Keskosvanhempien kokemuksia

Keskustelun 'Mitä mielessä? Aihe on vapaa' aloitti Pinkkihirmu, 24 marras 2018.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. Pinkkihirmu Aloittelija

    Teen tämmöisen ketjun, onko täällä forumilla muita keskosten vanhempia? Varmaankin on. Millaisia kokemuksia? Mikä oli rankinta?

    Minulle rankinta on jatkuva pelko esimerkiksi pöpöistä kun pikkuinen vauva on vielä niin ..no pikkuinen ja mitä jos hän sairastuisi johonkin tautiin, sitten saisi pelätä henkensä edestä..

    Rankkaa on huoli siitä, millaisia henkisiä kärsimyksiä sairaalavauvana olo voi aiheuttaa pikkuiselle.

    Vaikeaa on myös, kun keskolassa viettää aikaa ja on yötä niin on ikävä miestä, mutta sitten jos on kotona niin on ikävä vauvaa. Sentään täällä saa olla toinen vanhempi yötä, mikä on todella hieno juttu!!!

    Kuinka paljon vietitte aikaa keskolassa?

    11 päivää on kulunut niin ollaan oltu joka päivä ihan kellonkierto yleensä keskolassa ja käyty kotona nukkumassa. Kun siirryttiin perhehuoneeseen niin olen toista yötä täällä. Kovasti puhuttiin että ollaan miehen kanssa sunnuntai kotosalla voimia keräämässä mutta ehei, enhän minä raaski täältä taaskaan olla edes päivää pois! :,)

    Itku on kyllä ollut herkässä niin surusta kuin ilosta. Vaikka ollaankin tosi onnellisia vauvasta. Hän on niin ihana ja rakas!

    Vähiä on olleet yöunet, 4h unilla menty 10 päivää, tänään nukuttiin ruhtinaalliset 6-7h kotosalla kun jätin tämän kerran yölypsyn välistä.

    Hirveä syyllisyys vaivaa jos on pois vauvan luota. Pelkään että lapsi vahingoittuu yksinkertaisesti siksi jos äiti/isi ei ole vierellä tai sylissä pitämässä kun hänen kuuluisi olla vielä masuvauva. :sorry:

    Miten teillä muilla ja kuinka pitkään vauva oli keskolan asukki? Meidän pieni syntyi rv 28 (vakava toksemia) joten toista kuukautta tämä tulee kestämään ainakin..

    Ja miten sitä pystyy olemaan ilman kalvavaa huonoa omaatuntoa missään muualla kuin keskolassa? Kärsittekö ahdistuksesta, peloista, unettomuudesta, mielialojen heittelyistä jne? :wideyed:
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4
  2. Berlin Peruskäyttäjä Heinäkuun äidit 2019

    Meidän tyttö syntyi viikolla 32 raskausmyrkytyksen takia, sydänäänet rupesivat tippumaan seurannassa usein liian alhaiseksi, joten sektiolla sitten syntyi meidän 43cm pitkä ja 1600g painava lintunen.

    Hän oli alussa keskoskaapissa (noin 1,5 viikkoa) ja sitten noin 1,5 viikkoa lämpöpedissä. Ihan alussa hengitystä tuettiin putkilla, mutta loppujen lopuksi riitti yksi päivä.

    Olin itse ensin sairaalassa 8 päivää leikkauksen jälkeen, sillä verenpaineeni pysyi koholla lääkityksestä huolimatta. Silloin kävin katsomassa pikkuista aina kun kykenin, korkea verenpaine (200/100) aiheutti niin kovaa huimausta, että pääsin vain sängyn kanssa paikalle.

    Näiden päivien jälkeen oloni oli tosi huono, sillä verenpainelääkkeet tiputtivat verenpaineen raskausmyrkytyksen jälkioireiden jälkeen tosi alas, eikä sairaala enää ollut vastuussa lääkkeiden pois jättämisestä, joten piti etsiä toinen kardiologi (Saksassa ei ole kunnallisia).

