Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Miramaria

Tietävä tietäjä
Heippa!

Onkohan täällä muita samassa tilanteessa olevia vauvakuumeessa kärvisteleviä?

Mulla on melkein puolitoista vuotias tyttö, ja vauvakuume on iskenyt jälleen. Tai no, onhan se tuolla takaraivossa jyskyttänyt jo heti synnytyksen jälkeen taas, mutta nyt se on iskenyt kunnolla päälle. Ja tilannehan on nyt se, että yrityksestä uskalletaan puhua vasta kahden, kolmen vuoden päästä.. Mulla oli sen verran rankka raskauspahoinvointi, että opiskelut ja kaikki jäi ihan kesken, eikä pikkukakkosesta oikein uskalla haaveilla, kun en pahoinvoivana pystyisi huolehtimaan tuosta esikoisesta. Lily on kuitenkin äitin ihanin, enkä halua sitä aikaa pieneltä pois..niin että. Argh! Ja sitten tosi monet tutut, joilla on saman ikäinen esikoinen, ovat saaneet/odottavat toista lasta. Hirveä raskaus- ja vauvakateus! Pitääkin tuon kuumeen olla kroonistuvaa sorttia, möh.

Saako täältä vertaistukea? Pakko nyt jonnekin purkaa, kun ei viitsi oikein kenellekään irl puhua.. emoticon
 
Moikka!
Täällä ilmottautuu yksi kuumeilija.
Meillä on 9kk tyttö, jonka kanssa kaikki on sujunut melkeimpä esimerkillisesti :D
Ja nyt KAIKKI ystäväni ovat saamassa lapsia ja itselläni vayvakuume senkun pahenee. Kuitenkin kaiken järjen mukaan ei vielä aleta toista yrittämään. Aloitin juuri opiskelut ja olen kuitenkin hoitovapaalla. Miehelläni haaveena olisi omatalo johon sitten vasta syntyisi seuraava lapsi. Ja taloon meillä menee vielä pari vuotta! Millään en malttaisi vaan olisi ihana saada pieni nyytti esikoisellemme leikkikaveriksikin sitten myöhemmin. :) Johan tuli kirjoitettua, toivottavasti löytyy pää ja häntä :D
Ainiin, ja näitä palstoja olen muutaman kuukauden ahkerasti lukenut ja jännittänyt muiden puolesta!
 
Hei vain! Kiva kun täällä on joku muukin samassa tilanteessa :)

Meinasin tuonne Toista vauvaa kuumeillenkin ketjuun kirjoittaa, mutta tuntuu että siellä kaikki joko yrittävät tai jännäävät testiä..siinähän ihan vihertyy kateudesta niitä lueskellessa! :D

Näin muuten viime yönä unta, että olin raskaana. Oksensin, oksensin, oksensin ja oksensin. Ihan hirveä uni! Tuli raskaus niin elävästi mieleen, että tänään itkin miehelle sitä, jos en koskaan enää uskalla tehdä lapsia.. emoticon Eipä ole tullut raskaus uniin sitten pikkuvauva-ajan!

Ja niin, totta kai olisi hyvä jos saisin koulun tehtyä ja oltua töissäkin jonkin aikaa, ettei tarvitse samanlailla kituutella taloudellisesti niin kuin nyt on välillä tehty. Juuri vasta syksyllä aloitin opinnot ja keväällä pitäisi saada tutkinto ulos. Ja sitten olisi veilä lisää opiskelua pari vuotta. Mutta kun..

Tää on ihan hullua miten voi olla ihan ristiriidassa kaikki tunteet! Onneksi tää ei ole kuitenkaan (vielä) ihan edellisen vauvakuumeen mitoissa, sitten olisi jo aika vaikea pysyä nahoissaan emoticon
 
Meillä tilanne on se, että lähdin kouluun syksyllä ja opiskelua on kerran viikossa. Joten hoitovapaalla olen vielä , ja nyt raha tilanne on parempi kuin vanheimpainvapaan aikaan kun sain niin huonoa tukea kun en ehtinyt ennen raskautta käydä töissä pitkään. Ja nyt on kauhea vauvakuume ja tosiaan tilannetta ei tippakaan helpota että kaikki ympärillä ovat raskaana tai työntelevät rattaissa pientä. <3
Meillä taitaa mies lähinnä olla este toiselle lapselle, kun osaa ajatella järjellä nämä asiat toisin kun me vauvakuumeiset ;P

