Kotikonsteja kokeiltu

S

Sarina

Vasta-alkaja
Heippa! Me ollaan avomieheni kanssa yritetty tulla raskaaksi jo reilun vuoden ajan. Eniten esteenä on varmaan ollu stressi, etenkin kun kaikki sanoo että "kyllä se sieltä tulee..", mikä taas stressaa vielä enemmän.. se on varmaan muista niin helppoa ajatella noin jos ei ole oma kohtaista kokemusta ns. "turhasta yrittämisestä". Meitä asia ainakin turhauttaa.

On kokeiltu monia eri asentoja, pidennetty seksin väliä ja luettu jos jonkin näkösiä neuvoja ties miltä sivuilta, mikä on oikein ja mikä ei jne..

Lääkäreillä tuntuu olevan hyvä asenne tähän yritykseen kun neuvoja ei juurikaan tule muuta kun "malttia vaan, sieltä se tulee vielä"! Nuoriahan me ollaan, parikymppisiä, mutta eikö ole väärin että lääkärit ei usko minkään olevan vialla, ei tutkita tarpeeksi ja olettaa vaan nuoren iän auttavan. Ei tässä ikuisesti nuoriakaan olla! kun ei lasta kuulu, menee omaa elämää, voimia ja vuosia aivan hukkaan!
 
Jaksamisia Sarina. Ymmärtääkseni vuoden yrittämisen jälkeen voi jo päästä tutkimuksiin. Siihen ei pitäisi iän tai muunkaan vaikuttaa.
 
Moikka,
Sarina: Tiedän niin tuon tunteen stressaamisesta! Vaikka kuinka yrittäisi olla ajattelematta asiaa, niin luultavasti silloin ajattelee sitä vain kahta kauheammin. Meillä yk10 ja vauvaa ei vain kuulu. Päätin kuitenkin uskaltautua neuvolaan juttusille papa-kokeen yhteydessä ja he suosittelivat menemään lääkäriin. Eli tulosten tultua aion rohkeasti ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, jospa siellä oltaisiin yhtä kannustavia kuin neuvolassa.

Tsemppiä yritykseen! Uskotaan, että tavalla tai toisella se vauva sieltä vielä tulee!!
 
kiitos teille kommenteistanne! [:)]

Tällä viikolla oon huomannu jonkinlaista ällöttävää oloa etenkin iltaisin. Jospa se olis nyt sitä "hyvää pahaa oloa" että olisinkin raskaana.

Soitin vyöhyketerapiasta kuultuani ihan paikan päälle, ja ne sanoi sieltä että täytyy ensin varmistaa etten ole raskaana että voi mennä sinne.. hyvä vaan jos ei tarvitsiskaan mennä :) viikko on vielä odotettava testin tekemistä..

MaiSalle tsemppiä myös yrittämiseen ja Minnikselle kiitos tsemppauksesta!! ^^
 
Jaksamisia sinulle!!! Mekin yritimme aikamoisen tovin ennenkuin tärppäsi....vuoden jälkeen pitäisi tutkimuksiin tosissaan päästä ja aiemmin tietenkin jos yksityiselle menee...esim.väestöliittoon.

Meillä tärppi onnistui vihdoin kierrosta jossa ostin kuukupin ja säilöin sillä simpat talteen..[;)]
En sitten ehtinytkään kuukuppia kuukautisiin sitten enää edes käyttää.. Siinä vielä yksi kotikonsti jos ei ole ollut käytössä..
 
Sarina meilläkin yritystä varmasti reilu vuosi (ikää mulla 21 ja miehellä 25). Mut me ei missään vaiheessa metitty miks ei kuulu tai stressattu siitä. Ku päätettii vaa että tulee sit ku on tulakseen. Sit mulla todettiin muista oireista johtuen huhtikuussa munasarjojen monirakkula oireyhtymän tyylinen toiminta. Seuraavassa kuussa tärppäs ja kesäkuun alussa tein ekan positiivisen testin.

mut tsemppiä sulle! Mites muuten ne huonot olot? Olikos sitä hyvää pahaa oloa?
 
Meillä oikein yrittämällä yritettiin ihan alusta saakka, pillerit jätin pois toukokuussa -09 ja seuraavasta kierrosta olin raskaana. Kuitenkin raskaus todettiin kohdunulkoiseksi ja hävisi itsestään.

Nyt testasin taas positiivisen, joka tuli heti kohdunulkoisen jälkeisestä kierrosta: kerran nakattiin "housut samaan pesukoppaan" eikä ajateltukaan raskautumista kun se edel. oli vielä ajankohtainen (lääkärin mukaan jälkeenpäin sanottuna kuuluisi odottaa ainakin yhdet kuukautiset ennen raskautumista uudelleen) kuukautisia ei  sitten kuulunut tässä kuussa ja kohdunulkoisen jälkeen HCG oli laskenut nollille, joten ei voi olla siitäkään jälkimaininkeja, kun taas tikussa helottaa kirkkaanpunaisena kaksi viivaa[:)] Että tästä viisastuneena molemmilla tavoilla tulee, oli sitten yritystä ja stressiä tai ei. Se vaan, että vaikka helposti lähtisikin, näköjään yhtä helposti tulee komplikaatioita...En siis uskalla vielä iloita ennen kuin näen pompottavan sydämen äitiyspolin mustavalkoisesta "toivontuojasta" [8|]
 
Takaisin
Top