Kissan ja lapsen yhteiselo

[Hanna]

Isätön lapsi -bloggarimme odottaa esikoistaan. Hänellä on kolme rescue-kissaa, joista varsinkin yksi on helposti stressaava, ja kaikki enemmän tai vähemmän pelkäävät lapsia.

Bloggari kirjoittaa ajatuksestaan täällä.

Onko teillä tarjota hänelle vinkkejä tilanteeseen? Miten totuttaa kissoja lapseen ja miten tehdä yhteiselosta sujuvampaa? Miten teillä on menetelty kissojen ja lasten kanssa?

 

[Enni]

Meidän kissa oli ennen lasta tosi arka. Jos esim. tuli vieraita, meni aina piiloon kunnes vieraat lähtivät. Kun vauva tuli kotiin, elettiin ihan normaalisti, paitsi vähän aluksi vahdittiin jos kissa meni vauvan lähelle. Ei siis eristetty heitä toisistaan, tai hellitty vaan vauvaa. Vauva nukkui sohvalla omalla alustallaan. Kissakin sai tulla sohvalle ja viereen, mutta ei saanut mennä vauvan alustan päälle. Sai nuuskia vauvaa ja olla vieressä kuitenkin niin paljon kuin halusi.

Aluksi kissa pelkäsi vauvan itkua, mutta parissa viikossa tottui siihenkin. Eikä ole ikinä vauvan sänkyyn tai vaunuihin tai mihinkään sellaisiin mennyt. Eli kaikki meni paljon paremmin kuin luulimme. Nykyäänkin taapero ja kissa ovat hyviä kavereita. Kissa nukkuu edelleen selällään keskellä lattiaa, eikä pelkää vaikka taapero oppi kävelemään ja juoksee eestaas. Kumpikaan ei ole koskaan satuttanut toista mitenkään.

 

[Towanda]

Itse jouduin antamaan kissani uuteen kotiin, sillä nykyisessä kodissamme ei ole ovia jakamaan tilaa (se on myös auttamattoman pieni) ja kissa stressaantui vastasyntyneen itkusta todella paljon ja rupesi mouruamaan pahaenteisesti. Kissani ei ole koskaan pitänyt vieraista vaan on aina mennyt piiloon siksi aikaa, kun joku on ollut kyläilemässä. Ei siis todellakaan mikään sosiaalinen tapaus. Edellisessä kodissa miehellä oli ollut tapana härnätä kissaa käsillään niin, että se ärsyyntyy vieläkin käsistä ja saattaa käydä kiinni, jos käsi heiluu lähellä. Nyt se rupesi tuijottamaan vauvan huitovia käsiä ja olin käytännössä koko ajan ihan stressaantunut siitä, mitä kissa tekee vauvalle. Niinpä päädyin itse tähän ratkaisuun, onneksi kissa on tyytyväinen uudessa kodissaan.

Mutta nyt ei siis ole kyse minun kissasta. Hyvä, että kissat ovat tottuneet nukkumaan muualla kuin makuuhuoneessa. Kodista pitäisi järjestää niille mahdollisimman mukava, eli laittaa paljon omia piilopaikkoja, joihin lapsi ei pääse. Voisiko seinille kiinnittää ihan hyllyjä, joilla kissat voisivat kulkea? Kiipeilypuu niillä taitaakin jo olla. Vessarauha on kissoille suotava, eli silloin ei lapsen sovi mennä häiritsemään. Voisiko joku tuoda jo sairaalasta vauvalta tuoksuvan vaatteen nuuhkittavaksi?

Itselläni ei ole sen enempää kokemusta vauvan ja kissan yhteiselosta, kenties joku viisaampi osaa kertoa enemmän. Monella kuitenkin on sekä lapsia että kissoja, joten ei se voi olla ihan mahdotonta. Eläimet ovat sopeutuvaisia, niille pitää vain antaa aikaa. Tsemppiä tuleviin tilanteisiin!

 

[Eclipse]

Meillä on 2 kissaa jotka ovat myös eläinsuojeluyhdistyksestä alunperin. Meillä asia on ratkaistu niin, että kissoilla on korkealla paljon oleskelu ja nukkumatilaa. On kissapuu, jonka kautta pääsee kaappien päälle. Myös yhden oven yläpuolella on hylly jonka kautta pääsevät vaihtamaan kaapin päältä toiselle. Kissoilla on myös kaappien päällä kissapetejä, vesiastia ym. Lisäksi meillä on lapsi portilla estetty pääsy asunnon takaosaan jossa on saunatilat, varasto ym. Sinne on siirretty kissojen vessat ja ruokapiste.
Kissojen ja tytön välillä ei ole pahemmin törmäilyjä ollut. Muutama skrapa kun on kollia tahallaan kiusannut. Kissat ovat vähitellen tottuneet lapseen. Vauvana eivät välittäneet lapsesta ja nyt taaperon juoksennellessa perässä luikahtavat jo tottuneesti karkuun. Pienempi kissoista vielä selvästi arastelee lasta, mutta on tullut koko ajan rohkeammaksi. Kolli taas on "äijä". Hyvä käytöksinen purisija, mutta riittävästi ärsytettynä käpälät viuhahtaa ja joskus hampaatkin.
Yhdellä tutuista vessa asia on ratkaistu asentamalla kissaluukku vessan/saunatilojen oveen.

