Keskenmenon oireet

D

dreamer85

Oman äänensä löytänyt
Olen lukenut kaikenlaisia tarinoita keskenmenoista,varhaisista ja myöhäisistä,tuulimunista ja muista,mutta kauheasti ihmiset ei oo kirjotellu oireista mitään.eli kysyisin,että minkälaisia oireita teillä on keskenmenossa ollut?kivut tosi kovia vai vähemmän?vuoto tosi runsta?enemmän kun normi menkoissa?kuinka kauan kivut ja vuoto kesti?jotain muuta? Oon ite rv 5+6.viime ke eli 5+1 oli maha ihan vähän kipee.sitte to aamuna oli maha enemmän kipee,mutta en tarvinu särkylääkettä, ja alko vuoto,mikä oli aluksi tosi vähäistä,vähemmän kun menkoissa.soitin neuvolaan ja sano että tod näk keskenmeno mutta käski odottaa vko.n lopun yli.to iltapäivällä mahakipu loppu mutta vuotoa tuli enemmän.siitä lähtien vuotoa on tullu joka pv,saman verran kuin normi menkoissa, mutta maha ei oo ollu ennää kipee.mitään fyysisiä raskaus oireita mulla ei oo ollu missää välissä,mielialan vaihteluja vaan ja itku herkkyyttä.nyt on ollu vähä huono olo eilisestä alkaen mutta se voi johtua ruuastakin...nyt sitten vaan odotellaan että sais soittaa uudestaan nvl ja kysyä jos sais ees verikokeen,to puhelimessa meinas et 2 vko.a pitää odottaa että ultra näkee mitään..muuta ei voi tehä..kamalaa vaan odottaa koko ajan. ..
 
Itsellä spontaani keskenmeno, joka alko rusehtavana vuotona (rv 5+3). Sitä kesti 3 pv ja muuttui sitten veriseksi vuodoksi. Vuoto oli koko ajan niukkaa, ei jäänyt edes siteeseen asti. 9 pv rusehtavan vuodon alkamisen jälkeen vuoto lisääntyi vähän ja sain lääkäriajan. Viikkoja siis kasassa 6+4. Katsoi ultralla sikiö vastasi viikkoja 5+5. Lääkäri sanoi, että vuoto tulee kohdusta ja korkea keskenmenoriski. Kotiin kun pääsin alkoi todella kova vuoto ja kovahkot supistukset. Ruskuaispussi tuli pois samana iltana pois isojen hyytymien kanssa.

Mutta ennen (varsinaista) keskenmenoa minulla ei ollut muita oireita kuin vuoto. Mutta lireethan voi vaihdella ja joillekin keskenmenon oire ei liity keskenmenoon. Itselläni vahvimpana "oireena" oli koko ajan se tunne että nyt ei kaikki ole hyvin.
 
Mulla myös sama kuin mammulla. Mulla siis spontaani km rv10+6, ei tietoa oliko alkion kehitys milloin loppunut vai oliko jopa tuulimuna. Ainoa oire oli vuoto. Ensin pientä ruskeaa tuhrua pikkuhiljaa runsastuen. Ei tullut vuorokaudessa vuotoa varmaankaan edes yhtä siteellistä. 6. päivänä tuhruilun alkamisesta alkoi voimakkaat menkkakivut ja vuoto selkeesti lisääntyi. Raskausmateriaalin poistuminen supistuksineen oli kivuliasta, tuntui kipuna buranan (600mg) ja panadolin (1g) läpi. Kivut loppuivat kuin seinään raskausmateriaalin poistuttua.

Toki koko raskaus oli eri tuntuinen kuin esikoisen odotus, mutta hcg:t nousi (digimittari näytti oikein) ja mahakin alkoi kasvamaan.
 
täällä toissa päivänä rv11+4 alko tiputtelu ja vielä seuraavana aamuna pientä toivoa pidin yllä jos olisikin jotain muuta mutta sitten alkoi tulla yhä suurempia hyytymiä mukana, itsellä ei mitkään järkyttävät kivut ollut, yhden 500 paratabsin otin. järkyttävintä ehkä tuo jatkuva huimaus ja pariin otteeseen tais tajukin lähteä.
 
