Lapsettomuustutkimukset

Mymmeli84

Mymmeli84

Jostain jotain jo tietävä
Heip,

Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita, vaikka aika hiljaiselta vaikuttaa...

Olen 26-vuotias, naimisissa, mieheni on 25-vuotias ja ilman ehkäisyä oltu nyt reilu 3,5 vuotta. Sain keskenmenon viikolla 5 viime huhtikuussa ja elokuussa aloteltiin sitten ihan laskeskelemaan oviksia, vaikka mulla aina ollut reiut oviskivut itsestään ilmoittelemassa.

Viime viikolla kävin yksityisellä gynellä ja nyt sitten ollaan menossa lapsettomuustutkimuksiin. Mieheni sperma tutkitaan, musta otetaan verikokeita ja sit tehdään se munanjohdin- ja kohtu-tutkimus, jossa kohtu täytetään varjoaineella. Gyne epäili heti, että ottaen huomioon kuinka kauan ollaan oltu ilman ehkäisyä, on kyseessä vaikea lapsettomuus ja kehoittikin meitä varautumaan siihen, että ilman hedelmöitystä ei tulla lasta saamaan. Tämän jälkeen hän tsekkasi paikkani ja vasen munasarja oli kadonnut niin ylös, ettei sitä ultralla löytänyt. Syyksi tähän munasarjan katoamiseen epäili kiinnikkeitä, jotka minun tapauksessani johtuisivat endometrioosista (toinen vaihetoehto olisi klamydia, mutta sitä minulla ei ole koskaan ollut). Oikeassa munasarjassa oli monia munasoluja, mutta ei kypsyneitä ollenkaan.

Olen lukenut joiltakin keskustelupalstoilta, että tuo varjoainetutkimus on melko kivulias. Osaisko joku täällä kertoa minulle miltä se tuntui? Muuten olen suht ok mielin näiden tutkimusten kanssa, mutta tuo kyllä pelottaa..

Itse tämän lapsettomuus asian kanssa olen melko rikki.. Välillä tuntuu etten edes osaa käsitellä tätä asiaa, mutta kai tämäkin ajan kanssa helpottaa. Onneksi kiertoni oli lääkärissä käydessä niin hyvässä vaiheessa (kp 12), että noi verikokeet ja muut saadaan tehtyä muutaman viikon sisällä. Saadaanpahan ainakin jonkinmoinen tieto, mitä mun sisällä tapahtuu...
 
tervis mymmeli84!

meillä aloitettiin lapsettomuustutkimukset tammikuun alussa. tai, meidän tapaus ei oikeestaan ole lapsettomuutta (en tiedä mitä sitten?) koska olen 3 kertaa tullut raskaaksi mutta kaikki ovat menneet kesken.

minä olen 32 vuotias ja mieheni 29. ehkäisy jätettiin pois viime vuoden huhtikuussa. tulinkin sitten puolen vuoden sisällä kolme kertaa raskaaksi ja kolmas raskaus meni kesken viime vuoden joulukuussa. nyt on sen viimisimmän km:n jälkeen ollut kahdet kuukautiset.

meistä ei tutkimuksissa löytynyt mitään vikaa. mulle tehtiin kuukautiskartoitus, otettiin hormonitestit, kromosomitestit, munasarjat/johtimet ja kohtu ultrattiin.mieheltä tutkittiin sperma ja tutkittiin kromosomit. näitten kokeitten perusteella kaiken pitäisi olla kunnossa. nyt jatketaan vielä ihan luomuna ja katotaan miten seuraavan raskauden käy.

menittekö yksityiselle vai kunnalliselle? me mentiin ihan yksityiselle koska en jaksanut odottaa kutsua kunnallisen puolelle. ollaan siis vielä jonossa sinnekin mutta ei ole kutsua vielä tullut.

mulla oli kans toinen munasarja kateissa kun mut ultrattiin. lääkäri oli sitä mieltä et se on ihan normaalia, ne voi kuulemma mennä väliaikaisesti esim kohdun taakse piiloon.

kiva kun aloitit tämän ketjun!!! on tää lapsettomuus ja hoidot/tutkimukset kuitenkin aika rankkoja juttuja et on kiva jakaa ne jonkun kanssa joka ymmärtää!!!
 
