Kuinka lähipiirisi reagoi raskausuutisiin

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Millaisia reagtioita olette kohdanneet kun olette kertoneet ilouutiset? Onko ne otettu asianmukaisesti vastaan vai onko joku ollut vähemmän ilahtunut?

Muistan vieläkin kun kerroin isälleni odottavani nyt jo taaperoksi kasvanutta poikaamme. Ensin vihjailin, mutta ei ottanut vinkistä vaaria. Sitten kun sanoin suorempaan, sanoi ensimmäiseksi "herrajumala". :D Osasi sitten järkytyksestä päästyään onnitellakin ja on ollut onnellinen lapsenlapsestaan. Taisi raukka yllättyä.

Anoppi taas onnitteli ensin (kun oli tieto saatu niiden pitkien piuhojen päähän). Parin päivän päästä sanoi ettei olisi saanut kertoa ja kohta jo valitti että vauva tullaan huostaanottamaan meiltä ja muuta mitä esikoistaan odottava äiti ei halua kuulla.

Muut onnittelivatkin normaaliin tapaan.
 
Esikoisesta anopille jäätiin kii, kun oli meillä kissaa hoitamassa käymässä, kun itse oltiin häämatkalla ja oli roskiksesta kaivanut positiivisen raskaustestin. En siis tiedä mikä ihan ensireaktio oli. Omien vanhempien kanssa en ollut väleissäkään odotuksen alussa, mutta viestillä kerroin et on lapsi tulossa ja siihen eivät vastannut. Myöhemmin välit parani ja ihan iloisia olivat.

Tokasta anoppi tais vähän järkyttyä, vaikka kertominen meni niin, että hän kertoi nähneensä unta et meille vauva tulee ja paljastin sit et on tulossa. Kysyi kuitenkin vähä myöhemmin oliko vahinko (mitä ei ollut). Eka raskaus oli vaikea, joten pelkoo oli vähän kaikilla. Mun vanhemmat oli ihan iloisia, kun kerroin.
 
Vargynja, aikamoinen anoppi sulla! :mad: onneksi isä oli fiksumpi :)

Suski, kiva että saitte välit korjaantumaan. :)

Meillä minun vanhemmat (yllättäen! ) ilahtuivat kolmannesta, luulin että olisivat olleet lähinnä kauhuissaan :D Itse kun olen ainoa lapsi. Kovin monelle muulle ei ole vielä näin aikaisin tarvinnut kertoa, kun ei olla nyt nähty (tai siis eivät ole nähneet minua ja oireita).

Yhden tuttavan reaktio kyllä vähän harmittaa, en nähnyt mutta kuulin että oli ollut vain yllättynyt ja ihmeissään. Ei yhtään ilahtunut tai mitään. Mutta ei varmaan pitäisi antaa asian vaivata, varsinkin kun kyseessä on ihminen jolle opiskelu ja työ ja merkkivaatteissa kaupungilla kuljeskelu on tärkeämpää kuin lastenhankkiminen. Eihän sellainen voi ymmärtää miksi joku mieluummin remuaa lasten kanssa päivät pitkät :rolleyes: on vaan vähän arka aihe tämä, helposti ottaa itteensä tuollaisista reaktioista. Turhaan ajattelee, että onko itsessä jotain vikaa, vaikka toisen reaktio vain olisi ihan urpo. :scratch

Mites muilla?
 
Kyllä suurin osa ihan onnitteli ja oli iloisia. Mut mua yllätti se miten suoraan monet vähän vieraammat, vaikkapa työkaverit kysyivät et oliko vahinko ja kestikö kuinka pitkään tulla raskaaksi. Onneksi sai vastata että ei mennyt pitkään, mut oispa ollut kiva selitellä jos takana ois vuosien yritys...
 
Joo nuo vahinkokyselyt on kyllä tosi outoja! :eek: En tajua miten kukaan kehtaa kysyä sitä. Mitä se edes kenelläkään kuuluu? Multakin kyseltiin ensimmäisen kohdalla sitä, alkoi niin ärsyttää että toista odottaessa aloin raskausuutisen yhteydessä aina mainita milloin jätettiin ehkäisy pois :grin

En tarkoita, että "vahinkolapsissa" olisi mitään pahaa tai noloa, mutta kun jo tuo nimityskin on niin negatiivinen, niin en jaksa ymmärtää miten kenelläkään on pokkaa noin henkilökohtaista asiaa kysellä. Kyllä toinen itse kertoo, jos tahtoo.

