Lemmikit

Mie kans suosittelisin sterilointia. Mei narttu steriloitiin, niin on paljon seesteisempi eikä ole valeraskauksia. :) tsemppiä tilanteeseen! :Heartred
 
Mä suosittelen kanssa sterkkaamista. Valeraskaudet on aina niin ikävää (ja turhaa) stressiä koiralle, jos sitä ei aiota jalostukseen käyttää.

Meil oli viime viikonloppuna kunnon lapsisiedätystä taas tolle nuoremmalle. Oltiin miehen porukoiden luona ja siellä oli miehen veljentyttö. Nyt meni paljon paremmin kuin jouluna ja koira meni ihan oma-aloitteisesti haistelemaan lasta. Lapsen liikkuminen oli pahinta edelleen, mutta nyt ei haukkumista ollu läheskään samalla tavalla kuin edellisellä kerralla.

Sellainen huomattiin, että tyttö pelottaa enemmän kuin poika. Vieraana oli myös nuorempi poikalapsi ja sitä ei koira jännännyt läheskään yhtä paljon kuin tyttöä!
 
Meillä on koiria 7 ja 1 kissa.

Nuorempi narttu ollut nyt pidemmän aikaa valeraskaana vaikka ei juoksuja ole ollut sitten viime syksyn.
 
Meil on koira ja 4 kissaa, asumme maalla.
Seefferi tulossa tänä vuonna myös meille.
 
Minä haaveilen kanssa uudesta harrastuskoirasta, mutta päätin siirtää pennun ottoa ainakin syksyyn. Jos tuntuu vielä kesän jälkeen, että selviän pennusta niin sitten sen otan. Mikäli alkaa tuntumaan, että on liian raskasta vetää vauva- ja pentuarkea niin sitten pennunottoa siirretään.
 
Mua ahdisti, kun yksi narttu astutettiin josta nimenomaan halusin pennun itselleni ja pennut olisivat syntyneet keväällä. Onni onnettomuudessa narttu jäi tyhjäksi ja sen uudelleenastutus siirtyi about vuodella eteenpäin. :D Jos vaikka sitten kun se pennut saa olisi mullakin parempi mahdollisuus ottaa pentu meidän lauman jatkoksi. Kyseessä siis harrastuskoira ja toivottavasti yhteisomistus kasvattajan kanssa. :)
 
Meillä taas saattaa tuurilla olla tänä keväänä tulossa pentuja omasta takaa. Miehen narttukoiralla oli juoksun alusta mennyt jo 4vko, kun uros yhtäkkiä vielä astui sen. Ei siinä sinällään mitään, pentuja näille oli suunniteltu jossain vaiheessa, mutta ei täksi kevääksi. No, kuukauden päästähän sen näkee, kun käyttää ultrassa :rolleyes:
 
Sanokaas mitä mieltä ootte koiraihmiset että kannattaako tässä vaiheessa hommata koiralle toinen koira kaveriksi... Aikuinen koira voisi olla nyt mahdollista saada omalle koiralle kamuksi... Samanikäisiä ja saman rotusia...
Lähinnä sitä mietin että kun vauva vie aluksi kuitenkin lähes kaiken ajan että olisiko koiran kivempi olla kotona, kun joutuu vähemmälle huomiolle mutta jos olisikin leikkikamu :)
 
Tinni; Mikään ei takaa että niistä tulisi hyviä ystäviä. Minä en ottaisi. Kahdessa koirassa on aina enemmän työtä kuin yhdessä ja vaikka koira olisi aikuinen niin talon tavoille se pitää opettaa.
 
En itse ottas. Mun koirilla meni puol vuotta ennen kun niitä pysty pitämään valvomatta yhdessä... Mutta kunhan vauva-arki vähän helpottaa niin sitten ottasin! Toki jos tietää miten oma koira tulee käyttäytymään niin ei kai sille estettäkään ole :) Kunhan ensin varmistaa tuleeko ne toimeen.
 
Juu tottakai pitää sopia jokin takaportti siihen jos koirat ei tulisikaan toimeen keskenään jne... Mutta siinä tilanteessa että koirista tulisikin kavereita niin mietin vaan että olisiko koiran mukavempi olla kun joutuu tyytymään vähempään huomioon jos sillä olisi kotona kaveri. Ja siis kaveri, ei tappelupukari.
 
Varmasti koiralle kaveri kelpaa :) Ainakin meillä jos aktivointi jää vähemmälle niin keskenäänhän ne leikkii.
 
