Lasten suhteet isovanhempiinsa

[Vargynja]

Millaiset suhteet teidän lapsilla on isovahempiinsa?

Meidän poika tuntuu tykkäävän isoiseistä. :D Vaari (oma isäni) on ykkönen ja äitini miehestä piti varsinkin pienenä enemmän kuin äidistäni. Nykyisin kyllä kelpaa mummukin (äitini). Ja nyt kun näkee isänsä isän pitkästä aikaa on heti ihan ukin poikaa. Isänsä äiti ei tunnu juuri olevan kiinnostunut lapsenlapsestaan, mutta huomenna nähdään miten tulevat toimeen. Ovat nähneet viimeksi, kun lapsi oli vuoden. Äitiäni (ja tämän miestä) näkee ylivoimaisesti useimmin, kun he asuvat lähellä. Oma isäni asuu jo muutaman tunnin matkan päässä ja mieheni vanhemmat 6-7 tunnin matkan päässä.

 

[Enni]

Meidän lapsen lemppari on mummo eli minun äitini. Siitä tykännyt aina. Vaarista, minun isästä alkanut tykätä vasta isompana, ihan viime aikoina. Miehen isää vierastanut aina, sylissä ollut ristiäisissä kerran. Miehen äitiä ei ole koskaan nähnytkään.

 

[Towanda]

Isänsä puolen isovanhempiin on tiiviit välit ja poika on siellä kuin kotonaan. Oma äitini ei ole jaksanut tulla katsomaan ja isäni on kuollut. Pidän läheisimpiä ystäviäni perheenjäseniä, ehkä perhe laajenee sitä kautta.

 

[Yölento]

Meillä lapsella ehdoton ykkönen on isänäiti, jota näkee kyllä harvemmin kuin äidinäitiä, mutta kun nähdään , ollaan päiväkausia tiiviisti yhdessä. Äidinäitiä nähdään viikottain ja toki hänenkin kanssaan sujuu kaikki hyvin. Isänisään on nyt 2-vuotiaana alkanut ottaa enemmän kontaktia, pienempänä vierasti jostain syystä vaikka oltiin paljon yhdessä. Äidinisästä poika kyllä tykkää, mutta hän on pojan mielestä ehkä vähän pelottava, kun on vähän huonossa kunnossa.

 

[Uusperhesatu]

Lapsilla on läheiset välit erityisesti äitiini, joka asuu naapurissamme. Isääni toki myös, joskin isä on vähän "jäyhempi" eikä ehkä osaa ihan samalla tavalla olla lasten kanssa. :) Myös miehen äidin kanssa ovat hyvää pataa. Miehen isä vaimoineen ovat vähän etäisempiä koska ei nähdä kovin usein, mutta tulevat kyllä hyvin toimeen heidänkin kanssaan.

 

[tiuhtimus]

Esikoinen tykkää isovanhemmistaan kovasti, päivittäin melkein puhuu kaikista heistä, nuorempi vielä sen verta pieni ettei samalla tavalla vielä välitä, mutta miehen isää kovasti vierastaa, muitten kanssa tulee ihan hyvin toimeen. Ollaan enemmän ja useammin tekemisissä omien vanhempieni kanssa, joten he ovat lapsille ehkä hieman tärkeämpiä. Miehen vanhempia lapset näkevät ehkä kerran 2-4vk vaikka asuvat melkein naapurissa toisinko mun porukoita taas noin kerran viikkoon vaikka asuvat toisella puolella kaupunkia. Omat vanhemmat kyselevät useammin kuulumisia, pyytävät kylään ja tarjoavat apuaan, miehen vanhemmista harvemmin kuuluu mitää ellei itse ole aloitteentekijä..

 

[elaffy]

Meillä äitini on todella paljon lasten elämässä mukana ja ovatkin ihan mummin tyttöjä. Näkevät häntä jopa enemmän kuin isäänsä miehen hankalien työaikojen takia. :) Äitini kanssa ollaan tekemisissä 5-7 päivänä viikossa (asutaan kävelymatkan päässä) ja auttaa meitä ihan mielettömästi esim hoitamalla kahta lasta kotona, kun olen yhden kanssa sairaalassa tai terapioissa. Isääni lapsilla on myös mutkattomat välit, vaikka ukki ei heitä hoidakaan. Leikittää tai viihdyttää pyydettäessä, jos olemme siellä käymässä.