Kauhealta kuulostaa raskauspahoinvointisi, mutta eikö yleensä toinen raskaus ole helpompi? :) Toivotaan niin ja onneksi palkinto siitä on parasta mitä vaan voi olla! Itselläni kun ei ollut pahoinvointia eli siitä pääsin kuin koira veräjästä :D
 
Voihan miehet :D Mä kun kerron miehelle vauvakuumeesta, niin se katsoo mua vaan säälivästi, hmph! emoticon emoticon

Mullakin on koulua vain pari kertaa viikossa ja saan vielä kotihoidon tukea. Ja nyt oon opiskelun ohella töissäkin, joten nyt menee vähän (PALJON) paremmin taloudellisesti, vaikka eihän sitä rahaa ole tuhlattavaksi asti :)

Jaa, itse olen kuullut että toinen raskaus olisi pahempi :S Siis pahoinvoinnin kannalta. En sitten tiedä.. Toivotaan parasta! Onneksi olen nykyään tietoinen pahoinvointilääkkeistä, niitä sitten voisi tietenkin kokeilla jos toisessa raskaudessa olisi niin inha pahoinvointi myös :) Vaikka ei niistäkään tiedä kenellä toimii ja kenellä ei..

Jospa toinen raskaus olisi täysin oireeton, kun edellisessä tuntui kerääntyvän KAIKKI mahdolliset vaivat emoticon
 
meillä oli kaikkia syitä miksei vielä voinu tehä lasta, mutta sitten vauvakuume ylty niin pahaks, että sain pikkuhiljaa taivuteltua miehen, ja nyt yritetään jo ihan täysillä vaik viä puoltoista vuotta opiskelua jäljellä. plus se, että ei voi tietää koska se raskaaks tulo onnistuu, jos meneekin vuosia..!!

mä luulen että jokainen raskaus on erilainen, ei voi etukäteen tietää onko pahaa oloa vai ei..

ja se raskausaika on kuitenkin niin lyhyt aika, koko elämän mittakaavassa. mä tulin ite siihen lopputulokseen et haluun vauvan ja napsulle leikkikaverin, vaikka en yhtään haluis olla raskaana enää ikinä..!
 
Joo, eiköhän noi ole ihan huhu juttuja, että toinen raskaus olisi helpompi tai pahempi :D Olen myöskin sitä mieltä että täysin yksilöllisiä ovat raskaudet niinkuin äidiit ja vauvatkin <3 Satuvee; Olenkin lukenut vauvakuumeilustasi, ja tietenkin itse haluaisin nimenomaan pienellä välillä (ei liian) että lapsista olisi toisilleen seuraa ja leikkikaverit!
Miehen ylipuhumisesta taitaa lähinnä olla enää kyse :D
Ja mua nimenomaan pelottaa jos en enää helpolla tue raskaaksi, kun raskauden aikana mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta mikä voi minun ymmärtääkseni todella haitata raskautumista.

 
Taitaa tuo pahoinvointi kulkea mulla suvussa...äidillä ja äidin äidillä oli kummallakin ihan kaameat pahoinvoinnit, joka raskaudessa. Joten en uskalla olla kovin positiivinen :D

Satuvee: Samoista syistä me tehtiin tää ensimmäinen mussukka, vaikka mulla tosiaan olikin opiskelut kesken. Jos kaikki olisi mennyt putkeen, ts pahoinvointi ei olisi saanut mua toimintakyvyttömäksi, niin varmasti yritettäisiin jo toista :) Pienet krempathan sitä kestää, mutta kun mä en vaan millään pystyisi huolehtimaan esikoisesta, jos olisin taas pahoinvoinnin kourissa...eikä alle pari vuotias millään pystyisi käsittämään miksi äiti ei enää leiki tai hali.. :(

Tänään mua ärsyttää se, että jos satun olemaan vähän kipeä/väsynyt, niin sisko kysyy multa olenko taas raskaana. Voi kun olisinkin!! Murr! emoticon
 
Mäkin ilmoittaudun kuumeilemaan! Luin kans tota Toista vauvaa kuumeillen -ketjua, mutta siellä tosiaan kaikki tuntuu yrittävän jo sitä toista. Meillä tyttö kohta 5 kk ja mulla on jo kauhee vauvakuume. En tajuu tätä... Raskaus ei ollut elämäni parasta aikaa ja synnytyskin oli pitkä ja kivulias. Ja näin ostos tv:tä lainaten; eikä siinä vielä kaikki. Synnytyksen jälkeen sairastuin kohtutulehdukseen, mikä oli ikävä kokemus ja osittain sen seurauksena imetys epäonnistuin :( Lisäksi meidän tyllerö kärsi ensimmäiset kaksi kuukautta kamalista ilmavaivoista, mikä oli raskasta koko perheelle.