Mulla oli koko alkuraskauden ajan tosi kipeä vatsa. Ajattelin että on normaalia, no en tiiä onko. Alkuraskauden ultrassa todettiin kasvun päättyneen 5+jotain. Jo pari päivää ennen sitä tuli pientä rusehtavaa tuhrua. Tuon ultran jälkeisenä päivänä aukes hanat ja vuosin ihan hulluna kolme päivää, siitä on vuoto vähän lientynyt, mutta alavatsakipuja on edelleen. Tänään on viikko tuosta ultrasta ja oli tarkistuskäynti naistenpolilla. HCG oli 400, vatsaontelossa oli nestettä (verta?) ja joku kysta oikean puoleisessa munatorvessa, kiva! kolmen viikon päästä uusi HCG mittaus ja vasta ku on alle 20 saa yrittää uutta raskautta. Pikku hiljaa mennään valoa kohti...
 
Voimia Junttura ja kaikki muut keskenmenon kokeneet!

Mulla varhaisraskauden keskenmeno alkoi kirkkaalla verenvuodolla. Vuoto oli pelkkää kirkasta verta, ei hyytymiä tai muuta ja hyvin erilainen kuin kuukautisissa. Ehdin juuri plussan saada testistä ja vuoto alkoi. Oireena mahakipu, verenvuoto 5 pv, univaikeudet ja itkuherkkyys. Taisinpa suoraa huutoitkua päästää kotona, kun tajusin mistä on kyse. Kohdunkaula laskeutui hyvin alas,se tuntui kun tamponia asetin paikalleen ja muutenkin oli turvonnut alapää. Pyöräily teki kipeää ja se oli uutta.

Vaikka oli alkuraskauden spontaani keskenmeno, niin kroppa meni sekaisin ja unta sain vain noin 2 h vuorokaudessa ennen verenvuodon alkua, eli unettomuus johtui muusta kuin kovasta järkytyksestä. Saikulla olin viikon ja sain tasoiteltua nukkumista ja mieltä. Kuukauden päästä oli kontrolli äitiyspoliklinikalla, jolloin tarkistettiin, että kohtu oli tyhjentynyt täysin. Saatiin lupa uusintayrittämiselle ja jo toisessa kierrossa tärppäsi ja sillä tiellä ollaan, laskettu aika 7.7. :Heartred Toivon jokaiselle keskenmenon kokeneelle onnea uusintayritykseen ja paljon voimia ja jaksamista toipumiseen!
 
Voimia kaikille keskenmenon saaneille :Heartred

Mulla kävi niin, että varasin ajan yksityiselle varhaisultraan (rv8+5). Halusin vain mennä, kun niin moni muukin oli menossa. Ultrassa totesi, että sikiö vastasi viikkoja 8+0, sydäntä ei siis kuulunut/löytynyt. Se oli kamalaa!!
Minulla kuitenkin oli ollut koko ajan raskaden oireita: alamahan nippailuja, rintojen kasvua ja kipuja, väsymystä, etovaa oloa jne. Lääkärikin sanoi, että kohtuni oli kasvanut joka päivä, vaikka sikiö oli kuollut?!

Jouduin lääkkeeliseen tyhjennykseen keskusairaalaan samalla viikolla, se meni hyvin. Tosin hirveät kivut oli, eikä mitkään kipupiikit meinanneet auttaa! :S

Oikeasti voin sanoa, että olisin halunut ennemmin spontaanin keskenmenon! :sad001 Ei ollut kivaa mennä iloisena ultraan ajatellen "tänään kuulen vauvani sykkeen jne".. Ja kuulinkin huonoja uutisia.

Tästä tyhjennyksestä on nyt kolme viikkoa ja voin henkisesti jo paremmin. Ensimmäinen viikko silloin oli pahin, itkin vaan enkä voinut ymmärtää etten saakaan jouluvauvaa!

Nyt ajatukset on eteenpäin ja yritys päällä, josko saataisiin sitten kevät vauva :)
 
Mulla tuli viime kesänä keskenmeno. En ollut testiä tehnyt, mutta tiedostin olevani raskaana ja kuukautiset oli reippaasti myöhässä, mutta sitten ihan varoittamatta hulahti verta pitkin reisiä ja keskenhän se meni. Jouduin sitten vielä kaavintaan, kun istukka ei irronnut. Tämä keskenmeno oli siis lähes tulkoon kivuton, menkkamaisia kipuja kesti viikonverran, mutta nekin oli hyvin lieviä.

Parisen viikkoa sitten tein testin ja plussaa näytti. Mutta eilen illalla alkoi tulla ruskeaa tuhru vuotoa ja alavatsassa tuntui voimakkaita kuukautiskivun tapaista tuntemuksia. No netistä sitten luettiin mihen kanssa, että ei hätää jos vähän tulee vuotoa. Tänä aamuna alkoi kirkas verinen vuoto ja vuotoa tuli todella runsaasti. Voimakkaita kuukautiskipuja, selkäkipua, pahoinvointia ja huimausta ollut koko päivän. Myös voimakkaita kramppeja alavatsassa. Nyt iltaa kohden runsas vuoto on muuttunut tiputtelu vuodoksi.