 

[elaffy]

Helena Telkänrannan kirja Matka kissan mieleen on erittäin hyvää luettavaa avaaman kissojen maailmaa etenkin ongelmia ratkoessa. Telkänranta on biologi ja muistaakseni myös eläintieteilijä, joten teksti on faktoihin ja tutkimuksiin pohjautuvaa, mutta erittäin helposti ymmärrettävää. :) Suosittelen vahvasti!

Kissoille kannattaa turvata omaa tilaa alusta asti. Kissat elävät hyvin vahvasti hajujen kautta. Jos jokin tuoksuu tutulle, on se tuttua ja helpommin hyväksyttävissä. Sairaalasta voi tuoda kotiin vauvalla käytössä olleita harsoja haisteltavaksi. Itse voisin miettiä jopa niinkin "radikaalia" ratkaisua, että pesisin kaikki kissat ja vauvan jossain vaiheessa samalla (vauvalle sopivalla) pesuaineella, jolloin kaikki haisivat samalle. Meillä on näin tehty uuden kissanpennun tullessa taloon.

Kissoille on olemassa pistorasiaan laitettavia feromonihaihduttimia, jotka rauhoittavat kissoja tuoksumaailman kautta. Vauvan tavarat kannattaa ottaa esille hyvissä ajoin, että niistä tulee ihan normaaleja jokapäiväisiä asioita. Vauva ei ole mitään mystistä ja eksoottista, vaan perheenjäsen, joka on ihan normaalia ja tavallista. Ei asiasta sen isompaa numeroa kannata tehdä.

Vauva onneksi yleensä alkuun nukkuu paljon, eikä vielä liiku. Kissat ehtivät totutella ääniin ja liikkeisiin pikkuhiljaa. Kissapissa on hankalampi tapaus, jos alkaa vauvasta oireilla. Idiopaattinen kystiitti on kissalle todella kivulias ja epämukava. Jos pissavaivoista tulee kierre, on epäinhimillistä pitää kissaa stressaavassa ympäristössä kärsimässä. Vauvasta on vaikeampi luopua, joten armeliainta siinä vaiheessa on uuden kodin etsiminen kissalle. Pahimmassa tapauksessa eutanasia voi olla paras vaihtoehto, mutta ei vielä kannata mennä asioiden edelle. Vaihtoehdoista kannattaa keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa. Hän voi ehdottaa jotain lääkitystä kokeiluun, mikäli kissa oireilee. Ehdottomasti kissa eläinlääkäriin, jos hutipissailua alkaa ilmetä!

Meillä oli kaksosten syntyessä kolme kissaa ja rescue-koira. Jännitin alkuun paljon etenkin koiraa, mutta kaikki on mennyt erinomaisesti. Lapsia on alusta asti ohjattu, miten eläinten kanssa ollaan ja eläimillä ei ole ollut mitään asiaa mennä lapsia härkkimään, esim vauvan kädellä voi silittää kissoja ja samalla kehua kaikkia osapuolia. Samat säännöt kaikilla. :) Kissoille kannattaa ehdollistaa, että vauva tuo hyviä asioita, esim lempiherkkuja tarjoillaan silloin, kun vauva on samassa tilassa. Isompi lapsi osaa itsekin jo niitä antaa sitten aikanaan.

Kaikki voi mennä onneksi ihan hyvin ja huoli ja stressi ollakin aivan turhaa. Siitä lähtökohdasta ja kunnon valmistautumisesta kannattaa aloittaa! :)

 

[Hanna]

Kiitos kaikille kommentoineille, tässä tulikin jo lukuisia hyviä vinkkejä! Kurja kuulla Towanda, että jouduit päätymään tuohon ratkaisuun, mutta se oli varmasti kaikille paras – jatkuvassa hermoromahduksessa eläminen ei ole hyväksi sinulle, eikä sitä kautta kellekään muulle talouden asukkaalle.

Bloggarin vauva ei ole vielä syntynyt, joten toistaiseksi hän voi tehdä vasta näitä "valmistelevia toimenpiteitä", mutta tosi hyvä saada monipuolisia ehdotuksia myös siihen, kun vauva syntyy ja muuttaa kotiin!