Kumman sukunimi?

Keskustelun 'Vanhemmus, perhe ja parisuhde' aloitti Vargynja, 28 helmi 2019.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. elaffy Ei muuta elämää Syysmammat 2017 Kesäkuunmammat 2015

    Minulla on harvinainen sukunimi, eikä ole ollut koskaan nimikaimaa. Miehen sukunimi on varsin yleinen ja maailmassa olisi ollut muitakin saman nimisiä etunimi+sukunimi -ihmisiä. Ei kiitos! Mies otti minun nimeni.
    • Tykkää Tykkää x 1
  2. Ginger Rakastunut foorumiin Huhtimammat 2016

    Minulla on poikani isän sukunimi edelleen, vaikka ollaan erottu. Avioliittoon mennessä oli selviö, että otan hänen nimensä ja lapsellekin tottakai se annetaan. Saatan vanhanaikaisuuksissani vähän jopa ihmetellä, jos lapselle tulee äidin eikä isän sukunimi. Toki, jos kyseessä on erittäin harvinainen nimi, niin on mukavaa tietysti se säilyttää. En ole tyttönimeeni vaihtamista oikeastaan pahemmin miettinyt, se on varsin tylsä ja yleinen, vaikkei tämä nykyinenkään nimi paljoa yleisempi ole. Pojan kanssa kuitenkin nyt on sama nimi. Jos jossakin kohtaa hankin lisää lapsia, vaihdan siinä viimeistään sukunimeni, ettei sitten uusi lapsi synny ns. toisen nimelle.
  3. LaraS Rakastunut foorumiin

    Miehen sukunimi tottakai perinteisesti :) oma on hyvin yleinen ja miehen tosi harvinainen vaikkakin ihan suomalainen, mutta se ei päätökseen vaikuttanut. Sekin oli selviö, että lapsi saa isänsä sukunimen, kun ei oltu aviossa. Kastetilaisuudessa tosin meidät vihittiin alkuun, että sama nimi tuli sittenkin kaikille :Heartred
  4. Kultakutri&2karhua Aloittelija

    Meillä on mun sukunimi yhteisestä päätöksestä. Miksi sitä pitää ihmetellä jos mies ottaa naisen nimen? Eihän se miehen nimen ottaminen oo kuin vanha tapa, joka varmaankin juontaa juurensa patriarkaalisuudesta (mies perheen pää jne). Näitä on ihan hyvä kyseenalaistaa, vaikka sit itse ottaiskin sen miehen nimen. :)
    • Tykkää Tykkää x 3
  5. mä77 Tuttu foorumilla

    Se, että perheellä on miehen sukunimi on reilun sadanvuoden aikainen tapa. Sekin on lähtenyt ylhäisön joukosta liikkeelle 1800-luvulla ja saavuttanut sitten muita yhteiskuntaluokkia. Laissa perheen yhteisestä, miehen sukunimestä on määrätty Suomessa 1930-1980 välisenä aikana, eli vain 50 vuoden ajan. Tapa ottaa miehen sukunimi on vain lähihistoriaa.

    Itse en ymmärrä ollenkaan, jos harvinainen ja kuolemassa oleva naisen sukunimi vaihdetaan miehen yleiseen nimeen. Jokainen tekee, kuten tahtoo, mutta minä vain en ymmärrä.


    http://www.kasvatus-ja-aika.fi/dokumentit/a3_kotilainen_1403160951.pdf
    • Tykkää Tykkää x 3
  6. Yölento Addikti Marrasmammat 2016

    Onhan tässä harvinaisessa nimessä ainakin se, että jää mieleen ja erottuu muista. Jos siis haluaa sulautua massaan, niin yleinen nimi on parempi. Ja harvinaisen nimen kanssa on syytä tehdä aina hyvä vaikutus ja puhua/kirjoittaa kauniisti, koska nimi muistetaan. Jos siis olen vaikka Facebookissa osallistunut johonkin keskusteluun ja haen sen jälkeen työpaikkaa, tai reklamoinut yritystä tuotteesta tai palvelusta ja kohtaan asiakaspalvelijan myöhemmin niin on minun etuni jos olen joka kerran toimittanut asiani kohteliaasti ja kauniisti, koska teksti ja nimi jäävät mieleen. Mutta jos olen Anna Korhonen, minulla ei silti välttämättä ole mitään tekemistä Anna Korhosen mielipiteiden ja palautteiden kanssa.
  7. mä77 Tuttu foorumilla

    Näinhän se on. Tosin nettiin ei koskaan kannata, tai edes hyvien käytöstapojen mukaan pitäisi, laittaa mitään, mitä ei sanoisi kasvotusten. Eri mieltä saa olla, mutta se miten asiansa toimittaa kannattaa olla kohteliasta. Tämä tietysti pätee kaikessa kanssakäymisessä, missä ihminen nimellä tai nimettömänä tunnetaan.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1

Jaa tämä sivu