Lasten jatkuva metelöinti - miten kestätte?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Minun on välillä vaikea kestää sitä että joku huutaa koko ajan. Etenkin meidän taapero on todella äänekäs eikä sano juuri mitään normaalilla äänenvoimakkuudella, vaan kailottaa joka ikisen asiansa sellaisella volyymillä että tärykalvot huutaa hoosiannaa. Siihen päälle vielä vauvan huutelut ja isompien lasten mölinä, niin välillä tuntuu siltä että järki lähtee.

Löytyykö kohtalotovereita vai olenko ainut jolla melun määrä ottaa välillä koville? Rasittaa kun ei kuule omia ajatuksiaan saati pysty sanomaan yhtäkään lausetta miehelle ilman että joku huutaa päälle.

Itse olen lapseni halunnut, mutta saa kai niiden aiheuttamasta melusaasteesta silti välillä valittaa. :grin

Kirjoitin aiheesta myös blogipostauksen: https://www.vau.fi/blogit/uusperhesatu/jatkuva-moykka-tuo-lapsiperheen-aanimaisema/
 
Muokattu viimeksi:
Et ole yksin! Meidän 2,5/4/5v muksut ei vaan pysty/kykene puhumaan normaaliin ääneen vaan kiljuvat ja muuten vaan älämöivät... Ok hiukan liiottelua mutta varmaan tajusit, pointin:wink esim tämä ilta ollut ihan mahdoton, kamalaa älämölöä koko ilta... päässä tinnittää ja soi!
Aamuisin tämä tuntuu vielä kamalammalta, pakko saada kahvia koneeseen enneku se alkaa:p
Noh mitä mä sitten teen kun älämölö pahimmillaan, aamuisin pistän heti ensikättelyssä piirretyt pyörimään (ennalta ehkäisevästi:wink ) jotta saan aamupalan pöytään ja kahvi kupin kulautettua kurkusta alas... iltapäivät onkin sitten jo vaikeampaa ja en vaan yksinkertaisesti tiedä miten ihmeessä muksut hiljentää tai ei edes hiljentää mutta edes pikkasen jos sais desibeliä alemmas niin olis ihan Ok:wink vinkkejä kiitos!
Lapseni on minullekin elämäni valo ja suunnattoman rakkaita mutta joskus toivon että olisivat edes minuutin kiljumatta...
 
Mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta siitäkin lähtee välillä täysin kestämätön määrä ääntä. Opettelee just puhumaan, ja se jatkuvalla tahdilla tuleva möykkä, ja sit hillitön raivo ku minä en koko ajan ymmärrä tai jaksa kuunnella. Ja sit kun hän huutaa, niin en ainakaan saa mitään selvää :D

Ja sit varsinkin just nuo kaikki piippaavat lelut, eissaaaa!. Mamma osti hänelle semmoisen lelupianon joka soittaa pimpelipom-melodioita, puhuu ja välkkyy, ja mä kuulen vielä illallakin ne laulut päässäni. Huomaan et hyräilen niitä ja meinaan tulla hulluks.
 
Musta tää on helpottavaa kuulla et jollain muullakin on korvat kipeinä äänestä. Meidän esikoisella on tosi kova ääni,onneks keskimmäisellä on ainakin vielä ollu hiljasempi toi puhe. :) saa nähdä mimmonen tästä kuopuksesta tulee.. Nyt 5 kk ja pitää kyllä välillä aikamoisia pälpätys ja huuto sessioita :D
 
Korvia särkee älämölö päivittäin :inpain: Meidän Kolmosella ja Vitosella on jo lähtökohtaisesti aivan käsittämättömän kova ja läpitunkeva ääni, saati sitten kun he hermostuu... Loputkaan ei oo mitään hiljasia tapauksia, vaan koko ajan joku kälättää korvan juuressa melkoisen kovaan ääneen juttujaan.
 
