Meillä on mennyt tosi hyvin kaikki päivähoidon suhteen. Poika oli 10,5kk kun meni heinäkuun lopulla päivähoitoon minun palatessani töihin. Poika viihtyy siellä päiväkodissa mainiosti, ja jää sinne aamuisin mielellään. Hoitajat on ihania. Ainoa negatiivinen asia on se, että autoon tulee kymmeniä kilometrejä päivässä vain päivähoitomatkojen vuoksi. Mun työmatka on lyhyt, mutta päiväkoti on parinkymmenen kilometrin päässä.
Mies vie pojan aamuisin hoitoon ja hakee iltapäivällä pois, joten hoitoaika ei onneksi ole niin pitkä kuin se olisi silloin, jos minä veisin pojan aamulla hoitoon ennen töihin menoa ja hakisin pois töiden jälkeen, mutta ei hoitopäivät siltikään kovin pitkiksi muodostuisi, vaikka minä veisin ja hakisin pojan.
Meille oli todella hyvä ratkaisu viedä poika päivähoitoon jo näin nuorena, tosin oli pakkokin, kun ei ollut varaa pudota kotihoidontuelle. Kun hän on ainoa lapsi, niin on hyvä, kun päiväkodilla on paljon kavereita ja toimintaa, ja myös yksi miltei saman ikäinen lapsi on nyt tullut kaveriksi. Pojan motorinen kehitys on ottanut mielettömiä harppauksia aloituksen jälkeen, kun on ottanut mallia muista lapsista :)
Itseä pelotti etukäteen todella paljon, että miten poika pärjää esim. ilman tissiä päivät, kun päivähoidon alkuun asti imetys oli niin iso osa meidän päiviä, kun olin vielä kotona. Mutta kaikki mun pelot oli turhia, poika osasi siellä pk:lla heti alusta asti esim. nukahtaa päiväunille aivan hyvin ilman tissiä, kotona se ei onnistu vieläkään :) Imetän siis edelleen lapsentahtisesti aina kun mahdollista.
Töissä olo on vähän kuin olis lomalla kotoa, vaikka kyllä täytyy myöntää, että ikävä on poikaa kuitenkin koko ajan.
Uskon kyllä, että teilläkin HoosiAnna menee ihan hyvin, vaikka teidän päivät venyykin pitkiksi. Lapset sopeutuu niin yllättävän hyvin yleensä muutoksiin. Toki alku voi olla kaikille hankalaa, mutta huomasin meillä, että etukäteen murehtiminen on turhaa, vaikka itse olin tosi surullinen ja stressaantunut siitä, etten voinut jäädä pojan kanssa kotiin. Tsemppiä!