    Kun selvisin lääkejutuista, niin olimme molemmat suurimman osan päivästä sairaalassa ja yöksi piti lähteä molempien kotiin. Päivisin oli pikkuinen "kengurupussissa", että sai ihokontaktia ja vastustuskykyä meidän ihoistamme.

    Kotona ollessa tuntui olo tosi turhalta, mutta nähdessäni miten hyvää huolta vauvastani osastolla pidettiin, en ollut huolissani ollenkaan.

    Tyttömme pääsi sitten juuri ennen joulua kotiin, kun piti itse ruumiinlämpöään yllä ja paino oli noussut yli 2kg:n. Siihen aikaan oli laskettuun aikaan vielä 3 viikkoa, mutta hän pärjäsi niin hyvin että pääsi jo hyvissä ajoin kotiin.

    Nyt tämä sama tyttönen on 2 vuotta vanha ja terve kuin mikä, ei mistään huomaa että on keskonen eikä myöskään ole mitään erikoisuuksia ollut alun yksinäisten öiden johdosta. Siellä osastolla kuitenkin myös öisin kosketaan ja huomioidaan, ja sehän se on tärkeintä.

    Ootteko te päässeet kenguroimaan? Siis pitämään pientä keskosta ihoa vasten? En tiedä millä nimellä suomeksi kutsutaan.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  3. Balacenia Addikti Heinämammat 2017 Helmikuunmammat 2016

    Meillä on kaksoset, jotka syntyivät rv 33+2 b-vauvan napanuorablokin ja kasvamattomuuden takia. Pojat olivat syntyessään A 2445g/46cm ja B 1330g/41cm. Keskolassa pojat olivat A kuukauden ja B 6 viikkoa. Molemmat oli alussa kaapeissa, isompi n. Viikon ja pienempi n. 2vko. Pienemmällä oli alkuun nasaali hengityksen tukena. Isommalla oli ilmarinta parin päivän iässä, jonka takia sitten oli happiviikset.
    Kaikenlaisia tunteita kyllä oli siinä alussa. Meillä on myös heitä 1v4kk vanhempi esikoinen. Riittämättömyyden tunne oli suuri ja aina tuntui että on väärässä paikassa. (pieni esikoinen kotona kaipasi äitiä)
    Olin päivittäin sairaalassa 4-8h. Joinakin päivinä kävin useamman pätkän siellä. Keskolassa ei voinut yöpyä, joten yöt nukuin (ja pumppasin) kotona.
    Sairaala-aika oli rankkaa enkä siitä paljon muista. Sairaala-aikana molemmat pojat sai sydän-diagnoosin, jotka sitten myöhemmin ovat tarkentuneet.
    Muuten keskosuudesta ei enää ole muuta merkkiä, kuin pienikokoisuus (1v4kk olivat 10kg/77cm ja 9kg/74cm, 1,5v mitat saadaan ensi viikolla).
    Sydänviat ei meillä onneksi arjessa näy mitenkään.

    Pojat ovat siis nyt 1,5-vuotiaita taaperoita. Motorinen kehitys on tullut siellä normaalin loppupäässä, mutta kuitenkin ihan "normaalin" rajoissa. Kävelemään oppivat n. kuukausi sitten.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  4. Berlin Peruskäyttäjä Heinäkuun äidit 2019

    Onko teille sanottu, että pojat ois jotenkin erityisen pienikokoisia? Meidän tuttavapiirissä useammat on ollu ton ikäsenä ton kokosia, sekä tytöt että pojat, ja miun tytär on nyt 2-vuotiaana 81cm / 10,8kg... Kaikki normaaleja lääkärin mukaan :)
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  5. elaffy Ei muuta elämää Syysmammat 2017 Kesäkuunmammat 2015

    Meillä keskosena syntyneet kaksostytöt olivat 1v iässä 7,5kg/73,5cm (lapsi oli alipainoinen) ja 7,6kg/72,5cm ja 1,5v iässä 9,4kg/80,1cm ja 9,4kg/79,1cm. Syntyivät 36+1 ja 36+2 A-vauvan vesien menolla. Olivat 2240g/44cm ja 2360g/43cm syntyessään, hengittävät ja söivät itse, joten eivät ehkä täysin verrannollisia sellaisiin keskosiin, jotka ovat joutuneet ponnistamaan keskoskaapin tai muiden apujen kautta. Minä sain lapset heti vierihoitoon.

