Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!
- Ketjun aloittaja MariQ
- Aloituspäivämäärä
emilie
Näppärä viestien naputtelija
Mulla todettiin kkm 4.1, olis pitänyt olla 8+3 mut koko vastas 6+4. Cytotecit otin 6.1 ja kovat kivut alkoi noin 6h päästä ja vuoto 9h päästä. Vuoto kesti tosi runsaana neljän tunnin ajan ja sen jälkeen loppui lähes kokonaan. Kolmen päivän päästä juuri kun olin lähdössä tarkastukseen tuli ulos vielä iso hyytymä. Tästä jatkui tiputteluvuoto noin 2vko. Sen jälkeen vajaa viikon tauko ja vuoto alkoi uudelleen mutta ei ollut kovin runsasta. Sitten alkoi kuitenkin yllättäen reilu 4vko lääkkeiden ottamisesta taas kovat kivut ja runsas vuoto. Pääsin uuteen tarkastukseen jossa näkyi että jotakin kohdussa vielä on mutta sanottiin että tulee varmasti vuodon mukana pois. Kivut ja vuoto jatkui vajaan viikon. No tulihan sieltä sitten kananmunan kokoinen hyytymä ulos mutta vasta viikon päästä eli vasta reilu 5vko lääkkeiden ottamisesta.
Eli jos teillä ei meinaa vuoto loppua niin vaatisin kyllä päästä tarkastukseen. Itse olin taas soittamassa uudestaan päivystykseen kun tuo viimeinen hyytymä tuli pihalle. Nyt vielä ensi viikolla kontrolliverikokeet ja varmistetaan että hcg laskenut tarpeeksi alas.
Eli jos teillä ei meinaa vuoto loppua niin vaatisin kyllä päästä tarkastukseen. Itse olin taas soittamassa uudestaan päivystykseen kun tuo viimeinen hyytymä tuli pihalle. Nyt vielä ensi viikolla kontrolliverikokeet ja varmistetaan että hcg laskenut tarpeeksi alas.
Rinttastiina
Sukkela juttelija
Ensinnäkin pahoittelut kaikille kanssasisarille.
Me oltiin 7.2. nt-ultrassa jossa löytyi eloton sikiö jonka kehitys oli loppunut 8+1. Siitä alkoikin pitkä tie toipumiseen josta en oo vieläkään varma et onko tää edes fyysisesti ohi. 8.2. sain naistenklinikalta cytot ja lähdimme kotiin. Laitoin ensimmäiset neljä emättimeen ohjeiden mukaan. Vuoto alkoi melkein heti mutta oli todella niukkaa. Seuraavat kaksi myös emättimeen kolmen h kuluttua. Siitö noin tunti niin alkoi sietämättömät supistukset. Kärvistelin suihkussa 2h ennenkuin käskin miehen soittaa naistenklinikalle etten pärjää kopujen kanssa kotona.
Lähdettiin sairaalaan jossa todettiin kohdunkaulan olevan ysin kiinni ja raskausmateriaali yritti tunkea väkisin ulos josta johtui kova kipu. Sain injektiona lihakseen kipulääkettä ja jäin sairaalaan yöksi. Yön aikana annettiin lisää cytoja laihoin tuloksin. Aamuyöstä 9.2. tuli jonkinverran isompaa hyytymää. Kahdeksalta aamulla kaikki kivut, supistukset ja vuoto loppui.
Sain lisää cytoja jotka eivät toimineet. Olin saanut aamupalan ja nyt pidettiin taas ravinnotta. Mitään ei tapahtunut kahdeksaan tuntiin ja aloin jo olla epätoivoinen. Hoitaja kertoi ettei kaavintaa tehdä päivystyksellisesti. No onneks vuoro vaihtui ja kaksi ihanaa iltavuorolaista laittoi tuulemaan. Ultrattiin ja todettiin kohdunkaulan olevan auki ja matetiaalin olevan tulossa ulos. Vielä yhdet cytot ja parin h päästä ponnistin portatiiviin istukan ja sikiön joita en jäänyt katsomaan tarkemmin. Hoitaja sanoi että näytti siltä että suurinosa tuli ulos.No päästiin kotiin ja ajatteli että se oli tässä.
En olisi voinut olla enempää väärässä. Maanantaina jo alkoi kivut. Tiistaina kävin lääkärissä ja kohdussa todettiin olevan jotain. Vielä kaksi settiä cytoja kotiin. Supistukset kestin ja vuotoakin oli ihan kohtuullisesti. Sitten oli kaksi oireetonta päivää kunnes pe tuli viiltäviä kipuja.
