Lasten kaksikielisyys - puhutaanko teillä useampaa kieltä?

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Puhutaanko teillä kahta tai useampaa kieltä? Miten lapset ovat omaksuneet eri kielet? Onko lapsella yksi kieli toista vahvempi? Miten eri kielten oppimista tuetaan teillä? Eli keskustelua kaksikielisyydestä! :)

Meiltä löytyy yksi kaksikielinen lapsi - esikoiseni. Hänen isänsä on englanninkielinen. Lapsi on nyt 6-vuotias ja puhuu todella sujuvasti kumpaakin kieltä, on puhunut jo pitkään. Hän on verbaalisesti lahjakas ja keskusteli jo kaksivuotiaana sujuvasti niin suomeksi kuin englanniksikin. Ainakaan hänen kohdallaan kaksikielisyys ei ole hidastanut puheen kehitystä. (Tosin nykyään taitaakin vallita näkemys, jonka mukaan kaksikielisyys ei keskimäärin hidastaisi puheen kehitystä.)

Minä olen aina puhunut lapselle suomea ja isänsä englantia. Toki joskus olen yrittänyt sanoa hänelle jotain englanniksi, mutta lapsi ilmoitti jo parivuotiaana että "Engla on isin kieli!". :grin

Hänellä on siis hyvä englanti, mutta suomi vielä vahvempi. Johtuu varmaan siitä että viettää enemmän aikaa suomenkielisten kanssa. On tosi mielenkiintoista seurata kielitaidon kehitystä ja sitä, helpottaako kaksikielisyys aikanaan muiden vieraiden kielten omaksumista.
 
Meidän esikoinen on myös kaksikielinen suomi-englanti -taitoinen 3v. Pitkään on jo puhunut hyvin molempia, suomeksi tuli sijamuodot ja päätteet oikein (hänen äitinsä, he menevät jne) jo 2v niin että hämmästytti. Englantia kuulee vain isältään (ja jostain piirretyistä) ja meidän keskinäisistä keskusteluista eli se on vähän heikompi vaikka puhe luistaa silläkin, mitä nyt kielet menee joskus sekaisin. Ei ole kaksikielisyys siis vaikuttanut puheen kehitykseen negatiivisesti.

Nyt melkein 3v leikkii itsekseen molemmilla kielillä, englanti on viime viikkoina ollut nousussa mikä on hyvä heikomman kielen osalta.
 
Kaksikielisyys on kyllä valtava rikkaus! Varsinki englanti on kuitenki nykypäivänä niin tärkeä juttu, harmittaa todella että ite en sitä osaa kuin alkeet :/

Meillä on täysin vain yksikielinen lapsi ku ei ole mitään sukujuuria muihin maihin.. Mies osaa englantia kyllä täysin, mutta ei tykkää sitä juurikaan puhua eikä kakskielisyys ollut meillä edes suunnitteluasteella..
 
Onneksi Suomessa on hyvä englannin opetus - nykyisin varmasti vielä paljon parempi kuin omana kouluaikana. :)

Mutta joo, onhan se rikkaus. Ala-asteella omalla luokallani oli tyttö, jonka isä oli englantilainen, ja kadehdin kovasti hänen kaksikielisyyttään.
 
Suomessa tosiaan oppii helposti englannin tai muunkin kielen nykyään jos on motivaatiota, usein ihan vahingossakin esim harrastusten myötä (pelaaminen yms).

Kannattaa sekin muistaa että vaikka kuinka hyvin olisi osaavinaan jotain kieltä niin omalle lapselle kannattaa aina puhua sitä omaa äidinkieltä, jolla saa tunteet ja muut vivahteet parhaiten esiin. Nykyään on kaikenlaisia kielikylpyjä ja muita mitä voi hyödyntää kielen oppimiseen ilman että kaksikieliseksi kasvattaa (eli kaksi natiivikieltä, kielitaitoinen on erittäin hyvä sekin, voi olla jopa parempi). Jos kaksi/monikielisyyteen ei panosta, tuloksena voi olla tahattomasti kielipuoli lapsi joka ei osaa mitään kunnolla (tai vain ympäristön pääkieltä).

Pointtina siis että pelataan kaikki niillä korteilla kun on saatu, hyvä siitä tulee :)
 
Takaisin
Top