Miehen isä ei lapsia ole koskaan nähnyt ja miehen äiti on sellainen sunnuntaimummo, jolle riittää pari tuntia kerran kuussa. Välit ovat hyvät, mutta toki tuo vähäinen aika yhdessä näkyy lasten suhteessa anoppiin. Tämä on vähän harmi, sillä anoppi asuu myös melkein naapurissa ja mahdollisuudet olisi viettää paljon enemmän aikaa lasten kanssa. Minä en ole tohtinut enää oikein pyydelläkään, kun on tullut viime aikoina kismaa anopin kanssa, jos ei kaikki olekaan mennyt ihan juuri hänen aikataulujen mukaan. Luulen, että olisi halukas olemaan enemmän apuna tai ainakin koko ajan puhuu, miten haluaisi auttaa, mutta sitten sellainen konkreettinen tekeminen kuitenkin siitä puuttuu.

 

[Vargynja]

Isänsä äiti ei tunnu juuri olevan kiinnostunut lapsenlapsestaan, mutta huomenna nähdään miten tulevat toimeen. Ovat nähneet viimeksi, kun lapsi oli vuoden.

No ei lapsi muoria varsinaisesti pelännyt, mutta ei tuntunut juuri pitävänkään. Muori olisi syliin halunnut. Poika ehdottomasti ei ja kun muori nappasi kuitenkin syliin halusi heti pois. (Mikä pakko se on ottaa väkisin syliin. ) Takaisin ukin luo ruvettiin kyselemään tunti ennen lähtöä.

 

[omppu15]

Kaikkiin isovanhempiin lapsilla suhteet on hyvät.

Anoppi käy meillä noin kerran-kaksi kuussa välillä enemmän ja välillä sitten vähemmän. Kyllä mekin siellä välillä käydään. Välimatkaa autolla n.30min. Itse en halua anoppia meidän lasten hoidolla kuormittaa, se kun katsoo miehen veljen perheen lapsia lähes 24/7. Näkemiset ja lasten hoidot tulee anopin pyynnöstä (joskus myös meidän) joka sopii meidän välisille suhteille paremmin. Appiukko kuoli ennenkuin esikoinen syntyi.

Omat vanhemmat asuu reilun parin tunnin ajomatkan päässä niin niitä nähdään harvemmin. Mutta sitten kun nähdään niin nähdään useampi päivä kerralla :)
Välit on läheiset ja lämpimät. Ja mummi sekä ukki osallistuvat molemmat omilla tavoillaan lasten hoitoon

 

[nenna❤]

Me käydään vähintään viikottain sekä mun vanhemmilla, että miehen vanhemmilla. Usein nähdään mun vanhempia 2-4krt viikossa ja miehen vanhempia 2krt viikossa.
Vaikka esikoinen oli ihan papan (mun isän) poika vauvana, ni vierastuksen tullessa vierasti molempia pappoja samalla tavalla ku iskää (joka muuten otti miehellä tosi koville!), itku tuli viimeistään sylissä kun äiti poistui vierestä.
Onneksi vierastuksen aikana mummot oli pelastus, he kelpasivat pojalle yhtä hyvin ku äiti! Mummot on aina valmiita auttamaan, kun vaan saa apua pyydettyä. Esikoinenki jää todella mielellään aina kumpaankin mummolaan esim kauppareissun ajaksi leikkimään, ennenku pitää kotiin lähteä :)
Vauva viihtyy muutenkin kaikkien sylissä, joten tästä on vaikea vielä sanoa mitään sen enempää, ku että tosiaan usein näkevät ja paljon sylittelevät, ja vauva tykkää tosi paljon :)

 

[omppu15]

Me käydään vähintään viikottain sekä mun vanhemmilla, että miehen vanhemmilla. Usein nähdään mun vanhempia 2-4krt viikossa ja miehen vanhempia 2krt viikossa.
Vaikka esikoinen oli ihan papan (mun isän) poika vauvana, ni vierastuksen tullessa vierasti molempia pappoja samalla tavalla ku iskää (joka muuten otti miehellä tosi koville!), itku tuli viimeistään sylissä kun äiti poistui vierestä.
Onneksi vierastuksen aikana mummot oli pelastus, he kelpasivat pojalle yhtä hyvin ku äiti! Mummot on aina valmiita auttamaan, kun vaan saa apua pyydettyä. Esikoinenki jää todella mielellään aina kumpaankin mummolaan esim kauppareissun ajaksi leikkimään, ennenku pitää kotiin lähteä :)
Vauva viihtyy muutenkin kaikkien sylissä, joten tästä on vaikea vielä sanoa mitään sen enempää, ku että tosiaan usein näkevät ja paljon sylittelevät, ja vauva tykkää tosi paljon :)

Wau Nenna! Kuullostaa aina hyvälle ku on hyvät ja läheiset suhteet isovanhempiin +tarvittava hoitoapu käytössä! Nauti

Meillä muuten kanssa toka muksu vierasti myös isää ja kyllä meinas vähän isiä moinen harmittaa. Mutta nyt kun tytsy on 3v niin on kyllä ihan iskän rimpsessa

 

[Enni]

No ei lapsi muoria varsinaisesti pelännyt, mutta ei tuntunut juuri pitävänkään. Muori olisi syliin halunnut. Poika ehdottomasti ei ja kun muori nappasi kuitenkin syliin halusi heti pois. (Mikä pakko se on ottaa väkisin syliin. ) Takaisin ukin luo ruvettiin kyselemään tunti ennen lähtöä.

