Kotisynnytys

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Oletko koskaan harkinnut kotona synnyttämistä tai jopa toteuttanut sen?

Minä en. En uskaltaisi. En muutenkaan, mutten etenkään sen jälkeen, mitä esikoiseni synnytyksessä tapahtui. Hän sai synnytyksessä keuhkokuumeen, ja hänet kiidätettiin heti lisähappea saamaan ja siitä suoraan teholle hengityskoneeseen. Jos olisimme olleet kotona, seurauksena olisi hyvinkin voinut olla hapenpuute ja aivovamma.
 
Olen miettinyt. Vähän pakostakin, edellinen synnytys oli niin nopea, että oli hilkulla ehditäänkö sairaalaan ja matkalle en ainakaan haluisi synnyttää! Mutta nooeammin pääsen sairaalaan kun kotilo meille, ja ihan ilman ammattilaista en uskaltaisi suunnitellusti hommaan ryhtyä. Neljän kanssa olen kotisynnytykseen varautunut, alkeelliset navanlaittovälineet, kylppäri hinkattu liki steriiliksi, paljon puhtaita pyyhkeitä, piha ja eteinen raivattu ampparia varten, että mut ja vauvan saa helposti takaovesta siirrettyä.
 
Kotona ilman ammattiapua synnyttäminen sinällään ei olisi pelottava ajatus, mutta koska ei voi koskaan tietää mitä komplikaatioita ehkä tulee tms niin mieluummin synnytän sairaalassa. :) siellä on apu lähellä siltä varalta, että kaikki ei menekään niin hyvin. Enkä oo koskaan pelännyt tai inhonnut sairaaloita, sekään ei oo kynnyskysymys. Tykkään olla sairaalassa, en osaa sanoa miksi. :D

Synnytyskokemuksetkin on olleet niin positiivisia, etten koe olevani mikään "lääketieteen uhri" kun synnytän sairaalassa. Ymmärrän kyllä, että valitettavasti näitäkin kokemuksia on. :/
 
Ennen olin kotisynnytyksestä hyvinkin kiinnostunut ja perehdyin asiaan hyvin. Sitten käly sai neljännen lapsensa suunnitellusti kotona (hänelle toinen kotisynnytys, ensihoitaja ammatiltaan) ja vauva jäi jumiin. Saatiin ulos mutta aika sinisenä, äiti repesi pahasti ja nähtiin myöhemmin valokuvia joissa perhe poseerasi vauvan kanssa haudanvakavana ennen ambulanssilla lähtöä.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu ja lapsi on nyt terve 12-vuotias, mutta säikäytti. Nyt kun asutaan maaseudulla, synnytän suosiolla sairaalassa. Ekasta kokemuksesta jäi ihan hyvä fiilis, sain olla omissa oloissani ihan mukavasti, käyttää lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä ja toisaalta tarvittavat lääkkeet olivat saatavilla tarvittaessa.
 
Uusperhesatu sanoi:
Oletko koskaan harkinnut kotona synnyttämistä tai jopa toteuttanut sen?

Minä en. En uskaltaisi. En muutenkaan, mutten etenkään sen jälkeen, mitä esikoiseni synnytyksessä tapahtui. Hän sai synnytyksessä keuhkokuumeen, ja hänet kiidätettiin heti lisähappea saamaan ja siitä suoraan teholle hengityskoneeseen. Jos olisimme olleet kotona, seurauksena olisi hyvinkin voinut olla hapenpuute ja aivovamma.
Click to expand...

Lukiko joku Maria Nordinin kotisynnytyskokemuksen? Oli positiivinen. Englannissa kotisynnytys on julkisen terveydenhuollon palvelu
 
Momofone sanoi:
Lukiko joku Maria Nordinin kotisynnytyskokemuksen? Oli positiivinen. Englannissa kotisynnytys on julkisen terveydenhuollon palvelu
Click to expand...

Luin joo, jos jollekkin niin hänelle sen osaa kuvitella sopivan ja oli kyllä kaunista luettavaa se tarina :)

Itselle en oo kotisynnytystä ajatellut.. Jotenki pelottaa se ajatus et jos jotain meneeki pieleen ja synnytyksestä jää suunnilleen traumat, niin sitte ne muistot on aina siinä makkarin tai muun huoneen seinien sisällä. Vaikea selittää :D
 
Ehdottomasti ei! En halua synnyttää muualla kuin sairaalassa... kotisynnytyksessä on aivan liikaa riskejä, molemmille! Meidän esikoinen oli yllätysperätila joka selvisi vasta synnärillä. Hän kyllä mahtui syntymään alakautta, mutta jos ei oltais oltu sairaalassa niin en usko että hän olisi selvinnyt. Napanuora oli kaulan ympäri monenmonta kertaa ja syntyessään hän oli sininen ja eloton. Hänet vietiin nopsaan elvytettäväksi ja kiitos nopean toiminnan saimme ihanan ja terveen tyttären<3 hän on nyt aloittamassa ensimmäistä vuotta koulussa:) ymmärrän tietysti jos lapsi päättää tulla maailmaan kiireellä ja ei sairalaan ehdi mutta muuten en ymmärrä miksi ihmeessä pitää kotona synnyttää kun se on huomattavasti turvallisempaa sairaalassa! Ugh, olen puhunut ;)
 
Taikapilvi sanoi:
Luin joo, jos jollekkin niin hänelle sen osaa kuvitella sopivan ja oli kyllä kaunista luettavaa se tarina :)

Itselle en oo kotisynnytystä ajatellut.. Jotenki pelottaa se ajatus et jos jotain meneeki pieleen ja synnytyksestä jää suunnilleen traumat, niin sitte ne muistot on aina siinä makkarin tai muun huoneen seinien sisällä. Vaikea selittää :D
Click to expand...

Mä ymmärrän täysin. Englannissa asuessaan kotisynnytys-vaihtoehto tuntui jotenkin vanhanaikaiselta, eikä ollenkaan omalta. Se M. Nordinkin synnytti kolmannen vasta, et kanttia pitää olla! Mäki halusin vesisynnytyksen, mut se miten ja milloin se alkaa ei voi hirveesti vaikuttaa. Mut laitettiin high risk-ryhmään todella korkean verenpaineen takia nii en sopinut vesisynnyttäjäksi!
 
En todellakaan ole harkinnut ja esikoisen syntymän jälkeen vielä vähemmän vaikka synnytyksestä jäikin kaiken kaikkiaan hyvä fiilis.

Olen ilmeisesti murtanut häntäluuni joskus ja se oli kipeintä koko synnytyksessä ja tuntui varsin muikeasti myös istukan syntymässä sekä kun kohdusta lopulta paineltiin sinne jääneet hyytymät/veri pois. Epiduraalin otin nimenomaan häntäluukivun vuoksi, muun olisi kestänyt ilmankin.
Jossain vaiheessa kesken synnytyksen vauvan sydänäänet laskivat liian alas, mutta kätilöt ja lääkäri saivat ne taas nousemaan.
Lisäksi sekä minä että vauva saatiin infektio (joku muu kuin streptosta johtuva) ja molemmat saivat useamman päivän antibioottia suoneen ja syntymän jälkeen vauva lähti teholle saamaan lisähappea.
 
Takaisin
Top