Kummeiksi pyytäminen

tiitu^

Sukkela juttelija
Marrasmammat 2016
Joulumammat 2018
Heinä-äidit 2020
Ajattelin luoda oman ketjun liittyen kummi-asiaan, kun en ainakaan löytänyt aiempaa ketjua kummeihin liittyen..
Meillä on nyt paljon pyörinyt mielessä tämä kummi-asia ja haluaisinkin kuulla teidän mietteitä/kokemuksia siitä, missä vaiheessa voi pyytää lapselle kummeja? Milloin olette pyytäneet? Ja millä tavalla olette kummiksi pyytäneet? Oletteko ihan kasvotusten kysyneet, soittaneet vai lähettäneet sellaisen "kummi kutsun"?
Meillä on aika selvät sävelet jo, ketkä haluamme tulevalle pienokaiselle kummeiksi, ja mietitäänkin tässä, milloin olisi sopiva/"oikea" aika pyytää kummiksi? Entä millä perusteella olette valinneet lapsellenne kummit ja kuinka paljon niitä on tullut valittua?
 
Pyydetään vasta sitten kun lapsi on syntynyt ja aletaan miettimään kastajaisia. Kummiasia on meillä vähän hankala, molempien sisarukset pyydetään, mutta kolmas kummi ajateltiin vielä pyytää, mikä tuottaakin eniten hankaluuksia. Meillä ei ole mitenkään laajaa kaveripiiriä, eikä haluta "vaan jotakin". Tulee siis olemaan kova miettiminen edessä. Ja varmaan vaan kysytään että haluaisiko olla kummi, ei mitään seremoniaa asiasta pidetä.
 
Me ollaan pyydetty kummeiksi ystävääni ja hänen miestään, kysyttiin nyt nähdessä viimeksi noin kuukausi sitten, kun harvoin näemme. Heidän kahden lisäksi ajattelemme, että kummeja olisi ainakin yksi tai kaksi lisää, joko yksinäinen sinkkumies mieheni ystävä tai mieheni puolelta pariskunta. Pohdimme kuitenkin vakavasti millaiset ihmiset haluamme lapsemme kummeiksi, ja siksi emme ole osanneet päättää vielä kummeja loppuun.
 
Meille on selvää vain se, että kummenja tulee yksi.. Ja tällä hetkellä on kaksi ihmistä mielessä, joista enemmän toinen.. Tavallaan haluaisin pojalle mieskummin, joten se on ehkä ainoa syy, miksi tämä sssia on vaikea. Nimittäin yömä ykkösvaihtoetho on nainen. Yllätäävän pitkään oon tätä asiaa jo jahkannu!
 
Eea, jos ihan oikeista kummeista on kyse, niin niitä pitää olla vähintään kaksi.
 
Meillä ei lasta kasteta, kun kumpikaan emme kuulu mihinkään uskontokuntaan. Nimiäiset tiedossa siis. Miehen kanssa sovittiin, että hän saa valita kaksi ja minä kaksi "kummia". Mieheni jo heti rv 12 jälkeen kysyi siskoaan ja miespuolista serkkuaan kummeiksi. Miespuoliselle serkulle sanoi, että etenkin jos tulee poika, mutta tämäpä ilmoitti sen olevan sama tuleeko poika vai tyttö niin kyllä mielellään tulee kummiksi :D Joten miehen kummikortit on jo käytetty :) itse taas olen miettinyt ja empinyt pitkään omia valintojani, enkä ole vieläkään päässyt varmuuteen siitä, ketä pyydän. Olisin ehdottomasti tahtonut pyytää "serkkuani" (oikeasti äitini serkku, mutta olemme samanikäisiä, joten ollaan aina oltu kuin serkkuja), mutta hän asuu 400 kilometrin päässä, enkä haluaisi hänen kokevan mitään taloudellisia paineita kummiudesta, enemmän kaipaisin vain läsnäoloa ja se läsnäolo on hankalampi etänä toteuttaa :sad001 Toista valintaani taas arvon lähinnä, että valitsenko setäni, jonka kanssa olin myös kakarana paljon tekemisissä, mutta sitten aikuisiällä hieman vähemmän (olemma samanikäisiä), mutta jonka kanssa tahtoisin olla kuitenkin enemmän tekemisissä taas, kun heillekin nyt maaliskuussa syntyi tyttö ja isäni kuoltua viime vuonna on minun täytynyt ottaa paremmin haltuun yhteydenpito myös isän puolen sukuuni... Toinen vaihtoehto olisi veljeni sitten, joka on muutenkin kovin innoissaan enoksi tulemisesta... Niin olen nyt sitten pitkittänyt tätä kysymistä, mutta kiirehän tässä pian tulee... :D
 
Kummeja voi olla yksi, mutta siihen pitää erikseen anoa lupa. Se pitää tehdä ajoissa.

