Kuvaile synnytyskipua
- Ketjun aloittaja Hanna
- Aloituspäivämäärä
Supistukset oli pahinta. Kuvailisin menkkakivuiksi helvetistä. Ponnistaminen on ollut ihan helppoa, pään syntyessä tulee se tunne kun koko alakerta olisi liekeissä, ns. ring of fire, mutta se on onneksi nopeasti ohi. Kolme viidestä olen synnyttänyt ilman (toimivaa) lääkkeellistä kivunlievitystä. Kahdessa ekassa sain epiduraalin, se oli ihanaa ja toimi oikein hyvin, joskin Tokan synnytyksessä piti pistää ainakin 10 kertaa ennenkuin oikea väli löytyi. Kokeilin myös ilokaasua, mutta siitä tuli vain huono olo. Kolmannessa kokeilin taas kaasua, mutta ei se vieläkään toiminut. Juuri kun alettiin epiduraalia laittamaan aloinkin ponnistaa 
Neljännessä synnytyksessä sain TENSsin, se oli m-a-h-t-a-v-a!!! Mieheni paineli akupisteitä, liikuin ja lauloin synnytyslaulua. Epiduraali laitettiin, taas anestesialääkäri pisti pitkälle toista kymmentä kertaa ennenkuin sai laitettua, mutta meni silti väärään paikkaan eikä puuduttanut mitään. Viidennessä olin vuokrannut TENSsin jo kotiin ja sain sen heti synnytyksen käynnistyttyä selkään, taas toimi ihanasti. Käytin myös kauratyynyä vatsalla, liikkumista, laulua ja hengitystä lievittämään kipuja. Viidennen synnytys oli paras, helpoin ja nopein kaikista synnytyksistäni, koska sain tehdä juuri niinkuin halusin eikä kukaan puuttunut synnytyksen kulkuun toimenpiteillä tms.
Neljännessä synnytyksessä sain TENSsin, se oli m-a-h-t-a-v-a!!! Mieheni paineli akupisteitä, liikuin ja lauloin synnytyslaulua. Epiduraali laitettiin, taas anestesialääkäri pisti pitkälle toista kymmentä kertaa ennenkuin sai laitettua, mutta meni silti väärään paikkaan eikä puuduttanut mitään. Viidennessä olin vuokrannut TENSsin jo kotiin ja sain sen heti synnytyksen käynnistyttyä selkään, taas toimi ihanasti. Käytin myös kauratyynyä vatsalla, liikkumista, laulua ja hengitystä lievittämään kipuja. Viidennen synnytys oli paras, helpoin ja nopein kaikista synnytyksistäni, koska sain tehdä juuri niinkuin halusin eikä kukaan puuttunut synnytyksen kulkuun toimenpiteillä tms.
En muista enää hirveästi. Muistan,
että sattui niin paljon, että olin varma kuolevani. Ja kun lapsi oli tullut supistuksen mukana ulos, kipu loppui kuin seinään. Oli käsittämätöntä, miten voi sattua niin paljon ilman että kivun aiheuttaja on jokin pysyvä vamma, ja että miten niin kova kipu voi noin vain lakata kokonaan, ja että siitä voi selvitä hengissäkin.
Kivun laatua en osaa eritellä. Sen voimakkuus oli niin suuri, ettei sitä enää käsittänyt missä kipu oli tai miltä se tuntui. Vähän kuin pimeässä joku väläyttää kirkasta valoa, eikä silloin enää näe yhtään mitään, samalla tavalla kipu oli niin äärirajoilla, ettei sitä pysty enää määrittelemään.
Kivunlievitystä en saanut, koska synnytys ei kuulemma ollut käynnissä.
että sattui niin paljon, että olin varma kuolevani. Ja kun lapsi oli tullut supistuksen mukana ulos, kipu loppui kuin seinään. Oli käsittämätöntä, miten voi sattua niin paljon ilman että kivun aiheuttaja on jokin pysyvä vamma, ja että miten niin kova kipu voi noin vain lakata kokonaan, ja että siitä voi selvitä hengissäkin.
Kivun laatua en osaa eritellä. Sen voimakkuus oli niin suuri, ettei sitä enää käsittänyt missä kipu oli tai miltä se tuntui. Vähän kuin pimeässä joku väläyttää kirkasta valoa, eikä silloin enää näe yhtään mitään, samalla tavalla kipu oli niin äärirajoilla, ettei sitä pysty enää määrittelemään.
