Koska kertoa?

Minä oon miettiny kertoisko pomolle tulevam torstain ultran jälkeen... ois vähä helpompaa jäädä sairaslomalle pahoinvoinnin takia, kun se tietäis mistä on kyse.. Mut aika hyvin...pomo tietäis sit ennen ku ollaan ees meidän vanhemille kerrottu. Toivotaan et tuleva viikko tois helpotusta tähän oloon, niin jospas sais viel vähä venytettyy kertomista.
 
Minun raskaudesta tietää varmaan kaikki tutut jo :). Ja jos näkemään joku sattus eikä ois kuullu vielä, niin ihan varmaan päättelis mahan koosta :D. Mutta johan tässä ollaan menossa viikolla 16.. 
 
Mä tulin tänään "kaapista" töissä, kun tuli niin hyvä tilaisuus, kun kokouksen jälkeen alettiin keskustelemaan syksystä. Oli aikamoinen helpotus, kun pomo otti asian niin hyvin. Turhaan olin jännittänyt etukäteen. Muuten työkavereista tietää muutama. Parin viikon päästä varmaan muillekin lähimmille sitten selviää, kun on osaston kesäjuhlat. 
 
mä en oo vieläkään kertonu ku niille muutamalle tyypille ketkä on tienny jo sen pari kk.. nyt alkaa vaan maha näkyyn niin  kai se on ittensä pakko kaikille kohta paljastaa :D ei jaksais kotonakaan kökkiä piilos, lenkilki mietin et tuleekohan joku vastaan ja ihmettelee mun lihonnutta ilmettäni :D en täältä kyllä montaa ihmistä edes tunne.. mut silti :D ajattelin kitkuttaa viikolle 20, eli kk viel.. mut ei taia onnistua ku on sen verta menoa ihmisten ilmoilla jo viikon päästä.. :/
 
Siskolle kerrottiin vappuna ja viikko siitä oli ultra, minkä jälkeen sitten vanhemmat ja miehen veli saivat kuulla uutisen. Nyt on mietinnässä, että millon kertois töissä ja kavereille. Itellä ois kova halu kertoa kaikille, kun on kuitenkin sen verran iloinen asia, mut mies jarruttelee... Tosin mies ei nyt ainut oo, vaan esim äitikin ihmettelee et miks jo nyt pitäis töissä kertoo. No ei kai sillä mitään kiirettä oiskaan, mut toisaalta miksi salaillakaan? Tästä oonkin nyt saanu itelleni oikein kriisin aikaan, kun en jaksais miettiä kaikkea mitä puhun, etten vaan vahingossa paljasta. Sit taas toisaalta haluaisin puhuu ja paljastaa asian, et sit sais oikeesti ja avoimesti olla iloinen asiasta. Nyt nimittäin tuntuu, että ei oikein jaksa tai sais iloita vaan pitäis asuu jossain kaapissa ettei puhu ohi suunsa. Masu ei vielä oo kasvanu yhtään että sen puoleen kukaan ei voi arvata. Tästä nyt ei varmaan kukaan ota selvää, mut itelläkin on pää nyt niin jumissa raskaan päivään jälkeen, että parempi lähtee nukkumaan eikä miettiä liikaa :)
 
Ihmiset on kyllä ihmeen auliita jakamaan neuvojaan siitä, koska olisi ns. oikea aika kertoa. Mutta eihän sitä oikeaa aikaa tiedä kukaan muu kuin sinä itse. Sitten, kun siltä tuntuu. En ollut ajatellut vielä kertoa töissä, vaan ajattelin vain, että jossain vaiheessa lähiaikoina. Stressasin sitä, että pomo saisi tietää jotain muuta kautta. Joten sitten, kun tuli sopiva keskustelunaihe niin kerroin ja näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että tuli sanottua. Meillä on tulossa sen verran muutoksia syksyllä, että tein pomon tehtävän helpommaksi kertomalla. Ja yleensä on huomannut, että pomot osaavat rehellisyyttä arvostaa ja saa itekin sitten sen mukaista kohtelua.
 