    Silloin, kun lapsi/ lapset joutuvat jäämään pidemmäksi aikaa sairaalaan, on varsin normaalia kokea monenlaisia tunteita. Onhan se vanhemman huoli kuitenkin koko ajan valtavasti läsnä! Yleensä sairaalasta kotiudutaan lasketun ajan tietämillä, mutta onhan tuo aina todella yksilöllistä. Kaverin rv33 syntyneet kaksoset olivat reilun viikon sairaalassa ja pääsivät sitten kotiin. Kun vertaa siihen, että minun kolme viikkoa myöhemmin syntyneet olivat melkein saman ajan (olivat 7vrk vierihoito-osastolla seurannassa). Toisen tutun rv32 syntyneet tuplat olivat 2kk ja 6kk sairaalassa.. vauvan kunto määrää eniten.

    Oletko saanut tukea ja apua omaan vointiin ja jaksamiseen sairaalasta? Oletko voinut jutella siellä jonkun kanssa? Riittävä lepo on myös tärkeää, joten joku vapaapäivä kannattaa ottaa myös itselleen. Se sairaalassa "asuminen" on ihan hurjan raskasta hommaa. Meillä valitettavasti on isompina siellä vietetty ihan riittävästi aikaa, vaikka vastasyntyneenä osastolla eivät joutuneetkaan olemaan. Lasten ongelmat eivät ole meillä johtuneet keskosuudesta.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  6. Hemppa87 Tuttu foorumilla Maaliskuun äidit 2019

    Jouduin sairaalaan rv 28+1 kun supisteli ja tihkutteli lapsivettä. Painoarvio n. 950 g. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten esikoinen syntyi 32+6 pienikokoisena viikkoihin nähden 1550 g. Sairaalassa olin loppuodotuksen ja vaikka olisi syntynytkin aiemmin niin sama hommahan se olisi ollut. Rankkaa oli maata 5 viikkoa, suoraan töistä jouduin vuodelepoon.
    Syntymän jälkeen mies jäi sairaan lapsen hoitovapaalle ja yleensä minä menin osastolle aamulla ja mies illalla. Asuttiin sairaalan lähellä niin yövyttiin kotona, muutaman kerran jäin yöksi. Pumppasin maitoa, jota lopulta luovutin n. 70 litraa, yöllä heräsin kerran pumppaamaan. Rinnallaoloa alettiin vähitellen harjoitella ja kotiuduttiin täysimetyksellä kuukauden sairaalassaolon jälkeen n. 2,5 kg painoisena.
    Synnytyksessä poika sai verenmyrkytyksen ja myöhemmin huomattiin veriarvojen olevan osittain huonot. Arvoja seurattiin ja tod näk syy oli joku tulehdus, vaikkei kotona sairastanutkaan kertaakaan sillä välin. Käytiin kyllä kaupassa hiljaisina aikoina ja vaunulenkeillä myös kelien salliessa, pää ei olisi kestänyt kotiin linnoittautumista.
    Nyt vilkas 2-vuotias, imetyksen lopetin n. 1v4kk iässä. Nukkuu edelleen vieressä ja kaivelee tissiä välillä. Hoikka on, viimeksi neuvolassa paino tippunut miinuskäyrälle. Vatsaongelmia oli heti alusta alkaen, luumuvesi auttoi suolen toiminnassa alkuun ja nyt relatipat auttaneet jonkun verran ja kokeillaan maidotonta ruokavaliota josko vatsavaivoihin löytyisi syytä.
    Päiväkodin kun aloitti 1v2kk niin oli alkuun joka toinen viikko kipeänä, pikkuhiljaa tasoittui sairastuminen. Muutoin ei juuri keskosuudesta ole jäänyt mitään, kasvaa ja kehittyy normaalia tahtia.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  7. Balacenia Addikti Heinämammat 2017 Helmikuunmammat 2016

