Siinäpä ne kaikki mitä kävin tänä kesänä läpi elämässäni... Vuoden verran olemme yrittäneet ensimmäistä lasta. Ensimmäinen alkanut raskaus meni sitten kesken kesällä rv 8+4. Oireina tuolloin oli äkillisesti loppuneet raskausoireet. Erityisesti pahoinvoinnin loppuminen herätti epäilyni... Ja oikeassahan minä olinkin. Np ultrassa sitten todettiin, että keskeytynyt keskenmeno ja jouduin tekemään lääkkeellisen tyhjennyksen kotona. Sillä seurauksella, että kivut olivat niin kovat ja pahoinvointi voimakasta, että menetin tajuntani. Tätä kurimusta kesti päivän verran. Kohtu ei sitten kuitenkaan tyhjentynyt kerralla, vaan viikon kuluttua tästä vuosin sitten vielä yli litran verran verta ja raskausmateriaalia. Luulimme, että kaikki olisi ohi, mutta väärässä oltiin. Vuodot jatkuivat kk verran ja lopulta sain kohtutulehduksen ja jouduin akuutisti sairaalaan kuumeen ja kipujen noustessa jälleen. Antibioottia laitettiin aluksi tipan kautta ja kuuri jatkui kymmenen päivää kahden antibiootin voimin suun kautta. Mutta vielä tämänkin jälkeen vuodot vaan jatkuivat ja kyllästyneenä kunnallisen puolen huonoon hoitoon ja tilanteen pitkittymisen vuoksi hakeuduin omalle gynelle yksityisesti, joka ultrasi kohdun ja ikäväkseni totesi, että kohtu ei ole vieläkään tyhjentynyt kokonaan. Olin henkisesti ja fyysisesti tässä vaiheessa jo aivan loppu... Tilanne tuntui sietämättömältä. Noh, taas mentiin kunnalliselle puolelle ja lopulta päädyttiin suorittamaan kaavinta tähystyksessä. Koko prosessi otti aikaa keskenmenon toteamisesta kolme helvetillistä kuukautta. Nyt kaikki tämä pitäisi olla takana päin ja lähdemme yrittämään uudelleen. Halusin kertoa tämän ja kerron mielelläni lisää, jos joku käy läpi samaa prosessia. Itse koin, että tilanteeni pitkittyi kohtuuttomasti... Melkein pelottaa lähteä yrittämään uudestaan, jos on pienintäkään mahdollisuutta että kaikki toistuu. Onneksi rakas mieheni on ollut tukenani koko ajan ja koen, että jos mahdollista parisuhteemme on vain vahvistunut kaiken kokemamme aikana!
Itse olen kokenut myös epäonnistuneen lääkkellisen kesteytyksen ja viikon järkyttävän suuren vuodon jälkeen soittelin sairaalaan josta pyysivät näytille. Todettiin ettei raskausmateriaali ole poistunut ja suoraan kaavintaan. Hemppa oli tipounit 84 ja ihmettelivät ettei mulla ole huono olo ja väsynyt. Lääkkeiden oton jälkeen myös minulla lähti taju siitä kivusta. 