Mää mietin et kerron ultran jälkeen pomolle, mut en ookkaa kertonu, ku tällä viikolla ei oo ollu enää yhtään paha olo :)) ku lähinnä mietin sitä, et ois jotenkin helpompaa pahoinvoinnin takia jäädä sairaslomalle, kun pomo tietää missä mennään.
Meil siis tietää mun 3 kaveria, muut ei.. tosin jos se ystävämme posti (tai siis Itella) ois ollu kiltti ja toimittanu ykkösluokassa lähetetyn äitienpäiväkortin mun äidille sekä mun miehen äidille täks päiväks (vietiin eilen postiin heti aamulla kortit), niin he saavat tietää kortissa tästä raskaudesta. Toivotaan et saavat tänään kortin :))
Mulla on jotenki hirveen hankala kertoo vielä kaikille, ja just toi et miks kertoisin.. alkaahan se sit näkymään kun maha kasvaa. Vielä se ei oo juurikaan kasvanu, mitä nyt turvotuttaa kauheena, niin ei kyllä kukaan työkaverikaan osaa mitään epäillä. Ja ku en oo puhunu koskaan mistään lasten hankinnasta (ees äidilleni), niin olen kyllä viimeinen ihminen tässä työporukassa kenen epäillään odottavan vauvaa :) Minä oon semmonen ihminen et mua rupee ärsyttämään jos minun ympärillä aletaan hössöttäämään ja kyseleen "Miten oot voinu" jne.. haluun pitää työn ja oman elämän erossa, ei työkavereille kuulu mun henkilökohtainen elämä, olivat kuin ihania ihmisiä tahansa :D
 
Jeij, hahaa!! Postiin voi siis luottaa, äiti oli saanu kortin.. eka kysymys oli : "mite se silleen? Ja ethän aikonu vielä pitkiin aikoihin tehä.. ja nyt joudut osteleen vauvan tarvikkeita" :D
Oon siis joskus sanonu etten tee ennen 30 vee yhtää mukulaa, ku ei oo aikaa semmosille, ku harrastukset ja työ ja oma vapaudenhalu menee etusijalle : D Hihii, eli oli aikamoinen pommi, mut aika hyvinhän toi otti asian.. ja eihän se heitä ku 3 vuodella se oma arvio, ku täytän 27vee :DD Kuite on vakkariduuni ja nyt kerranki semmosen ihmisen kaa seurustelen, kehen voi luottaa et hoitaa myös oman vastuunsa tulevasta perheestä :)
Siel se äiti jo on tarjoomassa meille kaikkia peittoja ja vaatteita (veljelläni on kaks lasta, ni vaatteit jääny kasallinen, tytön sekä pojan vaatteita), ja sit autoonki saadaan se kuljetussysteemi. Sitterin se oli kuulema just myyny eteenpäi ku ei tienny tämmösestä.. mut nehä ei paljoo maksa :)
 
Mä kerroin jo töissä kaikille, ku masu näkyy jo niin hyvin. Ekasta kerroin töissä vasta kun oli lain mukaan pakko eli 2kk ennen lomalle jääntiä, ku silloin ei masua näkyny :)

Mut nyt oon joutunu olee niin pal poiskin töistä, että jotenki helpompi ilmoittaakin olevansa sa:lla, ku tietävät siellä.

Vanhemmille kerrottiin aika pian plussan jälkeen. Ku tarvinnut apua heiltä 1,5v hoitamisessa, ku mun ekat vkot menee kirjaimellisesti vessassa ja sängyssä. Ja mies tekee reissu hommia . Kaverit ja muut tutut joko arvas tai kuulivat ekan ultran jälkeen :)
 
Mä kerroin mun hyvälle työkaverille raskaudesta. Oli jo tietenkin arvannut! :)
Nyt voin vapaammin puhua ja selittyy mun väsymyskin. Toiset saa vielä arvuutella.
Mä en jatka tuossa työssä enää syksyllä niin toki olisi hyvä kertoa, mutta mä jään ihan kohta lomalle niin eipä niiden tarvitse tietää. Syksyllä voin käydä moikkaamassa masu pystyssä niin saavat omat arvuutukset todeksi.
Tuleville mummoille/ukeille ja muille kerromme ensiviikolla ultran jälkeen.
 
