Lääkkeellisen tyhjennyksen kokemuksia!

MariQ

Sukkela juttelija
Mulla oli just eilen tällainen tarina koettavana ...rv 8+6


Klo 7.50 olin jo odottamassa, klo 8 ilmoittauduin ja 8.30 mut noudettiin huoneeseen.
Tippaa ei taaskaan saanu kukaan muu ku narkkari laitettua,vaati aika monta pistosta,mutta no pientähän se oli kaiken eessä. 9. 30 vasta ekat 4 cytoa nassuun. Samalla kippauksella meni panacod ja primperan (pahoinvointilääke) Sit vaan jäin siihen istuksimaan ja juttelemaan aivan hurmaavan 66v huonekaverini kanssa, joka oli harvinaisen valoinen ihminen,ja oli mielenkiintoista jutella hänen kanssa, joka asui liki erakon elämää jossain pirkanmaan perämettässä. Respect!!

Kätilö kävi tämän tästä kysymässä vointia, ja kysyi joko on portatiivilla käyny. No en kun ei ollu tuntunu et tarvis. No hän sit antoi mulle toisen satsin cytotecii (2 tabua noin 4 tuntii ekan jälkeen) ja kun olin ne ottanu, niin ajattelin et käyä ny vaikkei tuntunutkaan.No kun ylös nousin niin jo vain alkoi pulputa ja ulos pötkähti nyrkin kokoinen veripaakku- ties paljonko sitä verta oli vuotanu ja se oli hyytyny kohtuun kun "teillä monisynnyttäjillä tuo kohtu venyy niin helposti ja kerää sen veren sisään" Cool.

No sit alkoi ne napit jo sattuu mahaan eli supistuksii, kävin vähän useemmin pöntöllä ja veriklimppei sai aikaan. Sit mulle kävi ekan kerran se ikävä juttu eli olin siin hääränny ylhäällä,siivoillu vessaa omista sotkuistani ja ollu seisomassa kun tuskanhiki puski päälle ja maailma alkoi keikkua. Vähän aiemmin siinä oli just käyny ihan perushoitaja joka sanoikin että ootko huono vointinen,kai se näki hikitipan nenässä ja kalpeuden naamassa... No kätilö tuli parahiksi kun mä hoipertelin viime hetkillä maate, mittas paineet... 104/50...vouuuhh.. vähän säikähdin. Eiku elpymään siinä,en pyörtyny mutta ei paljosta vaille.itan tittirii oli olo.

Siitä sit elpyilin ja varmaan jo puolen tunnin päästä sama uusiksi. Alla oli jo suht kipeet krampit ja tuskanhiki päässä ja paineet ei noussu enää yli 120:een. Verta oli siis menny jo sen verran. Mut tän jälkeen kun pääsin ylös ja vessaan niin ne supistukset vimein oli irrottanu raskausmateriaalin, eli portatiiviin lumpsahti sitten harmaata kalvoo ja istukkaa jne. SEn jälkeen kivut loppu ku seinään, myös vuoto loppui tosi nopsaan taii siis hiipui tosi niukaksi. Ihan ku synnytys, siinäkin mulla loppuu kivut siihen kun kohtu tyhjenee. No totesin itsekin asian että no siellä se pesä nyt on joka kasvoi jonkun viikon sisälläni.En tuntenut mitään muuta ku helpotusta.

Sain vielä 2 cytotecii, jotka ei enää tehny muuta ku nipisteli kohtua takaisin kuosiinsa.

Olokin alkoi korjaantua aika hyvin. Onneksi mulle oli arkarreltu se tippa heti alkuun käteen, sillä saivat ringerillä nostatettuu mun painetta ja nesteytettyy kun se vuoto oli melkoista.

Pääsin kotiin 21.45 .Koska asun niin lähel sairaalaa. 14 tuntii siis kesti mun sairaalaseikkailu- samassa ajassa ois synnyttäny 2 vauvaa :wink

hb jäi 117

Nyt aamulla eilisestä muistuttaa vaan päänsärky ja side housuissa. Vuoto on tosi vähäistä.
 
