Lapsivuodeaika
- Ketjun aloittaja Maku
- Aloituspäivämäärä
Onko muilla traumoja ensipäivistä kotiutumisen jälkeen?
Mä olin aivan järkyttynyt maidonnoususta. Äkkiä rinnat olikin kivikovia pahkuja täynnä ja kipeät kun mitkä. Alkoi jo olla punakoita ja kuumia läiskiäkin niissä ja pumppailin viemäriin ja imetin minkä vauva vaan söi. No tulosta on tullut, vauvan paino nousi 6 päivässä 500g ja onhan noi rinnatkin nyt aivan erilaiset. Nyt ei enää tule kyyneleitä silmiin kun vauva on rinnalla.
Ja tietty muutama päivä kotiutumisesta episiotomian tikit repes auki, koko haavan matkalta. Ei onnistunu tarpeillakäynti, suihkuttelu sattui yhtä paljon ku se episiotomian tekeminen, puuduttamatta tietty. Kyllä mä ton kovimman haavakivun aikana mietin, että synnytys oli aika pientä. Harmaankalpeena itkin täällä, osastollekin soitin, vaikka tiesin, että eipä sille enää mitään mahda. Nyt odotetaan, että haava paranee pohjan kautta kasvamalla. Eli hetki saattaa mennä.
Musta on erikoista, että vaikka olis kuin parsittu kokoon, niin automaattisesti mitään kipulääkereseptejä ei kirjotella kotiutumisen yhteydessä. Siis tietty mä olen nyt ottanut Burana 600mg kolmesti pv:ssä, mutta eipä sitä reseptiä kyllä osastolta saanut. Jos miehet synnyttäs, niin kotiutumisen yhteydessä jaettas varmaan morfiinia jokaiselle isälle.
Miehelle vielä pitää antaa tunnustusta kyllä. Ilman sen apua en olis kyllä selvinny, kun ei ole pystynyt istumaan eikä tekemään juuri mitään. Jatkuvasti olen huudellut miehen apua. No nyt en ole enää itkenyt pariin päivään kivusta, että paremmalta näyttää :) Vauva on kyllä ihana!!
Mä olin aivan järkyttynyt maidonnoususta. Äkkiä rinnat olikin kivikovia pahkuja täynnä ja kipeät kun mitkä. Alkoi jo olla punakoita ja kuumia läiskiäkin niissä ja pumppailin viemäriin ja imetin minkä vauva vaan söi. No tulosta on tullut, vauvan paino nousi 6 päivässä 500g ja onhan noi rinnatkin nyt aivan erilaiset. Nyt ei enää tule kyyneleitä silmiin kun vauva on rinnalla.
Ja tietty muutama päivä kotiutumisesta episiotomian tikit repes auki, koko haavan matkalta. Ei onnistunu tarpeillakäynti, suihkuttelu sattui yhtä paljon ku se episiotomian tekeminen, puuduttamatta tietty. Kyllä mä ton kovimman haavakivun aikana mietin, että synnytys oli aika pientä. Harmaankalpeena itkin täällä, osastollekin soitin, vaikka tiesin, että eipä sille enää mitään mahda. Nyt odotetaan, että haava paranee pohjan kautta kasvamalla. Eli hetki saattaa mennä.
Musta on erikoista, että vaikka olis kuin parsittu kokoon, niin automaattisesti mitään kipulääkereseptejä ei kirjotella kotiutumisen yhteydessä. Siis tietty mä olen nyt ottanut Burana 600mg kolmesti pv:ssä, mutta eipä sitä reseptiä kyllä osastolta saanut. Jos miehet synnyttäs, niin kotiutumisen yhteydessä jaettas varmaan morfiinia jokaiselle isälle.
Miehelle vielä pitää antaa tunnustusta kyllä. Ilman sen apua en olis kyllä selvinny, kun ei ole pystynyt istumaan eikä tekemään juuri mitään. Jatkuvasti olen huudellut miehen apua. No nyt en ole enää itkenyt pariin päivään kivusta, että paremmalta näyttää :) Vauva on kyllä ihana!!
Kaika
Kommentoinnin ninja
Makulle kaikki sympatiat! Ja juu, totta tuo, mitä sanoit :D
Mulle kyllä tarjottiin kipulääkkeitä osastolla ollessa ja sanottiin koko ajan, että jos tarvitsee lääkettä kotiin, sanoo lääkärille.
Täällä oli 4. yö tuskaa maidonnousun kanssa, mutta meni suht helpolla ohi.
Mä en pumppaa tai lypsä ku vasta tarpeeseen tai äärimmäisessä kivussa, ettei vaan kiihdy maidon tuotanto ja onneksi tämä poitsu hoisi osansa tunnollisesti yön aikana.
Tosin imuotetta uusittiin usein, kun meinasi alkaa väärällä otteella imemään ja se teki liian kipeää..nyt menee jo ihan kohtuu hyvin. Ihanan nopeesti tottu pingottuneeseen rintaan tarraamaan.
Nyt vaan odottelen, että tää heruminen asettuu, meinaan kokoajan saa olla suojia vaihtamassa ja pahimmillaan pyyhettä joudun pitämään imetystopin sisällä.
Lantionpohjanlihasten jumppaamisen aloitin samoin tein ja pikkuhiljaa joogaa ja jumppaa aloiteltu. Sitä saa tehdä kunnolla töitä, että keskivartalon saa taas kuosiin ja kropan muutenkin takas...10 kiloa hävis 3:ssa päivässä, mutta on tuota vielä lähes 20 kiloa jäljellä.
On kuulkaa ihan mahtavaa tietää, että tässä vikaa kertaa tiputellaan raskauskiloja!
Tänään alkoi outo kipu, joka paikallistuu jonnekkin alakohtuun/kohdunsuulle, ja on sen verran kovaa nipistellyt, että tarvii huomenna neuvolassa ottaa puheeksi, jos ei laannu. Mikä lie..
On tää vaan niin ihana vaihe, tavallaan sitä on ihan mukana maailman menossa, mutta toisaalta sitä elää jossain omassa vauvahormoni-ihanuuskuplassa kuitenkin. Ja pianhan tulee se kaihoisa vaihe, kun kaikki itkettää ja on muutenkin herkkänä.
Mutta nyt alkoi maiskutus kuulumaan ja tissi vuotamaan --> hommiin siis!
Mulle kyllä tarjottiin kipulääkkeitä osastolla ollessa ja sanottiin koko ajan, että jos tarvitsee lääkettä kotiin, sanoo lääkärille.
Täällä oli 4. yö tuskaa maidonnousun kanssa, mutta meni suht helpolla ohi.
Mä en pumppaa tai lypsä ku vasta tarpeeseen tai äärimmäisessä kivussa, ettei vaan kiihdy maidon tuotanto ja onneksi tämä poitsu hoisi osansa tunnollisesti yön aikana.
Tosin imuotetta uusittiin usein, kun meinasi alkaa väärällä otteella imemään ja se teki liian kipeää..nyt menee jo ihan kohtuu hyvin. Ihanan nopeesti tottu pingottuneeseen rintaan tarraamaan.
Nyt vaan odottelen, että tää heruminen asettuu, meinaan kokoajan saa olla suojia vaihtamassa ja pahimmillaan pyyhettä joudun pitämään imetystopin sisällä.
Lantionpohjanlihasten jumppaamisen aloitin samoin tein ja pikkuhiljaa joogaa ja jumppaa aloiteltu. Sitä saa tehdä kunnolla töitä, että keskivartalon saa taas kuosiin ja kropan muutenkin takas...10 kiloa hävis 3:ssa päivässä, mutta on tuota vielä lähes 20 kiloa jäljellä.
