Kutsuitko vauvaa oikealla nimellä jo raskausaikana?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tuli tässä mieleen kun aika monet tuntuu päättäneen lapsen nimen jo ennen syntymää, kutsuitteko myös vauvaa tällä nimellä jo ennen syntymää? Itsehän me päätettiin nimi vasta syntymän jälkeen.
 
Me päätettiin nimi ennen syntymää mutta oikeastaan vasta ristiäisten jälkeen alettiin käyttämään sitä. Alkuun puhuttiin vaan pojasta ja satunnaisesti käytettiin nimeä. Haluttiin pitää nimi salassa niin se olis kyllä lipsahtanut, jos oltais käytetty koko ajan :)
 
Keskenämme puhuttiin omalla nimellä heti rakenneultran jälkeen (kun sukupuoli varmistui). Mut ystävien yms kuullen puhuttiin työnimellä. :) olihan se välillä lähellä ettei lipsahtanu oikee nimi ilmoille :D
 
Nimi pojalle oltiin päätetty jo 7 vuotta sitten, vaikka silloin vauva oli vielä kaukaisen tulevaisuuden suunnitelmia. Sukupuolta ei kuitenkaan varmuudella tiedetty ennen syntymää, joten sen(kin) vuoksi kutsuttiin poikaa työnimellä. Työnimi oli käytössä ristiäisiin saakka myös kahdenkesken miehen kanssa. Pelättiin että lipsautetaan nimi jos ruvetaan sitä itse käyttämään. :grin
 
Rakenneultran jälkeen heitin ilmoille nimiehdotuksen, joka kolahti heti sen verran kovaa että alettiin puhua lapsesta jo raskausaikana tuolla nimellä. Ajatuksena oli että nimi olisi alustava, mutta kyllä se sitten aika nopeasti syntymän jälkeen kävi selväksi että ei me tuota nimeä lähdetä muuttamaan. Kerrottiin sitten muillekin heti :)
 
Nimi oltiin päätetty ennen syntymää, mutta ei kutsuttu lasta nimellä ennen kun vasta ristiäisten jälkeen, ja sillonkin alkuun oli hankala kutsua lasta omalla nimellään, kun oli totuttu kutsumaan jotenkin muuten. :grin
Ei haluttu lipsauttaa vahingossa nimeä julki, siksi ei puhuttu edes keskenämme nimen kanssa ennen julkistamista.
 
Rakenneultran jälkeen, kun selvisi, että odotamme tyttöä, otimme kalenterin esiin ja kävimme nimiä lävitse. Listasimme nimet, joista molemmat tykkäsi ja mietimme olisiko kyseessä ensimmäinen vai toinen nimi. No ensimmäiseksi nimeksi jäi kaksi vaihtoehtoa. Toinen on tällähetkellä todella suosittu nimi ja toinen harvinaisempi. Joten päädyimme harvinaisempaan nimeen.

Nimi ei kuitenkaan sopinut yhteen (tai yhdistelmät ei tuntunut meistä oikealta) listaamiemme toisten nimien kanssa. Niinpä kävimme toisen kierroksen lävitse ja meille juuri mieleinen yhdistelmä löytyi.

Ilmoitimme läheisille heti, kun nimi oli tiedossa. Olimme niin innoissaan niin tytöstä kuin nimestäkin. Käytöön nimi tuli kuitenkin vasta syntymän jälkeen ensimmäisen viikon aikana. Ristiäiset pidettiin vasta lähes 3 kk:n jälkeen. Osa vieraista jo tiesi nimen, osa ei. Juhlimme kuitenkin enemmän sitä syntymää kuin nimeä.
 
Päätettii nimi vasta syntymän jälkeen. Oli mustikka vielä kun oli masussa. Sit synnytyksen lähestyes alettii kattelee nimii. Aateltii aluks Ronnieta mut sitte se olikin ihan huono ja päätettii uus nimi kun mustikka oli noin 3viikkoa vanha. Nimettii pikkunen sit Jimmyks ja ollaa oltu siihen tyytyväisii. :)
 
Meillä lapsella oli työnimi (pojalle sopiva) heti alusta lähtien. Itsellä oli vahva poikaolo heti alusta asti ja rakenneultrassa saimme siitä vahvistuksen. Samalla päätimme tulevan nimen ja häntä sillä kutsuimme jo ennen syntymää. Vain muutama läheinen kuuli lapsen nimen vasta nimiäisissä.
 
Oli nimi päätettynä ja kutsuimme vauvaa raskausaikana sillä nimellä. Se ei kuitenkaan tullut vauvalle nimeksi, koska vauva oli toista sukupuolta.
 
Nimi oli päätettynä sekä tytölle että pojalle rakenneultran aikoihin ja kun vauva ilmoitteli tulostaan ennenaikaisesti niin kerrottiin nimet läheisille etukäteen. Ei haluttu etukäteen tietää kumpi tulee.
 
Rakenneultran jälkeen mietittiin nimi valmiiksi, kun oli varmaa, että tyttö on tulossa. Meillä ei ollut mitään työnimeä tai ei kutsuttu omalla nimellä raskausaikana. Raskausaikana kutsuimme vauvaksi, lapseksi, kersaksi tai mitä niitä lasta tarkoittavia nimityksiä taas olikaan. Tytön synnyttyä kerroimme nimen samalla, kun ilmoitimme tytön syntymästä.
 
Nimiä oli valmiina kolme yhdistelmäversiota, mutta mies keksi uuden salissa pian vauvan syntymän jälkeen ja se tuntui molemmista heti oikealta. Kerroimme etunimen kaikille heti, mutta säästimme muut nimet ylläriksi nimiäisiin. Raskausaikana kutsuimme vauvaa vauvaksi, toukaksi, miniksi ja milloin miksikin.
 
Ei oltu etunimeä lyöty lukkoon esikoisen, eikä kuopuksen kanssa. Toiset ja kolmennet nimet sekä sukunimi kylläkin. Toiset nimet olemme valinneet miehen suvusta ja kolmannet minun suvusta ja miehen sukunimen ovat lapset saaneet. Meillä oli kummallakin kerralla
muutama molempia miellyttävä nimivaihtoehto mietittynä ja niitä piti makostella lapsen synnyttyä ja pohtia, miltä lapsi näyttää, että mikä jäljellä olevista nimivaihtoehdoista sopisi parhaiten. Raskausaikana ollaan aina puhuttu vain vauvasta.
 
Vaihtoehtoja oli muutama kun tiedettiin että tyttö tulossa mutta päätettiin lopullisesti vasta kun oli syntynyt.
 
Meilläkään nimeä ei lyöty etukäteen lukkoon ennen kuin vasta kun tyttö oli maailmassa. Haluttiin nähdä minkä näköinen tytsy sieltä tulee! Työnimellä mentiin ristiäisiin asti, jonka jälkeen olikin vähön haastavaa muistaa kutsua oikealla nimellä
 
Nimi oli päätetty jo silloin, kun rakenneultrassa annettiin varma poikalupaus. Kutsuttiin nimellä jo raskausaikana, myös pikku muunnoksilla nimistä. Toki niin, ettei kukaan muu kuullut, muille nimi kerrottiin vasta ristiäisissä.
 
Meillä puhuttiin ekassa raskaudessa Markusta, vaikka oli selvää, että Markkua ei meille tule... täytyy nyt tässä toisessa ottaa käyttöön jokin hellyttelynimi, sillä oli yllättävän vaikeaa luopua tuosta Markku nimestä, vaikka kumpikaan ei edes pitänyt siitä
 
Takaisin
Top