Edelleen tyttö on aika vaativa lapsi, tosi aktiivinen ja tarvitsee paljon virikkeitä. Temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa... Vanhemmuus ja vauvan hoito on ollut tähän mennessä raskaampaa kuin osasin kuvitella ja sitten mä hullu vielä haluan toisen vauvan!  :D

Toki olen onnellinen tästä yhdestäkin lapsesta, joka on tietysti se maailman ihanin vauva ja rakkain kaikista :) Tämän kaiken hulabaloon keskelle olis varmaan ihan älytöntä yrittää toista lasta, mutta kun on se selittämätön, järjetön kuume! Mikä meihin fiksuihin naisiin oikein menee ? ;)
 
Voi ei, ei sullakaan raskaus (synnytyksestä puhumattakaan) ihan putkeen mennyt emoticon

Äläpä muuta sano! Kerran kun vauvakuume iskee, niin se on ja pysyy vaikka kuinka yrittäisi järkeillä...

Kiva kun saatiin keskustelua aikaiseksi! Välillä meinaa mennä järki näiden sekavien tunteiden kanssa...en onneksi ole ainoa :D
 
No voihan! Täähän se nyt ois enempi mun ketju! Siis eilen uskalsin tulla kaapista ulos tuolla tokaa kuumeilevien ketjussa, mutta ei se nyt ihan kuitenkaan oo just se mun paikka - ehkä?

Sieltä voi siis lukasta taustat, että miks en ihan täysillä uskalla kuumeilla, mutta kuumeilen kuitenkin... periaatteessahan siis meidän toimintaa voisi ajatella "yrittämiseksi" koska ei meillä ehkäisyä ole, mutta koska se yhdyntä ei tosissaan edellisen synnytyksen jäljiltä oikeen vielä pelitä kipujen takia, niin eipä tässä siis uskalla vielä sillain ihan oikeesti tosissaan kuumeiluun sortua...

Noniin, jotta moi vaan! :) Onkos täällä kaikilla siis jo esikoinen, vai useampikin? Meillä 1v10kk pojannatiainen. Ja kovasti näyttää olevan myös opiskelijaväkeä, jee! :)
 
Tere tulemast vaan! Mä en opiskele enää, mulla on vakkarityösuhde, mutta haluisin kyl vielä opiskella ehkä jopa uuden ammatin. Se on yksi mun monesta "hyvästä" syystä kuumeilla toista vauvaa ;)

Niitä muita syitä on, että sais lapsiluvun täyteen ja mieheltä piuhat poikki, niin ei tarvitsis enää huolehtia ehkäisystä ja ettei tarvitsis kovin montaa vuotta yhteensä viettää sitä pikkulapsielämää. Sitten tietysti olis kiva seurata sisarussuhteen kehittymistä ja sitä miten erilainen/samanlainen toisesta lapsesta tulis... Eli tälläset hyvin itsekkäät syyt. Mutta niin kai lasten haluaminen ylipäätään on, itsekästä.

Oltiin viime viikonloppuna miehen vanhempien luona ja kokeilin vähän kepillä jäätä, että mitä anoppi ajattelis toisesta lapsesta meille. Ei sillä, että me päätöksiä tehtäis muiden mielipiteiden perusteella, mutta mies on vähän sellanen "mammanpoika", että oma äiti tuntuu olevan aina oikeassa. No anoppihan oli sitä mieltä, että kyllä se toinen siinä menis mukana ja pienestä ikäerosta vois olla vielä hyötyäkin, vaikka aluksi saattais tuntua raskaalta meistä vanhemmista. Ja mieskin kuuli äitinsä mietteet :) Jos siitä olis jotain hyötyä sitten, kun kuume yltyy niin kovaks, että haluttais ruveta yrittään.....