On kuulkaa ihan mahtavaa tietää, että tässä vikaa kertaa tiputellaan raskauskiloja!
Tänään alkoi outo kipu, joka paikallistuu jonnekkin alakohtuun/kohdunsuulle, ja on sen verran kovaa nipistellyt, että tarvii huomenna neuvolassa ottaa puheeksi, jos ei laannu. Mikä lie..
On tää vaan niin ihana vaihe, tavallaan sitä on ihan mukana maailman menossa, mutta toisaalta sitä elää jossain omassa vauvahormoni-ihanuuskuplassa kuitenkin. Ja pianhan tulee se kaihoisa vaihe, kun kaikki itkettää ja on muutenkin herkkänä.
Mutta nyt alkoi maiskutus kuulumaan ja tissi vuotamaan --> hommiin siis!
Madie
Piirimestaruustason postaaja
No et ole Maku helpolla päässyt! Mutta onneksi suunta on parempaan päin :)
Mä voisin oikeastaan plussilla ja miinuksilla kertoa tästä mun lapsivuodeajan alusta kun vertaa puolentoista vuoden takaiseen.
+ Hormonit on olleet paljon tasaisempia. Onkohan myrskyt vielä edessäpäin? Oikeastaan vaan pari kertaa on itku meinannut tulla. Eilen viimeksi kun säälittää niin meidän naapurin koira, kun sen omistajat on täysiä idiootteja.
+ Haavakipu repeämässä aika helppo tällä kertaa vaikka 2. asteen repeämä onkin. Istuin samana päivänä jo sairaalassa ihan ok.
+ Paino tippunut huomattavasti nopeampaa kun kuvittelin. Kaikki raskauskilot + pari ylimääräistä on jo tippunut. Silti mun puolesta saa vielä suunnilleen 8 kiloa lähteä :)
+ Maidon tulo tasaantui yllättävän nopeasti! Oikeastaan vaan pari päivää oli hirveitä, kun tuntui, että tissit on jatkuvasti täynnä. en jaksa enää edes maidonkerääjiä käyttää, kun ei niihin kovin paljoa tipu. Ja maitoa kuitenkin tulee ihan hyvin kun ei olla pulloja ja korvikkeita tarvittu.
-Palautuminen on niin paljon hitaampaa. Lantionpohjanlihakset on niin huonossa kunnossa vieläkin, että pieni vaunulenkki aiheuttaa painetta. En todellakaan uskalla kunnolla jumppailla pitkään aikaan.
- Ei ole tarpeeksi aikaa levätä kun koko ajan jompi kumpi pojista tarvitsee jotain. Ja olis välillä kiva vaan makoilla vauvelin kanssa ja nuuhkia vauvantuoksua. Eli siis tuijottaa nukkuvaa vauvaa :D
Mutta kaiken kaikkiaan onhan tää vauva-aika ihanaa<3
Mä voisin oikeastaan plussilla ja miinuksilla kertoa tästä mun lapsivuodeajan alusta kun vertaa puolentoista vuoden takaiseen.
+ Hormonit on olleet paljon tasaisempia. Onkohan myrskyt vielä edessäpäin? Oikeastaan vaan pari kertaa on itku meinannut tulla. Eilen viimeksi kun säälittää niin meidän naapurin koira, kun sen omistajat on täysiä idiootteja.
+ Haavakipu repeämässä aika helppo tällä kertaa vaikka 2. asteen repeämä onkin. Istuin samana päivänä jo sairaalassa ihan ok.
+ Paino tippunut huomattavasti nopeampaa kun kuvittelin. Kaikki raskauskilot + pari ylimääräistä on jo tippunut. Silti mun puolesta saa vielä suunnilleen 8 kiloa lähteä :)
+ Maidon tulo tasaantui yllättävän nopeasti! Oikeastaan vaan pari päivää oli hirveitä, kun tuntui, että tissit on jatkuvasti täynnä. en jaksa enää edes maidonkerääjiä käyttää, kun ei niihin kovin paljoa tipu. Ja maitoa kuitenkin tulee ihan hyvin kun ei olla pulloja ja korvikkeita tarvittu.
-Palautuminen on niin paljon hitaampaa. Lantionpohjanlihakset on niin huonossa kunnossa vieläkin, että pieni vaunulenkki aiheuttaa painetta. En todellakaan uskalla kunnolla jumppailla pitkään aikaan.
- Ei ole tarpeeksi aikaa levätä kun koko ajan jompi kumpi pojista tarvitsee jotain. Ja olis välillä kiva vaan makoilla vauvelin kanssa ja nuuhkia vauvantuoksua. Eli siis tuijottaa nukkuvaa vauvaa :D
Mutta kaiken kaikkiaan onhan tää vauva-aika ihanaa<3
Madie
Piirimestaruustason postaaja
No et ole Maku helpolla päässyt! Mutta onneksi suunta on parempaan päin :)
Mä voisin oikeastaan plussilla ja miinuksilla kertoa tästä mun lapsivuodeajan alusta kun vertaa puolentoista vuoden takaiseen.
+ Hormonit on olleet paljon tasaisempia. Onkohan myrskyt vielä edessäpäin? Oikeastaan vaan pari kertaa on itku meinannut tulla. Eilen viimeksi kun säälittää niin meidän naapurin koira, kun sen omistajat on täysiä idiootteja.
+ Haavakipu repeämässä aika helppo tällä kertaa vaikka 2. asteen repeämä onkin. Istuin samana päivänä jo sairaalassa ihan ok.
+ Paino tippunut huomattavasti nopeampaa kun kuvittelin. Kaikki raskauskilot + pari ylimääräistä on jo tippunut. Silti mun puolesta saa vielä suunnilleen 8 kiloa lähteä :)
+ Maidon tulo tasaantui yllättävän nopeasti! Oikeastaan vaan pari päivää oli hirveitä, kun tuntui, että tissit on jatkuvasti täynnä. en jaksa enää edes maidonkerääjiä käyttää, kun ei niihin kovin paljoa tipu. Ja maitoa kuitenkin tulee ihan hyvin kun ei olla pulloja ja korvikkeita tarvittu.
-Palautuminen on niin paljon hitaampaa. Lantionpohjanlihakset on niin huonossa kunnossa vieläkin, että pieni vaunulenkki aiheuttaa painetta. En todellakaan uskalla kunnolla jumppailla pitkään aikaan.
- Ei ole tarpeeksi aikaa levätä kun koko ajan jompi kumpi pojista tarvitsee jotain. Ja olis välillä kiva vaan makoilla vauvelin kanssa ja nuuhkia vauvantuoksua. Eli siis tuijottaa nukkuvaa vauvaa :D
Mutta kaiken kaikkiaan onhan tää vauva-aika ihanaa<3
Mä voisin oikeastaan plussilla ja miinuksilla kertoa tästä mun lapsivuodeajan alusta kun vertaa puolentoista vuoden takaiseen.
+ Hormonit on olleet paljon tasaisempia. Onkohan myrskyt vielä edessäpäin? Oikeastaan vaan pari kertaa on itku meinannut tulla. Eilen viimeksi kun säälittää niin meidän naapurin koira, kun sen omistajat on täysiä idiootteja.
+ Haavakipu repeämässä aika helppo tällä kertaa vaikka 2. asteen repeämä onkin. Istuin samana päivänä jo sairaalassa ihan ok.