    No siis miinuskäyrillä molemmat kasvaa. Isompi -1 ja pienempi -2. Eli keskimääräistä pienempiä ovat. Meidän tyttö oli 2-vuotiaana 86cm ja 11kg. Ja hän kasvaa koko lailla keskikäyrällä.
  8. Berlin Peruskäyttäjä Heinäkuun äidit 2019

    Okei, en tiiä mitä nuo -1 ja -2 tarkottaa, mut eiköhän he molemmat ole kuitenkin ihan terveitä! Täällä on noissa kokokäyrissä persentiilimerkinnät, eli että tietty prosenttimäärä lapsia on joko kevyempiä tai painavempia. Jos kulkee keskikäyrällä, ni sit se ois 50-50 :)
  9. Balacenia Addikti Heinämammat 2017 Helmikuunmammat 2016

    Juu terveitä ovat (lukuunottamatta noita sydänvikoja) eikä siis tosiaan mitenkään erityisen pieniä. Ihan normaaleja taaperoita ovat. Mutta ovat keskimääräistä pienempiä. Omilla käyrillään kasvavat kuitenkin hyvin. :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  10. flowery Tuttu foorumilla Elomammat 2018

    Meillä syntyi identtiset kaksospojat 34+5 painaen A 2070g ja B 1480g. B:lla todettiin blokki ja kasvu oli hidastunut. Raskausaika oli raskas, koska poikien painoero oli tarkkaan seurannan alla, kun kasvoivat alusta asti epätasaisesti toisiinsa nähden ja eroa oli. Todennäköisenä pidettiin jo alusta asti, että syntyvät etuajassa, joten henkisesti siihen yritti valmistautua parhaansa mukaan.
    Poikien syntymän jälkeen B vauvalla todettiin sydänvika. A pääsi kotiin 1,5vkon sairaalassa olon jälkeen ja B joutui olemaan sairaalassa 1,5kk, jonka aikana suoritettiin myös yksi operaatio. Alku on ollut raskasta ja taistelua niin pojan terveyden kuin omien tunteiden kanssa ja etenkin miettinyt sitä, kuinka riittäväksi itsensä tuntee kaiken tämän keskellä.

    Kotona alku on mennyt hyvin ja pojat ovat iloisia pieniä vesseleitä. Aina sitä miettii mitä tuleman pitää, kun keskosena on syntynyt, mutta jotenkin sitä elää vain hetkessä ja toivoo että kaikki menee hyvin :Heartred
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  11. kipa85 Naimisissa foorumin kanssa Kesäkuunmammat 2015

    Meillä nyt 3,5,v.keskonen. syntyi vaikean toksemian ja hellp:n jälkeen rv 35+5 painaen 1670g ja 40cm,oli siis sga vauva eli viikkoihin nähden pienikokoinen johtuen pikkuhiljaa kehittyneestä toksemiasta.. n.1kk vietettiin keskolassa yrittäen kasvattaa painoa ja seurattiin aivoverenvuoden kehitystä sekä lopulta löytynyttä sivuääntä sydämestä. Näistä ei jäänyt jälkeäkään kehitykseen,onneksi! 1v.painoi sen 7,5 kg ja nyt 3,5v. 13 kg. Alkuun oli tiheät painoseurannat,mutta loppuivat kun kasvoi tasaisesti omalla käyrällään.

    Oma vointi oli niin heikko,että en jaksanut osastolla olla kuin ehkä 4-8h / päivä, muun ajan lapsi oli yksin hoitajien ja muiden vauvojen kanssa..pitkään siitä koin huono omaatuntoa,mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt kuinka tärkeää oli myös levätä ja kerätä voimia,kun siihen oli mahdollisuus! Oma vointi heikkeni entisestään mitä enemmän asioita stressaisin,jolloin terkka sanoi että nyt luovuta ja parannat ensin itsesi..