Meillä myös pohditaan kovasti kummiasiaa, ettei loukkaisi ketään jne. Eihän tästä asiasta saisi kukaan vetää poroa sieraimeen, mutta kun tiedän niitäkin tapauksia.

31+2
 
Me ei olla mietitty vielä yhtään kummeja! Molemmilla lapsilla on 4 kummia, molempien sisarukset on jo käytetty, ja kavereitakin osa. Hankalaa tulee olemaan.
 
Meillä on kans omat sisarukset niin ristiin kummeiksi käytetty suvussa ettei mitään rajaa. Meillähän tää on eka, mutta ei nappaa jatkaa sitä perinnettä. Meillä alkaa sisarusten ja läheisten lapset olla hyvässä kummi-iässä, varsinkin kun toivon itseäni nuorempia kummeja. On tässä itselläkin hengissä pysymistä oman lapsen aikuisuuteen asti, että jos kummeista olis sitten elämän matkakumppania pidempään :)
 
Meillä myös pohditaan kovasti kummiasiaa, ettei loukkaisi ketään jne. Eihän tästä asiasta saisi kukaan vetää poroa sieraimeen, mutta kun tiedän niitäkin tapauksia.

Meillä on jotkut kaverit jo keväästä asti "myyneet" itseään meidän lapsen kummeiksi, mikä on mun mielestä kyllä tosi kököstä käytöstä. Ja sanoinkin miehelle, että sellaisien valinnasta ei edes neuvotella. Alkoi ärsyttämään koko asia niin maan p*rkeleesti.

Miehen pikkuveli, joka täyttää ens viikolla 18, on pyydetty jo kummiksi (nimiäiset tosin tulossa, eli kyseessä on "kummi") ja ajattelin pyytää omaa pikkusiskoa (21v. ja hällä on nyt vuoden ikäinen tyttö itsellään) yhdeksi kummiksi - en tiedä, onko tökeröä vai ei, mutta en ajatellut pyytää hänen puolisoaan osallistumaan virkaan mitenkään eli ei ole tulossa pariskunta kummeja meidän pienelle..

Yhden kummin haluaisin vielä, vähän aikuisemman kuin kummankaan meidän sisarukset, sellaisen setä- tai tätihahmon, joka olisi jo heti tukena ja turvana aikuisuutensa takia. Yksi ehdotus olisi jo mielessä, en vaan tiedä, hyväksyykö isäntä ajatusta..
 
Meillä on minun siskon tyttöni pyydetty kummiksi. Muut kummit on vielä mietinnässä.
 
Meillä on kummit mietittynä, mutta ei olla vielä kysytty kun ei oikein tiedetä että miten se tehtäisiin. Töksäytetäänkö vaan jossain vaiheessa kun nähdään, pitäisikö kirjoittaa joku nätti viesti vai kysyisikö vasta sitten kun lähettää lapsesta ekan kuvan, että tässä tää nyt ois, tuutko kummiksi? :grin

Me on valittu kaksi nuorta kummi"tätiä" (20 ja 18v) ja yksi meidän ikäinen pariskunta. Varsinkin noille nuorille tämä tulee olemaan tosi iso ja tärkeä juttu.
 
Joo, me ei tosiaan kuuluta kirkkoon, joten oikeita virallisia kummeja ei ole tulossa. Ainoastaan yksi rukouskummi. Musta on tosi tärkeää, että lapselle on nimetty yksi ihminen meidän vanhempien lisäksi, joka sitoutuu rukoilemaan lapsen puolesta ja joka voi kertoa hänelle Jumalasta :)

Esikoisella on yksi tällainen rukouskummi ja on todella tärkeä muksulle :) tämä ihminen on itselleni tärkeimpiä maailmassa ja vieläpä ollut minulle tärkeä tyyppi näyttämään tietä Jumalan luo, joten valinta oli helppo.

On vaan niin vaikeaa kuvitella, kuinka nainen kummina voisi olla yhtä läheinen pojalleni kuin mies. Mutta, luultavasti tähän läheisyyteen vaikuttaa paljolti eri asiat kuin sukupuoli..
 