Nopea kokemus sinulla? Minä olen vuotanut molemmilla kerroilla useamman päivän. Lääkkeet olen saanut kotiin mukaan. Bonuksena puhelinnumero, johon voi soittaa.

Miten henkinen puoli on lähtenyt toipumaan?
 
joo eilen se 14 tuntia sairaalassa,(sain sairaalassaoloaikana yhteensä 8 cytoteciä) tänään niukahkoa vuotoo enää. Henkisen puolen saimme balanssiin jo ennen eilistä,eli rauhallinen ymmärrys ja hyväksyntä,ettei tälle itse voitu mitään. Maanantaina ja tiistaina itkeskelin, mutta eilen ei enää itkettänyt eikä tänään. Sen verran tänään ajattelin asiaa kun kaupassa olin ja tuli paha olo, että niin, ne hormoonit vielä verenkierrossa muistuttelee olleesta raskaudesta. Minä olen kokenut jo niin monta km että olen nämä surut surrut liian monesti, tottunut, turtunut. Elämä on. Uudella onnella seuraavalla kerralla,jos sellaienn vielä suodaan.
 
Itse oon miettiny että millai lääkkeellinen tyhjennys vaikuttaa mahdollisesti seuraavaan synnytykseen, kun jostain luin että voi aikaistaa synnytyksiä jos on tehty lääkkeellinen tyhjennys.
 
Itse oon miettiny että millai lääkkeellinen tyhjennys vaikuttaa mahdollisesti seuraavaan synnytykseen, kun jostain luin että voi aikaistaa synnytyksiä jos on tehty lääkkeellinen tyhjennys.

Mielenkiintoista, milläköhän perusteella aikaistaisi?
No tietenkin ainoa asia joka tulee mieleen on se,että kohdunkaula ja -suu on saanut ikäänkuin treeniä aukeamisesta, kun on tehty lääkkeellinen, koska tuo cytotec on lääke jolla availlaan kohdunsuuta myös synnytyksen käynnistys- tilanteissa (siinäkin on mulle sitä käytetty)
Eli voisi ajatella, että kroppa tulee herkemmäksi tuolle tapahtumalle. Mitään fakktaa ei tästä ole, ja itse en ole edes lukenut moisesta.
Olis kiva kuulla kyllä perustelut tälle väitteelle taikka faktat.
 
Itsellä kokemus lääkkeellisestä tyhjennyksestä (ja vähän muustakin) huhti-toukokuun vaiheesta. Rv 9+4 todettiin varhaisultrassa, että sikiö oli lopettanut kasvun paria viikkoa aiemmin. Sain lähetteen kunnalliselle, sinne pääsyä piti odotella 5päivää, jotka henkisesti tosi rankkoja. Käynti polilla oli pe ja sain kotiin lauantaina otettavaksi cytotecit. Aamulla kahdeksalta kaksi cytotecia emättimeen ja Buranaa naamaan ja pian alkoi vuodot ja kivut. Vuoto oli aivan kaameaa, viidessä tunnissa käytin 8yösidettä. Sohvalla jätesäkkiin päällä päivää vietin, kerta hulauksella oli aina yöside ääriään myöten täynnä. Iltapäivän puolelle päästessä oli kivut niin kovat (vaikka otin ohjeen mukaisesti kahden tunnin välein vuorotellen Buranaa ja Para-tabsia) että oli pakko lähteä ensiapuun. Siellä minut laitettiin tippaan ja lääkäri veti pihdeillä pois kohdun suulle jumittuneet hyytymät. Uusi cytotec-annos ajoi loputkin hyytymät ulos. Tarkastus sovittiin neljän päivän päähän. Tuolloin huomattiin että kaikki raskausmateriaali ei ollutkaan irronnut, vaan jokin riekale oli sinne jäänyt kiinni ja aiheuttanut sen, että kohtu jälleen täynnä hyytymiä. Seuraavaksi päiväksi sain taas cytotecit, jotka kuitenkaan eivät aiheuttaneet merkittävää muutosta pieneen vuotoon jota oli ollut ekoista cytoteceista lähtien. Nämä cytotecit tosin jouduin ottamaan suun kautta kun oli vuotoa. Seuraavana päivänä olin täysin valmis kaavintaan niin että saisi prosessin vihdoin loppuun ja pääsisi asian henkistä puolta käsittelemään, mutta lääkäri halusi vielä koettaa tyhjennystä eräänlaisella imulla. Kipu oli järkyttävää,mutta tällä tavalla saatiin homma vihdoin pakettiin.
Oma kokemukseni siis on kovin ristiriitainen: saman viikon sisällä kaksi cytotecia emättimeen aiheutti jäätävät kivut ja vuodot, ensiavussa saadut cytotecit sai hyytymät ulos ja toiset kaksi suun kautta nautittuna ei vaikuttaneet mitään. Ehkä tärkein neuvo jonka lääkkeellistä tyhjennystä varten antaisin olisi se, että vaatikaa päästä osastolle. Näen edelleen painajaisia siitä, mitä kaikkea jouduin kotona kahdestaan miehen kanssa kokemaan. Keskenmeno on joka tapauksessa todella raskas kokemus, sitä ei tarvitsisi millään enää vaikeuttaa.
 