Heipsan,

Ihanaa kun vastasit viestiini.

Kamalaa, että olet joutunut kokemaan kolme keskenmenoa noin pienen ajan sisällä.. Ja toisaalta myös varmasti aikas voimaa vievää kun ei tutkimuksistakaan mitään selitystä lapsettomuudelle tai keskenmenoille löytynyt [:(] Itelläni just se ajatus nimittäin nyt päällimäisenä, että pääasia, että tutkitaan ja saadaan selitys tälle kaikelle ja mahdolliset hoidot sitten käynnistettyä mahdollisimman pian.

Me ollaan myös yksityisellä tutkittavana, koska en todellakaan pystyis enää odottamaan hetkeäkään kauemmin niihin pääsyä! Haluan mahdollisen selvyyden asioihin vauhdilla. Katotaan sitten näiden tutkimusten jälkeen siirrytäänkö kunnalliselle vai jatketaanko yksityisellä.. riippuen tietysti siitä, mitä tutkimukset osoittaa.

Lohdullista tietää, että munasarjan katoaminen voi olla myös normaalia. Musta tuntuu, että lääkäri, joka mut tutki sanoi mulle kaikki pahimmat mahdollisuudet muutenkin ja käski varautua niihin. Toisaalta tietysti hyväkin juttu, koska jos asiat ei olekaan niin huonosti, niin sehän on sitten vain plussaa. Parempi niin!

Mulla ollut tässä muutama melko hyvä päivä [:)] ja tuntuu, että olen jokseenkin saanut jopa käsiteltyä tätä asiaa.. tosin mielialat kyllä vaihtelee pahimpina päivinä ihan tunninkin välein, mut toivottavasti ois jo suunta ylös päin. Kuinka sä oot jaksellu?

Voimia teille aivan valtavasti! Voin vaan kuvitella kuinka rankkaa teillä on ollut! Toivottavasti onnistuis luomuna ja pian saisit kasvatella masua [:)]
 
moikka!

mä ajattelin kans sillä tavalla et maksetaan ite testit yksityisellä ja jos tarvii jotain isompaa tehdä niin voi sit siirtyä kunnalliselle jos siltä tuntuu. oli vaan pakko saada homma pyörimään! ja tosiaan, vieläkään ei sitä kutsua ole saatu kunnalliselle puolelle! onhan yksityisellä aika tyyristä mut on se sen arvoista! kelakorvauksenkin saa suoraan eikä meillä ainakaan ole hirveesti tähän asti maksanut!

toivottavasti se sun gyne vaan pelotteli! mut aika outoa et puhui endometrioosista ja muusta jos ei se voinut todeta sitä silloin!! ikäväähän tollainen pelottelu on [:(] voihan se olla joku ihan pienikin vaiva joka on estänyt raskautumisen! kuulin yhdestä naisesta jolla oli munasolun kuori niin paksu ettei siittiöt päässeet siitä läpi. hormoonit saattaa heitellä niin ettei ne ylläpidä raskautta.  mun veljen vaimolla oli munatorvet tukossa jne. ei sen välttämättä tarvii mikään iso asia olla! toivotaan ainakin näin!

millois te saatte tietää kokeitten tulokset? meillä ainakin muut tuli tosi nopeesti mut niissä kromosomitutkimuksissa meni 3 viikkoa. mut ekasta käynnistä meni varmaan 4 viikkoa niin kaikki oli jo selvillä! on tosiaan huojentavaa tietää et kaikki on hyvin, ainakin näitten testien perusteella. kylhän se lääkäri sanoi et jotain vikaa voi kuitenkin olla mut ne katotaan sit jos seuraavakin raskaus menee kesken. on kuitenkin mukava kun tietää et seuraavaa raskautta seurataan siellä klinikalla, on ainakin hyvissä käsissä! mietin jopa sitä et en menis kunnalliselle neuvolaan vaan kävisin siellä klinikalla. se tuntuis mukavalta kun he tietää taustat ja jos jotain on vialla niin avun saa heti! pitää vielä miehen kanssa keskustella siitä mut en usko et hänellä olis mitään sitä vastaan. nyt pitäs vaan raskautua [:)]

