Lapset ja lemmikit

[Vargynja]

Onko teillä lemmikkejä? Miten lapset ja lemmikit tulevat toimeen keskenään? Oletko kokenut että järjestelyssä olisi jotain huonoja puolia? Oliko lemmikki jo lapsen syntyessä vai tuliko lemmikki myöhemmin taloon? Kaikenlaiset kokemukset ja ajatukset on tervetulleita. :)

Meillä ei ole vielä lemmikkiä, mutta ollaan mietitty että otetaan kissa. Toistaiseksi on kuitenkin vasta harkinta-asteella.

 

[Suski88]

Meillä on kissa ja kaksi lasta. Kissa oli jo ennen lapsia. Meillä lapset antaa kissan olla omissa oloissaan pääasiassa, välillä tahtovat silittää. Kissa on muutaman kerran päässyt raapaseen, kun lapset menny yhtäkkiä liian lähelle. Hyvin on kuitenkin meillä sujunut kissan ja lasten yhteiselo.
Ja nyt on lapset alkanut iltaisin innoissaan antamaan kissalle ruokaa, joten oppivat jo vähän ottamaan vastuutakin, vaikka äiti ja isi sen vastuun kantaakin loppupeleissä, mutta hyvä asia omasta mielestäni että muistavat sen että kissa tarvii iltaisin ruuan.

 

[omppu15]

Meillä on keskikokoinen, noin polvenkorkuinen juoksijarotuinen koira. Koira otettiin 'harjoituskappaleeksi' ennen lapsia ja maalle muuton myötä talokauppojen mukana meille tuli ulkona asusteleva kissa.

Meillä lapset olleet varsin herkkä unisia, joten olemme joutuneet laittamaan koiran yöksi tuvan/olkkarin puolelle. Aluksi tilanne vaati vähän koiralta harjoittelua että joutuu olemaan yksin yöt kun tottu nukkuu meidän kanssa. Mutta nytten koira on jo tottunut siihen ja nauttii siellä omasta rauhasta tarvittaessa.
Koira on luonteeltaan rauhallinen ja lasten villitessä mielellään tarkkailee tilannetta ja tarvittaessa pakenee paikalta kuin että alkaisi lapsille ärhentelemään.
Nyt kun isommat lapset on jo 4.5v ja 2.5v niin varsinkin ulkona ollessa lasten ja koiran keskeiset leikit alkaa jo sujumaan mukavasti. Ja kun maalla asutaan niin koira saa olla pihalla vapaasti. Sitten kun lähdetään hihnan kanssa lenkille niin innokkaita taluttajia löytyy kyllä :) ja koiran sekä kissan ruokinnat on meillä vanhempien vastuulla, mut lapset olis kyl vähän liiankin innokkaita niissä puuhissa auttamaan
Kissa on ollu siinämäärin perinteinen kissa et tulee kyllä luokse, mut lapset ku tekee äkkinäisiä liikkeitä ja joskus kielloista huolimatta lapset lähtee juoksee kissan perästä niin tietäähän sen et kissa karkuun juoksee. Nyt tää isompi vauhtiveikko on jo vähän rauhoittunut niin niistä on tullut kissan kanssa ihan parhaat kaverit:) ja nuorempi on sen verran rauhallisempi onneks et sitä kissan ei tarvii karkuun juosta.

 

[Lellu87]

Mä mielenkiinnolla odotan mitä meidän 3v Chow Chow sanoo ensi kesänä uudesta tulokkaasta. Vaunut valittiin niin että niillä pääsisi lähes joka säällä liikkeelle ja tulan olen hankkinut jotta päästäisiin myös metsään koiran kanssa.
Jonkun verran meillä on suvussa taipumusta allergiaan ja täytyy toivoa ettei koira allergiaa pienelle tule. Onko tietoa/kokemusta miten allergia ilmenee? Onko lapsi syntyessään allerginen vai ilmeneekö se vasta myöhemmin?