    Jos teillä on oman keskussairaalan omia vertaistukikahviloita niin suosittelen lämpimästi! itse sain ihan valtavasti vertaistukea moniin fiiliksiin mitä ajattelin ettei ole oikein tuntea,mutta tunne olikin ihan sama mitä moni keskosäiti oli käynyt myös läpi,mutta tuntui itsestä jopa väärältä edes sanoa äänen sellaista..
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  12. Pinkkihirmu Aloittelija


    Heippa, hiukan myöhässä reagoin kun niin toiminnantäyteistä tämä keskolaelämä. :cat:

    Ohhoh, juu minullakin tuo korkea verenpaine jäi kummittelemaan! Tosin kahden viikon jälkeen olen mittaillut lääkkeiden avulla ihan jopa matalia paineita nyt. Sanottiin että jättää toisen verenpainelääkkeen poies jos paineet pysyy alle 140/100 mutta en ole jättänyt kyllä vieläkään vaikka paineet on jopa 100/65.. Sen verran on pelottavaa tuo korkea verenpaine että pysyköön matalalla vaan minun puolesta!!!:chicken:

    Meidän tytteli jakselee hienosti, kerää painoa ja opetellaan syömään tissillä. :Heartred Nyt paino 1670g!! Hurjaa kasvua, pyöreyttä tullut ja alkaa näyttää yhä enemmän täysiaikaisemmalta vauvalta vaikka pieni on yhä.

    Lypsän hänelle kaikki maidot, lisäksi saapi ravintolisää. Ehkäpä tammikuun alussa voidaan saada hänet kotiin? Riippuu tuleeko pulssinlaskuja eli apneoita, oppiiko syömään jne.. Mutta hyvin hän pärjäilee! Happiviikset on käytössä, välillä pidetään niistä taukoja. Pikkuinen ei tykkää happiviiksistä laisinkaan ja repii/keplottelee ne aina jotenkin pois! :wacky:

    Kenguruhoitoa ollaan annettu Pikkuiselle joka päivä, ollut ainoastaan yksi sunnuntai kun ei oltu keskolassa. Pidetään sunnuntait kotipäivinä jatkossa. On ihanaa saada Pikkuinen syliin kenguruhoitoon! Hän on niin pieni ja suloinen, tuhiseva pikku olento. :Heartpink

    Tissittelyn opettelemisessa on haasteensa, kun hän on niin pieni! Imuotteen etsiminen ja oikean asennon löytäminen on siksi haastavaa.. Lisäksi olen äitinä ekakertalainen niin ei ole minulla oikein tuo imetys vielä hanskassa.:biggrin Ollaan rintakumia kokeiltu, millä saa nänniä hiukan sopivammaksi Pikkuisen suulle. Pieni tyttö, valtava tissi.:silent Hienosti hän kuitenkin jaksaa yrittää ja näyttäisi tykkäävän syömisestä.
  13. Pinkkihirmu Aloittelija

    Juttelin tässä muuten isoäidin kanssa ja hänelläkin on ollut raskausmyrkytys! Sillon kun sai äitini. @_@ Sitten äidillä oli kun sai veljeni ja sitten minulle tuli tuo mokoma kun sain Pikkuisen. Meillä tuo raskausmyrkytys näyttäisi vahvasti periytyvän! o_O:eek:
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  14. Pinkkihirmu Aloittelija


    Voih, ymmärrän kyllä että raskasta on ollut. Mietin että kun jo yhden keskosvauvan kanssa tämä on melkoista härdelliä kodin ja sairaalan välillä jne niin entäs sitten jos vielä useampia lapsia! Mitäs sitten jos on useampia lapsia ja jos on vaikka yksinhuoltaja :eek: Siihen nähden meidän tilanne on vielä helppo..

