Lapsesi luonne

AinoL.

AinoL.

Vauhtiin päässyt keskustelija
Olen miettiny, että onko miten hyvin lapsen luonne näkyy tässä vaiheessa. Ohi mennen on tullut monilta kommentteja, et vähän ärhäkkä tuo naperoni, kehen lienee tullut:D
Me ollaan molemmat aika rauhallista sorttia eikä mitään super puheliaitakaan olla.
Tytöllä kyllä tuntuu luonnetta riittävän. Suuttuu tosi helposti ja  on aika ärhäkkää tekoa. Kyllästyy nopeasti ja koko ajan pitäs olla puuhaa... Siskoni sanoi, et on vaativa tuo meidän tyttö ja äitini et seurallinen tapaus. Siskollani tyttö 2kk ja hän vaikuttaa tosi lepposelta tyypiltä, no johtuneeko siitä et jotakin koliikkia oli meidän tytsyllä ekat 3kk. 
 
Ollaan kaverin kanssa, jolla on kuukausi Ronia nuorempi vauva, monesti vertailtu naperoiden luonteita. Heidän neiti kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, kun taas meillä pitkää pinnaa useimmiten löytyy.
Roni on rauhallinen, tässä isäänsä tullut ja myöskin ahkera jutustelija, kuten äitinsä. Poika voi istua tönöttää pitkiä aikoja lattialla ja tutkiskella jotain lelua. Kyllästyttyään ottaa seuraavan lelun tutkittavaksi. Tänäänkin oli mun sylissä ja ihmetteli verkkatakin vetoketjua kymmenkunta minuuttia ja kauhee selitys päällä koko ajan. Niin ja mitään tarvetta liikkumiselle ei ole, saatika että pitäisi pahemmin hermostua jos ei johonkin leluun yllä. Otetaan joku lähempänä oleva sitten, tai tutkitaan vaikka mattoa. Nostetaan meteli vasta sitten kun kaikki muu on jo kokeiltu. Rauhallinen tutkiskelija tuo äitin poitsu <3. Mikälie raketti-insinööri siitä vielä tulee...
Saa kattoo muuttuuko luonne kun poika kasvaa isommaksi. Tuo isänsä rauhallisuus olis kyllä hyväksi.
 
Meillä tyttö on juuri tuollainen että kiihtyy nollasta sataan sekunnissa :D
Kärsivällisyyttä ei ole yhtään vaan hetimullekaikkinyt tai sitten vedetään
kunnon itkupotkuraivarit. Koko ajan pitäisi olla jotain viihdykettä
muuten se on vaan pelkkää kitinää ja narinaa ja kiukkua.
Nyt on vähän helpottanut kun pääsee itse liikkumaan niin pääsee tutkimaan
niitä paikkoja kun itse haluaa, mutta saattaa silti kesken tyytyväisen
leikin saada jonkun ihme hepulin. Uhmaikää odotellessa ;)

Itse olen ollut samanlainen pienenä, nyt vasta isompana ja varsinkin
äitinä saanut vähän pidempää pinnaa, tosin vieläkin olis parannettavaa.
Toisaalta oon myös aina ollut ujo ja hiljainen, ainakin uusien ihmisten
kanssa, kai toi mun kiukuttelu on sitten aina säästetty niille tutuille ja
turvallisille ihmisille :D
Esikoisella tuo ujous ja arkuus näkyy enemmän. Kotona on ihan mahdoton
riiviö mutta uudet asiat/tilanteet saa pojan ihan lukkoon. Ihmisiä ei vierasta
vaan löytää juttukaverin bussissa melkein aina, mutta uudet paikat ja
tilanteet on aina vähän hankalia.
Saa nähdä millainen emäntä tuosta tytöstä kasvaa :D
 
meillä on ihmetelty ton ipanan rauhallisuutta. ei ainakaan minuun tullut.. silloin ihan pienenä viivi kiihty nollasta sataan sekunnissa. varsinkin jos kyse oli syömisistä. nykysin viivin rauhallisuus on välillä vähän pelottavaakin. tuleeko sille omaa tahtoa ollenkaan..?