+ Paino tippunut huomattavasti nopeampaa kun kuvittelin. Kaikki raskauskilot + pari ylimääräistä on jo tippunut. Silti mun puolesta saa vielä suunnilleen 8 kiloa lähteä :)
+ Maidon tulo tasaantui yllättävän nopeasti! Oikeastaan vaan pari päivää oli hirveitä, kun tuntui, että tissit on jatkuvasti täynnä. en jaksa enää edes maidonkerääjiä käyttää, kun ei niihin kovin paljoa tipu. Ja maitoa kuitenkin tulee ihan hyvin kun ei olla pulloja ja korvikkeita tarvittu.
-Palautuminen on niin paljon hitaampaa. Lantionpohjanlihakset on niin huonossa kunnossa vieläkin, että pieni vaunulenkki aiheuttaa painetta. En todellakaan uskalla kunnolla jumppailla pitkään aikaan.
- Ei ole tarpeeksi aikaa levätä kun koko ajan jompi kumpi pojista tarvitsee jotain. Ja olis välillä kiva vaan makoilla vauvelin kanssa ja nuuhkia vauvantuoksua. Eli siis tuijottaa nukkuvaa vauvaa :D
Mutta kaiken kaikkiaan onhan tää vauva-aika ihanaa<3
Alkaa jo arki sujua. Paikat paranee ja imetyskin vähemmän kivuliasta kun alkuun. Aika nopeesti sitä näyttää toipuvan kuitenkin. Mut on se kyl mahtavaa, et mieskin on kotona. Viime yönäkin mies vaihtoi vaipat ja röyhtäytti vauvaa joka syötön jälkeen, mä toimin vaan ruokinta-automaattina :) Koiran eutanasia oli maanantaina ja tiistaina haudattiin rakas pieni (nyt laihtuneena n. 50kg) karvapalleromme. Elämään mahtuu iloa ja surua...
Täällä myös arki on pikkuhiljaa tasaantumassa. Esikoinen on hieman jo rauhoittunut kiukutteluista ja huomionhakuisuudesta, toki sitä esiintyy vielä se sata kertaa päivässä! Vauva on vielä ainakin ollut suhteellisen tyytyväinen, mitä nyt välillä mahaa vääntää mut pientä sellasta.. Päivisin ei meillä ole sen kummempaa rytmiä muuta kuin et pari pidempää pätkää jaksaa vauva olla jo hereillä ja iltaisin rauhoittuu 22-23 yöunille. Öisin oon kyllä saanu nukkua, vauva nukkuu 5-6 tunnin pätkän ennenkuin herää syömään..
Vauva tuntuu olevan päivisin melko kova imemään, välillä mulla on jo menny hermot ja oon antanu pullosta että saa vatsansa täyteen ja antaa mun hetken hengähtää. Iltaisin ollaan annettu sit pullosta imetyksen lisäks nii paljon ku jaksaa et nukkuu paremmin ja vielä se on tehonnu :)
Synnytyksestä mä oon toipunu hyvin, 3-4päivää alakertaa jomotti ja lievästi särki mut nyt oon kyllä kunnossa eikä säryistä tietoakaan.. Aattelin lenkille uskaltautua tänään ensimmäistä kertaa, ihan yksin! Kiloja tuli se 14, joista 6 on jäljellä.. Lantionpohjalihaksia treenasin koko raskauden ja nyt ne onkin paremmassa kunnossa mitä esikoisen syntymän jälkeen. Niitä treenailen edelleen monta kertaa päivässä..
Meillä joka päivä arki sujuu paremmin ja vauva tuntuu enemmän perheenjäseneltä.<3 Toki vielä tää on hieman sekavaa, odotellessa sitä parin kolmen viikon ikää niin näkee mihin suuntaan juniorin tyytyväisyys kääntyy! :)
Mites muilla on menny? Täällä on kyllä foorumi hiljentyny..
Vauva tuntuu olevan päivisin melko kova imemään, välillä mulla on jo menny hermot ja oon antanu pullosta että saa vatsansa täyteen ja antaa mun hetken hengähtää. Iltaisin ollaan annettu sit pullosta imetyksen lisäks nii paljon ku jaksaa et nukkuu paremmin ja vielä se on tehonnu :)
Synnytyksestä mä oon toipunu hyvin, 3-4päivää alakertaa jomotti ja lievästi särki mut nyt oon kyllä kunnossa eikä säryistä tietoakaan.. Aattelin lenkille uskaltautua tänään ensimmäistä kertaa, ihan yksin! Kiloja tuli se 14, joista 6 on jäljellä.. Lantionpohjalihaksia treenasin koko raskauden ja nyt ne onkin paremmassa kunnossa mitä esikoisen syntymän jälkeen. Niitä treenailen edelleen monta kertaa päivässä..
Meillä joka päivä arki sujuu paremmin ja vauva tuntuu enemmän perheenjäseneltä.<3 Toki vielä tää on hieman sekavaa, odotellessa sitä parin kolmen viikon ikää niin näkee mihin suuntaan juniorin tyytyväisyys kääntyy! :)
Mites muilla on menny? Täällä on kyllä foorumi hiljentyny..
Inkivääri
Näppärä viestien naputtelija
Heippa!
Juu, on hiljentynyt foorumi, keskustelu on siirtynyt melkein kokonaan facebookin puolelle. Mustakin olisi kiva, jos täällä pysyisi kuitenkin keskustelu yllä, kun täällä keskustelu pysyy jotenkin paremmin kasassa. Facebook kun järjestelee viestejä uudelleen sen mukaan, mitä on viimeksi kommentoitu ja uusikin kirjoitus voi hukkua virtaan, jos vanhoja kommentoidaan tiuhempaan.
Meillä tytöllä tulee tänään täyteen kaksi viikkoa ja normaali arki alkoi, kun mies meni tänään ekaa päivää töihin. Onneksi isyyslomaa jäi vielä puolet käyttämättä ja muutakin lomaa on reilusti säästössä, joten saadaan kesällä lomailla paljon yhdessä koko perheen voimin. :)
Meillä arki on muovaantunut sellaiseksi, että tyttö herää yöllä parin tunnin välein syömään, mutta nukahtaa heti uudestaan ja mäkin oon nukkunut pääsääntöisesti hyvin imetysten välissä. Aamulla nukutaan onneksi pitkään ja usein ollaan herätty vasta kymmenen aikaan. Päivisin tyttö syö epäsäännöllisemmin ja nukkuu melko paljon, mutta välillä jaksaa seurustella muutamankin tunnin kerrallaan. Melko helppo lapsi vielä toistaiseksi, ei itke kuin harvoin ja silloinkin siihen on yleensä selkeä syy, nälkä tai märkä vaippa ja itku loppuu kun ongelma korjataan.
Eilen käytiin ekaa kertaa pienellä vaunulenkillä, aluksi tyttö huusi kuin syötävä, varmaan kerkesi tulla kuuma ennen kuin ulos asti päästiin. Mutta pian loppui itku ja neiti oli ihan tyytyväisenä hereillä vaunuissa ja äidistä oli ihanaa päästä ulos ja liikkua. Koitin jo vähän miltä hölkkäaskeleet tuntuu, kun palo päästä taas kunnolla liikkumaan on kova. Vähän oudolta tuntui vielä alapäässä ja kohdun kohdalla, vaikka ei varsinaisesti ikävältä kuitenkaan. Kunnon urheilun ajattelin aloitta vasta jälkitarkastuksen jälkeen, niin kuin suositus kai on, mutta ihan kokonaan en varmaan jaksa sinne asti odottaa, vaan aloittelen kevyesti ja asteittain jo ennen sitä. Mulla ei missään vaiheessa ole olleet paikat kipeet synnytyksen jälkeen, vaikka muutama tikki tuli, joten en usko, että siitä voi olla mitään vahinkoa, jos vähän hölkkäilen ja kotijumppailen jo ennen sitä jälkitarkastusta, jos se hyvältä tuntuu. :) Toiveena on, että toukokuun lopussa pääsisin jo Naisten Kympille, mieluiten juoksemaan, mutta jos se on liikaa, niin ainakin kävelemään. Mitenkäs muut on ajatellut aloittaa liikunnan ja millasia kokemuksia teillä, joilla on jo isompia lapsia, on synnytyksen jälkeisestä liikunnasta?