Olis kiva kuulla onko muillakin jotain saman tapaisia syitä haluta lisää lapsia? Vai onko se vaan sitä biologiaa?
 
Mun täytyy kyllä sanoa, että mä en oikein edes osaa sanoa syitä siihen, että miksi se vauvakuume tuolla nostelee päätään...

Voin kyllä allekirjoitella nuo Margeliinin ajatukset asiasta, että se "lapsiluku" täyteen (jollasta ei oo määritetty, mutta ehkä se se 2 ois?) ja ei tosiaan tartteis elää sitä pikkulapsivaihetta ihan vuos tolkulla... sais elämän sillain jotenkin raiteilleen. Toisaalta, mun miehellä ei oo sisaruksia, joten on alusta asti tuntunut, että sille ei sisarukset tolle omalle natiaisellekaan oo mikään välttämättömyys. Mulla taas on vuotta vanhempi isoveli ja 6 vuotta nuorempi pikkusisko, ja vaikka meillä näyttää ehkä ulkoisesti olevan viileätkin suhteet ja erityisesti veljeä nään aika harvakseltaan, niin silti se sisaruus on mulle kultaakin kalliimpaa! Ja omat taustat huomioiden on kyllä omat hyvät ja huonot puolet tossa pienessä tai kohtuullisessa ikäerossa... joskin lapsuudessa veli oli paaaaaljon läheisempi kuin se raivostuttava sisko, joka oli aina tunkemassa mukaan leikkeihin, eikä oikein ollut sopivassa iässä koskaan. Nyt vasta, kun molemmilla ikä alkaa jo 2:lla, ollaan oikeasti kunnolla lähennytty pikkusiskon kanssa. Meillä on ennen ollut hyvin vahva isosisko-pikkusisko suhde, mutta nyt ollaan päästy jotenkin sille ystävyys tasolle.
 
Mulla ei ole sisaruksia ja tuntuu, että oon jäänyt jostain paitsi. Olen myös yh-perheestä eli musta on oikeastaan aina tuntunut siltä, ettei mulla ole perhettä ollenkaan :( Siksi haluisin nyt aikuisena sen "oikean" perheen.

Nuorempana ajattelin, ettei mua niin kiinnosta luoda mitään uraa, vaan haluan mieluummin panostaa perheeseen. Mitä vanhemmaks tulen, niin sitä enemmän näköjään huomaan kaipaavani työhönkin uudenlaisia haasteita. Ei sillä, etteikö lasten hoitaminen olis haasteellista, mutta jos päivät hoidan ensin töissä toisten lapsia ja sitten kotona omaa/omia, niin luulisin, että vaihtelu tekis hyvää. Sitä paitsi mua on ruvennut jurppiin oikein kunnolla tuo päivähoidon nykytila ja ettei siellä voi tehdä työtään niin kuin haluaisi, niin eiköhän se uusi ammatti olis ihan paikallaan.. Mutta sen haluan vasta sitten, kun lapset on tehty. Ja jos vaikka sais kolme lasta kolmen vuoden ikäeroilla ja haluis olla mahdollisimman pitkään kotona, niin se olis sitten äkkiä se yhdeksän vuotta pois työelämästä. Ja mulla varmaan hajois pää jos mun elämä olis yhdeksän vuotta sitä "tänään toi lapsi kakkas näin monta kertaa" -sisältöä, josta jo tuolla yhdessä ketjussa valitin.

Eilen huomasin ikävän asian, kun meillä oli miehen kans aikuisten välistä laatuaikaa. On tainnut toi alapää löystyä ihan kunnolla synnytyksessä :( Mies sanoi, ettei seksi oikein tuntunut miltään :( Meneeköhän noi paikat aina vaan löysemmäksi, mitä enemmän lapsia synnyttää? Siinä tapauksessa mulle riitäis kaks lasta. Vai onko se muutos vaan esikoisen jälkeen näin dramaattinen? Yritän kyllä treenata lantionpohjanlihaksia sellasten kuulien avulla, mutta en tiedä mitä sitten voisin tehdä enempää... Kai se täytyy kohta varata gynelle aikaa, jos ei mitään muutoksia tapahdu.
 