viivi on viihtynyt "ittekseen" lelujensa parissa jo pari kuukautta. ei vaadi viihdytystä ja seuraa. vaikka tosi seurallinen onkin. suu käy kokoajan ja hirveetä hihkumista koko ajan. lelut saa kyytiä ja komennusta ja höpötystä. jos joku on kattonut facebookissa sen viivi ja nallen kohtaaminen niin meillä elämä on sellaista kokoajan. eli viivi on tosi aurinkoinen ja iloinen.  

papu 82 kirjoitteli että lapsi viihtyy lelujensa kanssa. sama täällä. jotain lelua ihmetellään tutkitaan ja ihmetellään ja kun kyllästyy tilalle tulee toinen. mutta sitten kun haluaa seuraa niin se tehdään kyllä tosiaankin heti selväksi. pari kätinää ja sitten jos ei se mamma tai iskä ilmesty niin voi hyvänen aika. huutoa piisaa mutta huuto loppuu ku seinään heti ku saa tahtosa läpi.. :) toi malttamattomuus tulee varmaan multa ja rauhallisuus ukkelilta. mutta toi iloisuus ja aurinkoisuus tulee jostain muualta. me kun ukkelin kaa ollaan aika synkkiksiä... :D no ollaan mekin kai oltu lapsena vähän iloisempia ..
viiviä ei ressaa oikeestaan mikään, ei pukeminen ei hiljasuus ei meteli ei mikään. mitä enemmän on ihmisiä sen iloisempaa on sillä meno... :D ei ujostele eikä kainostele. kaikille pitää selittää ja hymyillä ja hihkua..

 viivin luonne alkaa ehkä pikkuhiljaa vasta muodostuu. eihän se voi olla jatkossa noin rauhallinen? tosin viivin iskä on toooooosi rauhallinen taiteilija luonne joten ehkäpä viivi on perinyt sitten sen. itte ku oon heti kaikki tänne.. ja mutta ku mä tahon... :D
pitäähän lapselle sitä omaa tahtoa tulla ja että alkaa ittekki tekee selväksi mitä tahtoo. ellei kyse oo syömisestä.. :D siinä se tekee kyllä selväksi heti mitä mieltä on....
 
Nyt tuli mieleen sana joka kuvaa neitoa hyvin, ramapaa...miks tama ei anna kirjottaa aakkosten toka viimesta kirjainta eika kysymysmerkkia. Ei ymmarra...
Tosi touhukas ja meneva tappaus siis. Ja iloinen ja naureskelee hirveesti. Mutta ei kylla yhtaan rauhallinenemoticon
 
Kuulostaa tosi suloselt ja herttaselt papu82n Roni :)

Meil poika ei jaksa hirveen kauaa viihtyy saman lelun kaa, sit jos ei yltä johonki ni heti menee hermot.
Viihtyy kyl oman aikasa (hyvin syöneenä ja nukkuneena :D) omis oloissaa mut paljon ilosempi on saadessaa
seuraa.
7kk asti oli toooosi rauhallinen ja aivan "unelmalapsi" ;) Ei ikinä kiukutellu turhii, mut nyt ihan muutamiin viime
päiviin on alkanu löytyy nk luonnetta :D Mieskii monee kertaa ihmetelly et mistä meille on tällai vintiö tullu...
Muuttunu ihan selvästi pojan käytös ku ikää tullu.
Taitaa tulla pikku viikari. Ottanu vissii mallii isästänsä ku viimein senki malliks saanu ;D
 