Meillä on jotkut kaverit jo keväästä asti "myyneet" itseään meidän lapsen kummeiksi, mikä on mun mielestä kyllä tosi kököstä käytöstä. Ja sanoinkin miehelle, että sellaisien valinnasta ei edes neuvotella. Alkoi ärsyttämään koko asia niin maan p*rkeleesti.

Miehen pikkuveli, joka täyttää ens viikolla 18, on pyydetty jo kummiksi (nimiäiset tosin tulossa, eli kyseessä on "kummi") ja ajattelin pyytää omaa pikkusiskoa (21v. ja hällä on nyt vuoden ikäinen tyttö itsellään) yhdeksi kummiksi - en tiedä, onko tökeröä vai ei, mutta en ajatellut pyytää hänen puolisoaan osallistumaan virkaan mitenkään eli ei ole tulossa pariskunta kummeja meidän pienelle..

Yhden kummin haluaisin vielä, vähän aikuisemman kuin kummankaan meidän sisarukset, sellaisen setä- tai tätihahmon, joka olisi jo heti tukena ja turvana aikuisuutensa takia. Yksi ehdotus olisi jo mielessä, en vaan tiedä, hyväksyykö isäntä ajatusta..

Meillä sama tilanne varmaan edessä, ettei puolisoa pyydetä kummiksi. Kummin tulee mielestäni olla ihminen, jonka tiedän olevan aidosti lämmin ja läsnä lapsen elämässä. Joku joka haluaisi olla sitä ilman titteliäkin.
 
Kummit ovat kyllä tiedossa, mutta emme ole oikein osanneet vielä päättää koska ja miten kysymme heitä kummeiksi.
Ei kuitenkaan mitään yliteatraalista, luultavasti vain joskus illanistujaisissa kysymme asiasta kasvotusten.
Kummeiksi tulee minun pikkusiskoni ja hänen mies sekä mieheni pikkuveli.
 
Meillä on kans tosiaan melko selvää jo, ketkä tulemme lapsellemme kummeiksi pyytämään, mieheni veli ja hänen puolisonsa, sekä minun siskoni ja hänen puolisonsa. Yhden henkilön kohdalla vielä pohdimme, kysyisimmekö häntä vai emme.. Mutta tosiaan ollaan paljon mietitty milloin olisi sopiva aika tätä kysyä. Ja toisaalta, kun olen ihminen joka tykkää (suorastaan rakastaa!) askarrella, niin olen miettinyt, että tekisinkö sellaiset kortit, millä pyytäisimme heitä kummeiksi. Olen netistä muutamia tuollaisia nähnyt ja jotenkin se ajatuksena kiehtoo minua. En vaan tiedä, että meneekö se jo "vähän yli", jos sellaiset väkertelee?! Mutta toisaalta, jos sellaiset tekisi, niin myös näille kummeille jäisi ne muistoksi.. En tiedä, täytynee vielä asiaa pohtia! :happy:
 
Mä en tiedä yhtään mistä ne kummit keksitään. Mun siskot on jo mun lasten kummeja, jotenkaan ei viitsisi heitä enempää pyytää. Miehen sisko ei halua eikä pari kaveria ketä kysyttiin, syynä "ei mul oo aikaa olla kunnolla kummi".
Että...?! :0
 
Ellami, en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi kieltäytynyt kummiudesta, mutta toisaalta parempi, että sanoo suoraan kuin että osoittautuu maailman huonoimmaksi kummiksi.
 
Minua hämmästytti se, ettei halua "kun ei oo aikaa". En minä ole ikinä odottanut kummeilta mitään ihmeellistä. En lahjojen tai ajan suhteen. Ainut toiveeni on ollut että mieluummin jokin kokemus kuin tavara lahjaksi esim. synttärinä. Itse ei kolmen, kohta neljän kanssa lähdetä elokuviin tms. Niin on ollut kiva että esim. yksi on päässyt synttärilahjaksi kummin kanssa disney on ice tapahtumaan, tai leffaan, pizzalle tms. Nykyiset kummit, siskojani kun ovat arvostavat tuota käytäntöä. Eikä tarvi edes joka vuosi jotain johonkin viedä mutta joskus.
Mun mielestä kummin pitäisi olla mulle/meille läheinen ihminen. Ei tarkoita jokapäiväistä yhteydenpitoa, mutta noh, kyllä ymmärrätte pointin :)
Eikä me olla kriteereitä tai vaatimuksia esitetty nyt niille keltä on kysytty ja on kieltäytynyt. Ne käsitteet on olleet ihan kyseisten ihmisten omassa mielessä mitä kummius on.
 
Takaisin
Top