Kun odottaminen pelottaa..

K

kkira

Satasella mukana keskusteluissa
Joulukuunmammat 2014
Eli siis, tämä on varmasti monelle odottajalle tuttu tunne, mutta nyt kysyisinkin miten hallitsette odotusajan pelkoja? Lähinnä pelkoa siis keskenmenosta, kehityshäiriöistä tai muusta. Itselläni keskeytynyt keskenmeno useampi vuosi sitten ja sen myötä on pelko keskenmenosta tai jostain kehityshäiriöstä. Nyt viikkoja täällä 5+3 ja oireiden mukaan matkassa tuntuisi pieni ihme olevan.

Vastauksenne ovat kullan arvoisia. :)
 
Mulla oli myös keskenmeno joulukuussa ja tuntuu, että nyt en uskalla olla ihan yhtä innoissani tästä raskaudesta kuin viimeksi. Aiemmin en ehkä ollut tajunnutkaan, miten suuri osa raskauksista keskeytyy. Ja eihän niistä yleensä kai puhutakaan kuin lähimmille... Nyt jotenkin sen kokeneena pelottaa, että tämäkin menee kesken! Tosin nyt mulla on enemmän oireita kuin viimeksi, eikä vuotoa, joten sen puolesta tekisi mieli luottaa, että meille oikeasti on vauva tulossa!

Toki pelottaa myös mahdollinen kehityshäiriö. Mä kuitenkin yritän vain olla ajattelematta pelkojani, mutta kyllä ne ajatukset vain siitä huolimatta siellä taustalla on... Ei vaan pysty vielä luottamaan, että kaikki menee hyvin. Mä en kuitenkaan ole luonteeltani sellainen huolestuja, joten ei auta muu kuin mennä vain päivä kerrallaan ja toivoa parasta! :)
 
täällä 5 keskenmenoa takana peräkkäin ja en voi muuta sanoa kuin että luota kroppaasi ja siihen että kaikki on hyvin vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. toki minullakin on pelkoja kokoajan mutta olen päättänyt että raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan ja yritän nauttia parhaani mukaan tästä ajasta. huomenna inshaAllah on lääkäri mikäli mieheni saa aikaiseksi viedä minut sinne ja pääsen näkemään tilanteen.
 
Minulla itsellä kaksi keskenmenoa takana, viime kesänä ja 2000 luvun alussa. Mä ajattelen asioista usein niin, että asioilla on tarkoituksensa. Myös tästä raskaudesta, että se on tullakseen, jos se meille suodaan. Mun läheltä on hiljattain nukkunut pois tosi paljon nuoria (pari kymppisiä) ihmisiä, jolloin monesti mietin että mikä tämä elämän tarkoitus oikein on, kun nukkuvat niin aikaisin pois. Ja jotenkin se jossain vaiheessa välähti, että nämä jotka olivat vain hetken tässä elämässä, vaikuttivat silti monen elämään, tarkoitus oli näyttää, että elämästä voi osata nauttia vaikka se arkielämä olisikin yhtä taistelua päivästä toiseen. Siinä on opettelemistä itse kullekin, ettei ole aikaa hukattavaksi. Nautitaan siitä mitä on. Näin mä ajattelen, se helpottaa ainakin itseäni eikä kuolemat ole niin tuskallisia.
 
Minä olen elokuussa 2013 jättänyt pillerit pois ja sen jälkeen on tullut varhaisia keskenmenoja useampi. Hölmö kun on tehnyt testin liian aikaisin herkällä testillä. Viiva aina siis kadonnut ja vuoto alkanut. Tammikuussa luulin jo onnistuneeni mutta pettymykseksi se muuttui.
Nyt menossa rv 4+6 eli alussa ollaan. Vuotoa ei kuulu ja yleensä pari päivää ennen menkkoja tulee vatsakipu. Nyt ei mitään.
Testin tein viime viikolla ja se oli plussa. :) Silti en pysty iloitsemaan asiasta ja epävarma olo. Oireita ei ole tullut ellei lasketa uupunutta oloa, mielialojen heittelyä, naama kukkii ja rinnat arat..
Jos tämä odotus lähtee sujumaan nyt kuitenki hyvin, niin silti pelkoja on. Nuorimman kans odotus oli rankka.. Selkä petti ja olin töistä poissa loppussa ja sitten vielä rakenneultrassa todettiin aivokammioissa laajentumat. Meille tarjottiin raskauden keskeytystä vielä ennen viikkoa 26, koska kuulemma suurella todennäköisyydellä lapsi pahasti kehityshäiriöinen. No, me päätimme mieheni kanssa ottaa lapsen vastaan sellaisena kuin tulee.
Tyttö synty pari päivää etuajassa ja täysin normaalina. Eka vuosi käytiin lastenpolilla säännöllisesti. Siellä sitten lääkäri totesi että ihmeitä sattuu ja meillä tyttö pieni ihme. Hän on täysin normaali, kehittyy ja kasvaa kuten pitää.
Jätti kuitenki pienen pelon minulle ja suhtautumis vaikeuksia ultraamista kohtaan..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kyllä keskenmeno mietityttää. Varhaisultran tehnyt lääkäri rauhoitti mieltäni sanomalla että jos varhaisultrassa ja alkuraskaudessa muutenkin kaikki todetaan olevan ok ja äiti on terve, niin keskenmenon riski pienenee peräti viiteen prosenttiin. Normaalistihan puhutaan 10-15% riskistä ennen rv12. En tiedä mihin hän sanomansa perustaa tai onko tästä tilastoja/tutkimuksia, mutta omaa mieltäni se rauhoitti.
 