Ajna sympatiat sulle :Heartred
Olen siellä täällä eri ketjuissa lukenut sun kommentteja ja ymmärtänyt että sulla on suurperhe ja kirjoitat ilmeisesti myös blogia aiheesta?
En tiedä minkälaiset vaatimukset sinulla on mutta olisi kunnia pääsyä seuraamaan blogiasi! :)
Mä kirjoittelen eniten tuolla ketjussa "suurperhe kuumeilijat" ja meillä tosiaan neljättä tässä yritetään, vasta toinen kierto menossa yritystä ja tuntuu ettei malttaisi odottaa.
Anyways, sori kun tän topicin alle tulin höpisemään. Varmasti rankkoja kokemuksia tällaiset, kovasti jaksamista kaikille tämän kokeneille :Heartred
 
Mamaminion, mun blogi on ihan avoin, että sinne vaan lukemaan. Kiitos kehuista, äitiyden ja hämärän rajamailla monesti heilutaan mutta pyrin pysymään valossa, niin henkisesti kuin hengellisestikkin
 
Mamaminion, mun blogi on ihan avoin, että sinne vaan lukemaan.

Kun yritän avata tuota sinun linkkiä blogiin niin tulee teksti että sinulla ei ole lukuoikeutta, vain kutsutut käyttäjät voivat lukea :wideyed:
 
no hetkonen, tsekataampas. ainakin jostain tämänkin foorumin ketjusta on sinne suoraan klikkaamalla päässyt ...
 
Minulla todettiin 13.5.2014 kkm 8+4 tk päivystyksessä äkillisen verenvuodon alettua illalla. Sain lähetteen sairaalaan synnärin päivystykseen, jossa todettiin kkm. Kävin hoitajan ja lääkärin kanssa läpi, mitä tapahtuu ja miten toimitaan. Päivä oli tiistai ja viikonloppuna olisi ollut töitä, joten lääkäri kirjoitti loppuviikon saikkua. Sairaalassa sain Mifegynen vai mikä se pehmittävä lääke nyt onkaan nimeltään ja kotiin cytot ja primperanit mukaan, jotka piti ottaa torstaina. Kotona olin kahden jälkeen yöllä.. reseptillä sain panacodia ja litalginia. Osastolle olisivat voineet ottaa kyllä sisään, mutta oli niin täyttä, että olisin joutunut synnyttäneiden osastolle, joka ei varmasti olisi ollut miellyttävä kokemus siinä vaiheessa..