kiva kun sulla ollut hyviä päivä! mä hajosin aika lailla sen viimisen km:n jälkeen, se oli tosi rankka paikka. aloitin sit vuoden alusta terapian ja täytyy sanoa et on ihan loistohomma! suosittelen ehdottomasti! en tiedä miten jaksaisin ilman sitä. ei me pelkästään näistä lapsettomuus jutuista puhuta. mulla taustalla masennusta ja vaikea suhde alkoholisoituneeseen isään, joka kuoli vajaa vuosi sitten. mut se terapeutti ehdotti et puhuttais myös tästä projektista, jotta saisin puhuttua ne ahdistavat asiat pois ettei ne ainakaan vaikuttaisi negatiivisesti raskautumiseen.

tsemppiä teille kans ihan hirveesti!!!! pidän peukkuja!!!!
 
Heip

Mäkin ihmettelin sitä kun se sanoi siitä endometrioosista kun ei kuitenkaan ollut mitään varmaa tietoa. Saati sit kun se ei puhunut edes mitään jatkosta sen suhteen, tutkitaanko se jotenkin vai ei.. Olin ite niin pyörällä päästäni etten edes tajunnut kysyä. Illalla vasta rupes kysymyksiä tulvimaan mieleen.. laittelinkin niitä ylös, niin saa sitten ens kerralla vastauksia. Toivotaan muutenkin, että kyse ei olis mistään suuresta jutusta!

Mä meen ens maanantaina ensimmäisiin verikokeisiin kun on kp 23 ja toiset otetaan sit ens kierron alussa. Tänään haettiin mun miehelle purkki sieltä kun viimeeks unohdin siinä sekavassa mielentilassa.. Ja mä luulen, että sit ens kierron ekan viikon lopulla mulle tehdään se munanjohdin tutkimus.. tai ainakin toivon niin, koska en haluis enää sitäkään siirtää hetkeekään kauemmas tulevaisuuteen ja jokatapauksessa haluan, että sekin tehdään, vaikka verikokeista löytyiskin jo esim. joku hormoni-häikkä. Kun eihän mikään muu "vika" poissulje sitä mahdollisuutta, et johtimet ois tukossa. Eli varmaan joku ainakin kuukaus tässä menee ennen kuin kaikki on selvillä..

Mun yhdelle kaverille, joka sai keskenmenon viime syksynä, sanottiin, että kesken voi mennä kymmenenkin, mutta 11. voikin olla sitten se, joka ei mene.. Omituisia nämä asiat kun vikaakaan ei tosissaan välttämättä missään ole. Ei pysty ymmärtämään...[&:]

On kyllä hyvä, että ne seurailee sit sun seuraavaa raskautta siellä klinikalla. Mut pidetään peukkuja, että seuraaminen on turhaa ja kaikki menee ihanasti alusta loppuun [:)]

Voin vaan kuvitella miltä susta on tuntunut sen viimisimmän keskenmenon jälkeen! Todella hyvä, että hakeuduit "hoitoon", koska noitten asioiden käsittely voi välillä olla ihan liian hankalaa oman pienen pään sisällä. Ja vielä jos muitakin mahdollisia ns. herkistäviä tekijöitä taustalla, niin sitä suuremmalla syyllä!