Kyfi4294720, meidän esikoisella todettiin rakenneultrassa laajentuneet sivuaivokammiot l. lateraaliventrikkelit. Minua jäi oman äitiyspolin toiminnassa kaivelemaan se, että vaikka siis käytiin 5-6 ylimääräistä ultraa tämän takia, ei meille koskaan kerrottu, mitä moinen vaiva voisi tuoda tullessaan. Ei vaikka minä ihan suoraan kysyin.

Työskentelen kehitysvammaisten kanssa, joten tiesin kyllä mihin pahimmillaan voisi tämä löydös johtaa. Terve tyttö syntyi 5 päivää lasketun ajan jälkeen! Kävimme toisena päivänä syntymästä aivojen ultratutkimuksessa, sekä kuukauden iässä vielä uudestaan, mutta koska näissä tutkimuksissa ei mitään kriittistä havaittu, tyttö kehittyy normaalisti ja päänympärys kasvaa tasaisesti keskikäyrällä, luovuttiin jatkokontrolleista kokonaan. Edes kutsua yliopistollisen sairaalan tutkimuksiin ei koskaan tullut, vaikka ehdottomasti olivat jossain vaiheessa sitä mieltä että sinne kutsutaan.

Minulle ei tästä jäänyt mitään suuria pelkoja, katsotaan miten ajatukset muuttuu/muuttuuko jos raskaus etenee. Ainut harmituksen paikka on tosiaan tuo ä-polin salailulinja, jonka toisaalta senkin ymmärrän.
 
Mä ehdin etukäteen murehtia ja pelätä lapsettomuutta aika paljon, mutta siihen auttoi, kun ymmärsi, ettei elämä ikinä ole omissa käsissä ja on usein hyväkin, ettei elämä mene ihan omien suunnitelmieni mukaan. Lapsettomuutta (toivottavasti) pelkäsin turhaan, joten olen vain iloinnut tästä raskaudesta ja toivon tietenkin, että kaikki menee hyvin.

Vammaisuutta en sinänsä pelkää, koska olen ollut vammaisten kanssa tekemisissä sen verran, että se on tuttua. Vammaisen lapsen kasvattamisessa olisi varmasti omat haasteensa, mutta siinä varmasti oppisi paljon.
Keskenmenosta olen nähnyt painajaisiakin (en yleensä ikinä näe painajaisia), mutta elämän epävarmuus on kai vain hyväksyttävä. Lapsen saamiseen liittyy kyllä vaikka mitä, mitä voisi pelätä. Synnytys, vanhemmuus... Ehkä ne pelot kertoo myös jotain siitä, että on kyse jostain todella erityisestä ja tärkeästä.
 
Mä oon myös pyrkiny aktiivisesti miettimään että raskauden eteneminen ei ole minusta kiinni vaan suurempien voimien käsissä. Tästä huolimatta olen nähnyt muutaman kerran todella todentuntuisia keskenmeno-unia, niiden jälkeen väistämättäkin on hieman hämillään.:confused:
 
Kiitos kun jaoitte ajatuksia ja kokemuksianne. Kyllähän se niin on, että raskaana ollaan niin kauan kunnes toisin todetaan :D ja että kyse on jostain erittäin erityisestä ja tärkeästä.. ehkä siirrän kans kaikki "mitä jos -tyyppiset" ajatukset sivuun ja elän hetkessä. :)
 