Meidän suvussa on harrastettu sitä, että jos joku huutaa asiansa, sanotaan, ettei saa selvää kun puhuu liian lujaa, korviin sattuu, voitko toistaa hiljempaa. Kun tämä vuosia sitten otettiin käyttöön, niin ihan parissa viikossa lapsi oppii puhumaan hiljaa jo ensimmäisen Mitä-kysymyksen jälkeen. Ja toki aikuisenkin pitää puhua niin hiljaa, ettei lapsi kuule sitä ellei itsekin ole hiljaa. Huutoon ei kannata mennä mukaan. Tätä tapaa ennen lapset itsekin sanoivat, että ahdistaa kun on kova meteli.

Meillä on aika hiljaista, ja suurin kauhistus tulee silloin kun on täysin äänetöntä, koska silloin tehdään jotain luvatonta.
 
Ihanaa etten ole ainut jolla tämä ottaa välillä koville. Nytkin kolme neljästä huutaa täysillä ja juoksee ympäri kämppää. :woot:

Ehkä joku päivä kaipaan tätä aikaa mutta just nyt antaisin toisen käteni hiljaisuudesta. :grin
 
Meillä on neljä tilannetta jolloin on hiljaista: Silloin kun isommat lapset piirtää, muovailee vahaa, istuu pilkillä tai kävellään metsässä. Muulloin on aina enemmän tai vähemmän metakkaa, myös yöllä koska yksi puhuu unissaan, toinen önisee muuten vaan ja kolmas huutaa tissiä.

No joo, kyllähän sitä juttua riittää noissa alkuun mainituissa tilanteissakin, mutta vähemmän kuin muulloin. :D Kaipaan niin sitä että voitaisiin miehen kanssa rauhassa jutella ilman että koko ajan joku keskeyttää ja itse unohtaa mitä toinen sanoi tai mitä itse oli sanomassa. Tai mistä aiheesta ylipäätään puhuttiin. :grin
 
Lavinia sanoi:
Kaipaan niin sitä että voitaisiin miehen kanssa rauhassa jutella ilman että koko ajan joku keskeyttää ja itse unohtaa mitä toinen sanoi tai mitä itse oli sanomassa. Tai mistä aiheesta ylipäätään puhuttiin. :grin
Click to expand...

Tämä! Voi kun edes joskus pystyisi puhumaan ilman että joku kailottaa omaa asiaansa siihen päälle. :bored:
 
Meteliä on ja saa olla, mutta välillä se häiritsee - etenkin kun olen erityisherkkä. Älämölöä pitämässä 6v, 5v ja kohta 3v, joista esikoinen tosi huomionkipeä ja eloisa tapaus.

Huomautan, jos melu nousee liian kovaksi älämölöksi. Etenkin esikoiselle saa melko usein sanoa, että voisi hillitä äänenkäyttöään, kun on kovaääninen. Tai kehotan menemään pihalle metelöimään, siellä on lääniä pitää ääntä. :p

Mut toisaalta olen sisäistänyt kokemuksen myötä sen, että lasten kuuluu saada elää ja elämöidä. Vaadin itselleni rauhoittumisaikaa joka ilta ja keskellä päivääkin pidän tarvittaessa "hengitystaukoja" ja yritän lievittää stressiä metelistä.

Hassua miten meluunkin tottuu. Ensimmäistä kertaa liki seitsemään vuoteen sain vapaa-aamun lapsista tässä tovi sitten. Muutaman tunnin jälkeen hiljaisuus kirjaimellisesti särki korvia ja turhautti kovaa, mitä en olisi uskonut tapahtuvan! Tähänkin voi siis kasvaa. :) ja omia hermojaan koulia.
 