Itelläni oli kans vaikeeta tossa vuoden vaihteessa kun meidän kesken menneen laskettuaika olis ollut joulukuun lopulla ja yks todella läheinen ystävä ilmoitti raskaudestaan samoihin aikoihin.. Pari kolme viikkoa meni kuin sumussa ja sain tehdä joka aamu töitä sängystä ylös päästäkseni.. Istuin vaan kotona ja itkin, itkin ja itkin.. Sitten parin viikon jälkeen sain onneksi avauduttua miehelleni, yhdelle ystävälleni ja muutamaa päivää sen jälkeen myös tälle raskautuneelle ystävälleni. Siitä alkoi suunta takaisin normaaliksi minäkseni, mutta helppo se ei ollut.. Jouduin rakentamaan elämäni tärkeysjärjestyksen täysin uudestaan ennen kuin pystyin taas ajatella muutakin kuin vain enkeli-vauvaamme. Monet kerrat mietin tuon sumun aikana, että hoitoa olis haettava, mutta ihan rehellisesti en olisi tiennyt mihin edes ottaa yhteyttä ja miten kun voimat olivat niin lopussa. Olen läheisteni kanssa nyt jälkikäteen puhunutkin siitä, miten huonosti apua on aikuisille ns. normaaleille mielenterveyden häiriöistä kuten masennuksesta kärsiville on saatavilla, tai ainakaan tietoa juuri siitä, mihin täytyy ottaa yhteys, ei ole suuren kansan tietoudessa. Itsekin kuitenkin teen töitä nuorten kanssa ja heidän mahdollisuuksistaan kyllä tiedän, mutta edes opiskeluaikoina ei tietoa aikuisten palveluista kantaunut minun korviini.. Niin ja palatakseni siis vielä tuohon sumuiseen aikaan, niin jälkikäteen ymmärsin, että silloin vasta käsittelin koko keskenmenon. Keväällä "minulla ei ollut siihen aikaa", vaan tungin sen vaan syvälle sisimpääni ja jatkoin normaalia elämää. Onneksi se on nyt käsitelty, niin voi jatkaa elämää rauhassa ja keskittyä todella siihen uuteen mahdolliseen raskauteen <3 Olen siis NIIN onnellinen, että sinä pääset nyt käsittelemään muutkin projektit pois alta, niin saat ihan uusia voimia vauva-puuhiinkin [:)]

*hali*
 
moikka!

miten teillä menee?

mä oon pitänyt itseni täältä poissa kun tuntui ettei mitään muuta teekään....

nyt iloisilla uutisilla kuitenkin, plussasin eilen ja nyt jännitän miten tän raskauden kanssa käy.


Halaus!
 
Moikka,

Suuren suuret onnittelut plussasta! Onhan toukka pysynyt matkassa mukana? Olet jo kolmannella kuulla jos kaikki on mennyt hyvin eikö vain? Joko on eka ultra ollut? Ihanaaa!!! Olen niin onnellinen puolestasi!

Meille kuuluu sellaista, että perjantaina tehtiin ensimmäinen inseminaatio [:)] jännittäviä aikoja elellään siis! Muuten inseminaatio onnistui hyvin, mutta miehen siemenneste oli melko huono laatuinen [&:] vain 5% oli toimintakykyisiä, pesun jälkeen 11%. Mutta lääkärikin sanoi, että joskus se tärppää silloin kun vähiten odottaa..

*hali*
 
moikka!

Peukut on pystyssä,että inssi olisi onnistunut! tuuthan sitten kertomaan miten meni?!
Ja sehän riittää, että niitä toimintakykyisiä siittiöitä on edes yksi!

Meillä oli np-ultra takana ja siellä oli kaikki hyvin! Ei sitä kuitenkaan ihan sillä tavalla pysty
iloitsemaan ja rentoutumaan kuin haluaisi. Jotenkin vähän epäuskoinen olo kuitenkin.
Kai se kuuluu asiaan?! Nyt kuitenkin kaikki näyttäisi menevän ihan niin kuin pitääkin, vauva
voi hyvin ja masu kasvaa.

Halauksia ja todellakin toivon, että nyt olisi tärpännyt!
 
Oi, ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin [:)] Eihän sitä varmaan samalla tavalla osaa raskaudesta iloita vaan pelkää sitä menetystä koko raskauden ajan jonkin verran, mutta eiköhän sekin aikaa myöten helpota [:)] Oletteko miettinyt otatteko sukupuolen selville vai maltatteko elää jännityksessä loppuun saakka?

