Kotieläimet ja raskaus/vauva

Rosalina

Rosalina

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Oletteko huomanneet, että eläimet reagois teidän raskauteen? Ja miten?

Meiän kolli on ruvennut usein kyhnäämään mun lähellä, tulee syliin tms. Teki samaa esikoista odottaessa silloin tällöin. Tai oikeastaan molemmat kissat teki. Nyt taas. :)
 
Mun toi vanhin koira 12v on alkanu kans enemmän oleen ihan iholla kiinni. Tossa nuoremmassa pölvästissa en oo huomannut mitään :D
 
Mä en tiiä varmasti mutta, voisko olla et mun koira ehk aistii jotain. Hakeutuu enemmän mun lähelle, jalkoihin jne. Jos meen vaik ulos odottelee miestä ja koiraa niin ulisee mun perään. Ei oo eroahdistusta koska työpäivät on rauhassa mut muut tilanteet sit. Jos miehen kanssa halataan ni tulee siihen vahtaamaan ja haistelee ja jos mies vaikka kutittaa tms kiusaa alkaa oikeen haukkumaan.oon sanonutkin et siitä on tullu mun bodyguard :D
 
Meillä kätinäakka kissa kyhnää mahan päällä. Yleensä ei viihdy sylissä. Kaksi muuta kissaa ovat ihan normaaleja.

Koira nukkui heti plussan jälkeen varmaan pari viikkoa sängyn alla siten, että oli juuri minun allani. Sitten se jäi pois. Nyt minusta tuntuu, että se kiehnaa miehen kanssa paljon enemmän.
 
Alkanut jännittää kuin tuo ottaa vauvan vastaan... Ei oikeen tykkää pikkulapsista, ei oo vihanen mut hakeutuu kauemmas ja tuo kun on ollut nyt muutaman kuukauden ainut vauva kun vanhempi koira jouduttiin lopettamaan. Ennen tuo oli vaan "se toinen koira" ei koskaan hakenut huomiota tms, oli semmonen seinäruusu, nyt kun saa kaiken mahdollisen huomion. Pelottaa että iskeekö mustasukkaisuus :sad001
 
Meidän koira aloitti asunnon vahtimisen kun odotin esikoista. Alkas haukkua kun joku käveli meidän asunnon ohi (silloin asuttiin rivarissa) ja aloitti myös muille koirille räyhäämisen tontin rajalla. Lenkillä ja koirapuistoissa ei mitään erikoista.Mutta talon vahti siitä nyssykästä tuli.

Nyt jo useita viikkoja koira on taas pyrkinyt mun iholle kiinni, makaa koko ajan mun jaloissa ja "mielistelee" mulle. Tuijottaa jatkuvasti jostain. Kai se vahtii mua, mutta ei oo silti mitenkään aggressiivinen ketään kohtaan, vaan vain sellanen lakeija ja esiliina.
 
Vauvan tulosta ei kannata tehdä mitään numeroo, esim eristämällä koira vauvasta. Koittaa ottaa mahd löysin rantein, Ihanku vauva ois aina ollutkin perheessä.
 
Joo juuri noin! Vaunuihin totutin koiran, mutta muuten ei tehty mitään erikoisuuksia. Kun vauva tuli kotiin, annoin koiran haistella sitä aina kun koiraa kiinnosti, mutta kahden en jättänyt.
 
Meillä vauvat ja koira on pakko pitää erillään. Koira joutuu olemaan varmasti melko paljon portin takana, mutta näkee sieltä kyllä meidät koko ajan. Nuori ja kiihkeä paimenkoira ei ole ehkä helpoin valinta perheeseen.. vahtii lelujaan ja on melko häslä.
 
Mun isä oli heti et hän ottaa koiran hoitoon kun vauva syntyy, ensin aattelin et jees, saa rauhassa itse tutustua vauvaan ja arkeen sen kanssa mutta.... Ehkä tosiaan parempi että alusta asti tutustuu koira uuteen tulokkaaseen myöhemmin saattaisi olla toooodella hankalaa :sad001
 
VauvaHaaveissa: meillä myös sellainen koira joka ei ole ennen välittänyt lapsista. Vauva aika meni hyvin kun pienestä vauvasta ei ollut mitään uhkaa koiralle. Sitten kun vauva lähti liikkeelle, koira olikin jo tottunut pieneen ihmisen alkuun. Ei ole edelleenkään sellainen että kokoajana nuohoaisi lastemme jaloissa, mutta välillä hakeutuu vanhemman lapsen viereen pötköttelemään tai kerjää nuoremmalta lapselta ruokaa kun tietää että sieltä välillä "vahingossa" tipahtaa :smile Nykyään sietää vieraatkin lapset ihan eritavalla kuin ennen omia lapsia.
 