Taas lähdettiin naistenklinikalle. Siellä vihdoin viikon jälkeen tehtiin imu paikalluspuudutuksessa. Tänään olo on ihan ok, fyysisesti...
Henkisesti tää onkin sitten ihan paskaa! Ekat raskausuutiset kuulin tasan viikko kkm toteamisen jälkeen. Tämän jälkeen olen saanut kaksi viestiä jossa tämä työkaveri voivottelee raskausoireitaan.
Olen niin kateellinen ja vihainen, antaisin mitä vaan että olisin vielä raskaana...
Me oltiin 7.2. nt-ultrassa jossa löytyi eloton sikiö jonka kehitys oli loppunut 8+1. Siitä alkoikin pitkä tie toipumiseen josta en oo vieläkään varma et onko tää edes fyysisesti ohi. 8.2. sain naistenklinikalta cytot ja lähdimme kotiin. Laitoin ensimmäiset neljä emättimeen ohjeiden mukaan. Vuoto alkoi melkein heti mutta oli todella niukkaa. Seuraavat kaksi myös emättimeen kolmen h kuluttua. Siitö noin tunti niin alkoi sietämättömät supistukset. Kärvistelin suihkussa 2h ennenkuin käskin miehen soittaa naistenklinikalle etten pärjää kopujen kanssa kotona.
Lähdettiin sairaalaan jossa todettiin kohdunkaulan olevan ysin kiinni ja raskausmateriaali yritti tunkea väkisin ulos josta johtui kova kipu. Sain injektiona lihakseen kipulääkettä ja jäin sairaalaan yöksi. Yön aikana annettiin lisää cytoja laihoin tuloksin. Aamuyöstä 9.2. tuli jonkinverran isompaa hyytymää. Kahdeksalta aamulla kaikki kivut, supistukset ja vuoto loppui.
Sain lisää cytoja jotka eivät toimineet. Olin saanut aamupalan ja nyt pidettiin taas ravinnotta. Mitään ei tapahtunut kahdeksaan tuntiin ja aloin jo olla epätoivoinen. Hoitaja kertoi ettei kaavintaa tehdä päivystyksellisesti. No onneks vuoro vaihtui ja kaksi ihanaa iltavuorolaista laittoi tuulemaan. Ultrattiin ja todettiin kohdunkaulan olevan auki ja matetiaalin olevan tulossa ulos. Vielä yhdet cytot ja parin h päästä ponnistin portatiiviin istukan ja sikiön joita en jäänyt katsomaan tarkemmin. Hoitaja sanoi että näytti siltä että suurinosa tuli ulos.No päästiin kotiin ja ajatteli että se oli tässä.
En olisi voinut olla enempää väärässä. Maanantaina jo alkoi kivut. Tiistaina kävin lääkärissä ja kohdussa todettiin olevan jotain. Vielä kaksi settiä cytoja kotiin. Supistukset kestin ja vuotoakin oli ihan kohtuullisesti. Sitten oli kaksi oireetonta päivää kunnes pe tuli viiltäviä kipuja.
Taas lähdettiin naistenklinikalle. Siellä vihdoin viikon jälkeen tehtiin imu paikalluspuudutuksessa. Tänään olo on ihan ok, fyysisesti...
Henkisesti tää onkin sitten ihan paskaa! Ekat raskausuutiset kuulin tasan viikko kkm toteamisen jälkeen. Tämän jälkeen olen saanut kaksi viestiä jossa tämä työkaveri voivottelee raskausoireitaan.
Olen niin kateellinen ja vihainen, antaisin mitä vaan että olisin vielä raskaana...
Muokattu viimeksi:
Kauheasti kipuja niin fyysisesti kuin henkisestikin olet joutunut kärsimään, voimahalaus ja tsemppaukset sinne
Embo
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla todettiin rv 17+4 ultrassa että sikiö oli kuollut noin rv 15+3. Sain samalla käynnillä mifegynen ja ajan osastolle kahden päivän päähän. Osastolla sain oman huoneen ja neljä cytotecia kohdunsuulle kello 8.30. Otin samalla buranaa ja panadolia. Kello 9 olin jo niin kipeä, että sain pistoksena jotain opiaattia ja kanyylin, johon sain vielä lisää lääkettä. Kello 10.30 synnytinkin sitten jo portatiiviin sekä sikiön että istukan. Siitä vasta alkoi vuoto, en ollut aiemmin vuotanut tippaakaan. Jäin osastolle pariksi tunniksi tarkkailuun, vuoto oli aika kovaa mutta hallinnassa siten että pääsin jo iltapäivällä kotiin.