 

[Lavinia]

Meille tuli eka kissa vähän ennen kuin esikko syntyi. Ei ongelmaa. Eka koiranpentu tuli kun silloinen nuorin lapsi oli oli 1v. Ei ongelmaa. Toinen koiranpentu tuli kun nykyinen kuopus oli vähän alle vuoden ikäinen. Ei ongelmaa. :)

Välillähän nuo muksahtelee nurin jos isompi koira ei ehdi väistää, mutta harvoin sitäkään tapahtuu. Enpä muuta haittaa koirista keksi. Kissasta ei varmastikkaan ongelmia teille tulisi, melko huomaamattomiahan ne usein ovat. Meillä on nyt kaksi kissaa ja eipä niitä juuri huomaa, välillä tulevat syliin kehräämään tai jalkoihin pyörimään jos lapset on jossain muualla. Nämä 1v. ja 3v. lapset saa kissat haluamaan omaan rauhaan. Ja aina jos tulee joku lapsiperhe kylään, niin vaikka nuorin olisi jo joku 6v, niin nämä kisut löytyy saunasta piilosta.

En ole kissoista muuta huonoa huomannut, kuin sen että joskus öisin maukuvat ärsyttävästi (vaikka kumpikin leikattu) ja välillä juoksevat rallia pitkin pöytiä. Nimenomaan öisin. Samoin ärsyttää jos on juuri saanut pienimmän nukkumaan ja yrität livahtaa huoneesta pois, niin eikö se kissa syöksy jalkojen välistä sängyn alle ja jos laitat oven kiinni, kohta se raapii että tahtoo pois, jos taas jätät auki niin kohta siellä on toinenkin ja kissojen painimöykkä alkaa. Niin joo, mitään huonekasveja ei ole voitu enää pitää kun ovat sotkeneet aina mullat pitkin pöytiä.

Joka paikassa olevat karvat on kyllä miinusta. Kissankarvoja on meillä aina jopa puhtaista vaatteissa (kuivumisen aikana tarttuu, ja kissat myös tykkää livahtaa vaatekaappiin nukkumaan). Hiekkalaatikon tyhjentäminen myös kyllästyttää ihan törkeästi. Tajusin juuri, että olen vähän väärä henkilö vastaamaan tähän, koska olen enemmän koiraihmisiä ja kissojen käytös ottaa välillä päähän. MUTTA uskon vakaasti, että lemmikki kuin lemmikki on lapsille hyväksi! :) Opettaa sitä huolenpitoa ja empatiaa. Ja onhan kissa aika vaivaton lukuunottamatta sitä hiekkalaatikkoshowta. Ja alkuperäiseen kysymykseen vielä: meillä kissat on yleensä väistäneet pienimpiä lapsia, eikä ongelmia ole tullut. Antavat välillä silittääkin, ainakin jos ovat aikuisen sylissä ja lapsi lähestyy rauhallisesti ja hiljaa.

Muoks. Kirjoitinpa pöljästi, tuosta lausejärjestyksestä saa kuvan että pidän kissojen karvojen irtoamista ja normaalia pissalla käymistä "kissojen huonoina tapoina". :D

 

[Enni]

Meillä on kissa, oli meillä ennen lasta jo. Ei ole ollut ongelmia. Sujuvasti leikkivät yhdessä ja kissa ymmärtää, että lapsi eri asia kuin aikuinen. Kaikkia vieraita kissa on aina pelännyt ja menee alakertaan piiloon. Oman lapsemme kanssa tykkää olla ja hakeutuu silitettäväksi, niin kuin tekee meille aikuisillekin. Edelleen nukkuu keskellä lattiaa tassut kohti kattoa, kuten ennen lastakin. Lapsi nyt 1 v.

En keksi muuta huonoa, kuin naukuminen. Milloin haluaa ulos, milloin alakertaan ym. mitä ovia ei voi jättää auki häntä varten. Öisin on yleensä ulkona saalistamassa, jos ei ole kova pakkanen. Silloin naukuu öisin sisällä, mikä on todella rasittavaa. Silloin ei voida pitää makkarin ovea auki tai herättää lapsen.