Torstaina 15.5 heräsin aamulla kuudelta ottamaan ensin kipulääkkeet ja perään laitoin paikallisesti cytotecit. Niiden jälkeen piti muistaakseni tunnin verran olla makuulla. Mies oli lähdössä illaksi töihin, joten kaverini tuli iltapäivällä pitämään seuraa ja vahtimaan minua, ettei tule mitään komplikaatioita. Yhdentoista aikoihin oli jotain pientä nipistelyä, joka ei kuitenkaan yltynyt vuodoksi. Ohjeena oli ottaa aamulla neljä cytoa ja jos eivät 4-5h tee mitään, ottaa kaksi lisää. Kipeä olin koko päivän ja kipulääkkeitä otin niin paljon kuin vain sai ottaa ja silti sattui! Paljon! Puolen päivän aikaan otin loput cytot ja toisen primperanin, jotka kuitenkin oksensin melko pian. Synnärille soittelin jonkun kerran päivän aikana ja jos vuoto ei olisi alkanut, olisi viimeistään seuraavana aamuna pitänyt lähteä näytille tai jos ei pärjää kipujen kanssa kotona.

Yhden kahden aikaan alkoi vuoto ja kolmeen mennessä tuli iso klöntti raskausmateriaalia ulos, jonka jälkeen kivut ja olo helpottui heti! Vietin paljon aikaa suihkussa, joka auttoi jonkun verran kipuun. Jälkivuotoa kesti reippaana jonkun viikon verran ja reilun viikon verran oli tuhruvuotoa. Vuoto muistutti runsaita kuukautisia, mutta sen kanssa pärjäsi hyvin. Synnytyksen jälkeen olen vuotanut paljon enemmän..

Toipuminen vei henkisesti pitkään. Onneksi uusi raskaus alkoi 4kk päästä ja jaksoi kaksosten synnytys käynnistyi kuukauden etuajassa 13.5.2015 ja molemmat lapset olivat syntyneet 15.5. Minusta melko sattumaa, että kaikilla lapsillani - elävillä ja kuolleella - on samat päivämäärät..

Toivon, että en vastaavaa kokemusta koskaan enää joudu kokemaan, mutta en enää muistele sitä niin pahana kuin alkuun tuntui.
 
Moikka.
minä jouduin eilen menemään päivystykseen kun vointi meni huonoksi. selkää, mahaa särki, kuumetta pukkas, ensioireet oli olleet vain huimaus ja päänsärky joilla mun elimistä varoitteli. Ja ne oli pääasialliset oireet joilla menin eilen gynen päivystykseen. Hyvä etteivät tylysti kohdelleet, että miksi tuli GYNEpäivystykseen näillä oireilla, piipitin siihen no kun mulla on toi maha ja alaselkäkin kipee,ja siin odotusaikana ne oli kipeytynyt entisestään. ja lämpö noussu!!
Onneksi sain petin alle jossa odotella lääkäriin pääsyä,2 tuntia siinä meni. Ei ole ikinä ultraus sattunut minuu ,mut nyt ähkin tuskissani, tunsin liiankin selkeesti että kohtu on tosi kipee. Yritti tehdä jonkun huuhtelun kohtuun kun seinämät ei tahtonu irrota toisistaan, että ois nähnyt paremmin sinne,onko jääny jotain. Lopulta päätyi että hematooma on sinne tullut tyhjennyksen seurauksena joka nyt sitten tulehduksen ottanu.
Mä ihmettelen, pesin joka wc käynnil alakerran,vaihdoin puhdasta sidettä vaik vuotoa ei paljoa... no näin tämä nyt piti mennä näemmä. Kohtuni sanoi että nyt riitti,ja laittoi itsensä kiinni "liimalla". Saas nähdä...
Nyt jouduimme puhuu jo vakavasti miehen kanssa siitä, uskallammeko enää vaarantaa minua raskauden toiveen takia.
Ipana itki kun tajusi tänään vasta ettei hänestä tule isoveljeä - se oli varmasti surullisin kohta koko tässä episodissa.


Hcg oli vieläkin 500, plussa tuli testiin niin että poksahtaisi. Varmaan siis sikäli normaalia kokea raskausoireita edelleen? Unohdin kysyä.
 