Tätä en ymmärrä minäkään. Jos lapsi ei halua tulla syliin/ottamaan kädestä/antamaan jotain jne, sitä ei pakoteta. Jos meillä joku tekee noin, menisin väliin ja olen mennytkin. Ei sitä luottamusta tolla ainakaan voiteta, että yritetään pakottaa.

 

[Enni]

Me käydään vähintään viikottain sekä mun vanhemmilla, että miehen vanhemmilla. Usein nähdään mun vanhempia 2-4krt viikossa ja miehen vanhempia 2krt viikossa.
Vaikka esikoinen oli ihan papan (mun isän) poika vauvana, ni vierastuksen tullessa vierasti molempia pappoja samalla tavalla ku iskää (joka muuten otti miehellä tosi koville!), itku tuli viimeistään sylissä kun äiti poistui vierestä.
Onneksi vierastuksen aikana mummot oli pelastus, he kelpasivat pojalle yhtä hyvin ku äiti! Mummot on aina valmiita auttamaan, kun vaan saa apua pyydettyä. Esikoinenki jää todella mielellään aina kumpaankin mummolaan esim kauppareissun ajaksi leikkimään, ennenku pitää kotiin lähteä :)
Vauva viihtyy muutenkin kaikkien sylissä, joten tästä on vaikea vielä sanoa mitään sen enempää, ku että tosiaan usein näkevät ja paljon sylittelevät, ja vauva tykkää tosi paljon :)

Vau, käy kateeksi

 

[Zeni]

Lapsilla on mun äitiin hyvät ja läheiset välit. Nähdään useamman kerran kuussa ja äiti asuu vain muutaman kilometrin päässä. Myös isääni lapsilla oli hyvät välit, ja etenkin isot pojat tykkäsi kovasti käydä vaarin kanssa kalassa, marjassa ja puita kaatamassa, valitettavasti isäni kuoli keväällä ja hänen viimeiset kuukautensa oli sairauden takia vaikeat eikä voitu tavata.
Isänsä puolen isovanhempiin on ihan kohtalaiset välit. Nähdään välimatkan vuoksi vain 2-3 kertaa vuodessa, mutta lapset ottavat näistä päivistä kyllä kaiken irti ja nauttivat isovanhempien seurasta.

Olisi kyllä ihanaa jos saisi lapsenvahti apua useammin, mutta äitini kun on nyt yksin ja hänellä perussairauden vuoksi välillä kovia kipuja ja väsymystä, niin en häntä viitsi usein vaivata, kun näitä tenavia on kuitenkin aika monta. Appivanhemmat asuvat n. 600km päässä, niin sieltä ei äkkiä riennetäkään meille avuksi ja anoppi hoitaa myös paljon miehen veljien lapsia, joten senkään takia en haluaisi ilman kunnon syytä heitä vaivata.

 

[Vargynja]

Tätä en ymmärrä minäkään. Jos lapsi ei halua tulla syliin/ottamaan kädestä/antamaan jotain jne, sitä ei pakoteta. Jos meillä joku tekee noin, menisin väliin ja olen mennytkin. Ei sitä luottamusta tolla ainakaan voiteta, että yritetään pakottaa.

Olen samaa mieltä. Ei ketään saa pakottaa syliin tms. Eihän aikuistakaan niin miksi lapsen saisi. Onneksi ymmärsi päästää lapsen pois. Jos ei olisi ymmärtänyt olisin asiaan puuttunut.

 

[Aile]

Meidän lapset rakastaa molempia isovanhempia :) mun äiti oli hoitamassakin 8kk kolmea isompaa kun olin töissä. On myös aina muutenkin tilaisuuksien mukaan hoitamassa ja hyysämässä. on lapsille todella tärkeä olemassa muutenkin. Mun vanhemmat asuu n20min ajomatkan päässä, joten nähdään lähes viikoittain. miehen vanhemmille menee tunnin verran,heitä nähdään harvemmin, mut silti yhtä tärkeitä ovat. Hoitokuvioissa kuitenkin mun vanhemmat vie voiton. On kyllä ihan luksusta kun on apu aina lähellä ja joskus mun äiti järjestää "serkkuviikonloppuja", jolloin isommat lastenlapset voi olla toistensa kanssa mukavasti mummulassa :) parasta on kun tietää että lapsilla on aina muitakin turvallisia aikuisia elämässä.:)

 

[Kultakutri&2karhua]

Meidän lapsilla on ihan hyvät välit kaikkiin isovanhempiin. Mun vanhemmat on enemmän meidän arjessa ja sitä kautta vähän tutumpia lapsille. Miehen vanhemmat asuu kolmen tunnin ajomatkan päässä. Nähdään heitä säännöllisesti, mutta ei kauhean usein, kuukausittain kuitenkin. Pienempi lapsi aina heitä alkuun vierastaa mut lämpenee sitten kyllä ennemmin tai myöhemmin. Vierastaminen selkeesti harmittaa etenkin miehen äitiä, mutta minkäs teet. Ehkä se siitä kun lapselle tulee ikää lisää.