Suski75 sanoi:
Meidän suvussa on harrastettu sitä, että jos joku huutaa asiansa, sanotaan, ettei saa selvää kun puhuu liian lujaa, korviin sattuu, voitko toistaa hiljempaa. Kun tämä vuosia sitten otettiin käyttöön, niin ihan parissa viikossa lapsi oppii puhumaan hiljaa jo ensimmäisen Mitä-kysymyksen jälkeen. Ja toki aikuisenkin pitää puhua niin hiljaa, ettei lapsi kuule sitä ellei itsekin ole hiljaa. Huutoon ei kannata mennä mukaan. Tätä tapaa ennen lapset itsekin sanoivat, että ahdistaa kun on kova meteli.

Meillä on aika hiljaista, ja suurin kauhistus tulee silloin kun on täysin äänetöntä, koska silloin tehdään jotain luvatonta.
Click to expand...
Komppaan näitä ajatuksia! Oon alkanut tarkkailla myös omaa äänenkäyttöäni ja olen oppinut sitä hillitsemään, ja se heijastuu myös lapsiin. Joskus jopa kuiskaan asiani, silloin lapsi joutuu keskittymään jotta kuulisi mitö sanon ja varmasti kuuntelee.
Ei voi ainakaan vaatia lasta olemaan huutamatta, jos itsekin huutaa. Lapset kun peilaa myös puhetapaansa vanhemmilta. :)
 
Voin vaan kuvitella ne desibelit perheissä, joissa on useampi lapsi, kun välillä se on kamalaa itelläkin tuon alle 2-vuotiaan kanssa.. Aamulla käytän samaa kuin joku muukin, että lastenohjelmat (=muumit) päälle ja ite keittöön rauhassa puuroa ja kahvia keittelemään.. :grin

Liian helposti itekkin syyllistyn äänen korottamiseen, siihen pitäis kyllä kovasti kiinnittää huomiota..
 
Joo, varmasti meilläkin olisi aikuisillakin parannetavaa äänenvoimakkuudessa. Joskus vaan on pakko korottaa ääntä että ylipäätään saa lasten huomion sen jäätävän älämölön yli. :meh:

Meidän taaperolla on tapana huutaa asiaansa niin kauan että se toistetaan hänelle. Hänellä on omia sanoja asioille, ja aina en yksinkertaisesti tiedä mitä hän tarkoittaa. Hän sitten huutaa sitä aina kovempaa ja kovempaa kunnes keksin, mitä hän tarkoittaa ja toistan sen käyttämällä oikeaa sanaa. Hivenen turhauttavaa joskus. :bored:
 
Mä teen joskus niin, että kun älämölö yltyy sietämättömäksi ja mun pitäisi saada ääneni kuuluviin niin taputan käsiäni kovaa sen merkiksi, että nyt suut tukkoon. Ja puhun sitten. :D säästää omia äänihuulia!;D
 
Rosalina sanoi:
Mä teen joskus niin, että kun älämölö yltyy sietämättömäksi ja mun pitäisi saada ääneni kuuluviin niin taputan käsiäni kovaa sen merkiksi, että nyt suut tukkoon. Ja puhun sitten. :D säästää omia äänihuulia!;D
Click to expand...

Tätä voiskin kokeilla kun liian usein rupeaa itse huutamaan päälle...
 
Yksi ääripääkeino minkä oon kuullu niin on tehdä jotain aivan odottomatonta/hullua, niin johan lapsi mykistyy ja kaikki huomio keskittyy sinuun :grin Tyyliin heittäytyä maahan makaamaan tai jotain
 
Niin ja meteliä pitävät lelut jotenkin aina välillä katoaa piiloon, ja sähköpianon töpseli lähtee seinästä jne. ;D
 
Tänään meillä on taas huudettu niin että minä ja mies ollaan oltu helisemässä. :arghh: Taapero on kirkunut joka asiasta, eivätkä nuo muutkaan kolme hiljaa ole olleet. Huh, missä iässä ne oppui ettei koko ajan tarvitse olla volyymit kaakossa.
 
Takaisin
Top