Pahin vuoto kesti päivän, menkkamainen vähäisempi vuoto ensin viikon ja ehti jo loppua, kunnes tein raskaamman pyörälenkin ja vuoto alkoi taas viikoksi niukkana. Nyt oon ollu yli kaks viikkoa ilman mitään vuotoa - tosin enpä osaa yhtään sanoa, missä kierron vaiheessa olen ja onko mulla sellaista edes :D
Tyhjennys ei ollut kokemuksena ollenkaan niin paha kuin etukäteen kuvittelin. Kätilö oli ihana ja olin todella helpottunut kun kaikki oli ohi niin äkkiä. Kipu oli pahinta koskaan kokemaani, mutta sain myös hyvät lääkkeet ja kipu loppui heti, kun sikiö oli syntynyt.
Toipuminen toki vasta alussa, mutta onneksi aurinko jo vähän paistelee
Pahin vuoto kesti päivän, menkkamainen vähäisempi vuoto ensin viikon ja ehti jo loppua, kunnes tein raskaamman pyörälenkin ja vuoto alkoi taas viikoksi niukkana. Nyt oon ollu yli kaks viikkoa ilman mitään vuotoa - tosin enpä osaa yhtään sanoa, missä kierron vaiheessa olen ja onko mulla sellaista edes :D
Tyhjennys ei ollut kokemuksena ollenkaan niin paha kuin etukäteen kuvittelin. Kätilö oli ihana ja olin todella helpottunut kun kaikki oli ohi niin äkkiä. Kipu oli pahinta koskaan kokemaani, mutta sain myös hyvät lääkkeet ja kipu loppui heti, kun sikiö oli syntynyt.
Toipuminen toki vasta alussa, mutta onneksi aurinko jo vähän paistelee
Embo voimahalaus sinnekin ikäviä nämä keskenmenot mutta niin harmittavan yleisiä 
onneksi näistä puhutaan eikä asiasta vaieta, vertaistuki on kultaakin kalliimpaa
ikäviä nämä keskenmenot mutta niin harmittavan yleisiä onneksi näistä puhutaan eikä asiasta vaieta, vertaistuki on kultaakin kalliimpaa
Rinttastiina
Sukkela juttelija
Syvimmät pahoittelut, kauheeta että olitte päässeet raskaudessa jo noin pitkälle. Paljon voimia toipumiseenMulla todettiin rv 17+4 ultrassa että sikiö oli kuollut noin rv 15+3. Sain samalla käynnillä mifegynen ja ajan osastolle kahden päivän päähän. Osastolla sain oman huoneen ja neljä cytotecia kohdunsuulle kello 8.30. Otin samalla buranaa ja panadolia. Kello 9 olin jo niin kipeä, että sain pistoksena jotain opiaattia ja kanyylin, johon sain vielä lisää lääkettä. Kello 10.30 synnytinkin sitten jo portatiiviin sekä sikiön että istukan. Siitä vasta alkoi vuoto, en ollut aiemmin vuotanut tippaakaan. Jäin osastolle pariksi tunniksi tarkkailuun, vuoto oli aika kovaa mutta hallinnassa siten että pääsin jo iltapäivällä kotiin.
Pahin vuoto kesti päivän, menkkamainen vähäisempi vuoto ensin viikon ja ehti jo loppua, kunnes tein raskaamman pyörälenkin ja vuoto alkoi taas viikoksi niukkana. Nyt oon ollu yli kaks viikkoa ilman mitään vuotoa - tosin enpä osaa yhtään sanoa, missä kierron vaiheessa olen ja onko mulla sellaista edes :D
Tyhjennys ei ollut kokemuksena ollenkaan niin paha kuin etukäteen kuvittelin. Kätilö oli ihana ja olin todella helpottunut kun kaikki oli ohi niin äkkiä. Kipu oli pahinta koskaan kokemaani, mutta sain myös hyvät lääkkeet ja kipu loppui heti, kun sikiö oli syntynyt.
