Lapsen tapaturma-alttius

[Bella Swan]

Onko teilläkin pieniä, jotka ovat hyvin alttiita tapaturmille?

Meillä on näitä kaksi. Ihmettelen miten ollaan vaa kerran sijoiltaan menon vuoksi jouduttu käymään päivystyksessä. Varmaan kun olen niin peloissani koko ajan että käykö jotain ja olen aina lähellä. Vaikka kyllä silloinkin sattuu ja tapahtuu, esim. kun kahden metrin päässä yritän siivota leluja, toisella puolella huonetta jo kiipeillään sängyllä ja sieltä kävellään alas muina miehinä.. Ja mietin miten siitä ei opi, että iso pipi ja iso itku, tunnin päästä yritetään kävellä uudestaan alas sängyltä? Itse olin aivan erilainen lapsi, pelkäsin koko ajan että sattuu enkä kiipeillyt tai riehunut

 

[Foreverfever]

Kaikki lapset on aina ollut koko ajan kolhimassa itseään kun vauhtia riittää. Melkein 1v kuopus vaikuttaisi ainakin toistaiseksi edes vähän varovaisemmalta, vaikka sohvalla riehuukin vailla järkeä.

Enimmäkseen isoilla kuhmuilla, mustelmilla, irronneilla hampailla ja säikähdyksellä selvitty mikä on todella yllättävää. Päiväkodistakin pari kertaa pitänyt lähteä kesken päivän lääkärissä käymään kiipeilytelineestä päälleen putoamisen takia tai silmän kohonkin tökkäissyt, mutta näissä ei sitten onneksi olekaan pahemmin sattunut.
Välillä myös päivystyksessä haavoja liimattu. Vain yksi murtuma ja nilkannyrjähdys.
Mies ja minä myös oltu lapsena usein tikattavana/liimattavana/kipsattavana, joten eipä kai sille mitään voi jos nämä geenit periytynyt..

 

[Evergreen]

Päivtystykseen ei olla vielä menty taaperon kanssa, mutta vauhti on kova, joten valmiustilassa ollaan. Kiipeilee ja muksahtelee kovasti. Kerran putosi sohvalta ja löi päänsä, yö tarkkailtiin ja heräteltiin, mutta selvittiin säikähdyksellä.

Enemmän tuo neiti harrastaa kaiken maistelua, joten varsinkin ulkona ollaan tarkkana ettei mene koirankakat ja tupakantumpit suuhun, ja ollaan sen myötä päivystyksessä.

 

[Suski75]

Meillä lapsilla on monesti hirveä vauhti päällä ja aivot narikassa, mutta sen verran hyvä tuuri on ollut, ettei mistään kolhusta ole jäänyt jälkiä, eikä päivystykseenkään ole tarvinnut lähteä.

Päivystyksessä on ravattu ennen koronaa kymmeniä kertoja lasten perussairauksien takia, mutta nyt kun koronan vuoksi ollaan oltu eristyksessä jo 2 vuotta (tosin välissä lapset olivat tarhassa pari kuukautta, kunnes tuo päivystysrumba alkoi taas, jolloin vetäydyimme takaisin eristykseen).