Tulin siihen tulokseen, että kerron töissä ja perjantaina sitten juttelinkin pomon kanssa. Ihan hyvä niin, asia otettiin vastaa hyvin ja oltiin iloisia tapahtuneesta :-) Pomo oli myös tyytyväinen että kerroin ajoissa, että on sit aikaa miettiä työntekijäkuvioita. Myös yhdelle työkavereista kerroin ja loput joko kuulee asian sit ajallaan tai ainakin huomaavat sen sit josaain vaiheessa ;) Nyt on todella helpottunut olo, eikä asia enää vaivaa mieltä. Ja tänään tuli saavutettua myös tuo maaginen 12 viikon raja, joten näin äitienpäivän kunniaksi on syytä hymyyn ja voi jo ehkä vähän huokaistakin :-) Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äideiksi tuleville :-)
 
Me kerrottiin tänään molempien vanhemmille :) Ekana tietysti vähän hämmennystä, mutta molemmin puolin tosi iloisia! Käytiin jos miettimään tuleeko mun isästä ukko, ukki, pappa vai mikä :D
Töissä en tiedä koska kertoisin. Pelottaa vähän mitä pomoo sanoo :( tuntuu ettei viimeaikoina olla oikein oltu väleissä :O En kuitenkaan kovin pitkään voi odottaa, koska alkaa se sitten mahasta näkymään ja olis kivempi kertoa ennenkuin itse tajuaa!
 
Minäkään en oikein tiiä mite töissä kertoisin, ku itelläki on pomoa kohtaa vähä viileät välit. Aattelin et en kerro mitään, jos siltä tuntuu. Lain mukaan esimiehelle on kerrottava 2 kk ennen laskettua aikaa. Kyllähän osa työkavereista jo salaa tiirailee mahaani, vaik ei siinä vielä kyllä mitään nähtävää edes ole, mut selvästi epäilevät. Mut siinäpä miettikööt ja pähkäilkööt käytävillä keskenään. Jos joku tulee suoraan minulta kysymään, niin sanon et saatan olla tai sit en :D En oo voinu mun työkaverillekkaan kertoa, ettei se joudu ikävään tilanteeseen jos ne menee siltä tiedustelemaan. En halua et kukaan joutuu valehtelemaan minun puolesta.
 
mul ei onneks oo tota tilannetta enään.. :) olin veinaan mun mieheltä lomautettuna ja duunissa mitä ei saa tehä paksuna niin sinne ei tietty tarvinnu mtn ilmottaa :DD mutta olin siin välil huvikseni tekemäs yhtä paskaduunia, ku en oo oikeitettu työttömyysrahoihin tai mihkään tollasiin, niin siel tietty ilmotin ekana päivänä et en enään tule vaan jään mammalopalle ku oli koeaika päällä.. ei siin mtn, helposti meni ilmottaminen tekstarilla.. mut sit ehkä 2kk sen jälkeen yks työntekijä sieltä soitti mulle ja pamautti et oot paksuna?! olin vähän et wtf.. se "pomo" oli kaikille näömmäkin kertonut.. kyllä laitto vihaks, et tuikituntemattomat ihmiset ties ennenku kukaan muu! oon luullu et tommisis asioissa ois joku vaitiolovelvollisuus! mun on pitäny 3kk hakea mun kengät sieltä.. mut en jaksais kuunnella mtn helvetin hössötystä, siin ne muut työntekijät oli jtn hhmm 50-60v kunnon hössöttäjiä.. murr.. 100e kengät joten paras ois uskaltautuu hakeen.. :D
 