Mulla ei oo tietoa, että miten paikat löystyy synnytyksen jälkeen... meillä kun se stoori on just se päinvastainen. MUTTA koska oon tän oman ongelmani tiimoilta käynyt siellä fyssarilla, niin se (ja neuvolassa myös) mulle monen monituista kertaa painottivat, että naisella menee vuosi siihen, että kroppa ihan oikeasti palautuu synnytyksestä. Teillä kuitenkin on vasta 5kk ikäinen (jos äsken pikaisesti lunttasin oikein?), joten treeniä treeniä sille alueelle vaan, kuulien ja ihan ilman kuuliakin treenauksen kanssa ne pitäis kyllä aika hyvin palautua.
Mutta jos asia epäilyttää, niin hyvinkin voi sinne gynelle ja tarvittaessa fyssarille varata ajan; lantiopohjalihasten kuntoa testataan fyssarilla sellaisilla elektrodeilla, jotka asennetaan emättimeen, kytketään piuhat tietokoneeseen ja sitten ohjelmalla lasketaan puristusvoimaa ja rentoutuskykyä.

Ja mulla ihan sama, mä en todellakaan halua olla vuostolkulla "vaan" kotiäiti, vaikka lapset pienehköllä ikäerolla haluankin! Valmistun (toivottavasti!) nyt jouluna ja haluaisin ehtiä töihin, edes pariksi/muutamaksi kuukaudeksi ennen seuraavaa kotiäiteilyä! (Toistankohan itseäni? Sanoinkohan tän siis jo täällä, vai tuolla toisissa pinoissa...)
 
Ikuinen opiskelija täällä, hei! :D

Siis mä olen koko äitiys- ja hoitovapaan opiskellut samalla jotain kirjatenttejä ja verkkokursseja, kun en vaan osaa olla! Mulle perhe tulee tietenkin ykkösenä, mutta kyllä opiskelu ja uran kehitys ja harrastuksetkin ovat tosi tärkeitä. Oon jotenkin ihan kivasti onnistunutkin yhdistämään opiskelun ja työn niin, että tytön tarvitsee olla vain pari tuntia viikossa hoidossa. Tätä helpottaa paljon se, että miehellä on virastotyöaika, ja lauantai vuorojakin vain todella harvoin. Mutta parisuhdettahan tää järjestely tuntuu verottavan..
Nimim. Kahden kuukauden aikana kahdenkeskistä aikaa noin puoli tuntia

Mutta en mä tosiaan osaisi olla "pelkkä" kotiäiti, vaikka se parin kuukauden annoksina on aivan iiihanaa!<3

Vauvan haluamisen syitä mä mietin ihan hirveästi ekaa kuumeillessa. Että onko siinä nyt mitään järkeä, ja olenko mä vaan itsekäs kun haluan lapsen...mutta ei kai siihen ole kunnon vastausta? Biologiaako vain? Mies onneksi jaksaa aina muistuttaa, että kaikessa ei tarvitse olla järkeä :)

Paikkojen löystymisestä: Mulla tuli heti mieleen, että jos on tosi kostea ja kiihottunut, niin ei ole niin paljoa kitkaa, eikä tunnu niin paljoa. Meillä siis näin käynyt joskus. Oon kyllä käsittänyt, että ei se alapää mihinkään oikeasti löysty? Onkohan mua vain yritetty lohduttaa :D

Miten nää mammakeskustelut menee aina alapääjuttuihin? emoticon
 
No eikös se ois omituista, jos kuumeilupalstalla ei puhuttais vauvantekohommista ;)
Ja itseasiassa joo, liika kosteus ei kuulemma miehestä tunnu hyvältä! Tosin eiköhän se taida olla noin tuoreella äidillä enempi toistepäin, että limakalvot vielä vähän hakee paikkaansa ja ongelmana voi olla enempi se kuivuus? Yksilökohtaista tämäkin, varmasti :)

Ja oivoi... ikuiseksi opiskelijaksi minäkin hetken verran luulin itseäni. Jo vuosi sitten kuitenkin hehkutin, että hittovie, tässähän saattaisi nipinnapin ehtiä jouluksi valmistua! Mutta toiste kävi... nyt ei vaan oo enää oikeen mahdollisuutta venyttää - jos en nyt valmistu, niin sitten ei auta kuin hakea uusiks kouluun. Mut ei mulla enää onneks oo ku toi opinnäytetyö, ja siitäkin siis jo noin puolet valmiina! Kuukaus on aikaa, joten tahti tulee olee aika kova niinä päivinä, kun saan mahdollisuuden siihen keskittyä! Ilman mun maailman ihaninta pikkusiskoa ei ois saumojakaan, se on ton poitsun kanssa ollut muualla, jotta mä olen saanut tehtyä. Mulla on se huono puoli, että keskityn parhaiten kotona kirjojeni parissa kuin jossain kirjastossa, eli on vaan pakko ajaa lapsi ulos kodista siks aikaa! :D
 