Jos joku tästä kolmannesta ehtii kysyä oliko vahinko - ennen kuin olen sanonut, että joo, ihan tositarkoituksella naitiin, kun kuitenkin aiot kysyä! - niin vastaan, että olitko itse? :angel7
 
Oma äiti onnitteli ja halasi. Ja oli vielä iloinen kun ei ole miestä vaivana. :D toinen sisko onnitteli myös ja rupesi tarjoamaan vauva-tavaroita. Ja toinen sisko oli hämillään ja kyseli että "onkos sillä edes miestä".
Ei, en ole parisuhteessa.
Lapsen isä ei tiedä mitä se tekee tulevan nyytin suhteen. Hänen vanhemmat kuulemma eivät ota asiaaa helpolla. Kun asiasta kyselin että milloin meinaa kertoa... Kertoo ehkä sitten kun tietää itse mitä aikoo tehdä. :/
 
Vargynja sanoi:
Millaisia reagtioita olette kohdanneet kun olette kertoneet ilouutiset? Onko ne otettu asianmukaisesti vastaan vai onko joku ollut vähemmän ilahtunut?

Muistan vieläkin kun kerroin isälleni odottavani nyt jo taaperoksi kasvanutta poikaamme. Ensin vihjailin, mutta ei ottanut vinkistä vaaria. Sitten kun sanoin suorempaan, sanoi ensimmäiseksi "herrajumala". :D Osasi sitten järkytyksestä päästyään onnitellakin ja on ollut onnellinen lapsenlapsestaan. Taisi raukka yllättyä.

Anoppi taas onnitteli ensin (kun oli tieto saatu niiden pitkien piuhojen päähän). Parin päivän päästä sanoi ettei olisi saanut kertoa ja kohta jo valitti että vauva tullaan huostaanottamaan meiltä ja muuta mitä esikoistaan odottava äiti ei halua kuulla.

Muut onnittelivatkin normaaliin tapaan.
Click to expand...

Ai kamala minkälainen anoppi sulla, toihan on jo törkeetä. Mutta onneksi muut osasivat onnitella ihan normaalisti. :)

Meillä oli tilanne se, että oltiin oltu naimisissa jo useampi vuosi ja tätä uutista moni osasi odottaa ja minultahan kysyttiinkin tosi usein, että milloin meille tulee vauva.. Ja voin kertoa, että sekin oli aika tympeetä, kun moni kyttäsi että juonko mä alkoholia tai onko kun maha kasvanut... Mutta siis takaisin aiheeseen eli molemmille mummoille laitettiin äitienpäivä kortteihin ultra kuva ja molemmat mummot itkivät onnesta. :) Ja muut ottivat tosi hyvin vastaan ja moni sanoikin suoraan, että olivat jo odottaneet tälläisiä uutisia meidän kertovan heille..
 
Anoppini otti tiedon raskaudestani vastaan itkuraivareiden saattelemana, eikä onnitteluja ole herunut kuin harvoilta valituilta. Poikaystäväni parikymppisen veljen kommentit ovat kuitenkin ehkä parhaimmistoa: "Ettekai te nyt aijo muka pitää sitä?" "Sun tilanteessa (tarkoittaen siis poikaystävääni) mä oisin jo varmistanu henkilökohtaisesti ettei mitään lasta tuu koskaan syntymään (nyrkillä ilmaa takoen), viitsi vitsi..."
Rehellisestihän mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut ajattelevat raskaudestani. Toki sitä aina toivoisi kannustavaa ja tukevaa vastaanottoa, mutta ymmärrän 16-vuotiaana raskautumisen jakavan paljon eriäviä mielipiteitä.
 
Äidilläni alkoi mummokuumeiluhössötys pienen alku hämmennyksen jälkeen. Sisko ei oikein kommentoinut mitään, mutta isän heitto sitten kun soitin ja kerroin oli että "voisko asialle vielä tehdä jotain...?" Samaa oli kuulemma kysynyt siskoltani. Nykyisin kuitenkin on hommaamassa jos mitä vauvalle :)
 
No esikoisesta kun kerroin onniteltiin ja tietysti huolehdittiin kuinka pärjää kakkosesta anoppi kysyi että onhan tämä nyt viimenen miehellä 5lasta saa nähä mitä tästä uusimmasta sanotaan :)
 
Yllättävän hyvin on ottaneet, vaikka 4 on tulossa.
Aattelin eka et kommentit on mitä on kun jo useempi lapsi löytyy, mut yllättävän vähä on kukaan sanonu mitään. Ylättyneitä toki ovat olleet kun uutiset kerrottu, mut eipä tuo mua haittaa :)
 
Meillä otetttiin molemmin puolin ilolla vastaan. :Heartred Meille tulossa siis ensimmäinen lapsi. Isäni jopa liikuttui kyyneliin :Heartpink Heti uutisen jälkeen rupesivat molemmat tulevat isovanhemmat miettimään miksi haluavat itseään kutsuttavan.
 