Mies on onneksi loistavana tukena ja olo onkin aamun järkytyksestä vähän helpottanut... Ehkä tämä tästä onnekkaammaksi vielä muuttuu, mutta vielä on suru valtava ja ajatukset pyörii aamuisen keskenmenon ympärillä.
 
Mulla takana kolme alkuraskauden keskenmenoa.
Ensimmäinen raskaus alkoi melko pian pillereiden poisjättämisestä. Lievät raskausoireet, testi positiivinen vasta 10 pvä menkkojen myöhästymisestä. Ei vuotoja, ei kipua. Todettiin rv 12 ultrassa keskeytyneen n. rv6-7, raskausmateriaali oli muuttunut jo "mössöksi". Cytotecit, joista raju vuoto, toistuen viikon päästä -> kaavinta verenhukan takia.
Toinen raskaus alkoi muutaman kuukauden päästä. 6+5 varhaisultrassa elävä alkio, kohtu kasvanut normaalisti. Niukkaa rusehtavaa vuotoa plussan aikaan. 7+5 tiputtelu alkoi uudestaan, aaltoilevien pienten pienten kipujen kanssa. Menin yksityiselle ultraan, koska julkisella sanottiin tiputtelun kuuluvan asiaan. Alkio oli menehtynyt 7+2. Taas cytotecit, tällä kertaa osastolla valvottuna vuotoriskin takia, lopulta kaavinta koska tyhjentyminen ei alkanut.
Taas pian plussa, ja vuoto alkoi samana iltana spontaanisti.
Seuraavasta kierrosta kuukautisten aikaan pelkkää niukkaa tiputtelua, testi taas positiivinen. Tiputtelu loppui muutaman päivän päästä, ja toistui rv 6, loppui kuitenkin muutamassa päivässä. Varhaisultra 8+ jossa elämää jälleen. Nyt mennään raskausviikolla 34! Olin jo varma ettei musta äitiä tule koskaan, mutta eipä kannattanut toivoaan menettää, tyttö potkii masussa kovasti :) Eli yhteenvetona - kolme hyvin erilaista keskenmenoa, jotka oireilleet eri tavalla.
 
Ihanaa Elmeri, että vihdoin raskaus onnistui kahden varmasti teille raskaan keskenmenon ja kaavinnan jälkeen! Onnea paljon ja pian on tyttö sylissäsi (: Tässä on upea tarina kaikille keskenmenon kokeneille; vaikka niitä olisi monta ja raskasta on, tunnelin päässä siintää valoa (:
 
Minulla ensimmäinen keskenmeno viikolla 6+2 , silloin menkkamaiset kivut ja vuotoa tuli 3. Päivää. Toinen keskenmeno 7+4 silloin oli vähä kovemmat kuin menkka kivut, juili alaselkää ja vatsaa enemmän. Vuotoa myös. 3 päivää. Muuten pärjänny buranalla, mutta, Kolmas keskenmeno viikolla 11+2 ja silloin jouduin sairaalaan, ku kylmä hiki tuli ja en pystnyt enää melkein tajuissani kipujen takia. Sairaalassa sain suoneen heti kipulääkettä ja jouduin yön olemaan seurannassa. Vuotoa kesti melkein viikon. Nyt neljäs raskaus menossa, viikot 5+2 pelottaa kauheesti keskenmeno, mutta toivon minun kilpirauhasten olleen syy keskenmenoihin.
 
Tsemppiä, ttanjah, ei kannata luopua toivosta! Muakin pelotti ihan hirveesti joka raskaudessa ensimmäisen keskenmenon jälkeen, eikä se pelko ihan kokonaan ole kadonnut vieläkään vaikka viikkoja jo 36 ja vauva voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Mulla noihin ei ikinä löydetty mitään syytä, kuulemma huonoa tuuria.
Yritän ajatella että ehkä tälläkin on ollut joku tarkoitus - sitä on ainakin oppinut, ettei mikään ole itsestäänselvää.
 
