Kummit

[Frozenia]

Minua on mietityttänyt jo pitemmän aikaa kummit. Kun kerroin ystävälleni, jonka lapsen kummi olen, että olen raskaana, hän onniteltuaan minua alkoi iloitsemaan että nyt hänestäkin tulee kummi. Mutta pitääkö minun automaattisesti pyytää hänet kummiksi?
En mie halua että se kummius on mitään lahja-2-x-vuodessa-ja-lapsenvahti-kummiutta, vaan että kummi olisi lapsen ns. aikuinen ystävä, johon lapsi voi luottaa ja joka tukee lasta ja vanhempia ja viettää lapsen kanssa aikaa vapaaehtoisesti. Kun me ollaan miehen kanssa päätetty, että kaksi kummia riittää, niin valinnan pitäisi osua myös kohdilleen. Mutta miten sen valinnan tekee? Mies onnistui jo omista kavereistaan tekemään valinnan, jota mie ekaksi vähän vastustin, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että tämä kaveri on todennäköisesti juuri sitä mitä kummilta haluankin. Pitääkö tässä nyt vain toivoa parasta ja että meillä käy niin hyvä tuuri kuin mulla on käyny kummien kanssa? Ja ottaa tämä jo-varma-valinnastaan-kaveri kummiksi, kun en toisaalta haluaisi pilata välejäkään tähän kaveriin, kun haluan itse olla mukana kummilapseni elämässä, ja se tuskin onnistuu enää, jos äidin kanssa menee välit poikki...?

 

[Tii]

Ei kai tuollaista vastakummiutta voi oikeasti olettaa... tai voi kai, mutta ei siihen tarvitse alistua. Te valitsette omalla lapsellenne just ne kummit, jotka haluatte. Tuskin ystävyytenne sen takia päättyy, ettei hänestä tulekaan lapsenne kummia. Voihan hän olla lapsenne elämässä mukana muutenkin kuin kummina.

Tää kummiasia on meitäkin vähän pähkäilyttänyt ja päätettiin, että ainakin yksi kummi pitää olla joku lähisukulainen ja toinen hyvä ystävä. Tulee pidettyä sekä suku että kaverit lähellä. Mutta koska meillä ei pidetä kirkollisia kastejuhlia, ei myöskään kummeja kirjata mihinkään viralliseen kirjanpitoon. Jos tuntuu siltä, että kummit katoavat maailman tuuliin pikkuhiljaa, niin voihan niitä myöhemminkin pyytää lisää. Vaikka tuskin lapselle tärkeitä on kummit, vaan välittävät ja rakastavat aikuiset ympärillä.

Omat kummini ovat kadonneet aikojen myötä, eikä mitään yhteyksiä enää pidetä. En osaa kaivata heitä sen enempää, kuin muitakaan elämästäni poistuneita ihmisiä.

Meni ehkä vähän ohi sun aiheen, mutta tulipahan kirjoitettua kummeista.

Mitä muut "kristittömät" ajattelevat kummeista? Aiotteko ylipäänsä pyytää lapsellenne kummeja?

 

[NtiKesäheinä]

Kyllä me ainakin aiotaan pyytää lapselle kummit vaikka ei kirkkoon kuulutakaan. Toisaalta tupa tuo kuulumattomuus enemmän valinnanvaraa kun kummienkaan ei tarvitse kirkkoon kuulua :)

Muutenkin nimiäisiä on kiva jo pikkuisen suunnitella kun tilaisuuden saa järjestää juuri sellaiseksi kuin haluaa :)

 

[kameli]

Heippa!

Meilläkään ei kirkollisia ristiäisiä varmaan pidetä (mies ei kuulu kirkkoon ja minäkin vain siksi että ei ole tullut vielä erottua) mutta kummeja lapselle silti halutaan. On ajateltu miehen puolelta ehkä sukulaispoikaa (hänen siskonsa poika) ja minä taas olen miettinyt erästä ystävääni, joka raskausaikana on pitänyt yhteyttä toisin kuin moni muu "ystävä", jotka ovat kokolailla kadonneet kun elämäntilanteet on vähän erit. (minusta kun ei ole esim. kovin riemullista baariseuraa..) Ja tämä ystävä jota ajattelin kummiksi niin hän tuskin omia lapsia koskaan hankkii, joten hän todennäköisesti lapsirakkaana ihmisenä voisi todella kummin tehtävässä ollakin pysyvä ja uskollinen.

Viime viikolla näin yhtä hyvää ystävääni, jonka kanssa tosin en ole nähnyt koko raskausaikana, kuin ihan alussa. Hän ei siis edes tiennyt raskaudestani ja se tuli täytenä yllätyksenä hänelle kun nähtiin. Nyt ollaan kuitenkin jo viimeisellä kolmanneksella ja hän sitten ilmoitti myös haluavansa kummiksi ja kehui kuinka hän olisi siinä hommassa hyvä ja surkutteli kun hänellä ei ole kummilapsia. Noh, tavallaan kyllä varmasti olisi hyvä..mutta nähdäänkö me seuraavan kerran taas puolen vuoden päästä? Vuoden? Lisäksi hän on jo useamman vuoden puhunut kuinka hän tulee muuttamaan pois täältä ja todennäköisesti toiseen maahan. Hän on oikeastaan jo myynyt lähes koko omaisuutensakin pois tätä varten. Eli haluanko lapselle kummin joka ei edes asu samassa maassa... Eli vähän samassa tilanteessa olen, tosin minulla ei ole tuollaista "velvoitetta" että olisin hänen lapsilleen kummi tms. mutta vaikea päätös tämäkin on.


Määrää ei olla tosin vielä päätetty, eli jos päädytään siihen, että halutaan enemmän kuin kaksi kummia niin miksei sitten ottaisi tätä joka saattaa muuttaa pois, voihan sitä sitten käydä hyvällä syyllä vaikka ulkomailla tapaamassa kummia! :D

 

[Laventeli]

Meilläkin on ollut ongelmana itsensä jo valmiiksi ehdolle asettaneet kaverit. Kaveriporukallamme oli ihan selkeä näkemys siitä, että olemme pyytämässä kaveripariskuntaa kummeiksi. Ihmettelin, kun tästä ko. pariskunnasta alkoi yhtäkkiä kuulua huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Syy selvisi, kun eräs kaveripiirimme tyttö möläytti että "onhan ne teidän vauvan kummit". Ärsyttää, että toiset tekevät oletuksia meidän päätöksistämme! 

Paljon kavereita vuosienkin takaa on herännyt hetkessä henkiin  -  raskaus se tekee ihmeitä. Kummeiksi aiomme kuitenkin pyytää veljeäni ja parasta ystävääni, ihmisiä, jotka eivät sitä odota ja arvostavat päätöstämme.