Ihania kevätpäiviä kaikille vauvojen kanssa! <3
Juu, on hiljentynyt foorumi, keskustelu on siirtynyt melkein kokonaan facebookin puolelle. Mustakin olisi kiva, jos täällä pysyisi kuitenkin keskustelu yllä, kun täällä keskustelu pysyy jotenkin paremmin kasassa. Facebook kun järjestelee viestejä uudelleen sen mukaan, mitä on viimeksi kommentoitu ja uusikin kirjoitus voi hukkua virtaan, jos vanhoja kommentoidaan tiuhempaan.
Meillä tytöllä tulee tänään täyteen kaksi viikkoa ja normaali arki alkoi, kun mies meni tänään ekaa päivää töihin. Onneksi isyyslomaa jäi vielä puolet käyttämättä ja muutakin lomaa on reilusti säästössä, joten saadaan kesällä lomailla paljon yhdessä koko perheen voimin. :)
Meillä arki on muovaantunut sellaiseksi, että tyttö herää yöllä parin tunnin välein syömään, mutta nukahtaa heti uudestaan ja mäkin oon nukkunut pääsääntöisesti hyvin imetysten välissä. Aamulla nukutaan onneksi pitkään ja usein ollaan herätty vasta kymmenen aikaan. Päivisin tyttö syö epäsäännöllisemmin ja nukkuu melko paljon, mutta välillä jaksaa seurustella muutamankin tunnin kerrallaan. Melko helppo lapsi vielä toistaiseksi, ei itke kuin harvoin ja silloinkin siihen on yleensä selkeä syy, nälkä tai märkä vaippa ja itku loppuu kun ongelma korjataan.
Eilen käytiin ekaa kertaa pienellä vaunulenkillä, aluksi tyttö huusi kuin syötävä, varmaan kerkesi tulla kuuma ennen kuin ulos asti päästiin. Mutta pian loppui itku ja neiti oli ihan tyytyväisenä hereillä vaunuissa ja äidistä oli ihanaa päästä ulos ja liikkua. Koitin jo vähän miltä hölkkäaskeleet tuntuu, kun palo päästä taas kunnolla liikkumaan on kova. Vähän oudolta tuntui vielä alapäässä ja kohdun kohdalla, vaikka ei varsinaisesti ikävältä kuitenkaan. Kunnon urheilun ajattelin aloitta vasta jälkitarkastuksen jälkeen, niin kuin suositus kai on, mutta ihan kokonaan en varmaan jaksa sinne asti odottaa, vaan aloittelen kevyesti ja asteittain jo ennen sitä. Mulla ei missään vaiheessa ole olleet paikat kipeet synnytyksen jälkeen, vaikka muutama tikki tuli, joten en usko, että siitä voi olla mitään vahinkoa, jos vähän hölkkäilen ja kotijumppailen jo ennen sitä jälkitarkastusta, jos se hyvältä tuntuu. :) Toiveena on, että toukokuun lopussa pääsisin jo Naisten Kympille, mieluiten juoksemaan, mutta jos se on liikaa, niin ainakin kävelemään. Mitenkäs muut on ajatellut aloittaa liikunnan ja millasia kokemuksia teillä, joilla on jo isompia lapsia, on synnytyksen jälkeisestä liikunnasta?
Ihania kevätpäiviä kaikille vauvojen kanssa! <3
Kaika
Kommentoinnin ninja
Mäkin toivoisin, että ei nyt kokonaan kuolis tää foorumi, kun en siellä fb:ssa ole jutustelemassa.
Inkiväärillä on kunnon tavoitteet! Yksilöllistähän palautuminen on, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei liian aikaisin ala pomppimaan/hölkkäämään synnytyksen jälkeen. Kohdunlaskeuma ei kuitenkaan ole se kivin juttu..
Mä kans kotijumppaan, -joogaan ja teen kävelylenkkejä ja kuntopyörä on kans käytössä, jos en muuta ehdi.
milin: Täällä kans on nuorimmalla kovasti huomionhaku päällä. Isommilla pojilla ei nyt niinkään, mutta toisaalta he raegoi erilailla uuteen tulokkaaseen. Kyllä tämä tästä, kun rytmi tasaantuu jne..
Meillä on nyt ollut sellaista, että päivisin nukutaan ja syödään, ehkä yksi pidempi valvejakso päivällä. Toinen on siinä 20 aikoihin, kun muut naperot ovat sängyssä. Nukkumaan menee 21-22 ja herää syömään n. 01 ja nukahtaa heti uudestaan, mutta seuraavasta heräämisestä 04-05 valvotaankin sitten se parisen tuntia..eli olemme pikkuisen kanssa unessa, kun muu perhe on aamiaisella ja aamutouhuissa. Mä herään n. 09 ja pikkuinen siinä 11-11.30.
Mutta kovasti on tyytyväinen napero ja tässähän ehtii hormonisumussa saada vaikka minkälaisia ajatuksia 5.:stä lapsesta :-O
Maitoa tulee tarpeeksi ja jos tarvitsee käydä jossain, pumppaan miehelle maitoa varuiksi, jos poitsulle tulee nälkä.
Ja perjantaina oli kyllä ihanaa olla kavereita tapaamassa ja nauttia viiniä. Olin kokonaiset 4 tuntia pois!
Mitens muilla sujuu?
Inkiväärillä on kunnon tavoitteet! Yksilöllistähän palautuminen on, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei liian aikaisin ala pomppimaan/hölkkäämään synnytyksen jälkeen. Kohdunlaskeuma ei kuitenkaan ole se kivin juttu..
Mä kans kotijumppaan, -joogaan ja teen kävelylenkkejä ja kuntopyörä on kans käytössä, jos en muuta ehdi.
milin: Täällä kans on nuorimmalla kovasti huomionhaku päällä. Isommilla pojilla ei nyt niinkään, mutta toisaalta he raegoi erilailla uuteen tulokkaaseen. Kyllä tämä tästä, kun rytmi tasaantuu jne..
Meillä on nyt ollut sellaista, että päivisin nukutaan ja syödään, ehkä yksi pidempi valvejakso päivällä. Toinen on siinä 20 aikoihin, kun muut naperot ovat sängyssä. Nukkumaan menee 21-22 ja herää syömään n. 01 ja nukahtaa heti uudestaan, mutta seuraavasta heräämisestä 04-05 valvotaankin sitten se parisen tuntia..eli olemme pikkuisen kanssa unessa, kun muu perhe on aamiaisella ja aamutouhuissa. Mä herään n. 09 ja pikkuinen siinä 11-11.30.
Mutta kovasti on tyytyväinen napero ja tässähän ehtii hormonisumussa saada vaikka minkälaisia ajatuksia 5.:stä lapsesta :-O
Maitoa tulee tarpeeksi ja jos tarvitsee käydä jossain, pumppaan miehelle maitoa varuiksi, jos poitsulle tulee nälkä.
Ja perjantaina oli kyllä ihanaa olla kavereita tapaamassa ja nauttia viiniä. Olin kokonaiset 4 tuntia pois!
