen pakara huutaa hallelujaata...
 
Meillä olisi taas tänään metsätreenit koiran kanssa. Ne, joiden jälkeen kaksi viikkoa sitten valvoin seuraavan yön särkyjen ja supistusten kanssa. Päätin jo, ettei enää mennä, vaikka niissä on niin kivaa ja tekee koiralle niin hyvää. Nyt treeniporukka kuitenkin vähän painostaa, heitä on muuten liian vähän, ja sanoivat, että voin mennä kevyemmin.. mutta se on kuitenkin raskaassa maastossa puolijuoksua yms. Ja kun jo tasaisella joudun pitämään taukoja, nytkin odotan vaan, että työpäivän jälkeen pääsen vaakatasoon. Ihan arjessakin tavalliset asennon muutokset käy kipeää... :oops:

Aika lailla niinku blackpantherilla, haarovälin luut ja lonkat ei kestä mitään ekstraa, kun perusjututkin vaatii paljon. :sad001

Tuntuu vaan kurjalta jäädä pois treeneistä, vaikka tietysti vauvan hyvinvointi on tärkeintä.
 
Ei suppaillessa putoa laudalta! Mun anopilla on toinen korva kuuro, joten tasapaino tosi huono, mutta hänkään ei ole tippunut laudalta! Toki se on mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä :wink Rohkeasti vaan kokeilemaan!
Karkuremmi pitää huolen, että lauta ei koskaan pääse kauas sinusta vaikka laudalta putoaisitkin.
 
Oi vitsi, suppailua tekis mieli testata kesälomalla! Kun ei viitti rällätä entiseen malliin maastopyörällä, jotain äksöniä pitäs olla. Edes rauhallista. Mutta nyt alko mietityttää, miten tosiaan mahan kanssa pääsee takaisin suppilaudalle, jos tippuu kyydistä vähän kauempana rannasta?
 
Nessu: Hehee, voin hyvin kuvitella, millaiselta isomahaisena laudan päälle kampeaminen näyttäisi - hylje pyrkii jäälautalle.. Jotenkin kyljeltään kai siihen laudalle olisi pyrittävä pääsemään.. :D
 
Oon pohtinut mitähän mun olemattomalle liikunnalle mahtaa tapahtua sit kun jään kesälomalle ja äitiyslomalle. Liikun siis töissä aika paljon, ja osittain ehkä siksikin ei oo tullu vapaa-ajalla liikuntaa harrastettua muuten kuin hyötyliikunnan osalta. Aika ei muka riitä eikä siitä oo tullu rutiinia. Jotain lenkkeilyä pitäis opetella, kun kauppakin on esim niin lähellä että ei siellä käydessäkään mitään hyötyliikuntaa oikeesti saa tarpeeks...
 
Christalli: Mä huomasin, et en työpäivän jälkeen jaksa lenkkeillä, mut nyt lomalla olen joka päivä käynyt kävelylenkin ja sen päätteeksi vähän kyykkyä, askelkyykkyä ja punnertamista. Kun on enemmän aikaa, tulee helpommin lähdettyä ja toki jaksaakin eri tavalla! Siis jos ei ole mitään vaivoja. :happy:
 
Tänään taisi olla viimeinen ratsastuskerta ennen synnytystä (25+4). Olen ollut koko raskauden ajan sitä mieltä, että kyllä kroppa kertoo sitten, kun ei kannata enää selkään kivuta. Viimeiset 1,5 kk olen mennyt hyvin kevyesti ja max. kerta viikkoon lyhyitä käyntihommia ja oikein hyvinä päivinä tosi lyhyitä ravipätkiä ja ne ei ole tuntuneet missään. Tänään sitten hieman vatsaa kipristeli ratsastaessa ja nyt on loppuillasta vähän supistellut. Alun perin olin aikonut tänään juoksuttaa hevosen, mutta jotenkin siinä harjaillessa tuli ratsastusfiilis. Käytiin sitten käynnissä vähän aikaa jumppailemassa. Heppa oli super ja jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis. :) Nyt sitten loppuajan pysyn tukevasti maan kamaralla ja muut saa hoitaa ratsastuksen.
 
Mun liikunta on ollut tosi vähäistä koko raskausajan. Viime syksynä vielä juoksentelin päälle 10 kilsan lenkkejä... Alkuun toki syynä oli väsymys, mut nyt ihan laiskuus. Ja kun sitä hengästyy ihan hirveän helposti, niin vauhtikin on hi-das. Joskus kesän alussa kokeilin 4,5 km kävelyä ja jo vain alkoi loppumatkasta supistella. Max. 3,5 kilsaa rauhallista kävelyä ja arkiaktiivisuus on tällä hetkellä mun liikuntaa. Lihaskunto on päässyt huonontumaan, tarttis tehrä jotain. Innolla odotan talven pitkiä kärrylenkkejä vauvan kanssa.
 
Olenko ainut ketä ei pääse ollenkaan kävelemään vaan supistukset alkaa käytännössä heti muutaman sadan metrin jälkeen. Mä sain jo lääkäriltä käskyn tuossa reilu 2 kk sitten että en saisi tehdä oikein yhtään mitään, ja etanana muutenkin pitäisi liikkua :)
 
Tikku77, täällä sama homma, vaikka en ensikertalaisena osaa supistusdiagnoosia tehdäkään. Ikävältä tuntuu, vetää ja pistelee todellakin jo muutaman sadan metrin jälkeen alkaa vaivat. Ihan pyllystä, sillä olen maratoonari ja nyt ei voi ees kävellä, ku hyvin harkiten (huhuilen marraskuisista). Se on ihan helmee, kun on kolmen koiran kanssa "lenkillä" ja etenee hitaammin ku eläkeläiset :)
 
Joo kyllä vaan alkaa pikkuhiljaa hidastumaan lenkkeilyvauhti...koirien kanssa kävelen paljon metsäpolkuja missä on aika kiitettävästi myös mäkiä niin oon kuin mikäkin rapakuntoinen siellä puuskuttaessani. Hengästyy todella vähästä ja jalat tuntuu voimattomilta. Mut onneks on noi koirat, pakko on lähtee kävelee vaikka kuinka kehtuuttaa:) oman jaksamisen mukaan vaan alettava menemään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top