Kivunlievitystä en saanut, koska synnytys ei kuulemma ollut käynnissä.
Uusperhesatu
Asioista perillä oleva
Supistuskipu oli pahinta, ihan helvetillistä. Suskin tapaan en osaa kipua sen paremmin eritellä - se oli niin kokonaisvaltaista. Sellaista kipua, että tuntui, ettei niin kovaa voi sattua ilman että jotain menee pahasti rikki tai kuolee.
Ponnistaminen ja vauvan syntyminen tuntui polttavana ja repivänä kipuna, mutta se oli niin nopeasti ohi, ettei siitä voi puhua samana päivänäkään kuin supistuskivusta. Silloin myös tiesi, että homma edistyy ja kivun loppu on lähellä, joten se ei ollut henkisestikään enää niin paha kuin tuntikausien supistuskipu.
Ponnistaminen ja vauvan syntyminen tuntui polttavana ja repivänä kipuna, mutta se oli niin nopeasti ohi, ettei siitä voi puhua samana päivänäkään kuin supistuskivusta. Silloin myös tiesi, että homma edistyy ja kivun loppu on lähellä, joten se ei ollut henkisestikään enää niin paha kuin tuntikausien supistuskipu.
Avaavat supistukset olivat ihan helppo nakki minulle. Ennen ensimmäistä kertaa mulle oli kuvailtu, että sitten kun tekee mieli kivun vuoksi purra ovenkahvaa, on sopiva hetki lähteä sairaalaan.
No onneksi olin valmiiksi jo silloin salissa käynnistyksen vuoksi, koska se hetki koitti silloin kun kohdunsuu oli 10cm auki.
Ponnistamisen tarpeen tuomaa helpotusta en koskaan ole kokenut. Ainoastaan on tuntunut siltä kuin lantio halkeaisi. Kivut loppuvat kuin seinään kun vauva syntyy.
Ensimmäisessä synnytyksessä oli tosiaan oksitosiinitippa vauhdittamassa, koska lapsivettä tihkui, muttei supistellut. Se on ollut kaikista kivuliain synnytykseni. Kuvailisin sitä kipua niin, että olin kuin kuplassa joka ylsi ehkä metrin ympärilleni. Sen ulkopuolelle en nähnyt enkä kuullut. Kipu oli niin voimakasta, etteivät aivoni kai jotenkin jaksaneet käsitellä kauempana tapahtuvaa.
No onneksi olin valmiiksi jo silloin salissa käynnistyksen vuoksi, koska se hetki koitti silloin kun kohdunsuu oli 10cm auki.
Ponnistamisen tarpeen tuomaa helpotusta en koskaan ole kokenut. Ainoastaan on tuntunut siltä kuin lantio halkeaisi. Kivut loppuvat kuin seinään kun vauva syntyy.Ensimmäisessä synnytyksessä oli tosiaan oksitosiinitippa vauhdittamassa, koska lapsivettä tihkui, muttei supistellut. Se on ollut kaikista kivuliain synnytykseni. Kuvailisin sitä kipua niin, että olin kuin kuplassa joka ylsi ehkä metrin ympärilleni. Sen ulkopuolelle en nähnyt enkä kuullut. Kipu oli niin voimakasta, etteivät aivoni kai jotenkin jaksaneet käsitellä kauempana tapahtuvaa.
RuutuSydän
Kommentoinnin ninja
Itsellä takana yks todella nopea luomusynnytys ja ponnistusvaihetta ja sen supistuksia kuvaa parhaiten maailman kamalin p*skahätä- ja ummetusfiilis Valtava tarve ponnistaa, kipu ja paineentunne on aivan helvetillinen mut silti se itse ponnistaminen jopa helpottaa kipua, kun sitä kipua saa tavallaan ponnistaa pois itsestään.. Ja kipu loppu mulla kuin seinään vauvan synnyttyä, en kokenu mitään jälkisupistuksia tms
Valtava tarve ponnistaa, kipu ja paineentunne on aivan helvetillinen mut silti se itse ponnistaminen jopa helpottaa kipua, kun sitä kipua saa tavallaan ponnistaa pois itsestään.. Ja kipu loppu mulla kuin seinään vauvan synnyttyä, en kokenu mitään jälkisupistuksia tms