 

[Uusperhesatu]

Meillä on kani, sellainen jättisuuri. :) Se tuli meille kun lapsia oli vielä kaksi (nyt neljä). Rotu on ranskanluppa, ja se on hyvin sosiaalinen ja leppoisa löllykkä, joten sopii kivasti lapsiperheeseen. Toki kahta pienintä saa olla paimentamassa etteivät he retuuta kania, mutta pääseehän tuo häkkiinsä karkuun.

 

[Miiwuska]

Meillä oli koirat 4&5vuotiaita kun eka lapsi syntyi. Ei ongelmaa, koirat otti lapsen avoimin kielin vastaan Esikoinen nukkuikin monesti ajokoiran päällä ekana ja tokana vuotenaan eikä koira välittänyt tuon taivaallista. Ja molemmat koirat on metsästysrotuisia; suomenajokoira ja norjanharmaa hirvikoira. Ajokoira asuu sisällä kesät talvet ja harmaa talviyöt. Mutta yhtälailla molemmat koirat on aivan fantastisia lasten kanssa. Kissa tuli meille kaksi vuotta sitten kun kuopus oli 2v. Se on semmonen löttänä että penskat saa tehdä melkein mitä vaan eikä se sano mittään, kun sille mitta tulee täyteen niin se katoaa omiin oloihinsa ja lapset jättävät sen rauhaan. Ja ei, me emme anna lasten RÄÄKÄTÄ sitä kissaakaan, mutta ei sano edes pienille lapsille ikävästi vaikka vähän repivät ajattelematta ja roikottavat hetkellisesti ennenkuin kerkeää väliin. Kissa viettää meilläkin yöt ulkona aina kun sää sallii kun maalla asutaan ja alakerran makuuhuoneisiin sillä ei ole asiaa, sen se on onneksi oppinut nyt kun kesällä syntyy vauva niin en halua kissaa pinnikseen. Kovan vahtimisen kyllä pidän asiaan, en uskalla jättää vahtimattakaan tai asennan suojaverkon ettei kissa pääse sinne.

 

[Enni]

Meillä ei ole kissaa kiinnostanut mitkään vauvan jutut, ei vaunut eikä sänky eikä lelut. Kissa nukkuu joskus sohvalla tai nojatuolissa, mutta ei koskaan vaunuissa tai edes meidän sängyssä, eikä sille ole mitään sääntöjä opetettu. Aluksi vahdin jos vauva ja kissa oli lähekkäin, mutta huomasin nopeasti sen turhaksi. Jos vauva esim ottaa kissan lelun, kissa ei mene ottamaan sitä tai mitään, kuten minulle tekee.

 

[Iiti86]

Meillä vauva nyt 11 kk ja pentukoira ollut talossa 3 viikkoa. Kiirettä pitää! Välillä on niitä hetkiä ku melkein kaksikaan käsiparia ei meinaa riittää ku pentu pissaa ja kakkaa sisälle ja vauvaa tietty kiinnostaa se ja ku yrität siivota ja pitää molemmat loitolla tai poissa muusta pahanteosta, välillä käydään vauva, koira ja mie suihkussa samaan aikaan ku tilanne niin vaatii.. Vesikuppia saa olla ihan koko ajan nostamassa jompaan kumpaan suuntaan jne.. Koiralla on oma häkki johon ei vauvaa päästetä että koiralla on joku oma paikka missä ei häiritä. Etsiytyy kyllä hyvin myös sohvan taakse tai sängyn alle kun tietää ettei vauva sinne pääse.

Mutta nyt jo näkee että molemmille toinen on jo tosi tärkeä kun vauva huutelee koiraa aamulla tai unilta herätessä koira tulee innoissaan moikkaamaan. Yhdessä nuo leikkii monesti, vetää lelua kilpaa tai vuorotellen vaihtelee lelua suusta toiseen. Vastustuskyky ainakin kasvaa! :D

Pennun puremista ollaan tietty vahdittu tarkkaan mutta tää yksilö jotenki ymmärtää ettei saa. Vaikka välillä vauva tarkoituksella työntää sormet koiran suuhun mutta vetää ne ite pois sit kun riittää. Melkonen kaksikko niistä on kyllä kasvassa :D

 

[Kohta3]

Meillä kissat 16v ja 3v ja vauva 2kk. Ongelmitta toistaiseksi mennyt. Vanhempi kissa käy useasti päivän aikana vauvaa haistelemassa, kun on esim. sitterissä. Nuorempi kissa tulee vauvaa katsomaan jos se itkee, muuten ei juuri ole kiinnostunut.