Mielenkiintoista, milläköhän perusteella aikaistaisi?
No tietenkin ainoa asia joka tulee mieleen on se,että kohdunkaula ja -suu on saanut ikäänkuin treeniä aukeamisesta, kun on tehty lääkkeellinen, koska tuo cytotec on lääke jolla availlaan kohdunsuuta myös synnytyksen käynnistys- tilanteissa (siinäkin on mulle sitä käytetty)
Eli voisi ajatella, että kroppa tulee herkemmäksi tuolle tapahtumalle. Mitään fakktaa ei tästä ole, ja itse en ole edes lukenut moisesta.
Olis kiva kuulla kyllä perustelut tälle väitteelle taikka faktat.
f57d0a257a50a6166a296da4985acda5

Tälläsiä oon lukenu useempiakin ja ittee justii pelottaa kun on tehty lääkkeellinen tyhjennys et millai vaikuttaa et saanko keskosen nyt sen takia tms.
 
Meillä tytöt syntyivät rv36 ja 2,3kg kokoisina eli keskosina, mutta sen aiheutti kylläkin todennäköisesti monikkoraskaus. Mielenkiintoista nähdä, jos joskus vielä raskaudun uudestaan, että minkä kokoinen vauva syntyy. Jos yhden saan..

Mutta eihän lääkkeellinen tyhjennys ole keskeytys, jos raskaus on jo mennyt kesken sitä ennen? Abortissa käytetään käsittääkseni metrotreksaattia eli solusalpaajaa tappamaan alkio ennen tyhjennystä.
 
Voi Ajna, rankka kokemus. Onneksi menit päivystykseen etkä jäänyt kotiin seurailemaan enempää kipuja.
 
Mulla todettiin kkm tammikuussa 2015 rv 11+3, joka oli menny kesken jo rv 7. Tuolloin tehtiin lääkkeellinen tyhjennys cytoteceillä. Nyt Helmikuussa synnytin muksun rv 41+0 ja muksu 3664g että eipä ollu keskonen ja ihan normaali kokoinen muksu :) ja enpä tiiä koska olis lähteny ees tapahtuu asian suhteen jotain jollei lääkäri olis tarkotuksella ronkkinu sen verran kovakouraisesti et aiheutti supistukset
 
Onnea Ruttu uudesta tulokkaasta :) Ehkö nok on kuitenkin yksilöllisiä tuleeko ennenaikainen synnytys vai ei. Sulla se ei näköjäön pitänyt paikkansa.
Meillä keskenmenon suhteen aika samat. Ultrassa 11+5 todettiin että mennyt kesken 7+4.
Toivotaan että meillekin vielä jokupäivä pikkuinen saadaan. Nyt on pieni pelko tulevasta. Tähän ekaankin plussaan tarvittiin 2vuotta ja 3kuukautta.
 
Kiitoksia ja nimenomaan jokaisen kohalla menee varmasti hyvinkin yksilöllisesti :) toivottavasti teillekin suodaan oma pikkuinen joku päivä :)
 
Voi Ajna, rankka kokemus. Onneksi menit päivystykseen etkä jäänyt kotiin seurailemaan enempää kipuja.

Juu eikä tässä vielä kaikki.
Siis pe-la ravasin päivystyksessä,makasin siellä ravinnootta semmoisia kivoja 8t pätkii, sunnuntaina päädyin osastolle koska crp nousi eli miullahan oli todettu kohtutulehdus silloin jo pe ja joku lieppana näky kohdussa.Sunnuntaina lisää cytoo osastolla, tuloksena maanantaina kalvonriappana joka ei pelastanu miuta kohdun kaavinnalta ja sit gynen kaa päätettii siin suit sait sukkelaa ennen toimenpidettä että tuikataa Mirena paikoillee samalla- sairaala makoi viulut. Niin että kiitos ja kumarrus, miu lapset on nyt tässä, 8 kipaletta, eiköhän ne yhelle piisaa.

Oli kurja takapakki toi kohtutulehdus. Ilman sitä ja sen tuomia komplikaatioita en ois ehkä Mirenaan uskaltanu lähtee vaan nyt alkoi mullakin jo mitta täyttyy, oli kova,liian kova kokemus, ja nyt tuli kokeiltuu ettei tän ikäne keho, minun ainakaa, enää kestä.Alla liikaa sairauksii ym.

Tsemppi ja plussatuulia kaikille ketä niitä tarvittee ja miut löytää blogista ja somesta jos ikävä tuloo.
 
Takaisin
Top