Olen uusi tulokas sivuilla, joten toivottavasti viestini tulee edes jotenkin oikeaan ryhmään.
Olemme nyt muutaman kuukauden yrittäneet raskautta, mutta vielä ei ole onnistanut. Viime kierto oli minusta erikoinen ja aloin huolestua. Tilasin ajan lääkäriin, mutta se on vasta elokuun puolivälissä. Siksi kyselen, josko täältä sais vinkkejä tilanteeseeni.
Edelliset kuukautiset alkoivat 22.6. Kaksi ekaa päivää olivat niin niukkoja, että mietin, onko oikeampi alkupäivä sittenkin 24.6. jolloin vuotoa oli ihan kohtuullisesti. Kuukautisten jälkeen mulla oli erilaisia alavatsakipuja harva se päivä. Selitin niitä itselleni milloin ovulaatiokipuina ja toiveikkaana jopa kiinnittymiskipuina (en tosin tiedä, onko sellaista olemassakaan). Kierron aikana oli myös välivuotoja. Sellaisia, joista kyllä selvisi ilman sidettä, mutta joissa pyyhittäessä tuli paperille ihan kirkasta verta. Myös kerran yhdynnän jälkeen pyyhin reilusti verta ja mies kysyikin, että onko mulla kuukautiset.
Eilen ja tänään olen ollut pahoinvoiva ja ehdin jo miettiä, että jopa nyt tärppäsi, mutta kuukautiset alkoivat sitten saman tien - pahoinvointi johtuu sitten jostain ihan muusta. Kuukautiset alkoivat runsaampina 19.7. mutta jo 15. ja 16.7. oli verta paperissa vessassa käynnin ajan.
En siis tiedä, onko tämä - välivuodot ja -kivut - normaalia, huolestuttavaa vai mitä, merkki tulehduksesta tms. Enkä edes tiedä milloin ne kuukautiseni alkavat - silloin kun on vain pientä tihkua vai kun on ihan runsaampaa vuotoa (tunnen itseni tyhmäksi, mutta ei tällaista välivuotoa ole ennen ollut, joten olen hämmentynyt). Aiemmin kiertoni oli todella säännöllinen, samoin kuukautiset. Miten nyt sitten lasken tuon kiertoni? Lääkärin kehoituksesta käytän ovulaatiotikkuja ja ne ovat näyttäneet nyt kerran tuon LH-piikin, ja seksiä ollut siinä hujakoilla.
Aiempi ehkäisy oli kuparikierukka. Hormonaalisia ehkäisyvälineitä olen aina välttänyt. Ikää on jo 42. Painoindeksi normaali, elämäntavat säännölliset. 2 lasta ennestään ja yksi keskenmeno takana. Ikää tosiaan on ja olen varautunut, että raskaaksi tuleminen on omalta kohdaltani jo taakse jäänyttä elämää. Toivoa silti haluan ja jaksan yhä.
Olemme nyt muutaman kuukauden yrittäneet raskautta, mutta vielä ei ole onnistanut. Viime kierto oli minusta erikoinen ja aloin huolestua. Tilasin ajan lääkäriin, mutta se on vasta elokuun puolivälissä. Siksi kyselen, josko täältä sais vinkkejä tilanteeseeni.
Edelliset kuukautiset alkoivat 22.6. Kaksi ekaa päivää olivat niin niukkoja, että mietin, onko oikeampi alkupäivä sittenkin 24.6. jolloin vuotoa oli ihan kohtuullisesti. Kuukautisten jälkeen mulla oli erilaisia alavatsakipuja harva se päivä. Selitin niitä itselleni milloin ovulaatiokipuina ja toiveikkaana jopa kiinnittymiskipuina (en tosin tiedä, onko sellaista olemassakaan). Kierron aikana oli myös välivuotoja. Sellaisia, joista kyllä selvisi ilman sidettä, mutta joissa pyyhittäessä tuli paperille ihan kirkasta verta. Myös kerran yhdynnän jälkeen pyyhin reilusti verta ja mies kysyikin, että onko mulla kuukautiset.
Eilen ja tänään olen ollut pahoinvoiva ja ehdin jo miettiä, että jopa nyt tärppäsi, mutta kuukautiset alkoivat sitten saman tien - pahoinvointi johtuu sitten jostain ihan muusta. Kuukautiset alkoivat runsaampina 19.7. mutta jo 15. ja 16.7. oli verta paperissa vessassa käynnin ajan.
En siis tiedä, onko tämä - välivuodot ja -kivut - normaalia, huolestuttavaa vai mitä, merkki tulehduksesta tms. Enkä edes tiedä milloin ne kuukautiseni alkavat - silloin kun on vain pientä tihkua vai kun on ihan runsaampaa vuotoa (tunnen itseni tyhmäksi, mutta ei tällaista välivuotoa ole ennen ollut, joten olen hämmentynyt). Aiemmin kiertoni oli todella säännöllinen, samoin kuukautiset. Miten nyt sitten lasken tuon kiertoni? Lääkärin kehoituksesta käytän ovulaatiotikkuja ja ne ovat näyttäneet nyt kerran tuon LH-piikin, ja seksiä ollut siinä hujakoilla.
Aiempi ehkäisy oli kuparikierukka. Hormonaalisia ehkäisyvälineitä olen aina välttänyt. Ikää on jo 42. Painoindeksi normaali, elämäntavat säännölliset. 2 lasta ennestään ja yksi keskenmeno takana. Ikää tosiaan on ja olen varautunut, että raskaaksi tuleminen on omalta kohdaltani jo taakse jäänyttä elämää. Toivoa silti haluan ja jaksan yhä.