Mitens muilla sujuu?
mä tykkäisin enemmän käyttää tätä ku naamakirjaa, mutta en tabletilla pääse tänne kirjoittelee ja oikeestaan hyvä niin kun mun paksut sormet ja tabletti ei tosiaan ole hyvä yhdistelmä :D. Meillä mennyt vähän liiankin hyvin nyt synnytyksen jälkeen. Mä kun en ole mistään ollut yhtään kipee, siis synnytys meni niin helposti että ihan kun en olis synnyttänyt ollenkaan. Nyt oikeestaan jännään että alkaako tälläkin pikkuneidillä koliikki, esikoisen parivuotta kestänyt ehkä jätti pienet traumat :). Ja sitten nimi aiheuttaa pientä ressiä. Meillä kun oli muutama nimi valmiina, mutta neiti ei sitten yhtään ole niiden "näköinen". Eli joku joka olis erilaisiin sanahirviöihin erikoistunut vois nyt auttaa!!! Tahdotaan nimi joka olisi "pehmeä" ääntää, ei siis esim r alkuisia. Nimi saa olla ulkomaalainen ja mielellään tarkoittaa jotakin. Eniten pidän L, I, U,Y alkuisista. Kaikki mahdolliset sivut netistä selattuna ja ei vaan löydy!!! Ja siis vielä se että esikoisen nimi on ainoa laatuaan meillä suomessa. Eli hieman erikoisempaa kaivataan nytkin...huoh, että voi olla hankalaa.
Hipsiäinen
Oman äänensä löytänyt
Jos sitä itekkin ryhdistäytyis ja kirjottelisi välillä kuulumisia tännekkin, koska tosiaan täällä ovat selkeämmin.
Meillä alkaa pojan kanssa elämä ja arki sujumaan mukavasti nyt kun ollaan opittu toisiamme hieman ymmärtämään. Alkuunsa meinasi olla hankalaa ja epätoivo oli iskeä useasti kun toinen itki, eikä tiennyt miksi eikä osannut auttaa. Masu-vaivojahan ne itkut sitten pitkälti taisi olla ja ovat nyt alkaneet poistumaan. Toki yhä toisinaan kipristelee, mutta ei lainkaan siihen malliin kun ennen.
Poika lähti hiukan huonosti kasvamaan ja neuvolassa käytiinkin aluksi viikottain. 3viikon iässä oli painoa tullut syntymäpainoon vain 15grammaa. 4viikon punnituksessa olikin sitten viikossa tullut 200grammaa lisää ja kyllä poika tankkasikin. Nyt sitten parin viikon tauko punnituksissa ja tiistaina taas. Hiukan jännittää kyllä kuinka kasvaa. Muut kun puhuu facebookissa ja 60-62cm vaatteista ja meille sopii edelleen 50cm. Ikää siis maanantaina 6viikkoa.
Itsellä synnytys oli kaiken kaikkiaan kamala kokemus eikä traumoja yhtään helpota se, että edelleen tuota haavaa käyn hoidattamassa. Nyt kuitenkin loppusuoralla. Enää laapistellaan kudoksen liikakasvua jota haavaan tuli, jotta pääsisi pintakin sulkeutumaan.
Haavan vuoksi en sitten oo pystynyt liikuntaakaan aloittaan yhtään ja vatsalihakset kaameessa kunnossa. Kun tätä painoo jo muutenkin oli paljon niin hyvä ettei polvissa vatta roiku :D
Maitoa tulee jollain lailla. Poika osaa imeä hyvin, mutta kun ei tuo maito kuitenkaan suihkuamalla tule niin ei ihan tarpeeksi jaksa imeä/saa maitoa, joten usein imetyksen päälle saa vielä korvikettakin vähäsen.
Kovasti täällä ollaan seurallisia, kokoajan pitäisi pojan kanssa keskustella <3 Jäntevyyttä löytyy, kääntyilty on jo kauan ja viikon verran nostettu yläkroppaa käsivarsien varaan(tämä kuitenkin vain kun makoilee rintakehän päällä, eli pystymmässä asennossa.
Öisin yhä heräillään pariin otteeseen syömään, mutta nukahtaa kyllä nopeasti ruokailun jälkeen, eli ei tarvitse kuin 15-30minuuttia yleensä valvoa. Toki toisinaan pitenmpäänkin.
Tässä nyt päällimmäiset kuulumiset. Aika sepustus tulikin, mutta tiivistettynä: Alun hankaluuksien jälkeen nykyisin nautimme elämästä ja toistemme seurasta koko perhe.
Meillä alkaa pojan kanssa elämä ja arki sujumaan mukavasti nyt kun ollaan opittu toisiamme hieman ymmärtämään. Alkuunsa meinasi olla hankalaa ja epätoivo oli iskeä useasti kun toinen itki, eikä tiennyt miksi eikä osannut auttaa. Masu-vaivojahan ne itkut sitten pitkälti taisi olla ja ovat nyt alkaneet poistumaan. Toki yhä toisinaan kipristelee, mutta ei lainkaan siihen malliin kun ennen.
Poika lähti hiukan huonosti kasvamaan ja neuvolassa käytiinkin aluksi viikottain. 3viikon iässä oli painoa tullut syntymäpainoon vain 15grammaa. 4viikon punnituksessa olikin sitten viikossa tullut 200grammaa lisää ja kyllä poika tankkasikin. Nyt sitten parin viikon tauko punnituksissa ja tiistaina taas. Hiukan jännittää kyllä kuinka kasvaa. Muut kun puhuu facebookissa ja 60-62cm vaatteista ja meille sopii edelleen 50cm. Ikää siis maanantaina 6viikkoa.
Itsellä synnytys oli kaiken kaikkiaan kamala kokemus eikä traumoja yhtään helpota se, että edelleen tuota haavaa käyn hoidattamassa. Nyt kuitenkin loppusuoralla. Enää laapistellaan kudoksen liikakasvua jota haavaan tuli, jotta pääsisi pintakin sulkeutumaan.
Haavan vuoksi en sitten oo pystynyt liikuntaakaan aloittaan yhtään ja vatsalihakset kaameessa kunnossa. Kun tätä painoo jo muutenkin oli paljon niin hyvä ettei polvissa vatta roiku :D
Maitoa tulee jollain lailla. Poika osaa imeä hyvin, mutta kun ei tuo maito kuitenkaan suihkuamalla tule niin ei ihan tarpeeksi jaksa imeä/saa maitoa, joten usein imetyksen päälle saa vielä korvikettakin vähäsen.
Kovasti täällä ollaan seurallisia, kokoajan pitäisi pojan kanssa keskustella <3 Jäntevyyttä löytyy, kääntyilty on jo kauan ja viikon verran nostettu yläkroppaa käsivarsien varaan(tämä kuitenkin vain kun makoilee rintakehän päällä, eli pystymmässä asennossa.
Öisin yhä heräillään pariin otteeseen syömään, mutta nukahtaa kyllä nopeasti ruokailun jälkeen, eli ei tarvitse kuin 15-30minuuttia yleensä valvoa. Toki toisinaan pitenmpäänkin.
Tässä nyt päällimmäiset kuulumiset. Aika sepustus tulikin, mutta tiivistettynä: Alun hankaluuksien jälkeen nykyisin nautimme elämästä ja toistemme seurasta koko perhe.
Oma vointi on jo hyvä, mutta en ole vielä mihinkään jumppaan tai lenkille arvannut lähteä. Kotijumppaa olen yrittänyt kuitenkin alotella. Suorien vatsalihasten väliin jää n. pikkurillinpään verran rakoa joten vois kai jo noita vatsalihaksiakin alkaa treenaamaan ihan oikeesti.