Meillä on töissä tiennyt 2 luotettavaa työkaveria jo ennen viikkoa 12, kun oli pakko jollekkin saada kertoa ja toinen jo arvaili, niin vahvistin vain arvailut. Vähän jännitti kertoa pomolle täällä tulevien muutosten takia, mutta hän oli tosi iloinen ja mitään ongelmaa ei tästä kehittänyt. Pikkuhiljaa pitäis alkaa kertomaan kavereille myös, mutta mies ei vielä(kään) haluaisi, niin pitää valikoivasti kertoa vauvasta ettei sitten joku lipsauta väärän ihmisen seurassa jotain. Kai niille tuleville isovanhemmillekin pitäisi kertoa. Tai sitten vaan loppuvuodesta mennä kylään vauvan kanssa, et "kattokaa meil on tämmönen" :D
 
mä oon ottanu jo itteni "paljastukuvan" mikä ois tarkotuksena perjantaina laittaa faceen ja lähettää ehkäpä korttina iskälle, mummoille tms.. nään niitä seuraavan kerran kuitenki vasta heinäkuussa ja sit on jo varmaan ihan kiva rantapallo :D mikään hinku mulla ei kyllä ois vieläkään kertoa, perjantaina menee se 17vk täyteen.. mut jos haluun lähtee vklp yhteen tapahtumaan mukaan niin jään kuitenkin kiinni ja sit juorut leveis pikkuhiljaa, kivempi ois ite järkyttää kaikki kerralla, vaik ajatelinki tehä sen alunperin vasta viikol 20 :D ja ärsyttävää yrittää piilotella tätä mahaa kohta kun tulee lämmin et jos joku tulee vastaan..
 
Miulla oli viikko sitten eka ultra, jonka jälkeen oli pakko anopille tunnustaa, kun neuvolassa oli samalta kylältä kotoisin oleva tyttö, niin alkavat kohta kylillä puhua... Omalle äitille laitoin äitienpäiväkorttiin, ja lähimmälle työkaverille kerroin viime viikolla, johon tämä totesi, että kyllä hän on sen jo tiennyt (maha ei kyllä vielä näy työhaalareista mihinkään, mutta joillain on sitä silmää). Anoppi voivotteli aluksi, mutta pian jo onnitteli ja pahoitteli voivotteluaan, kun oli kuulemma laskenut miten pieni tuo meijän esikoinen vielä marraskuussa on :) Työkaverikin vauvahulluna oli innoissaan, vaikka sijaisen saaminen tuppaakin olemaan hankalaa...
 
Minuu alko masentaan tää teksti mikä tulee aina joka päivä eri tuolla omis tiedoissa :
"Olisko aika kertoa raskausta töissä? Sinulla ei ole velvollisuutta kertoa työnantajallesi raskaudesta vielä, mutta moni haluaa paljastaa raskauden samalla kun kasvava vatsa alkaa näkyä. Kertomalla raskaudesta tarpeeksi aikaisin työnantajalla on myös tarpeeksi aikaa etsiä sinulle äitiyslomasijainen."
Emminä kyllä haluu vielä kertoo yhtää mitään.. vaik toisaalta helpottais omaa oloa töissä, ku huomaa et porukka on alkanu kattoo mua ku näytän siltä et oisin lihonu joku 5kg.. ärsyttää se vilkuilu :( Vaik voinha pomolle kerto ja kieltää kertomasta työkavereille, mut jotenki en oo vaan viel valmis tulee "kaapist ulos"..
 
ei se mtn, en mäkään oo vielä valmis kertomaan edes perheelleni :D ja viikoja pe 17 :D
 
Me ollaan nyt sit "paljastettu" eli nyt huhu saa kiertää kaupungilla. Töissäkin muutamat tietää ja huomisesta en enään peittele. On se kyllä aika ihanaa kun nyt voi vapaasti nauttia raskaana olosta ja ihmiset on niin innoissaan ja onnittelee. Ja eipä tarvitse oireitakaan piilotella :) helpottunut olo siis !
 
Takaisin
Top