Kova vauvakuume, mutta ei miestä

H

haaveilija123

Vasta-alkaja
Itsellä on nyt kaksi kouluikäistä lasta ja ikää tuli juuri 30v täyteen. Olen ajatellut että vielä kolmannen tekisin, mutta tosiaan en ole edes parisuhteessa :/ vauvakuume on kova ja tuntuu jo kropassa asti. Kovin myöhään ei kolmannen tekoa mielestäni voi pitkittää, ikäni takia. Luulin että kuumeilu menisi ohi mutta eih pahenee vaan. Mitä tehdä? tuntuu että jokapuolella kaikki tutut saavat pikkusia, joka tuntuu omalla tavallaan pahalta kun ei voi pitää sitä omaa pientä sylissä ja katsella kun kasvaa ja käydä läpi kaikki raskauden hyvät ja huonot puolet, kaipaan sitä kaikkea.

Tottakai isompien kanssa on vaikka mitä haasteita jatkuvasti ja kädet jo suht täynnä siinäkin ja verkostoa ei paljoa ole, mutta en pääse tästä olosta millään :/ Kellään mitään hyviä vinkkejä mitä tehdä tai edes lievittämään tätä kuumeilua
 
Osittain samantyyppinen tilanne :). Itse olen vähän yli kolmikymppinen ja yhden tyttären etä-äiti. Parisuhdetta ei ole, mutta toisen lapsen kaipuu olisi kova elämään. Kuitenkin samalla suunnittelen uranvaihtoa ja koulunpenkille palaamista. Siinä niitä muuttujia :)
 
Mä olen 28v 4v totaali yh ja en ole parisuhteessa ja vauva kuume on nyt 2vuotta ollut mutta en kaipaa miestä tähän! Oon nyt vuoden pyörittänyt mielessä jos tekisin nyt ihan klinikalla lapsen yksinäni.. rahat on kasassa mutta jännitys on kova! Tiedän mitä on odottaa yksin ja synnyttää yksin myöskin mitä se arki on yksin.
 
Moikka! Olen 30 v. pienen pojan (1 vuosi ja kolme kk) äiti. Mä tein poikani yksin, yksityisellä hed.klinikalla tuntemattoman luovuttajan siittiöillä.

Äidiksi tulemisen kaipuu on ollut kova koko aikuisiän, mutta sopivaan miestä ei vaan ole löytynyt. Kun ikä alkoi olla 25 yli, aloin miettiä, josko tekisin lapsen yksin. Päätin lähteä hoitoihin, koska tiesin lapsen saamisen haaveen kantavan yli kaiken mahdollisen väsymyksen ja muuten huonot hetket. Hetkeäkään en ole katunut! Raskausaika, synnytys ja eka vuosi oli kaikki niin ihmeellistä ja ihanaa, että ei siihen miestä tarvittu. Sain nauttia omista oloistani yksin ja stressittömästi, kun ei tarvinnut miettiä parisuhdetta ja miehen tarpeita! Itse olen nyt NIIN tyytyväinen elämääni, että olen hoidoissa uudestaan! Josko poika saisi pikkusisaruksen ensi vuonna! ☺

Eka inseminaatio on ensi viikolla, jännittävää! ☺
 
peruna86 sanoi:
Moikka! Olen 30 v. pienen pojan (1 vuosi ja kolme kk) äiti. Mä tein poikani yksin, yksityisellä hed.klinikalla tuntemattoman luovuttajan siittiöillä.

Äidiksi tulemisen kaipuu on ollut kova koko aikuisiän, mutta sopivaan miestä ei vaan ole löytynyt. Kun ikä alkoi olla 25 yli, aloin miettiä, josko tekisin lapsen yksin. Päätin lähteä hoitoihin, koska tiesin lapsen saamisen haaveen kantavan yli kaiken mahdollisen väsymyksen ja muuten huonot hetket. Hetkeäkään en ole katunut! Raskausaika, synnytys ja eka vuosi oli kaikki niin ihmeellistä ja ihanaa, että ei siihen miestä tarvittu. Sain nauttia omista oloistani yksin ja stressittömästi, kun ei tarvinnut miettiä parisuhdetta ja miehen tarpeita! Itse olen nyt NIIN tyytyväinen elämääni, että olen hoidoissa uudestaan! Josko poika saisi pikkusisaruksen ensi vuonna! [emoji5]

Eka inseminaatio on ensi viikolla, jännittävää! [emoji5]
Click to expand...