 

[Helmi2019]

Meillä isovanhempien kanssa mennyt pääosin hyvin. Isän puolen vanhempien kanssa on viime aikoina alkanut ilmetä ikäviä piirteitä. Enkä ole varma, olenko itse vain yliherkkä näille jutuille, ylireagoinko? Esim. isänäiti on kävellyt muutaman kerran omien kasvatuspäätösteni yli lapsen edessä. Asetelmasta tulee "äiti on tylsä ja väärässä, mummo on kiva ja oikeassa". Ja kun olen kieltänyt lapseltani jotain, hän on antanut lapselle siihen luvan ja joudun perustelemaan lapselle asian uudestaan. Hieman hämmentävää lapselle. Tullut itselle todella ikävä olo tuollaisissa tilanteissa... Ja hänellä on myös tapana marssia kotiimme ilmoittamatta, soittamatta ovikelloa, kyselemättä, onko hyvä hetki. Olenkin sanonut, että olisi mukava kun ilmoittaisit/kysyisit ensin, mutta hän tulee kuulemma kun ohi ajelee, jos satutte kotona olemaan. Aina ei vain ole hyvä hetki vieraille... Ja tästä syystä, ei minua edes huvita enää pyytää häntä käymään tai kysyä hoitoapua. Toivoisin vain kunnioitusta vanhemmuuttamme ja kasvatustapojamme kohtaan. Ikävää lapsen kannalta, koska hän tykkää kovasti isovanhemmistaan...

 

[Uusperhesatu]

Meillä isovanhempien kanssa mennyt pääosin hyvin. Isän puolen vanhempien kanssa on viime aikoina alkanut ilmetä ikäviä piirteitä. Enkä ole varma, olenko itse vain yliherkkä näille jutuille, ylireagoinko? Esim. isänäiti on kävellyt muutaman kerran omien kasvatuspäätösteni yli lapsen edessä. Asetelmasta tulee "äiti on tylsä ja väärässä, mummo on kiva ja oikeassa". Ja kun olen kieltänyt lapseltani jotain, hän on antanut lapselle siihen luvan ja joudun perustelemaan lapselle asian uudestaan. Hieman hämmentävää lapselle. Tullut itselle todella ikävä olo tuollaisissa tilanteissa... Ja hänellä on myös tapana marssia kotiimme ilmoittamatta, soittamatta ovikelloa, kyselemättä, onko hyvä hetki. Olenkin sanonut, että olisi mukava kun ilmoittaisit/kysyisit ensin, mutta hän tulee kuulemma kun ohi ajelee, jos satutte kotona olemaan. Aina ei vain ole hyvä hetki vieraille... Ja tästä syystä, ei minua edes huvita enää pyytää häntä käymään tai kysyä hoitoapua. Toivoisin vain kunnioitusta vanhemmuuttamme ja kasvatustapojamme kohtaan. Ikävää lapsen kannalta, koska hän tykkää kovasti isovanhemmistaan...

Et ylireagoi. Isovanhempien pitää kunnioittaa vanhempien kasvatuslinjauksia, eikä etenkään kävellä niiden yli lapsen edessä. Myös tuo kotiinne marssiminen osoittaa, että hän ei ilmeisesti kunnioita teidän rajojanne ollenkaan. Anopille kannattaisi sanoa asiasta suoraan - voisikohan miehesi tehdä sen, kun kyse on hänen äidistään?

 

[Helmi2019]

Et ylireagoi. Isovanhempien pitää kunnioittaa vanhempien kasvatuslinjauksia, eikä etenkään kävellä niiden yli lapsen edessä. Myös tuo kotiinne marssiminen osoittaa, että hän ei ilmeisesti kunnioita teidän rajojanne ollenkaan. Anopille kannattaisi sanoa asiasta suoraan - voisikohan miehesi tehdä sen, kun kyse on hänen äidistään?

Olemme keskustelleet asiasta. Sekä mieheni, että minä olemme asiasta hänelle sanoneet (kauniisti ja varovasti), muttei hän tunnu ymmärtävän asiaa. Ja hän myös pahoittaa mielensä erittäin herkästi, jos jostakin hänelle sanoo. Ehkä se olisi vain tehtävä... varsinkin kun on uusi vauva tulossa.