    Huoli on ollut varmana kova jos vauvan sydämessä poikkeavuuksia! Ja tuo kasvuero. :O Meilläki tulee vielä sydänultraa kun Pikkuisella kuuluu sivuääntä sydämessä, toivottavasti ei ole mitään kummempaa. :oops:

    On ollut kyllä tosissaan tunteet myrskyssä. Nyt ollaan kuukausi kohta tasan eletty keskolaelämää ja vain yhtenä tai kahtena päivänä en ole itkenyt yhtään! :grin Joka päivä tirauttaa itkua syystä jos toisesta.. Välillä sitä itkee kyllä ihan onnestakin! :D

    Äidiksi kun tulee niin menee kyllä kuuppa ihan ihmeelliseksi. @_@ :eek::grin

    1.5kk on pitkä aika. Jotkut vauvat on vieläkin kauemmin teholla. Meillä menee myös kokonaisuudessaan ehkä n. 2kk ennenkö Pikkuinen kotiutuu. :dummy1: Saapi nähdä.

    Mutta erinomaisessa hoidossa on keskolassa!! Hoidon taso 10+++! :happy::hello2 Ja että me vanhemmat saadaan olla Pikkuisen luona niin paljon niin se on kyllä todella upeaa! :Heartbigred
    • Tykkää Tykkää x 1
    Last edited: 8 joulu 2018
  15. flowery Tuttu foorumilla Elomammat 2018

    Tottakai tuossa täytyy miettiä miten sairaalan väliä ramppasi, mutta en ikinä vähättele on lapsia yksi tai useampi, että kuinka raskasta sairaalaelämä on. Se vaatii vanhemmilta paljon ja henkisesti on todella kovilla sen pienen elämän alun kanssa, kun vierellä ollaan päivät :Heartred

    Tuo sivuääni mun ymmärtääkseni on vauvoilla tilanne, joka hyvinkin saattaa muuttua kun pieni kasvaa :) meille niin ainakin sanottiin näin, mutta meidän harmiksemme se meidän tilanne oli vähän eri.

    Kyl raskauden jälkeen on monet itkut itketty niin väsymyksestä, ilosta ja muista äärettömän oudoista asiaista :rolleyes::grin ja itkuja tirauttelin kyllä raskauden aikanakin, hah.

    Ihana kuulla, että teillä on ihana ja hyvä hoito. Parasta on olla vauvan lähellä :Heartred ja muistaa huolehtia itsestä siinä samalla. Se on vaikeaa ottaa itselle aikaa ja lepoa, mutta muistakaa ehdottomasti se, että teitä tarvitaan eniten :)
  16. elaffy Ei muuta elämää Syysmammat 2017 Kesäkuunmammat 2015

    Meillä on molemmilla lapsilla sivuääni. B tytöllä löytyi vahingossa 3kk iässä, kun nukkuessa oli hengityskatkoksia. Sivuääni ei niihin kuitenkaan liittynyt mitenkään, vaan taustalta löytyi vähän vahingossa keuhkovaltimoläpän ahtauma, jota seurattiin 3v ikään asti. Korjautui itsestään. A kaksosella tutkittiin nyt syksyllä sivuääntä, mutta on hyvänlaatuinen, eikä sydämestä löytynyt mitään vikaa. Sydänjutut tuntuvat olevan melko yleisiä keskosilla. :)
    Last edited: 8 joulu 2018
  17. Berlin Peruskäyttäjä Heinäkuun äidit 2019

    Vaikuttaa aika samanlaiselta kuin meilläkin, meidän pienelle annettiin alussa kofeiinia noihin pulssinlaskuihin, onneksi sitten loppuivat hyvissä ajoin.

    Miäkin sillon pumppasin kolmen tunnin välein yöt ja päivät, tyttäreni kun ei saanut myöskään imettyä kun oli niin pieni. Mutta oppi sitten noin 2 kuukauden päästä rinnalle ja sen jälkeen oli sekä rintaa että pulloa tarjolla.

    Pullosta annettiin korviketta, kun ei oma maito riittänyt, se pumppaaminen ei oikein ikinä toiminut hyvin ja 2 kk syntymän jälkeen ei kroppa enää tuottanu tarpeeks maitoa.