Heh, ei mun torvelot nelijalkaiset kyllä taida tajuta mitään mun tilasta :joyful:

Taloudesta löytyy siis tällä hetkellä kolme koiraa ja yksi kissa.
Kesään mennessä tosin koirien lukumäärä tippuu yhdellä, tämä ei tosin liity varsinaisesti mitenkään perheenlisäykseen.

Kissan suhtautuminen mietityttää ja sen kanssa saa olla tosi tarkka. On ollut satunnaista taipumusta hyökkäilyyn ja nämä tilanteet mahdollisesti laukaisee tietyntyyppiset äänet.

Mäyräkoira lähinnä rakastaa lapsia, hyppiminen on ehkä ainoa asia mistä tiedän tulevan vääntöä, sen verran herkässä se on.

Nuorin koira on 2v. belgi uros ja uskoisin siitäkin sukeutuvan hyvän perhekoiran, tietty sille on kova pala kun ei voi olla sitten kokoajan se kaiken keskipiste.

Myös rodunomaisesti on aika sählä, joten siinä on opettelua.

Itse harrastan nuorimmaisen kanssa aktiivisesti tokosta pk-lajeihin ja tietysti joutuu katsomaan miten metsälajit tänä kesänä onnistuu. Tarkoitus oli saada koira ensimmäiseen hakukokeeseen tänä kesänä, mutta työmaata on sen verran ettei se välttämättä onnistukaan nyt.

Kuitenkin ajatuksissani pyrin treenaamaan vauva-arjessakin, eikä ole tarkoitus siitä luopua.

Oliko täällä muita aktiivisia koiraharrastajia ja miten teillä on raskaus vaikuttanut harrastuksiin?
Ja oletteko miettineet miten vauva-ajen kanssa onnistuu treenaaminen?
 
Meillä on koirat rauhoittuneet mun seurassa molemmat. Narttu jo aikaisemmin.

Harrastuksiin pääsee kyllä ,mies tulee töistä kotiin niin sen jälkeen on mahdollista päästä harrastuksiin ym. Koirien kanssa. Ja toki myös aikaisemmat lapset tarvii sitä yhteistä laatuaikaa jolloin mies saa jäädä vauvan kanssa.. Saatika sitten minä itse omaa-aikaa joten ei meillä tule ainakaan olemaan ongelma :)
 
Täällä yks aktiivinen harrastaja! Päälajina agility ja joitain näyttelyitä käydään vuosittain.

Harrastuskaveri on sellainen ettei kovin aktiivista treeniä vaadi. Tavoitteena ois jatkaa kisaamista syksyllä joten täysin treenaamatta ei voi olla. Ja jo fyysinen kuntokin tarvitsee rankassa lajissa treeniä.
 
Oliko täällä muita aktiivisia koiraharrastajia ja miten teillä on raskaus vaikuttanut harrastuksiin?
Ja oletteko miettineet miten vauva-ajen kanssa onnistuu treenaaminen?
No itseasiassa samanrotuinen harrastuskoira löytyy täältä kuin sulla on. :) Me harrastetaan myös kohtuu aktiivisesti pk-lajia. Tokoakin ollaan harrastettu, mutta sitä ei enää. Saa nähdä miten lapsi vaikuttaa harrastamiseen. Pennusta haaveilen (aikaisintaan ensisyksynä, katson ensin oman jaksamisen).
 
No itseasiassa samanrotuinen harrastuskoira löytyy täältä kuin sulla on. :) Me harrastetaan myös kohtuu aktiivisesti pk-lajia. Tokoakin ollaan harrastettu, mutta sitä ei enää. Saa nähdä miten lapsi vaikuttaa harrastamiseen. Pennusta haaveilen (aikaisintaan ensisyksynä, katson ensin oman jaksamisen).

Ilmeisesti vaikutat myös pääkaupunkiseudulla?
Onko sulla pitkätukka, mali vai jopa käkkärä?

Meilläkin aksa kuuluu valikoimiin, mutta itse ihan alotteleva ja koira niin pirun nopea etten tiedä päästäänkö kisaamisasteelle aksan suhteen.
Muutamat supermöllit on takana, mutta pitäisi rohjeta käymään mölleissä ja sitä kautta kartutettua omaa ja koiran kokemusta :wink

Ja koska aika rientää, tulee meilläkin mahdollisesti pennun hankinta muutaman vuoden kuluttua ajankohtaiseksi.