Ehdottomasti tulen kertomaan, miten käy tämän ekan inseminaation kanssa.. Sen verran voin jo nyt kertoa, että nuo keltarauhashormonit ei oo mitenkään ihanaisia [:D] etoo joka päivä. Onneksi hyvän asian puolesta niitä syön, niin selviän tästä kyllä [:D]
 
tervis!

mä haluaisin kyllä tietää etukäteen kumpi sieltä olis tulossa. pitää vähän vielä tota miestä taivutella.
jos ekat raskaudet olisivat onnistuneet en olisi halunnut tietää mut nyt tuntuu siltä et on odottanut
niin kauan jo ettei enää malta [:)]

joo, kyllä noi oireet kestää kun tietää mitä on tulossa jos hyvin käy. sama mulla oli sen klexanen pistämisen kanssa. ei se kivaa ollut ja maha ihan muhkurainen ja mustelmilla mutta kyllä sen kesti kun tiesi että siitä voi olla apua. ja näköjään olikin!!

millon saatte tietää tärppäskö? meetkö verikokeisiin vai teetkö kotitestin!!!!
peukut ja varpaat pystyssä!!!!!!
 
Heips,

Mekin ollaan puhuttu, että jos joskus niin onnekkaita saadaan olla, että oma nyytti on tuloillaan, niin ehdottomasti otetaan sukupuoli selville. Me ei millään maltettais oottaa.. [:)] Vaikka eihän ne sitä varmaksi voi useinkaan sanoa, tai vauva saattaa olla jakat ristissä ja pitää vanhemmat jännityksessä loppuun saakka, mutta haluttais kyllä ainakin yrittää saada selville kumpa olis tulossa.

Saadaan tietää ens viikon perjantaina 14.5. ja kotitestillä testaillaan. Sit jos on positiivinen, niin hormonien vetäminen jatkuu, jos negatiivinen, niin loppuu. Saas kyllä nähdä jaksaako tähän heti perään toista inssi-kiertoa, jos ei tärppää.. Eilen illalla alkoi joku helvan herkkyys-aikakausi.. Siis itkin kun katsoin Huvilaa&Huussia.. ja samaten tänään aamulla tuli itku ja kiukku kun asiat ei menny just niin kuin mun mielestä olisi pitänyt.. Huh-huh! ..toivottavasti mies jaksaa mun ailahtelut [:D]

Mulla oli toissapäivänä ja eilen ns. repäisykipuja (tai jotain muita, mutta tuntuu siltä kuin jotain repeis tuolla vasemmalla puolella) yskiessä, aivastaessa, niistäessä ja yhtäkkii ylös noustessa.. outoa, koska mulla ei koskaan aiemmin oo tollasia ollut. En oikein jaksa uskoa, että ne noita oikeita raskauteen liittyviä repäisykipuja olis, koska inssi tosissaan tehtiin vasta perjantaina.. Näinä päivinähän sen mahdollisen hedelmöittyneen munarakkulan pitäis vasta alkaa kiinnittymään.. Inhottavaa kun on tollaisia tuntemuksia.. Mietin jo eilen, että josko mä kuvittelin ne vaan, mutta sit kun nousin tuolilta ylös, niin sattu kyllä niin kovin, ettei se mitään kuvitelmaa todellakaan ollut [8|]

Onneks huomenna pääsee taas 8 päiväks töihin, niin aika kuluu nopeesti ja pian onkin jo testaus-päivä [:)]
 
Minä täältä mymmeli sulle vastailen!Mulla alkoi tosi nopeesti sellaiset menkkamaiset kivut icsin jälkeen.Mutta olivat paljo kovempia kun ennen ja tosi lyhytkestoisia.Pe oli icsi sillon ja viimestään ke alkoi noi "repäsykivut" ja kesti pitkälle plussan jälkeenkin,vieläkin tulee silloin tällöin.Joten tsemppiä sinne!Samoja lugeja vissiin saat käyttää kun mäkin?Ne on kyllä vähän ärsyttäviä,kun aiheuttavat raskauden kaltaisia oireita.Mutta toivotaan todella,että teilläkin olis tärpänny![:)][:)][:)]
 
Paipapu: Voi vitsit.. vähänkös nyt jännittää kun sullakin jo noin aikaisessa vaiheessa "repäisyt" alkaneet.. Vielä ois viikko ennen testailuja. Todella toivotaan, että ois tärpänny! Pari päivää oli noi kivut poissa, mutta tänään on taas niitä ollut.. Jännittävää! Samoja Lugeja juu vetelen.. 800mg päivässä.. Eipä oo ihme, että tällä määrällä oireitakin satelee.. [:D]
 
Kopioin nyt tänne ihan suoraan, mitä kirjoitin "Pidemmän kaavan mukaan"-puolelle..
 