Kun vauva on syntynyt mutta vielä sairaalassa niin koiralle kannattaa viedä kotiin joku tavara tai vaate, johon on ehtinyt tarttua vauvan tuoksu :) pehmeä lasku uuteen tilanteeseen hauvallekin.

Meiän katit oli ihan sekasin kun esikoinen tuli kotiin. Arempi kyttäsi sohvan takana silmät pyöreenä "mikä toi on???" Ja kolli säntäili ympäri kuin pistoksissa. Rauhoittuivat ja tottuivat aika pian, mutta käytös oli silti useamman kk erilaista.
 
Toi olis ihana tilanne :Heartred nuohoamista ei just tarvi mut ettei välittäis. Oon nähny jo pari kauhu-unta tästä, yksi kaveri kun just kertoi että kaikki meni hyvin siihen asti kun vauva lähti ryömimään, jossain tilantees koira oli sit murissut karvat pystyssä ku vauva tullut lähelle. Koira oli lopetettu sit heti. Se olis kaameeta :sad001
 
Toi täytyy muistaa kans toi vaate tms et saa tuoksuja :) kiitos tän keskustelun pystyyn pistäjälle :D
 
Vanhempi sakemanni uros on tullu entistä enemmän mun perään. Aina se on ollu perässä hiihtäjä, mutta kyllä on nyt hakeutunu enempi lähelle. Ei tarvi silti miettiä paljon mitä koirat sanoo, kun molemmat on niin lapsi rakkaita ku voi vaan olla.
 
Meillä vanhempi koira on muuttunut ihan pöhköksi. Kyhnää ihan kyljessä kiinni, tuijottaa ja vinkuu ja kerjää huomiota. Ainoa vaan et se keksii usein itselleen rakkaudenkohteen joko meidän kissasta tai nuoremmasta koirasta. On hieman raivostuttavaa kun uros rakastuu :D
 
Mä unohdin laitoksella lähettää miehen matkassa riepuja koiralle haisteltavaksi, mutta hyvin meni ilmankin.

Tosin kun tulin kotiin neljän päivän poissaolon jälkeen, oli koira aivan pistoksissa ja intopiukeena. Mä oon ollut aina koiralle se "isäntä" ja mies on vaan se toinen ihminen. No mä sitten varovasti koitin koiralle näyttää turvakaukalossa olevaa lasta (kaukalo oli jo tuttu juttu koiralle) mutta eihän siitä tullut mitään kun toinen hyppii metriä korkealle ja häslää ja sekaa. Kaiken kruunasi se kun vauva vinkaisi, koira luuli että mä oon tuonut sille vinkulelun. Siitäkös alkas se ANNA ANNA ANNA sekaaminen. Lopulta mun piti hermostua koiralle ja sen jälkeen se tulikin viikon verran hyyyyvin varovasti mua päin. Kai se vähän alkas pelätä vauvaakin, mikä oli kyllä ihan hyvä. Eipä yrittänyt tehdä vauvasta lelua ja tajusi samalla että vauva on mun suojeluksessa.

Sitten kun aloin totuttaa vauvaa lattialla oloon, istuin aina siinä vieressä itse ja kutsuin koiran siihen myös. Vauva makaili peitolla, mä istun vieressä ja koira makasi niin lähellä viltin reunaa kuin suinkin. Siinä koira tottui vauvaan paremmin ja oppi että on ihan kiva kun vauva on lattialla, kun se itsekin saa samalla lempeää huomiota. :) Oikeastaan lemmikkien ja lasten kanssa se on pari ekaa vuotta kun jatkuvasti saa olla opettamassa jompaa kumpaa miten toimitaan. Mutta ei saa lannistua :)

Toki kaikki tuntee oman lemmikkinsä ja tietää että se mikä toimii toisella, ei toimikaan toisella. Mutta toisaalta turha sitä on ennen aikojaan kauheesti täpistä ja jännittää.
 
Mä nään AINA punasta ja tekis mieli antaa kuulua ihan tosissaan, kun näkee miten vanhemmat antaa hyppiä koiran pääll ja repiä sitä miten vaan. Joo voi sen koiran hermot kestää, mutta koirallakin on rajat, se yks kerta riittää ku koira ei enää jaksakkaan ei ehkä pääse tilannetta pakoon ja naps, puree, koska se ei voi tilanteessa muuten, koiran kädet on sen suussa. Ja sit koira piikille ja vaan ihmisen tyhmyyttä kun antaa kakaran riepotella koiraa vaikka miten.

Meillä tulee olee selvät sävelet mukulalle, että koiras ei revitä mistään eikä sen päällä kiipeillä. Piste.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top