 

[Zuila]

Meillä on 3 vuotiaat kissa ja koira sekä puolitoista vuotias poika. Lemmikit tulivat ennen lasta ja todella hyvin on mennyt. Aluksi jännitti miten koira suhtautuu, kun ei lapsista oikein aiemmin ole pitänyt, mutta ilmeisesti oman lauman lapset ovat erityisasemassa. Nyt kun poitsu liikkuu enemmän ja on vilkkaampi, ei karvakavereilla aina kärsivällisyys riitä. Onneksi nämä ovat fiksuja ja lähtevät ennemmin pois kuin jäävät lapsen "hoidettaviksi". Poika kyllä tietää ja osaa silitellä eläimiä nätisti, mutta joskus ei malta ja kissa saattaa silloin vähän räpätä. Ei kuitenkaan koskaan niin kovasti että itku olisi tullut. Koira ei siedä itkua, vaan alkaa ulvoa mukana ja silloin alkaa äidinkin korvissa soida kun konserttia tulee joka suunnasta! Ulkona kuitenkin koira tulee ennemmin hoitamaan, kun lapsi vaikka kaatuu tai tympeissään huutaa.

Voin kyllä sanoa, että meillä lemmikit ovat taatusti edistäneet lapsen terveyttä, sillä meillä ei koskaan olla sairastettu eikä lapsella ole mitään allergioita. Ja onhan noista toisilleen seuraa :)

 

[huomio]

Meillä oli lapsen syntyessä kolmevuotias labbisuros ja lapsen ja koiran yhteiselo on sujunut kyllä paremmin kuin olisi ikinä osannut aatella. Toki silloin kun tultiin synnäriltä kotiin höyrysi ihan ihmeissään ja luuli että kitisevä vauva on jotain sille tuotua, rauhoittui kun sai vähän haistella ja sitten alkoikin lähinnä vahtia vauvaa. Lelut ja kaikki vauvantarvikkeet jättänyt täysin rauhaan, mitä nyt välillä vauvan peitoilla pötköttelystä tullut sanomista hakeutui lattialla monesti vauvan viereen pötköttelemään, niin pitänyt seurata ettei vahingossa tallo pientä lähtiessään hösyämään ulko-ovelle (lapsen syntymän jälkeen ilmoittaa ihan kaikki vieraat ja äänet melkoisella möykällä, meille ei enää tulla huomaamatta). Ensin meni itkua karkuun yläkertaan, nyt tulee aina katsomaan että mikä hätänä.

Nyt tytön ollessa isompi ja liikkuessa menee edelleen viereen ja antaa lapsen tulla koskemaan ja kiipeämäänkin, mutta lähtee toki herkästi omaan rauhaan. Yritetty opettaa nyt jo pienestä pitäen lapselle, että koiraa kohdellaan nätisti, eikä tytöllä mikään älytön kiinnostus repiä tai mitään olekaan. Lähinnä välillä moikkaa koiraa ja jatkaa sitten omia touhujaan, johtuisiko siitä kun tuo meijän poitsu on niin lungi luonne.