Toipuminen toki vasta alussa, mutta onneksi aurinko jo vähän paistelee
Kiitos! Totta, siksi(kin) oon itse puhunut asiasta mahdollisimman avoimesti. Yllättävän monet kertoo sitten vastavuoroisesti jostain omasta vaikeasta kokemuksestaan, kuten lapsen sairaudesta tms. Ikävää, mutta elämää
Pitäisi itsekin olla rohkeampi ja puhua näistä kokemuksista avoimesti, tiedä vaikka paljastuisi suvusta ja lähipiiristä muitakin keskenmenon kokeneita.. Ehkä vielä joku päivä rohkaistun ja uskan kertoa, mutta en vielä.. Ihana kuitenkin että tänne saa teille kertoa ja purkautua, auttaa todella paljon
Rinttastiina
Sukkela juttelija
Mulla on lähipiirissä muutama keskenmenon kokenut. Mun veli ja hänen avovaimo koko spontaanin keskenmenon ja raskautuivat sen jälkeen, meistä tuli onnellisia pienen tytön kummeja. Mieheni sisko koki kkm niinkuin minäkin. Hänestä olen saanut eniten vertaistukea! Olen huomannut ettei vauvat aiheuta niin suurta ahdistusta kuin raskaana olevat. Koska sehän multa vietiin, ihana kasvava vatsa ja kaikki suunnitelmat jotka liittyivät raskauteen. Tietysti suren pienen menetystä, mutta suunnitelmissa en ollut vielä synnytystä pidemmällä joten vaikeinta on juuri nämä raskausuutiset ja raskaanaolevien tuttujen näkeminen. Sen lisäksi että olen aina tiennyt haluavani äidiksi, olen aina halunnut olla raskaana ja kantaa pientä ihmettä
Mulla on lähipiirissä muutama keskenmenon kokenut. Mun veli ja hänen avovaimo koko spontaanin keskenmenon ja raskautuivat sen jälkeen, meistä tuli onnellisia pienen tytön kummeja. Mieheni sisko koki kkm niinkuin minäkin. Hänestä olen saanut eniten vertaistukea! Olen huomannut ettei vauvat aiheuta niin suurta ahdistusta kuin raskaana olevat. Koska sehän multa vietiin, ihana kasvava vatsa ja kaikki suunnitelmat jotka liittyivät raskauteen. Tietysti suren pienen menetystä, mutta suunnitelmissa en ollut vielä synnytystä pidemmällä joten vaikeinta on juuri nämä raskausuutiset ja raskaanaolevien tuttujen näkeminen. Sen lisäksi että olen aina tiennyt haluavani äidiksi, olen aina halunnut olla raskaana ja kantaa pientä ihmettä
Tuo on kyllä totta että eniten ahistaa nämä raskaana olevat ja raskausuutiset ylipäätään. Lehdistä bongaa ensimmäiseksi ne uutiset kelle on vauva syntynyt ja keillä onnellinen odotus meneillään, tv:stä tulvii raskausohjelmia ja elokuvia joissa raskauksista puhutaan, vissiin korva on nyt herkempi näille tai sitten niihin vaan kiinnittää enemmön huomioita aiemmaan verrattuna kun katsoi ja kuunteli nuita raskausjuttuja mielellään oman odotuksen ohella..
Tsemppiä sinne, vielä mekin ollaan aidosti iloisia muiden raskausuutisista, ja erityisti päästään hehkuttamaan omaa raskauttamme, joka tuntuu taas sitten aivan erityiseltä tällaisten vastoinkäymisten jälkeen..
Jotenkin niin tuttuja tunteita ja kokemuksia, mitä tästä ketjusta olen lukenut! Itsellä on ollut kaksi lääkkeellistä kohduntyhjennystä keskeytyneen keskenmenon jälkeen. Toinen rv20 ja toinen rv11, molemmat viime vuoden aikana, elokuussa ja joulukuussa. Ja cytotecista jäi kokemukset raastavista kivuista, joihin ei purrut edes särkylääkkeet... Toisella kerralla olin osastolla ja kohdun tyhjennys siellä, sai myös jättää hyvästit enkeli-pojalle syntymän jälkeen. Oli kaunis, koskettava kokemus, mutta auttoi surutyössä ja asian hyväksymisessä. Tästä myös jälkitarkastusaika gynekologille, tuolloin olinkin jo uudelleen raskaana.. Se raskaus päättyi sitten rv11, kun elämää ei enää löytynyt ultrassa. Sain lääkkeet kotiin ja kotona tyhjennys vessanpönttöön, mikä tuntui raadolliselta. Sitten muutaman viikon kuluttua verikokeella katsottiin, että raskaushormonia ei enää ollut. Nyt olen raskaana rv 6+6, kovasti mietityttää, meneekö tämäkin kesken. Raskaaksi olen siis tullut keskenmenojen jälkeen tosi helposti, kun aikaisemmin sai raskautta odotella monta vuotta, kuopus nyt 6-vuotias.