Yhden hyvän vanhan kaverin reaktio pisti miettimään haluanko koko ihmistä enää tavata. Ei oltu nähty vähään aikaan, ja kun alkoi jo tuntua siltä etten jaksa enää salata vaan kohta kerron jo ihan kaikille, niin halusin kaverit hoitaa ensin. Laitoin tosi vihjailevan viestin tälle yhdelle, ei vielä ymmärtänyt sitä vaan vastasi jotain muuta takaisin (luulin, että kuka vain tajuaisi jos puhuu pahoinvoinnista ja väsymyksestä hyvän asian puolesta). Sitten väänsin jo rautalangasta asian. Vastauksena tuli "ootko raskaana?", johon vastasin hymynaamoin, että olen olen. Sitten sieltä ei enää ole kuulunut MITÄÄN. Ei onnittelua eikä mitään muutakaan, tästä on jo useampi päivä. Ja sitten ihmetellään, miksi ystävien tiet erkanee kun toinen saa lapsia...
 
Omat vanhempani otti asian hyvin, kuin sisarukset ja kaveritkin. Isosisko varsinkin ihan innoissaan kun hänestä tuli vihdoin täti.
Kaverit paljon myöhemmin kyseli että oliko vahinko. Yhden kaverin kommentti kanssa jäi mieleen kun kerroin raskaudesta niin vastaus oli että onko (miehen nimi) isä...? Olin aika ihmeissään kun 4v kuite oltu yhdessä ja hän tämän ties.
Anoppi taas tokaisi että onko abortti vielä mahdollista ja alko höpisee kuinka abortti olisi parempi vaihtoehto kuin pitää lapsi.
 
Voi kauhia, minkälaisia reaktioita ootte joutuneet vastaanottamaan :mad::sad001 onneksi joukossa on ilosiakin! Mulla kyllä tekis tosi pahan mielen, vaikka kuinka koittas olla välittämättä mitä muut sanoo, toki oon ollutki aina vähän normaalia herkempi.

Meillä vastaanotto on onneksi ollut pelkästään positiivinen. Tämä ihime sai alkunsa IVF-hoitojen myötä, ja perheet sekä lähimmät ystävät tiesivätkin hoidoista ja mun pitkästä lapsettomuuesta jo edellisestä suhteesta lähtien. Ovat siis olleet vilpittömästi iloisia, että joskus tuli minunkin "vuoro" :)

Sekä mun että miehen vanhemmat on tosi innoissaan. Äitiä aihe herkistää tosi paljon, onnenkyyneleet virtaa aina ku jutellaan vauvvasta, ja anoppiki on ihan liitoksistaan ollut repiämässä onnensa kanssa. Ja iskä oli alkanu heti omatoimisesti ehtimään meille uutta autoa, tämä paljastu ku otin ite puheeksi että auto meiän täytynee vaihtaa isompaan - iskä ei oo niin puhujamiehiä, mutta ihanasti tulee tämmösissä esille :Heartred
 
Ensimmäistä odotan. Äitille puhelimessa kerroin, oli kauppaan menossa juuri silloin. Jälkeenpäin tuumasi ettei mitään hajua mitä sieltä kaupasta tuli ostettua ja oli vaan keräillyt koriin tavaraa ihan ajatuksissaan :D hyvin pian sen jälkeen alko se mummohössötys ja osti keinulampaan "kun pitää mummolassakin leluja olla" ja muista asioista höyryäminen. Piti jo ihan toppuutella välillä että on aikainen ajatus vielä. Isä nyt on aina ollu hyvin vanhanaikainen ja kantaaottamaton yhtään mihinkään ja puhelimessa hällekkin asiasta kerroin. Venyi tosin viikolle 18 asti kun en aiemmin uskaltanut. Se sanoi vaan "jaa-a, mitähän tuohon osaisi sanoa". Sen jälkeen kysyi vain että entäs koulut ja työt ym ja että onko ihan loppuun ajateltu asia. Hyväksyi kuitenkin kun sanoin tiukasti että asiasta on useampi kerta kyllä keskusteltu. Yllätysraskaus kun itsellekkin oli. Isälle tosin ehkä herätys että joko se oma pikku tyttö on niin iso vaikka jo kohta 21 vuotta ikää jo onkin :-)
 
Anopilta en oo ikinä saanut rohkasevaa kommenttia. En edes nyt jouluna. Keskenmenoa uhonnut esikoisesta asti. Kaksi aiempaa km nyt esikoisen jälkeen ja nyt 10+6. Toivottavasti saatais kakkonen syliin asti nyt. Mut anoppi on iha hirvee.

Mun porukat tietää, on tietänyt plussauksesta lähtien. Isä säikähti, kun tuli masennusta kahden peräkkäisen kkm jälkeen mulle, ja äitikin vähä, mutta toivovat, että nyt menis hyvin kaikki.
 
Takaisin
Top