Kun tää on eka muksu niin eihän sitä oikeen ees tajua et millasia ne vauvat yleensä onemoticon ekaa kertaa ku oltiin mun porukoilla niin aloin tajuumaan et ai on tolla kai luonnetta ku mun vanhemmat nauro et "kuin se sua komentaa" ja koko ajan ihmettelivät et mitä se ny huutaa->kun Liekki ilmaisee hyvin selvästi heti kovaan ääneen jos vähänkään on nälkä, väsy, tylsistys tai muuten vaan kiukku x) summa summarum sanoisin että poika on erittäin ulospäinsuuntautunut(mistä ollaan miehen kans ilosia kun kummatki ollaan sen kans ujompia tapauksia), hirveen flirtti(virnuilee ja esiintyy vieraille ihmisille) ja aika itsenäinen(sitä eroahdistusta kauhulla ootellessa...) Must on ihana seurata kuin toi pieni toukkanen koko ajan kuoriutuu enemmän omaksi persoonakseenemoticon
 
Kyllä täälläkin on huomattu että ihan oma luonteensa tämäkin poika omaa. Yksin ei tykkää olla yhtään, ehkä siksi kun useimmiten on seuraa, tykkää "flirttailla" ja hymy on useimmiten nassulla. Mutta jos jostain ei tykkää tai jotain haluaa niin sen todella ilmoittaa.
Musta on aivan ihanaa että meillä jokainen poika on niin omanlaisensa. Kaikki aina sanoo kuinka ovat niin samannäköisiä niin ihana että ovat niin erilaisia! Ainoa sama juttu on kaikilla, ovat (ja ollaan) kovaäänisiä ja äkkipikaisiaemoticon
 
meillä on kyllä poika tullu luonteeltaan aika paljon äitiinsä :D lyhyt pinna ja sellanen "kaikkimullehetinyt!"... ja jos ei joku asia onnistu ekalla yrittämällä ni sit palaa käpy...mutta sitte on kans sellanen "ei tartte auttaa!"-kaveri...eli hermo menee jos ei pääse jonkun lelun luokse mutta auta armias jos meet antaa sen lelun sille ni sitte tulee kahta kauheammat raivarit :D  mies on miettinyt että miten se selviää kun tälläsia on nyt talossa kaks :DDD

kimillä on kuukauden nuorempi serkkupoika ja ovat kyllä kuin yö ja päivä noi pojat.. varsinkin leikkimisessä huomaa suurimman eron...aatu leikkii niin "nätisti" kaikilla leluilla mutta meiän sälli hakkaa kaikkia leluja ihan täysiä :D ja aatu juttelee ja höpöttelee koko ajan mutta tää meiän mies huutaa (siis sellasia riemuhuutoja) :D

on ollu kyllä jännä huomata et miten jo näin pienistä huomaa niin paljon eroja tuossa luonteessa... :)
 
oi miten mukava topic! [:  mulla onnyt kova urakka lukee nää kaikki kommentit täältä, kun oon joutunu olla netti pimennossa reilut pari viikkoa kun meni rikki ja tänään saatiin onneksi uusi.

Meillä Turo-Eemil on niiin hyväntuulinen, että huh! Aamusta iltaan yhtä naurua, taukoamatta. Ja mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän T-E:tä naurattaa; eli on erittäin sosiaalinen persoona! Energinen, mutta silti rauhallinen. Tykkää vain olla ja kattella. Mutta on erittäin jääräpäinen (kuten äitinsä) ja päättäväinen, jos on päättänyt, että haluaa jotain niin se on sitten saatava ;D
 
mä voisin laittaa copy/pastel ton Viirukhanin tekstin tähän :D
Mut kylhä vauvat aika pitkälti just matkii kaiken tunteist lähtien, sitenhän ne oppii...
 
Jasminin luonne on.. no sanotaanko että tasainen :D
Se hymyilee suurimmaks osaks ja viihtyy itekseen lattialla tutkien leluja,mattoa yms...temperamentti tulee esiin siinä vaiheessa ku Repe tulee töistä eikä kerkee ottaan heti syliin.. kamala raivoominen..no sit ku pääsee iskän syliin ni yhtä hymyä taas :)
Tykkää hyppiä sylistä syliin ja tutustua uusiin naamoihin..miehiä ujostelee hieman ku ovat niin möreen kuulosia :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top