Minulla ei ollut oikeastaan mitään muita oireita kuin, että koko vuorokauden kestävä kovin etova olo yhtäkkiä katosi. Etova olotila alkoi minulla heti plussauksen jälkeen ja kesti aina sinne viikolle 8+. Kkm todettiin rv 9+, jolloin alkion todettiin jääneen 7+ viikon tasolle. Alkion koko laahasi n.5-6 päivää jäljessä kokonsa puolesta, mutta virallisella rv7+ nähtiin hyvin sydämen lyönnit, koko vastasi silloin tosin rv6+, mutta koska koko oli tuplaantunut edellisestä viikosta, niin seurantaa ei määrätty. Minulle kerrottiin, että kaikki on hyvin ja etova olotila voi kadota, täysin normaalia. Kuitenkin suurimmalla osalla juuri rv8 aikoihin tuo olotila voimistuu. Toki kaikki on yksilöllistä.
Mitään vuotoja missään kohden ei ollut ja vatsakivut olivat koko raskauden ajan niitä kuukautismaisia jomotuksia, jotka jälkeenpäin ajatellen myöskin katosivat tuon etovan olotilan kanssa samoihin aikoihin.
 
Mulla alkoi tiputtelemaan ruskeeta vuotoo rv 7+2, sitä kesti todella kauan ja sit lopulta 8+4 tuli niin paljon verta ja hyytymiä ettei ollut epäselvyyttä. Kivutkin oli todella kovat.

Ennen tiputteluvuotoo mulla oli kovat oireet, rinnat oli ihan tajuttoman kipeet ja väsymys oli ihan hullua. Lisäks jos seisoi pitkään paikallaan niin selkä meni ihan älyttömän kipeeks ja oli aivan tajuttoman uupunut olo.
 
Mulla kaksi keskenmenoa takana.Eka meni kesken jo viikoilla 4-5, lievät raskausoireet katosivat kun seinään ja oli tunne että kesken meni.Ei kipuja eikä vuotoja,kotona lääkkeellinen tyhjennys.Toinen keskenmeno oli enemmänkin ylläri,raskausoireita oli,mutta viikolla 9+ ei neuvolassa enää näkynyt syketä.Jälleen Lääkkeellinen tyhjennys,tällä kertaa sairaalassa jossa oli 2pvää kun ei meinannut alkaa tyhjentyä.

Todella rankkoja kokemuksia nämä ovat,kovasti voimia kaikille näitä kokeneille.
 
Mulla meni kesken viimeistään rv 6+6, eli alkuraskaudessa. Ensin tuli kuukautiset ja kuukautisten jälkeen selkeää selkeämpi raskaustesti. Testaamisen jälkeen tuli viikko rusehtavaa vuotoa, mutta plussa voimistui. Sitten keskiviikkona tein uuden raskaustestin ja sen jälkeen toisen ja vielä torstaina kolmannen, jotka olivat kaikki negatiivisia. Varasin ajan varhaisultraan seuraavalle, jotta tietäisin, ettei kohtuun ole jäänyt mitään. Lauantaina alkoi runsas vuoto, joka jatkuu edelleen ja kivutkin tulivat vasta sunnuntaina mukaan kuvioon. Ennen negatiivista testiä oli pahoinvointia, vatsakramppeja ja ruokahaluttomuutta.
Soitin vielä paniikissa mammapolille, että mitä teen kun olen veriryhmältäni rh negatiivinen ja keskenmeno päällänsä, mutta näillä viikoilla sillä ei kuulemma ole väliä. Peruin myös varhaisultran, sillä vuodosta päätellen kohtu tyhjenee kovaa vauhtia ja kaikki on tulossa pois.
Tärkein oire kuitenkin oli tieto positiivisen raskaustestin jälkeen, ettei kaikki ole kunnossa. Sillä mä kai kokoajan teinkin raskaustestejä. Muutamalle tyypille kerroin raskaudesta, mutta puhuin koko ajan tyyliin, että: "Oon raskaana, mutta vielä on liian aikaista iloita, koska tää voi myös mennä kesken." Oliko se sitten äidinvaistoa vai mitä, mutta tiesin, ettei kaikki ole hyvin.
 
Kyllä sen ilmeisesti itse tietää vaikka testi sanoo vahvaa plussaa ja teet niitä kymmeniä. Mut silti on olo, ettei tää nyt oo oikein. Itse aavistin, että massussani ei taida enää olla elämää. En uskonut plussia. Ultrahan sen todensi todeksi.
 
^Mäkään en uskonut aiemmin niitä "kyllä sen tietää, jos on raskaana" tai muita aavistuksia, mutta jossain vaiheessa vain oireiden häviämisen vuoksi en uskonut enää, vaikka muut uskoi ja sitten tuli vain outo tunne, että ei tuolla enää ole elämää. Aiemmin jotenkin "tunsin" sen että jotain tapahtuu, sitten se vain lakkasi. Mielessä en myöskään enää nähnyt "onnellista loppua" ja meitä kesävauvan kanssa, vain tyhjän sylin.
 
Takaisin
Top