"Ihan näin Äitienpäivän kunniaksi oli pakko tulla tänne panikoimaan kun...

Mulla on nyt menossa kp 25 ja kp 16 tehtiin ensimmäinen inseminaatio. Mulla oli hetkonen sitten hirmuiset n. 15 minuuttia kestävät kuukautiskipukrampit mahassa, vaan ei kuitenkaan mitään vuotoja ole vielä ainakaan tullut [8|] Oon nyt inseminaatiosta asti vedelly lugesteron 200mg neljä päivässä, joten kaiken järjen mukaan kuukautisten ei pitäis alkaakaan kun vasta kun olen luget lopettanut (lopetan siis ensi perjantaina, jos raskaustesti näyttää negaa) tai, vaikka alkaisivatkinkin aiemmin niin vasta keskiviikkona olisi normaalikierron mukainen aika.

Nyt jännittää hirmuisesti... Mitäs jos tässä kuussa onkin ihan oikeasti tärpännyt!? [:)] IIIIK! Siis maailman ihanintahan se olisi, mutta tää on ihan kamalaa kun pitää muutenkin odottaa vielä niin kauan ja sit pukkaa tollasia kipuiluja.. Tällä viikollahan on myös ollut "repäisy-kipuja" tuolla vasemmalla puolella, joista ainakin tuolla lapsettomuus-puolella jo aiemmin viikolla kertoilinkin. Tietysti nämä kaikki saattaa johtua noista lugeistakin.. vai mitä luulette!? Viikon puolivälissä kipeytyi oikea nänni, ja eilen huomasin myös vasemmankin nännin kipeytyneen ja rinnat tuntuu muutenkin jotenkin helliltä, ei kuitenkaan kipeiltä..

Kuinka varhaisessa vaiheessa ihmiset, jotka ootte joskus raskautuneet, ootte saaneet jo plussan testiin? Onkohan apteekissa myytävänä mitn testiä, joka olis oikein herkkä? Tuntuu vaan niin hurjalta odottaa vielä 5 päivää.. Inseminaatiosta tulee tänään periaatteessa kuluneeksi periaatteessa 11 päivää..

Anteeksi omanapaisuuteni sekä sekavuuteni, mutta olen aikas jännittyneessä tilassa [:D]

Oikein ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille ja raskaana oleville. Ja meille plussatuulia odotteleville; Kyllä se meidänkin päivä vielä koittaa, ei heitetä kirvestä kaivoon ? *halit* [:)] "
 
Noniin.. negatiivinen testitulos niin kuin arvelinkin. Nyt sitten odotellaan kuukautisia alkaviksi joku päivä ja uutta kiertoa.. ja pohdiskellaan mitä tehdään ensi kierrossa, inssi nro2 vai huilataanko. Tyhjä on olo. [&:]
 
[:o]voi ei, [:(] tosi ikävää et kävi noin! paljon voimia ja tsemppiä! toivottavasti ensi kerralla onnistuu!!
halauksia!!!!
 
Ajattelin, etten liity..mut löytyi sittenkin aikaa kun luin näitä keskusteluja ja tuli sellainen olo, että pakko kertoa "oma tarina", koska se todellakin antaa toivoa!!