Haluaisin nyt keväälle saada tokosta TK2:n jotta voisi sitten vauva-aikana keskittyä seuraavan luokan liikkeisiin ajan kanssa.
Mutta saa nähdä että jos tässä kokeeseen asti pääsee, miten sitten todellisuudessa menee..
 
Mulla haaveissa kanssa pentu, mutta todennäköisesti aikaisintaan ensi keväänä/kesänä. Oishan se kiva saada Sintille "oma koira" 1-v. lahjaksi :wink Mies tartteis vaan puhuu viel ympäri :D Hän ei oikeen riemastu kolmesta koirasta.

Meidän vanhin toimittaa vaan sohvaperunan virkaa ja sen kanssa nyt muutenkin eletään päivä kerrallaan, kun selkä kipuilee välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Tää mun nykyinen harrastusyksilö täyttää syksyllä viisi ja sen kanssa nyt lähinnä keskitytään vireen ylläpitämiseen ja tavoitteena ois saada se nostettua agilityssä kolmosiin (nyt kakkosissa ja sieltä yks LUVA). Ja se koira tosiaan toimii kaikista parhaiten, kun ei liikaa treenaa. Metsälajit (mejä) ei mua itteeni kiinnosta yhtään, vaikka koiralla ois siihen hyvät ominaisuudet. Haku ja pelastuskoirahommat kiinnostais, mutta niihin ei oo nyt töissä ollessa ollut aikaa. Tiedä sitten innostunko nyt mammalomalla sitten jostain uudesta lajista.
 
Mulla haaveissa kanssa pentu, mutta todennäköisesti aikaisintaan ensi keväänä/kesänä. Oishan se kiva saada Sintille "oma koira" 1-v. lahjaksi :wink Mies tartteis vaan puhuu viel ympäri :D Hän ei oikeen riemastu kolmesta koirasta.

Meidän vanhin toimittaa vaan sohvaperunan virkaa ja sen kanssa nyt muutenkin eletään päivä kerrallaan, kun selkä kipuilee välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Tää mun nykyinen harrastusyksilö täyttää syksyllä viisi ja sen kanssa nyt lähinnä keskitytään vireen ylläpitämiseen ja tavoitteena ois saada se nostettua agilityssä kolmosiin (nyt kakkosissa ja sieltä yks LUVA). Ja se koira tosiaan toimii kaikista parhaiten, kun ei liikaa treenaa. Metsälajit (mejä) ei mua itteeni kiinnosta yhtään, vaikka koiralla ois siihen hyvät ominaisuudet. Haku ja pelastuskoirahommat kiinnostais, mutta niihin ei oo nyt töissä ollessa ollut aikaa. Tiedä sitten innostunko nyt mammalomalla sitten jostain uudesta lajista.

Eipä meilläkään mies innostunut kolmannesta koirasta, vältti ihan viimeiseen asti koko asiasta puhumista.
Kuitenkin kun pentu tuli, muuttui mielikin :happy: On hirveän eläinrakas.

Tuuriakin meillä oli, sillä pentu oli ihan äärimmäisen helppo ja asiat suttaantui hirvittävän kivasti!
Mulle varmaan tuo onkin ihan elämäni The Koira :love7

Itselle tämä lapsiasia on niin suuri muutos, etten kuitenkaan pentua haluaisi tähän tilanteeseen vaan mieluummin vasta vuoden muutaman kuluttua kun arki on lähtenyt rullaamaan.

Hakua me pk-lajeista harrastetaan, on kivaa puuhaa ja yleensä koirtakin tykkää.
Treeneissä nyt vaan yeensä menne tovi jos toinenkin. Mutta jos vain liikenee, niin suosittelen sitä kokeilemaan.

En ole oikein koskaan ollut mikään jälki-ihminen, mulla ei oikein siinä riitä pitkäjänteisyys siihen opettamiseen ja koira aina paahtaa menemään hirveää kyytiä.
Kuitenkin metsäjälkeä ollaan vähän tehty ja ajattelinkin, että jos ei nyt haku onnistu, niin se olkoon vaihtoehtolaji tähän väliin.
 
Täällä kanssa harrastuskoira kotona. Päälajina toko ja mejä. Myös rallytokoa on tullut kokeiltua. Lähtölupa olisi VOI luokkaan tokossa ja mejässä, mutta nyt olen pitkään pitänyt taukoa.Elättelen toiveita, että voisi vielä ennen joulua/ensi keväänä startata tokossa, mutta jää kyllä tämän kauden mejäkisat väliin
 
Takaisin
Top