Vauva oli alkuun niin tyytyväinen, mut sit alko vatsavaivat, 3kk koliikki ilmesesti. Ja alkuun itkusuutta oli iltasin, eilen alko jo klo 13 ja tänään heti aamusta. Voivoi. Cuplatonit alotettu ja nyt viel d-vitskut menossa vaihtoon. Inhottava tunne kun ei oikein voi pikkasta auttaa vaikka näkee kuinka sen mahaan koskee.
Maitoa tulee! Liivinsuojia 3kpl/rinta ja tiheetä suojien vaihtoa. Tällä systeemillä ei mee niin montaa paitaa vaihtoon päivässä. Useammin taidetaan vaihtaa äidin paitaa kun vauvelin vaatteita :) Maito suihkuu niin, että välillä sitä on vauvan naamassa ja hiuksissakin kun pikkunen helppaa tissistä mut maitosuihku jatkuu. Ja maidon suihkuaminen johtaa siihen, että joka syötöllä toi vetää henkeen maitoa ja yskii sitä sitten pää hurjan näköisesti heiluen. No josko se maidontulokin asettuisi vielä.
Vauva oli alkuun niin tyytyväinen, mut sit alko vatsavaivat, 3kk koliikki ilmesesti. Ja alkuun itkusuutta oli iltasin, eilen alko jo klo 13 ja tänään heti aamusta. Voivoi. Cuplatonit alotettu ja nyt viel d-vitskut menossa vaihtoon. Inhottava tunne kun ei oikein voi pikkasta auttaa vaikka näkee kuinka sen mahaan koskee.
Maitoa tulee! Liivinsuojia 3kpl/rinta ja tiheetä suojien vaihtoa. Tällä systeemillä ei mee niin montaa paitaa vaihtoon päivässä. Useammin taidetaan vaihtaa äidin paitaa kun vauvelin vaatteita :) Maito suihkuu niin, että välillä sitä on vauvan naamassa ja hiuksissakin kun pikkunen helppaa tissistä mut maitosuihku jatkuu. Ja maidon suihkuaminen johtaa siihen, että joka syötöllä toi vetää henkeen maitoa ja yskii sitä sitten pää hurjan näköisesti heiluen. No josko se maidontulokin asettuisi vielä.
Täällä myös seuraillaan tuota pienokaisen painonnousua. Kaks viikkoa täynnä ja eilen oli sata grammaa vielä syntymäpainoon. Meillä on myös tuota nukahtamista tissille mistä Hipsiäinen kertoi. Kunnolla vauva jaksaa imeä rintaa vaihtelevasti, välillä imut ovat oikein napakat mut yleensä se jää sellaseks pintaimutteluksi. Nyt sit otetaan pulloa 2-4kertaa päivässä tissin lisäks. Illalla tankataan sit ennen nukkumaan menoa pullosta ja imetyksellä.. Kyllähän tuo vähän stressaa ja paha mieli siitä ettei imetys riitä, esikoisella ku ei ollu mitään ongelmia imemisen suhteen. Toivottavasti maidontuotanto pysyy hyvin yllä vaikka se välillä onkin kovin vähäistä. Jokseenkin huono-äiti-fiilis tarjota korviketta ku omaaki olis jos vaan jaksais imeä. Pumpata olen koittanut aian välillä mut melko laimein tuloksin..
Luovuttaa en aio! Rintaa tarjotaan joka välissä, jospa se siitä virkoais syömään kunnolla. Kuitenkin pissaa ja kakkaa tulee tosi useesti ja hereillä ollessaan on hyvin tyytyväinen..
Luovuttaa en aio! Rintaa tarjotaan joka välissä, jospa se siitä virkoais syömään kunnolla. Kuitenkin pissaa ja kakkaa tulee tosi useesti ja hereillä ollessaan on hyvin tyytyväinen..
Voihan väsymys ja väsymys. Miten teillä nukutaan yöt?
Mä todella tarvisin enemmän unta ku pari hassua tuntia yössä. Meillä vauva nukkuu nykyään ensimmäisen pätkän 3-4 tuntia ja sen jälkeen roikutaankin tissillä aamuun asti enkä mä voi siinä nukkua ku toinen hamuaa heti jos tissi tipahtaa suusta.. Ja aamutuimaan kuuden maissa alkaa vatsaväänteet ja itkut - tänäänki koko poppoo oltiin kuuden jälkeen hereillä eikä siinä vaiheessa enää voinu muuta ku itkeä. Mä tiedän et väsymys ja lyhyet unet kuuluu vauva-arkeen ja nyt se palautukin erittäin hyvin mieleen esikoisen ajoilta.. Kovasti olen yrittäny nukkua sillon ku lapset nukkuu mut huonoin tuloksin, korkeintaan ehdin saada unen päästä kiinni niin alkaa kätinä ja kitinä vauvan sängyssä. Ja sit ku esikoinen herää niin vauva nukahtaa, jipii!
Päivärytmiä odotellessa - tai oikeestaan yörytmiä. Päivät ne menee jos yöllä sais nukkua :)
Mä todella tarvisin enemmän unta ku pari hassua tuntia yössä. Meillä vauva nukkuu nykyään ensimmäisen pätkän 3-4 tuntia ja sen jälkeen roikutaankin tissillä aamuun asti enkä mä voi siinä nukkua ku toinen hamuaa heti jos tissi tipahtaa suusta.. Ja aamutuimaan kuuden maissa alkaa vatsaväänteet ja itkut - tänäänki koko poppoo oltiin kuuden jälkeen hereillä eikä siinä vaiheessa enää voinu muuta ku itkeä. Mä tiedän et väsymys ja lyhyet unet kuuluu vauva-arkeen ja nyt se palautukin erittäin hyvin mieleen esikoisen ajoilta.. Kovasti olen yrittäny nukkua sillon ku lapset nukkuu mut huonoin tuloksin, korkeintaan ehdin saada unen päästä kiinni niin alkaa kätinä ja kitinä vauvan sängyssä. Ja sit ku esikoinen herää niin vauva nukahtaa, jipii!
Päivärytmiä odotellessa - tai oikeestaan yörytmiä. Päivät ne menee jos yöllä sais nukkua :)
Mä oon jotenkin edelleen ihan kuutamolla koko tästä vauva-arjesta, enkä oo osannut edes kuulumisia kertoa enkä päivitellä minnekään. Kaikille kysyjillekin sanon vaan, että hyvin menee mutta väsyttää, vaik ei mulla oo aavistustakaan et meneekö täs nyt hyvin vai huonosti :)
Tänään on tasan kuukauden vanha meijän vauva, ja meillä on alusta asti ollut tosi itkuista. Pikkumies itkee suurin piirtein koko ajan kun on hereillä, ja kaikki huuto on raivokasta naama sinisenä huutamista, josta mä en todellakaan osaa erotella et onko kipua, kiukkua, nälkää vai mitä millonkin. Imettäminen on haastavaa, koska hän ei yritäkään syödä ellei häntä saa ensin rauhoitettua, ja hänellä menee hermo heti herätessään, heti kun tissi ei ole suussa välittömästi, heti kun hänet laskee selälleen tai vaakatasoon. Itkuisuus rajottaa liikkumista, koska vaikka tää onkin mun kolmas lapsi, mä en edelleenkään nauti kauppareissuista tai vaunulenkeistä saati muustakaan kodin ulkopuolella olemisesta naama sinisenä karjuvan vauvan kanssa. Onneksi mies tekee opintoja ja on kotona koko kevään, luultavasti myös kesän, joten ei ole pakko kärräillä karjuvan lapsen kanssa toista eskariin ja yhtä kerhoilemaan, vaan mies voi hoitaa viemiset ja hakemiset. Ja toisaalta onneksi tää poika huolii sekä tutin että tuttipullon, joten ei tarvi itekään täysin mökkihöperöityä kotona, vaan pääsen joskus uloskin.