Yhdessä ollaan oltu nyt yli 8 vuotta ja siitä ajasta noin 5 vuotta yritetty enemmän ja vähemmän aktiivisesti saada aikaan pienen ihmisen alku. Pillerit lopetin kun tähän päätökseen tulimme ja sen jälkeen kuukautiset pysyivät poissa yli puoli vuotta (ja montakohan testiä tuli tehtyä?!? lopetin laskelmisen kun jokaisen kerran jälkeen toivo meinasi hiipua). Asiaa tutkittiin ja selvisi, ettei mitään luonnollista tapahdu. Terolut-hoidolla saimme kierron taas toimimaan ja kaiken piti olla normaalisti, mitään ei tapahtunut. [:(]

Tämän jälkeen hyppäsin vähän väliä yksityisellä ja kokeiltiin clomia, kun todettiin jo PCO. Munarakkuloita ei muodostunut isollakaan annoksella. Sen jälkeen selvisi ettei PCO:ta olekaan?!? Mies testattiin ja löytyihän sitten sieltäkin puutosta (vain 2% oikeasti toimivia) Päätettiin siirtyä julkiselle puolelle ja aloittaa hoidot todenteolla.

Tähän asti kaikki oli näyttänyt niin selkeästi siltä, että mun puolessani löytyi syytä niin, että täytyi johtua siitä. Mutta nyt kun vikaa olikin molemmissa, otettiin vielä kaikki verikokeet ja nuo munanjohdin ym tutkimukset (ja oli sitten hermot kipeenä!!!) Ensimmäinen lääkärikäynti sattui hyvin kierron 1.päivälle, joten testit saatiin tehtyä reilun viikon sisään. Kaksi eri lääkäriä tosin totesi heti kättelyssä, että mitään ei ole tehtävissä, eikä kannata aloittaa edes inseminaatiota tai muitakaan hoitoja, vaan suoraan jonoon Tampereelle ja syys-lokakuussa koeputkihedelmöitykseen (noin puolen vuoden jonotus).

Lääkäri kehotti ottamaan kesän rennosti ja yrittää olla liikaa stressaamatta. Näin tehtiin ja suunniteltiin kesä täyteen tekemistä, että se menisi nopeasti ja pystyisi "unohtamaan" asian. Niin ja tässä vaiheessa oikeastaan kerrottiin lähimmille mikä on tilanne ja sanottiin, että sitten syksyllä...kaikki meni hyvin, oli ihanaa suunnitella "sitten syksyllä..." ja yritettiin vain jo henkisesti valmistautua vähän siihen, että eihän se nyt ensimmäisellä kerralla välttämättä, jne.

Kului kuukausi lääkärissä käynnistä..

Kuukautiset taas myöhässä..höh..vaikka kuinka olin yrittänyt olla stressaamatta, mutta kait se sitten tuolla takaraivossa painoi..9 päivää myöhässä ja päätin taas tehdä testin ja pettyä..tein kaksi testiä, koska siinä ensimmäisessä (ja toisessa) oli jotain vikaa, siihen ilmestyi kaksi kirkasta viivaa?!? [8|]

Parin viikon päähän sain ajan lapsettomuusklinikalle (halusivat siltä puolen varmistua asiasta), tuolloin viikolla 8 ja vahva pieni sydänhän siellä sykki ja melkein tuli lääkäriltäkin kyynel silmään. [:)]

Nyt sitten eletään "normaalia" raskautta ja ensimmäinen kolmannes pian takana! Ensi viikolla selviää tarkempi aika, mutta joulukuussa meitä on kolme!![:D]

Olin kyllä kuullut, että ennen kuin ehditään hoidot aloittaa, niin liian yrittämisen loputtua voi onnistaa ilman apuja mutta IKINÄ en olisi uskonut, että niin voisi käydä itselle ja vielä samantien. Viimeiset kuukautiset olivat tuolloin ensimmäisellä lääkärikäynnillä ja heti testien jälkeen ne yhden täydelliset yksilöt tekivät sen. Niin kuin ajateltiin, pikkuinen tajus, et "ei hitsi kyllä noi nyt on tosissaan" [:D]

Eli kaikille "kohtalotovereille" toivon täydestä sydämestäni, että tulette ostamaan samoja viallisia testejä kuin minä!!!! [:)] Täällä pidetään peukkuja pystyssä kaikille!!
 
Hei...
Kirjoitan tätä pala kurkussa.
Sydän vuotaa verta myöntäessäni viimein, ettei vuoden jälkeen ole raskaus alkanut.