Ihana kuulla että olet raskautunut keskenmenojen jälkeen varsin nopeaa, rutkasti onnea odotukseen ja toivottavasti loppuvuodesta teillä on jo pienokainen terveenä maailmassa perhettänne täydentämässä
Taifuuni
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kuinka kauan vuodon pitäisi suunnilleen kestää?
Taifuuni
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tätä ilmiötä olen miettinyt - mistä se mahtaa johtua? Siis se, että ihminen, joka ei ole aiemmin tullut helposti raskaaksi, alkaakin tulemaan, ja sitten menee monta kertaa kesken? (Jostain luin, että olisi vähän niin kuin kahdenlaisia naisia, joilla on vaikeuksia raskaaksi tulemisessa: niitä, jotka eivät tule helposti raskaaksi, mutta sitten kun tulevat, kaikki menee hyvin, ja sitten niitä, jotka tulevat helposti ja nopeasti raskaaksi, mutta menevät kesken helposti. Voiko se tällä tavoin muuttua?!)
päivikkinen
Satasella mukana keskusteluissa
Mä toivon, etten koskaan enää joutuisi ottamaan cytoteciä. Ikinä en ole mistään tullut niin kipeäksi. Tyhjennykset on aina tehty sairaalassa, en ole suostunut lähtemään sen kivun kanssa kotiin. Eikä tarvitsekaan. Kipulääkkeitä on siksi, että niistä vois saada apua tyhjennykseenkin.
Lisäksi mulla vuoto on ollut niin runsasta, etten olisi senkään kanssa kotona pärjännyt.
Lisäksi mulla vuoto on ollut niin runsasta, etten olisi senkään kanssa kotona pärjännyt.
Onkohan täällä kanssasisaria, kun näyttää aika hiljaiselta. Eilen luulin vielä odottavani (9+6) huhtivauvaa, mutta sitten alkoi aivan yllättäen verinen vuoto. Tänään kävin äitiyspolilla ultrassa ja todettiin tuulimuna. Sain mifegyne tabletin heti ultran jälkeen ja mukaan kaksi cytotec tablettia kohdunsuulle laitettavaksi ylihuomenna. Tai vaihtoehtoisesti ottaa ne suun kautta silloin mikäli vuoto vastaa omien kuukautisten vuodon määrää. Vähän nyt ihmettelen, kun luen muiden kokemuksia, että kaikki muut tuntuvat saaneen vähintään sen neljä cytotecia kerralla laitettavaksi ja mahdollisesti lisäksi vielä suun kautta jne. Tosin turha sitä ehkä on nyt edes miettiä, kun tuo valmistelevakin lääke käynnisti muutaman tunnin päästä ihan reilun vuodon. Kohdussa tuntuu kova paine ja vähäisesti kipuja. Tuntuu että olen jopa vähän pulassa tällaisen vuodon kanssa joka tulee yli siteestä ja kaikki housut on kohta pyykissä. Pelottaa vähän mennä nukkumaan.
Oon pahoillani tuulimunasta, voimia!Tosiaan tän "keskenmeno-osaston" salainen puoli on tosi aktiivinen ja sieltä löytyy kyllä vertaistukea jos koet tarvitsevasi sitä.
Luulen, että antoivat vain kaksi cytotecia sulle nimenomaan ton mifegynen takia sekä sen takia että vuotoa jo oli. Mä itse sain kkm-diagnoosin jälkeen neljä cytotecia otettavaksi seuraavana aamuna. Ei siis ollut mitään vuotoa ollut. Valitettavasti mulla lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut ja lopulta jouduin kaavintaan, mutta luulen että sulla riittää nuo kaksi jos vuotoa jo on. Paljon tsemppiä tuleviin päiviin!
Voimia Kosmoskukka! Olen ymmärtänyt, että kotiin saa vain tietyn määrän cytotecejä, ja jos niillä ei synny, pitää mennä sairaalaan hoitamaan homma päätökseen.
Minä menin suoraan lääkkeelliseen tyhjennykseen osastolle (koska kotona yrittäminen ei ollut vaihtoehto), ja siellä annettiin hoitajien valvonnassa cytotecejä, kunnes raskausmateriaalit olivat ulkona, ja senkin jälkeen vielä yksi satsi, jotta kohtu tyhjenee kunnolla.
Minä menin suoraan lääkkeelliseen tyhjennykseen osastolle (koska kotona yrittäminen ei ollut vaihtoehto), ja siellä annettiin hoitajien valvonnassa cytotecejä, kunnes raskausmateriaalit olivat ulkona, ja senkin jälkeen vielä yksi satsi, jotta kohtu tyhjenee kunnolla.