Hiljaa mielessäni toivon, että kyse olis 3kk koliikista, joka loppuisi sitten kesäkuussa... vaikka tiedänkin, ettei se yleensä ala heti syntymästä, kuten meillä - ensimmäinen itkuyö oli heti ensimmäinen yö sairaalassa. Ja kun on nähty tuo esikoinenkin, jolla koliikki kesti lähes kaksi vuotta... Onneksi anoppi on kesän jollain vapaalla töistä, ja on hankkinut kesäasunnon Jyväskylästä, eli hän asuu kesän 6 kilometrin päässä meistä. Yksi syy hänellä muuttaa juuri tänne on se, että hän tahtoo viettää kesää lastenlastensa kanssa, ja vasta eilen juteltiin anopin kanssa siitä että hän sitten tulee sillon tällön hoitaa lapsia meille yöksi ja me voidaan miehen kanssa mennä hänen asunnolleen yöksi.
Mitäs muuta... kotiinlähtötarkistuksessa ei onnistunut kuulonmittaus, ja käytiin tuossa viikko sitten uudessa kuulonmittauksessa, joka ei myöskään onnistunut. Kuukauden tai kahden päästä joudutaan korvapolille tutkimuksiin kuulon osalta siis. On se onni, ettei näitä muksuja oo tarkoitus enempää meille tulla, kun aina näissä on jotain "vikaa" - esikoisella on tuntoaistin osalta aistiyliherkkyys, keskimmäisellä oli kyyneltiehyen tukos joka aiheutti toisen silmän rähmimistä niin, että silmä rähmiytyi öisin lähes kokonaan kiinni, ja nyt tämän kolmannen kuulossa on vikaa. Jipii, ei puutu kuin haju- ja makuvammaiset lapset, mutta ne taitaa olla edustettuna meillä vanhemmilla :D
Tänään on tasan kuukauden vanha meijän vauva, ja meillä on alusta asti ollut tosi itkuista. Pikkumies itkee suurin piirtein koko ajan kun on hereillä, ja kaikki huuto on raivokasta naama sinisenä huutamista, josta mä en todellakaan osaa erotella et onko kipua, kiukkua, nälkää vai mitä millonkin. Imettäminen on haastavaa, koska hän ei yritäkään syödä ellei häntä saa ensin rauhoitettua, ja hänellä menee hermo heti herätessään, heti kun tissi ei ole suussa välittömästi, heti kun hänet laskee selälleen tai vaakatasoon. Itkuisuus rajottaa liikkumista, koska vaikka tää onkin mun kolmas lapsi, mä en edelleenkään nauti kauppareissuista tai vaunulenkeistä saati muustakaan kodin ulkopuolella olemisesta naama sinisenä karjuvan vauvan kanssa. Onneksi mies tekee opintoja ja on kotona koko kevään, luultavasti myös kesän, joten ei ole pakko kärräillä karjuvan lapsen kanssa toista eskariin ja yhtä kerhoilemaan, vaan mies voi hoitaa viemiset ja hakemiset. Ja toisaalta onneksi tää poika huolii sekä tutin että tuttipullon, joten ei tarvi itekään täysin mökkihöperöityä kotona, vaan pääsen joskus uloskin.
Hiljaa mielessäni toivon, että kyse olis 3kk koliikista, joka loppuisi sitten kesäkuussa... vaikka tiedänkin, ettei se yleensä ala heti syntymästä, kuten meillä - ensimmäinen itkuyö oli heti ensimmäinen yö sairaalassa. Ja kun on nähty tuo esikoinenkin, jolla koliikki kesti lähes kaksi vuotta... Onneksi anoppi on kesän jollain vapaalla töistä, ja on hankkinut kesäasunnon Jyväskylästä, eli hän asuu kesän 6 kilometrin päässä meistä. Yksi syy hänellä muuttaa juuri tänne on se, että hän tahtoo viettää kesää lastenlastensa kanssa, ja vasta eilen juteltiin anopin kanssa siitä että hän sitten tulee sillon tällön hoitaa lapsia meille yöksi ja me voidaan miehen kanssa mennä hänen asunnolleen yöksi.
Mitäs muuta... kotiinlähtötarkistuksessa ei onnistunut kuulonmittaus, ja käytiin tuossa viikko sitten uudessa kuulonmittauksessa, joka ei myöskään onnistunut. Kuukauden tai kahden päästä joudutaan korvapolille tutkimuksiin kuulon osalta siis. On se onni, ettei näitä muksuja oo tarkoitus enempää meille tulla, kun aina näissä on jotain "vikaa" - esikoisella on tuntoaistin osalta aistiyliherkkyys, keskimmäisellä oli kyyneltiehyen tukos joka aiheutti toisen silmän rähmimistä niin, että silmä rähmiytyi öisin lähes kokonaan kiinni, ja nyt tämän kolmannen kuulossa on vikaa. Jipii, ei puutu kuin haju- ja makuvammaiset lapset, mutta ne taitaa olla edustettuna meillä vanhemmilla :D
Ksmirre: No ei sitten ihan helpointa vauva-aikaa teillä.
Me oltiin eilen mummilla kylässä ja sinne tuli muutakin sukua pienokaista kattomaan. Vauva oli tosi kiltisti, itkua aika vähän ja vatsanväänteitä erittäin vähän verrattuna muihin päiviin. Mun kummitäti kommentoikin, että hänen tyttärensä 3 ekaa kuukautta vaan nukku ja söi. Ei kiukutellut eikä oikein ollut muutenkaan sit hereillä kuin rinnalla ja kuinka helppoa se oli. Jepjep. Meidän vaavilla on n. 1vk iän jälkeen tullut vatsanväänteitä ja ovat vaan pahentuneet. Alkuun oli illalla, mutta nyt voi olla koska tahansa. Viime viikolla tuntu, että ne on jo ihan jatkuvia. Punasena huutaa ja vetää itseään vuoroin myttyyn ja vuoroin kaarelle. Ihan synnytys tulee mieleen kun sen puserrusta kattoo. Eikä se itku nyt niin haittaa, mut kun näkee kuinka kipee toinen on. Ilmavaivoja on hurjasti ja jokaikisessä vaipassa on kakat tai jotku tuhrut. D-vitamiinit vaihdettiin rela-d-vitskuun ja kokeilin Cuplatonia, mut käytännössä sen antaminen on ihan mahdotonta ja jos sitä lähtee hakemaan ennen kun antaa tissiä, niin viimeistään sit on semmoset rintaraivarit luvassa ja vauva tukehtumassa maitoon. Lauantaina mä lopetin maitotuotteet. Ihan jännittää, että millasen vastaanoton saan huomenna neuvolassa, kun kerron mun hoitokokeilusta. Mut pakkohan sitä on jotain yrittää...
