Kummit

E

Eleanora

Kommentoinnin ninja
Tein nyt tämän oma-aloitteisesti kun menin Lokakuun löpinöissä ehdottamaan aiheelle omaa keskustelua :) Siellä mietiskeltiin ainakin kummien määrää, valinnan perusteita ja koska kysyä.
 
Haluaisin pyytää yhtä ihmistä sylikummiksi tai edes kummiksi , mutta hän ei kuulu kirkkoon niin ei varmaan ainakaan sylikummeus onnistu ? :sad001
Täällä ainakin ei kirkkoon kuulumattomat edes pääse kummina sinne vauvan siunaukseen, eli eivät saa olla sen toimituksen aikana siinä mukana , eli on mun mielestä sitten vähän tyhmää olla kummi kun ei saa mitään todistusta eikä voi olla mukanakaan siinä .
Mites muualla on toimittu ?
 
Uh tuottaa jo harmaita hiuksia koko ajatus! Esikoisella kummeina jo ne "tärkeimmät" ja itellä tällä hetkellä yks ehdokas kummiksi, siinä se :eek:
 
Meillä saa olla tilaisuudessa mukana kirkkoon kuulumaton mut ei saa todistusta eikä saa olla sylikummi kai :)
 
Aika outoa jollei sais olla mukana ees :0 kai nyt isovanhemmatkin ym voi olla muitakin kuin kummit!
 
Ja siis se nykyään haastavaa ku moni eronnu kirkosta ja sitte jotku "vapaisiin suuntiin" kuuluvat ei myöskään käy... koska niissä ei lapsikastetta... Ortodoksit ja katolisetkin kelpaa vaan lisäkummeiksi. Ja tyhmää sekin jos kauheen monta kummia sitten kun ne 2 pakollista + jos monta epävirallista. Mä itse olin epävirallinen kummi kunnes mun kummityttö kastettiin ev.lut.kirkkoon vasta 7-vuotiaana. Ja ihan kiva niin koska ite en ollu riparia käyny silloin vielä kun hän synty nii en ois jokatapauksessa voinu olla muuten kummi.
 
Tuosta haluaisin myös lisäkeskustelua,että pitääkö kummilla itsellään olla lapsia/ei saa olla??? Kun Ginger mainitsi haluavansa kummit joilla ON lapsia. Ja itse taas oon miettiny että kivempi jos kummilla EI oo lapsia... kun jos kummilla itsellä lapsia nii onko niin kiinnostunu/onko aikaa kummilapselle edes? Ja tuumailen siltä kannalta kans että kannattaako pyytää mun siskoa kummiksi vaiko ei :S kun hänellä lapsia...
 
Meillä ainakin valitaan kummit sillä perusteella, että tiedetään suht varmasti ettei katoa lapsen elämästä. Esikoisella on minun sisko ja hänen miehensä ja heillä on lapsia. Tulevalle lapselle ollaan ajateltu miehen veljeä ja siskoa, kummallakaan ei ole lapsia.
 
En mäkään kyllä meinannut että kummeilla tarvitsisi olla lapsia. Lähinnä meinasin sitä ettei tällä hetkellä ole yhtään sellaista vaihtoehtoa jolla olisi lapsia, joten en saa molempia, sekä lapsetonta että niitä joilla on lapsia kummeiksi. :D Mun mielestä kun olis kiva että olis molemmat! Lisäks meillä noi kummivaihtoehdot on aika nuoria, ois ihan kiva että elämänkokemustakin lapselle jakaa, mutta toisaalta sitten tietty on isovanhemmat yms.

Mitä mietitte muuten siitä, että meillä kun on kummallakin sisaruksia mutta ovat heti kyllä sillä listalla että ei pyydetä. Olisitteko loukkaantuneita jos sisaruksenne ei pyytäisi teitä kummiksi?
 
Esikoisella on vain yhdet kummit: yksi pariskunta. Mietittiin kyllä useampaakin, mutta päädyttiin sitten tähän. He ovat lapseton pariskunta, meidän ikäisiä/vähän nuorempia. Minusta ei ole varsinaisesti väliä, onko kummeilla omia lapsia vai ei. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa. Meille olennaisempaa on kristillinen vakaumus. Olemme itse uskossa, ja haluamme siis, että kummit jakavat meidän arvomaailmamme ja vakaumuksemme.
 
Ai niin, tuosta loukkaantumisesta piti sanoa, että vaikka itsekin olin teininä joskus vähän pettynyt, kun siskoni ei pyytänyt minua esikoisensa kummiksi, niin minusta se ei ole sellainen asia, jota kumminvalinnassa pitäisi miettiä. Vanhempien pitää itse miettiä perusteet. Kummius on minusta aina kunniatehtävä, eikä kenenkään tulisi ajatella, että automaattisesti/ilman muuta saa olla jonkun (vaikka sisaruksen lapsen) kummi ja siis seurauksena loukkaantuu, jos ei näin tapahdukaan. Me ajattelimme (ja samoin siskoni silloin aikanaan), että sukulaiset yleensä olevat muutenkin läheisiä lapsen kanssa ja halusimme tarjota lapsellemme suvun ulkopuolelta muita turvallisia aikuisia tukiverkkoon, ja osittain myös vahvistaa omaa ystävyyssuhdettamme kummeihin sillä keinoin.
 