Hei! Haluaisitko kertoa siitä ensimmäisestä käynnistä ja muista jutuista mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ensimmäisellä kerralla hoidoissa?ja jos vaan saa kysyä että mitä mahtoi maksaa ja montako hoitokertaa tarvittiin?
 
mamii89 sanoi:
Niin ja peukkuja että tärppäis heti!!! [emoji173]
Click to expand...

Kiitos! ☺ Rahallisesti toivon minäkin nopeaa raskautumista!

Eli ensin ekalla käynnillä lääkäri tekee sisätutkimuksen ja sitten jutellaan elämäntilanteesta yms. Sitten keskustellaan mahdollisen donorin (siittiöiden luovuttaja) ulkonäkökriteereistä, niihin saa itse vaikuttaa. Toivoa saa pituutta, silmien ja hiusten väriä ja sitä onko donor suomalainen vai tanskalainen (Tanskassa maailman suurin spermapankki, josta lähtee siementä ympäri maailman, myös Suomeen). Tän enempää ei saa luovuttajasta tietää. Ne on kyllä klinikan puolesta syynätty perusteellisesti, että siten uskaltaa luovutettuja siittiöitä kyllä hyvillä mielin käyttää! ☺ Sitten päätetään hoidon aloituksesta ja saat reseptinipun mukaan.

Itselliset naiset joutuu käymään pakollisen psykologikäynnin, jossa jutellaan tulevasta "yh-taakasta" ja siitä miten lapselle kerrotaan taustastaan yms.

Ensimmäinen hoito kerta kaikkinen psykologeineen ja lääkkeineen päivineen maksoi n. 1600€, seuraavat kerrat pari sataa halvempia.

Minulle tehtiin kolme inseminaatiota 2013 (yksi kk aina välissä), tuloksena ei raskauksia. Syytän paljolti kyllä silloista stressaavaa elämäntilannettani!
Koska kun lähdin hoitoihin uudestaan vuonna 2015 paremmalla henkisellä kunnolla niin tärppäsi ekalla kerralla ja elämäni suurin rakkaus syntyi kesällä 2016! :Heartred

Nyt tämä toinen inseminaatio tehdään saman luovuttajan siittiöillä, kun esikoinenkin. Jos tärppää, niin lapset ovat 100% sisarukset! ☺
Epäonnistuneissa kerroissa vaihdettiin luovuttajaa joka kerta.

Kerroinkohan kaiken oleellisen?

Nii ja hoitokierrot on ihan itse päätettävissä, klinikka ei niihin vaikuta mitenkään.
 
Se piti laittaa vielä, että prosentuaalisesti inseminaatiolle annetaan klinikalla 17%:n mahis onnistua, mun prosentti on 25% tai 100%, miten sen nyt haluaa laskea! :)
 
Kiitos vastauksesta! Olen nyt 10t säästänyt tähän kun en oikein tiennyt että miten paljon mahtaa loppuviimein maksaa! Mulla on endometrioosi ja juuri tehtiin kunnollinen tukimus endo polilla että heidän mielestään kykenen raskautumaan normaalisti! Mut tiedä häntä.. mun lapsi on muutenkin ihme joten... Mahtaisinko saada jotain kelasta takaisin kun mulla on tavallaan raskautumiseen vaikuttava sairaus? Voiko vielä kysyä että missä firmassa olet? Ja vielä tuohon psykologi käyntiin niin sitä vähän jännitän! Kun ei oo Ekan kohdalla tarvinnut todistella että mä pärjään kenellekään vaan sitä tiesi pärjäävänsä! Ja en mä tähän lähtis jollen tietäisi pärjääväni! [emoji173]
 
Mä en tiedä noista Kela-korvauksista, aina niitä kannattaa kysyä! Ja tarkoitatko tolla firmalla että millä klinikalla oon käynyt? Fertinovalla (nykyisin Ovumia) Tampereella. Ja toi psykologikäynti saattaa sekin olla sulle tarpeeton, kun kerran yksi lapsi jo on. Mutta kannattaa soittaa klinikalle ja kysyä näitä asioita. Soittaminen ei maksa mitään ja ainakin tuolla mun klinikalla on ollu tosi mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä puhelimen toisessa päässä!

Paljon onnea hoitoihin, jos niihin päätät lähteä! :)
 
Takaisin
Top