I-P mulla oli aiemmissa raskauksissa ennen plussaa unia joissa tuli plussa ja muuttu verenpunaseks kaikki, no mulla joka raskaudessa tullu itelläni sen unen jälkee keskenmeno joten nyt ku ei ollu ennen plussaa mitää muuta ku uni jossa digitesti näyttä 4+ ja olin tokal kolmanneksel ja toinen uni oli et synnytin täysiaikaisen vauvan. eli nyt vaan aion ottaa rauhallisesti ja nauttia olostani (siinä mitä pystyy ku nuo kasvukivut alko oikei urakal tänää eli josko se vauvamasuki alkas kohtapuolin mulla ilmaantumaa jota mies jo malttamattomana odottaa). eipä se ole meistä oikei kiinni että meneekö kaikki hyvin vai ei luoja antaa lapsen kelle tahtoo. näin olen todennu minä ku meidänhä ei ees pitän pystyy tulla raskaaks luomusti lääkärin mukaa ja tässä sitä ollaa jo samassa kierrossa plussattu ku tuo diagnoosi saatu. :)
 
Täällä myös alkanu taas pelot hiipimään keskenmenosta. Ed. keskenmeno helmikuussa 5+3 ja siitä suoraan, ilman yhtiäkään menkkoja tämä uusi alku. Varhaisultrassa käytiin kun keskenmenon ensimmäisestä vuotopäivästä laskettuja viikoja oli 7+0, kaikki hyvin, syke näkyi, mutta alkio viikon "nuorempi" eli 6+0. Nyt 8+1 ja oireet hävinneet lähes kokonaan, valkovuodosta tullut riesa, ollut viimeksi vuotoa kun keskenmeno alkoi ja välillä tulee menkkakouristuksia niinku aiemmassa keskenmenossa :/ neuvola ens maanantaina ja odottavan aika on pitkä, sieläkään tuskin vielä ees ultrataan... tekis vaan mieli mennä uuestaan sinne varhaisultraan et sais mielenrauhaa ku epätoivo iskee ihan yhtäkkiä ja kohta on taas et ei mittää hättää kaikki on hyvin.... :sad001
 
smilely on normaalia että oireet alkaa vähenemään ku ekan kolmanneksen loppu alkaa lähestyä. mullaha oli monta viikkoa oireita ja nyt useamman päivän ollu käytännössä ottaen oireeton mikäli väsymystä ja kasvukipui ei lasketa. kannattaa pyytää maanantaina ultra neuvolassa ja selitä minkä takia ni eiköhä ne ultraa. mitä valkovuotoo tulee ni sitä voi jopa lorahella raskaana ollessa, olen tämän itsekin huomannu tässä raskaudessa. peloista kannattaa puhua iha avoimesti ja neuvolassaki mainita ni saa sitä ymmärystä paremmin niiltäkin.
 
Mulla oli myös jokulukuussa keskeytynyt keskenmeno (huomattiin rv 12 ultrassa) ja nyt alkaa selkää särkeä samalla tavalla kuin silloin. Onko teillä muilla selkäsärkyä liittynyt keskenmenoon vai voiko tämä olla normaalia raskausoiretta. Nyt pelottaa...
 
Mulla on ollut alaselkäsärkyä nyt 3viikkoa(tänään 7+5). Toisina päivinä jomottaa ja toisina ei taas ollenkaan. Ajattelin sen kyllä kuuluvan asiaan :sad001 en nyt sitten olekkaan enää varma


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla onselkäsäryt aina normaalisti kuuluneet raskauteen. Toivottavasti Hipsuvarvas sinullakin :Heartred


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
iha normaalia on että on selkäsärkyjä, joillai alkaa aikasemmin ku toisilla, paikat alkaa löystymää ni voi tulla mitä erilaisimpia kipuja, jos selkäsärkyyn liittyy myös alavatsalla kovaa supistusmaista kipua (kuin joku puristas kohtua kasaa välillä ja sen kyl tunnistaa) ni sit kannattaa jo mennä kyl lääkärii vaikkei olis ees vuotoa vielä ni saa vähä lisää tietoa. näin sanon omasta kokemuksesta. itellä yliliikkuvat nivelet ni mulla oli yhes vaihees tässä jo kunnon alaselkäkipu ja ihmettelin et miten se näin aikasin mut sit muistin omat nivelet ni olin et hyvissä ajoin alotti tuon.
 
Kiitos vastauksista. Pitää toivoa että se olisi normaalia oiretta, kohdun kasvukipuilua. Ei koko ajan särje. Menkkamaisia kipuja jonkun verran on ollut. Mutta nehän kuuluvat asiaan. Itsellä oli tosiaan tuo keskenmeno joulukuussa, silloin oli jäänyt kehitys ihan alkuunsa ja kannoin kehittymätöntä alkiota sisällä aika monta monta viikkoa tietämättä että ei siellä mitään olekaan. Se oli tosi ikävää. Joten nyt kyllä menen varhaisultraan mielenrauhan saamiseksi...toivotaan että pikkuiset pysyy kyydissä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top