Me oltiin eilen mummilla kylässä ja sinne tuli muutakin sukua pienokaista kattomaan. Vauva oli tosi kiltisti, itkua aika vähän ja vatsanväänteitä erittäin vähän verrattuna muihin päiviin. Mun kummitäti kommentoikin, että hänen tyttärensä 3 ekaa kuukautta vaan nukku ja söi. Ei kiukutellut eikä oikein ollut muutenkaan sit hereillä kuin rinnalla ja kuinka helppoa se oli. Jepjep. Meidän vaavilla on n. 1vk iän jälkeen tullut vatsanväänteitä ja ovat vaan pahentuneet. Alkuun oli illalla, mutta nyt voi olla koska tahansa. Viime viikolla tuntu, että ne on jo ihan jatkuvia. Punasena huutaa ja vetää itseään vuoroin myttyyn ja vuoroin kaarelle. Ihan synnytys tulee mieleen kun sen puserrusta kattoo. Eikä se itku nyt niin haittaa, mut kun näkee kuinka kipee toinen on. Ilmavaivoja on hurjasti ja jokaikisessä vaipassa on kakat tai jotku tuhrut. D-vitamiinit vaihdettiin rela-d-vitskuun ja kokeilin Cuplatonia, mut käytännössä sen antaminen on ihan mahdotonta ja jos sitä lähtee hakemaan ennen kun antaa tissiä, niin viimeistään sit on semmoset rintaraivarit luvassa ja vauva tukehtumassa maitoon. Lauantaina mä lopetin maitotuotteet. Ihan jännittää, että millasen vastaanoton saan huomenna neuvolassa, kun kerron mun hoitokokeilusta. Mut pakkohan sitä on jotain yrittää...
Kaika
Kommentoinnin ninja
Huh- siellä on milinillä, Ksmirrellä ja Makulla kyllä hippasen rankempaa lapsivuodeaikaa. :-/. Multa kaikki sympatiat teille jokaiselle. Saas nähdä mitenkä väsynyt musta tulee nyt kun mies aloittaa työnsä taas ja mun pitäis herätä aamusta koululaisten ja 1,5 vuotiaan kanssa...me kun ollaan vauvan kans nukuttu 10-11 aamuisin, kun pienellä on yksi valvejakso aamuyöstä.. Ja sitten tietty jännittää, tuleeko jonkinmoista vatsakipua siinä 2 kk:den iässä, kuten edellisellä oli.. Mutta kirjoittelen lisää koneella kun tää ipadilla päivittäminen on vähän hanurista.
Niin sitä vaan selviää päivästä ku päivästä.. :) Meillä näyttää jo vähä valoisammalta - vauva on ottanu tavaks nukahtaa yhdentoista aikoihin illalla ja herää 4-6 tunnin päästä - syö - ja nukutaan aamu 8-9 ja taas syödään ja ehkä jatketaan vielä hetki unia.. Ainut ongelma meillä vaan on et neiti ei ota tissiä yöllä, joudutaan antaa korviketta pullosta. Kokeiltu on vaikka mitä, eri imetysasentoja, hämärää valoa, leuan alta kutittelua.. ei tehoa, vauva ottaa muutaman imun ja nukahtaa ja muutaman minuutin päästä sama. Joka yö mä koitan tarjota mut vielä ei ole onnistunu..
Vatsavaivat on helpottanu, välillä toki kakka on tiukemmassa mut sehän on normaalia et välillä pierettää ja vatsaa kipristelee..
Imetyksestä vielä, jostain syystä täällä ei kelpaa muuta ku toinen tissi??!! "huonompaa" rintaa vauva imee tosi laiskasti, oikeestaan käyttää huvituttina. Kainalon puolelta imettäessä ottaa muutaman hanakamman imun ja thats it.. Outoa..
Meillä on jo ekat bodyt nakattu kaapin perälle, hui ku nää kasvaa nopeeta! (onneks!)
Vatsavaivat on helpottanu, välillä toki kakka on tiukemmassa mut sehän on normaalia et välillä pierettää ja vatsaa kipristelee..
Imetyksestä vielä, jostain syystä täällä ei kelpaa muuta ku toinen tissi??!! "huonompaa" rintaa vauva imee tosi laiskasti, oikeestaan käyttää huvituttina. Kainalon puolelta imettäessä ottaa muutaman hanakamman imun ja thats it.. Outoa..
Meillä on jo ekat bodyt nakattu kaapin perälle, hui ku nää kasvaa nopeeta! (onneks!)
Hiljasta taas tällä foorumilla. Me oltiin mummilassa viikonloppu vauvan kanssa, kun mies oli kotoa poissa. En tiedä miksi, mutta selkeesti vaikeemmat 2 iltaa ja yötä oli. Liekö vauva reagoinut paikan vaihtoon tai isän poissaoloon. Vaikka meillä aina kitistään ja itketään n. klo 20-23.30, niin nyt viikonloppuna se oli huutoa 18-01. No eilen illalla oli jo helpompaa taas, vaikka yöllä herättiin taas 2 tunnin välein. Ei taida mun maidottomuus auttaa. Vauva ei juuri puklaile, mutta rintaraivareita, helposti vetää väärään kurkkuun syödessä, yökkäilee ja vetää itseään kaarelle. Nukkuukin pää taivutettuna yläviistoon. Eli kaipa sillä refluksia on. Gavisconea varmaan seuraavaksi sitten. Mitäs teille muille kuuluu?
Kaika
Kommentoinnin ninja
Voi kurja, Maku, että tommosta vaivaa teillä :C
Sitä ku tekis mitä vaan, että sais vauvalle hyvän olon..
Toivottavsti saatte avun pian!
milinillä nukutaan mahtavasti!
Mä kans muistelin, että mulla joku lapsista hetken suosi vain toista rintaa.
Meni kuitenki ohi..
Meillä on ollut semmoista normaalia vauva-arkea; muutamana iltana on ollut itkuisempi/levottomampi, mutta ei mitään isompaa. Rauhoittunut pierujumppaan, kantoliinaan tai kapaloon.
Tekemistä on koko ajan 4:n kanssa, mutta en mä tiedä, mulla on jotenkin sellainen kivan lungi vaihe, että ei oikein mikään ressaa :D ...toivon, ettei ole "tyyntä ennen myrskyä" ja kohta alkaa kunnon koliikki ja vanhemmilla lapsilla joku esipuberteetti ja tällä 1v7kk tytöllä pamahtaa uhma...
Opintoja olen saanut edistettyä hieman ja yksi laajempi homma pitäisi saada tehdyksi ja suunnitelluksi ensi syksy ennnen kuin heittäytyy kesä"lomalle".
Jälkitarkastus olisi 1,5 viikon päästä ja mä niiiin odotan, että pääsen taas uimaan, että sais jo jälkivuoto kokonaan loppua!
Ja hei, sain farkut jo mahtumaan jalkaan! En tosin niitä kivimpiä..Mutta vielä olisi 13 kiloa 30:stä jäljellä...
Sitä ku tekis mitä vaan, että sais vauvalle hyvän olon..
Toivottavsti saatte avun pian!
milinillä nukutaan mahtavasti!
Mä kans muistelin, että mulla joku lapsista hetken suosi vain toista rintaa.
Meni kuitenki ohi..
Meillä on ollut semmoista normaalia vauva-arkea; muutamana iltana on ollut itkuisempi/levottomampi, mutta ei mitään isompaa. Rauhoittunut pierujumppaan, kantoliinaan tai kapaloon.
Tekemistä on koko ajan 4:n kanssa, mutta en mä tiedä, mulla on jotenkin sellainen kivan lungi vaihe, että ei oikein mikään ressaa :D ...toivon, ettei ole "tyyntä ennen myrskyä" ja kohta alkaa kunnon koliikki ja vanhemmilla lapsilla joku esipuberteetti ja tällä 1v7kk tytöllä pamahtaa uhma...
Opintoja olen saanut edistettyä hieman ja yksi laajempi homma pitäisi saada tehdyksi ja suunnitelluksi ensi syksy ennnen kuin heittäytyy kesä"lomalle".
Jälkitarkastus olisi 1,5 viikon päästä ja mä niiiin odotan, että pääsen taas uimaan, että sais jo jälkivuoto kokonaan loppua!
Ja hei, sain farkut jo mahtumaan jalkaan! En tosin niitä kivimpiä..Mutta vielä olisi 13 kiloa 30:stä jäljellä...