Minulla on mieheni kanssa yksi lapsi.
Esikoinen sai alkunsa hyvin pian sen jälkeen, kun aloimme yrittämään lasta aikanaan.
Nyt alkaa olla aika hakeutua lapsettomuustutkimuksiin.

Meillähän siis on kyse korkeintaan sekundäärisestä lapsettomuudesta, kiitos rakkaan esikoisemme. 

Vaikea on löytää sanoja. Kaipaan tukea ja kokemuksen ääntä teiltä, jotka jo olette tutkimuksissa, tai jopa hoidoissa. 

 
Voisin kertoa oman tarinani jos se antaisi edes hieman toivoa hoidoissa oleville ja sitä omaa pikkuista niin toivoville.
Aloitimme todenteolla yrittämään jälkeläistä kun ostimme talomme kesällä 2006.Ovistikut ostettiin ja kaikkea yritettiin heti.Lähes pari vuotta jaksoimme kunnes menimme yksityiselle tutkimuksiin.Mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan.Lääkäri suositteli yrittämään vielä muutaman kuukauden ja otamaan siten yhteyttä uudelleen. No yritimme ja mitään ei kuulunut.Samalla päätimme että kukkaromme takia hakisimme hoitoon julkiselle.Aika nopeasti sinne päästiinkin sitten kun olivat saaneet lähetteen lääkäriltämme.Hoidot aloitettiin inseminaatioilla.Toisella inseminaatiokierrolla lääkäri sitten sanoi etä munanjohtimeni ovat sen näköiset että ei ei ole mitään järkeä yrittää.Eli syyllinen oli löytynyt ja vika olikin sitten munanjohtimissani.Ne eivät päästäneet mitään läpi.Saimme ajan IVF-hoidon suunnitteluun.Tervetuloa kalliit lääkkeet ja ikävät toimenpiteet.Saimme ekasta IVF-hoidosta komean saaliin ja alkiotia saatiin pakkaseen muutamaa siirtokertaa varten.Tuoresiirtoon en silloin päässyt koska oli niin suuri riski hyperstimulaatioon.Ikinä en ole kyllä olekkaan niin kipeä ollut kuin silloin.. Pari kertaa kävimme siirrossa kunnes lääkäri sanoi että munanjohtimet olisi leikattava pois,niistä on nyt vain haittaa.Eli eikun puolenvuoden leikkausjonoon. Seuraavaan siirtoon pääsinkin sitten jo pian leikkauksen jälkeen mutta mitään ei tullut siitäkään ja pakkanenkin oli tyhjä. Eikun uuteen IVF-suunnitteluun.Aloin jo pikkuhiljaa valmistella itseäni siihen etttä ehkä olisimme mieheni kanssa kahdestaan loppuikämme.Tällä kertaa lääkeannosta pienennettiin.Vointini oli senverran hyvä munasolujen punktion jälkeen että vihdoin päästiin tuoresiirtoon.Alkoita jäi myös pakkaseen kivasti.Pyysin myös toista,kalliimpaa.lääkettää siirron tukilääkkeeksi koska minulla oli vahva tunne että vanha lääke ei sopinut minulle.Olin myös lukenut että punaviinin nauttiminen muutama päivää siirron jälkeen auttaa kiinnittymisessä.Joten eikun punkkua litkimään! Puolentoistaviikon kuluttua uskaltauduin vessaan testiä tekemään ja siihen ilmestyikin heti vahvat viivat! Mutta mitään en vielä uskonut.Olin nähnyt nuo viivat ennenkin mutta verikokeessa arvo oli sitten ollut liian alhainen,ei alkio oli vain käväissyt.Mutta verikokeen arvo olikin tällä kertaa erittäin hyvä ja hoitaja onnessaan minua onnittelemaan.Olin vähän hämilläni ja olen vieläkin.Menettämisen pelko on vielä suuri ja raskaudesta on vaikea kertoa.Mutta olen tämän saman kuullut muiltakin hoidoissa olleilta.Ei se lapsettomuus lopu siihen että sen oman käärön saa.Se kulkee mukana aina,vaikkakin kevyempänä ja sen kanssa on helpompi elää.
 
Takaisin
Top