Okei. Ehkä toi liika kosteus on ollut syynä, mulla on nimittäin ovulaatio menossa parhaillaan ;) Ja nyt kun tota peittoa on tullut heilutettua sen takia vähän enemmänkin tässä, niin ilmeisesti mieskin on nauttinut :)  Ei me siis mitään pikku kakkosta yritetä, vaikka ovis oliskin sopivasti, mutta mun tekee aina sillon niin kauheesti mieli. Kyllä se toinen lapsi tuntuu vielä niin pelottavalta asialta, että aina pyydän miestä kuitenkin laittaan kumin. Mua ei ole kuivuus pahemmin haitannut. Johtuu varmaan siitä imettämättömyydestä, kun kaverille, joka imettää, oli lekuri sanonut, että sillä on paikat niin kuin keski-ikäisellä naisella johtuen hormoneista.

SannaKoo saako kysyä miksi sä valmistut?

Miramaria kyllähän nää jutut aika usein menee alapääjutuiks ;) Mutta on se synnytys ja äitiys kyllä niin mullistava asia, että siitä on kiva jakaa ajatuksia muiden kans. Ja kun äiti on kuitenkin myös nainen, niin on se alapää ja seksuaalisuus ainakin mulle edelleen tärkee asia. Niin kuin myös omat harrastukset ja muut jutut...
 
Moikka! Ihanaa kun on tullut uusia meidän epäröivien epävirallisiin kuumeilijoihin.. Vai mitä me nyt ollaan :D Noista paikoista synnytyksen jälkeen, niin itselläni on aika hyvin palautunut ja jo ennen jälkitarkastusta pystyimme harrastamaan seksiä ilman mitään liukasteita, ja vaikka imetinkin! :) Mutta onhan nämä asiat erittäin yksilöllisiä.
En edes muista mitä kaikkea tänne oli kirjoteltu muutaman päivän sisällä,
Opiskeluista ainakin niin itselläni kestää koulu ensi syksyyn asti kun aloitinkin vasta tänä syksynä! Ja n. kerran viikossa olen siellä ja silloin isovanhempani hoitavat pikku likkaa! Siispä, joklu kysyikin onko ennestään lapsia, niin meillä on 9½kk tyttö! :) Ja päätoimisesti olen hoitovapaalla vielä varmaankin ensi kesään asti.

Kuinka teillä muilla? Oletteko harkinneet töihin paluuta tai minkä ikäsenä olette lapsenne hoitoon vieneet?
Mulla on ihan sama että en jaksa vain kaikkia päiviä olla kotona siksi aloitin ton koulun ja töihin palaaminen käy vähän väliä mielessä, mutta en raaski pientä viedä hoitoon vielä..
 
Hm, mä taidan olla lähinnä "epämääräinen kuumeilija" emoticon

Meilläkin tyttö käy mummolassa hoidossa, päiväkotiin kun en millään raaskisi viedä vielä noin pientä..vaikka onhan tuo jo melkein puolitoistavuotias! Ajattelin kuitenkin, että olisi parempi aloittaa päiväkoteilut sitten, kun tyttö osaa puhua ja kommunikoida vähän paremmin :) Kyllähän tuo jo alkaa kaivata saman ikäisten seuraa, että varmaan viimeistään ensi syksynä on päiväkodin vuoro. Keväällä pitäisi saada kandi väännettyä, ja sitten jos löytyisi kokopäivätöitä, niin olisi kiva. Tai sitten jatkan opintoja...saa nähdä. Olisi kuitenkin kiva tehdä töitä kunnolla ennen pikkukakkosta, kun ei tuolla opiskelijan äitiysrahalla kovin pitkälle pötkitä..

SannaKoo ja Margeliini: Niinhän se on :D Olis miehet kyllä ihmeissään, jos kuulisivat kuinka ronskisti mammat täällä puhuvat seksistä ja eritteistä ynnä muista emoticon
 
Takaisin
Top