Ainut mistä tuli sanomista on se kun tyttö alkoi syödä kiinteitä ja sormiruuat rupesi lentelemään lattialle, koira mielsi ne niin vahvasti omaksi evääksi kun lattialla ovat, että meni omin luvin herkuttelemaan (ollaan opetettu, että lattialle tippuvaa ruokaa ei saa ottaa ennen kuin luvan kanssa). Pienellä kurinpalautuksella ja treenillä selvittiin tästäkin. Koiran mielestä tyttö on siinä mielessä maailman paras, kun syytää sille ruokaa pitkin päivää

Ja siihen piti kyllä kiinnittää erityistä huomiota, ettei ihan laiminlyö tuota elukkaa kokonaan, vaan muistaa senkin kanssa touhuta, vaikka se pysyykin itsekseen pihalla irti ja tekee tarpeensa tarvittaessa omia aikojaan (asutaan maalla ja on iso tontti). Tuo koira kun on luonteeltaan sellainen, että hiljaisesti hyväksyy sen, että hänet "unohdetaan" perushoivaa lukuunottamatta. Pahimpaan vauvahässäkkäaikaan rupesi tuntumaan, että meillä asuu täysin itsellinen koira omissa oloissaan, joten miehen kanssa skarpattiin urakalla koiran huomioimisessa. Innolla odotan kuinka hyvät kaverukset näistä vielä tuleekaan kun tyttö tästä kasvaa.

 

[Aiarana]

Mä mielenkiinnolla odotan mitä meidän 3v Chow Chow sanoo ensi kesänä uudesta tulokkaasta. Vaunut valittiin niin että niillä pääsisi lähes joka säällä liikkeelle ja tulan olen hankkinut jotta päästäisiin myös metsään koiran kanssa.
Jonkun verran meillä on suvussa taipumusta allergiaan ja täytyy toivoa ettei koira allergiaa pienelle tule. Onko tietoa/kokemusta miten allergia ilmenee? Onko lapsi syntyessään allerginen vai ilmeneekö se vasta myöhemmin?

Ihan satavarmaa tietoa ei ole, mutta käsittääkseni allergia syntyy ajan kanssa, jos on eläinpölylle allerginen Mutta en ole ihan varma. Meillä on ollut kaksi kissaa koko lapsen elämän ajan, ja lapsi nykyään hieman oireilee kissoista. Hänellä on myös astma. Oireilu on pientä nenän tukkoisuutta ja aivastelua ja silmien kutinaa etenkin kissoja silittäessä. Kaksi eri lääkäriä ovat tomerasti sanoneet että pojan oireiden takia ei kissoja kannata hävittää, jos niistä muuten tykkää. Etenkin astman kanssa on hyvä siedättää sille eläinpölylle.

Meillä nykyään imuroidaan useamman kuin ennen ja petivaatteet tuuletetaan ja pestään tiheästi. Kissat eivät nuku pojan huoneessa. Mukavasti pärjätään noiden pienien allergiaoireiden kanssa, eivät ole elämänlaatua heikentäviä vielä ainakaan. Ja lapsi rakastaa niin paljon kissoja, että ihan pikkukummassa niitä ei hävitetä (:

 

[Rosalina]

Kaksi kissaa (samasta pentueesta) on meillä.:) ovat syntyneet lapsiperheeseen aikoinaan ja tottuneet "riepotukseen" jo pennusta asti, vaikka meillä ei lapsia vielä silloin ollutkaan kun kissat otettiin.
Lapset on olleet kovin kiinnostuneita kissoista ja sitkeässä on oppia, että niille ollaan kilttejä ja niiden annetaan olla rauhassa. Nuo kun on niin kilttejä kissoja, että eivät satuta tai hermostu pienestä, niin lapset haluais kovasti koko ajan paijata ja härnätä.
Joskus on käynyt niin, että kissa on hermostunut ja raapaissut, mutta joka kerta on ollut "ansaittua" eli ei tarvi pelätä kissojen käytöstä. Kunhan menisi pirpanoilla järki päähän, että kissa ei ole lelu, vaan elävä olento, jolla on oma tahto.

Nyt lapset jo laittaa ruokaa ja vettä kissoille ja huolehtii apuna, että kissat saa vapaasti kulkea sisään ja ulos. :)

Kollikissa on varsinainen masuvahti. Alkoi jo toisessa tai kolmannessa raskaudessa tulla syliin masuun kiinni. ja muuttui kuin taikaiskusta huomionkipeäksi lellivauvaksi kun tulin taas raskaaksi. :D hassu karvakorva