Ei minunkaan mielestä mitenkään automaattisesti voi olettaa, että saa olla jonkun kummi. Itselle on pienestä pitäen ollut selvää, että siskostani tulee ensimmäisen lapseni kummi. Ihan sen takia, että ollaan aina oltu parhaimmat ystävät ja todella paljon tekemisissä. En olisi voinut siihen tehtävään edes ketään muuta kuvitella. Ja itse olen myös hänen ensimmäisen lapsen kummi. Täytyy kyllä myöntää, että itse olisin pettynyt jos en olisi saanutkaan olla kummi. :p
 
Tuo tilanne on ehkä siinä mielessä erilainen, jos tavallaan on sanaton sopimus ja hyvin läheiset sisarukset ja ystävät.
 
Mä oisin pettyny myös jos en ois päässy siskon esikoisen kummiksi. Olin tosin varhaisteini ja oltiin tosi läheiset! Ja siis virallunen kummi musta tuli vasta kun tyttö kastettiin vasta 7v:nä. Silloin olin kerenny sitten ripillekin... Nyt en tiedä oisko siskolle tärkee päästä meidän lapselle kummiksi?? Toikin poitti on hyvä että sukulaiset muutenki läheisiä.... Ja juu tokihan on ymmärrettävää että kirkkoon tulee kummien kuulua kun varsinainen tehtävähän on kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen...
 
Meillä on todennäköisesti tulossa kummeiksi molempien yhdet kaverit, jos tilanne ei ehdi tässä välillä muuttua. Äitini aina sanoi, että sukulaisten lisäksi pitäisi olla ystäviä kummeina. Juontaa juurensa siitä, että mun kummit on mun isän sisko ja sen ex-mies. Kun mun vanhemmat eros ennenkuin menin kouluun, niin samalla loppui myös kummien yhteydenpito. Toki aika paljon riippuu myös siitä millaiset välit sukulaisiin on noin lähtökohtaisesti!
 
Niin ja onhan niitäkin tapauksia, joissa toisen puolison ystävät ollu kummeja ja ne ei eron jälkeen oo pitäny yhteyttä lapseen... Luulis että sukulaiset helpomminki pitäisivät yhteyttä. Kurja että sulla käyny noin :/ Mutta en tosiaan tiedä kumpi on perinteisempää, se että kummi on sukua vaiko ei...
 
Eipä kaiketi sitä pysyvätkö kummit lapsen elämässä oikein voi ennakoida... Tai itse en ainakaan pidä sitä kriteerinä miettiessäni mahdollisia vaihtoehtoja, että onko tää nyt varmasti täysillä mukana kun kaikkea voi tapahtua. Mun kummeista toinen pariskunta kuoli kun olin alle kymmenen vanha, toinen pariskunta taas läheisestä sukulaisuussuhteesta huolimatta eivät ole juuri missään vaiheessa pitäneet yhteyttä sen enempää kun synttäreinä ja jouluina, eivätkä kyllä noin kymmeneen vuoteen enää kuin jouluna.

Tiedämpä sellaisenkin tilanteen, missä kummi ja lapsen vanhemmat riitaantuivat, mutta kummi ja lapsi edelleen pitävät yhteyttä aika aktiivisesti. Lapsella tietysti jo jonkin verran ikää, mutta tapauksia on paljon erilaisia! :)
 
Minäkin olen miettinyt jo kummeja. Esikoisen kummeiksi saatiin siskoni, mieheni veli ja yksi minun tärkeimmistä serkuistani. Toiselle saatiin kummeiksi veljeni, mieheni toinen veli ja yksi tärkeimmistä serkuistani. Enempää meillä ei oo sisaruksia, serkkuja kylläkin ja ystäviä. Eli Pähkäilen lähdenkö uusintakierrokselle sisarusten kanssa, vai otanko kummeiksi vaan serkkujani ja ystäviä... Omat kummini ovat pysyneet elämässäni koska ovat tätejäni ja enoni, niin haluaisin samanlaista pysyvyyttä lapsillekin...
 
Mä oon neuvotellu asiasta jo aikoja sitten.. Tää kummi vaan ei mun tietääkseni tiedä koko raskaudesta.. (On mun miehen kaveri) ja sit oon mun serkkua kysyny, ja hän on innoissaan tulevasta tehtävästä. :)
 
Meille tulee yhteensä 4 kummia, molempien puolilta kummisetä ja -täti:) Sylikummina tulee olemaan meidän molempien läheinen ystävä, jonka kanssa vietetään muutenkin aikaa niin paljon, et todettiin sen olevan itsestäänselvin vaihtoehto lapsen kannalta:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top