    Miullakin ne paineet tosiaan jossain vaiheessa tipahti alas, mut sit en pysyny enää pystyssä :sad001

    Meidän murunen repi kans kaikki johdot irti, jopa sen mikä nenän kautta meni vatsalaukkuun, jonka kautta ensin annettiin ravintoa :D

    Se kenguruhoito on tosi ihanaa ja tärkeetä :Heartred
    Toivottavasti saatte pienen pian kotiin. Se on muuten hassua, miten nopeesti itselle se keskosvauva näyttää ihan normaalille vauvalle, muut kauhistelee et miten pieni hän on :D
  18. Zeni Moderaattori Staff Member Tammimammat 2017 Kesäkuun äidit 2019

    Meille syntyi perheen neljäs lapsi rv 32+6, 1955g ja 42cm :Heartpink
    Vedet mulla oli mennyt 29+2 ja tuon ajan vesien menon ja syntymän välillä olin sairaalalevossa lukuunottamatta viimeistä yötä ennen synnytystä. Ekat 10vrk olin naikkarilla reilun sadan kilometrin päässä kotoa, ja kun vauva oli päässyt painoarviossa 1500 grammaan, niin pääsin omaan sairaalaan Lahteen (silloin Lahdessa sai synnyttää yli 1500grammaiset ja yli 30 viikkoiset vauvat). Meidän vauva oli synnyttyään aika hyvässä kunnossa, c-papista pääsi 10 tunnin ikäisenä. Kaapissa oli kasvamassa n. 2 viikkoa, kun ei oikein lämmöt meinannut pysyä, kofeiini meni rv 35 asti apneoiden takia ja kahdesti oli sinivalossa 3vrk kerrallaan.
    Kotiin päästiin 36+0 viikkotilanteessa nenämahaletkun kanssa. Neniksen tyttö nappasi itse pois vajaa viikko kotiinpääsyn jälkeen, eikä sitä enää laitettu takaisin kun maitoa sinne meni enää max. 25ml/vrk :)
    Rankinta sairaala-ajassa oli ehdottomasti riittämättömyyden tunne. Kotona oli alle vuoden ikäinen vauva, 3 vuotias ja 5 vuotias jotka myös kaipasivat äitiä, etenkin kun olin niin pitkään ollut vuodelevossa poissa kotoa :sad001 Sairaalassa olin joka toinen päivä aamusta nelisen tuntia ja illasta toiset, ja joka toinen päivä päiväsaikaan about 6 tuntia. Paitsi niinä päivinä kun isommat sisaruksetkin pääsivät mukaan, silloin oltiin enemmän (alussa oli osastolla lasten vierailukielto rsv epidemian takia).
    Maitoa pumppasin 3-4 tunnin välein vuorokauden ympäri, täysimetykselle päästiin kotiutuksen aikoihin ja imetin tyttöä 1v2kk(?) ikäiseksi asti :)
    Fyssarilla käytiin eka vuosi, koska tyttö oli hieman toispuoleinen, istui väärin (jalat W - asennossa) ja nousi liian aikaisin seisomaan ja teki senkin väärin. VAS-polilla oli kehitysseurannat myös vuoden ikäiseksi kasvun ja tuon ft:n takia.
    Mitään muuta merkkiä keskosuudesta ei toistaiseksi ole kuin neidin pieni koko, 3v neuvolassa elokuussa hän oli 85cm ja n. 11kg. Olen kyllä hieman alkanut huomaamaan ehkä jotain ylivilkkauteen viittaavaa, mutta ei näin pienestä voi kyllä oikeastaan sanoa vielä, touhukkaita on olleet myös isommat lapset saman ikäisenä.
  19. Balacenia Addikti Heinämammat 2017 Helmikuunmammat 2016

    Meillä on molemmilla pojilla sydämessä sivuääni. Molemmilla on (oli?) eteisväliseinässä aukko (asd) ja lisäksi pienemmällä on myös synnynnäinen sydämen rakennevika, kaksipurjeinen aorttaläppä. Seuraavat kontrollit meillä on vasta 4- ja 3-vuotiaina. (edelliset n. 7kk iässä)
    Eteisväliseinäaukot luultavasti umpeutuvat itsestään 3-4v mennessä.

Jaa tämä sivu