Keskenmenon kokeneita

Voimia Piikkis! :Heartred Mullakin on hyvässä muistissa nuo cytotec-rumbat, viimeksi kesällä käynyt ne läpi. Hyvä että sulla lähti jo tyhjenemään, toivottavasti kaikki menee siltä osin hyvin niin ei tarvitse joutua mihinkään toimenpiteisiin ja saat rauhassa toipua ja levätä.

Ja tsemppiä Mopsi1, mä niin tiedän noi tunteet. Tänään olin hematooman ja kystan takia kontrollissa, siellä kaikki hyvin (noin 9+2), mutta tuo nt-ultra jännittää silti ihan kamalasti, kun siellä viime kesänä sain huonoja uutisia. Pidetään toivoa yllä. :Heartred
 
En muista oonko vielä tähän ryhmään kirjotellutkaan. Mutta mulla keskeytynyt keskenmeno syyskuussa ja siitä asti ollut yritys päällä heti. vielä ei oo onnistunut mut menkat on myöskin ollut ihan sekasin. Onks täällä kellään kokemuksia teroluteista? Auttaaksne raskautumisessa jotenki?
 
Mahtavaa Keväthosu! Lohduttavaa kuulla, että muilla keskenmenon kokeneilla kuitenkin seuraava raskaus etenee normaalisti. :)
 
Kyllä ihan selvästi huomaan, että keskenmeno vaikuttaa takaraivossa edelleen. En osaa vieläkään ihan täysillä iloita tästä vaavista (nyt 13+0). Veikkaan, että vasta parin kuukauden päästä, jos rakenneultrassakin kaikki on ok, alkaa tuntua varmemmalta olo.
 
Musta tuntuu usein siltä, että voisipa jo hypätä reilut kymmenen viikkoa eteenpäin. Kun olisi siellä keskenmenorajan (22) toisella puolella ja niillä viikoilla, kun vauvan on jo mahdollista selvitä täälläkin puolella tarpeen tullen, niin tuntuisi jotenkin turvallisemmalta. Tai siinä vaiheessa ainakin sairaalassa jo yritetään tehdä jotain vauvan eteen, jos tulee jotain ongelmia raskaudessa. Mutta ultrasta toiseen siihen asti.

Onneksi kohta on mahdollista kuulla sykkeet. En tiedä teenkö itseni sekopääksi jos hankin dopplerin kotiin, mutta erityisesti keskeytyneiden keskenmenojen takia tuntuisi kivalta voida varmistaa sykkeet niin kauan kuin potkutkaan ei tunnu.
 
Hei ja voimahalaus kaikille keskenmenon kokeneille ja parhaillaan epävarmuudessa painiville!

Itsellä menossa nyt 7. raskaus. Aiemmista raskauksista kkm rv13 1/11, terve tyttövauva 8/12, tuulimuna rv9 5/13, terve tyttövauva 7/14, spontaani keskenmeno rv 7-8 12/15 ja kkm rv12 3/16.

Nyt viikkoja 11+4, varhaisultrassa oli kaikki hyvin. Viikko vielä np-ultraan jota jännitän todella, koska kahdesti siellä olen saanut huonoja uutisia.. Viikolle 10 asti olen ollut tosi huonovointinen ja väsynyt, edelleen väsyttää mutta pahoinvointi on helpottanut ja sekin mietityttää onko hyvä vai huono asia... eilen illalla pelästyin todella kun seksin jälkeen tuli paperiin pyyhkiessä ruskeaa tuhrua. Samoin vielä aamupäivän mittaan tullut pyyhkiessä mutta vähemmän eikä ole muuttunut veriseksi. Neuvolaan jo hätäpäissäni soittelin ja sieltä rauhoitteli ja sanoi että hyvin todennäköisesti johtuisi limakalvojen ärsytyksestä tuo vuoto... en silti pysty rentoutumaan ja toivoisin vain että voisin hypätä suoraan sinne np-ultrahetkeen että saisin varmuuden tilanteesta. Jos siellä kaikki hyvin niin sitten voisin alkaa nauttia tästä raskaudesta.. en tiedä miten tässä jaksaa jos viides ja kolmas perättäinen km tulisi. Edellinen km oli aika tuskien taival; lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut ja meni kaavintaan, jossa verenvuotokomplikaatio ja pari päivää osastolla tiputuksessa ja kohtukatetrissa.. Eniten huolestuttaa se että epäilen ettei mieheni suostu enää uuteen yritykseen jos tämäkin menisi kesken.. Hänelle kun on ottanut niin koville seurata sivusta minun "kärsimystäni" kun itse ei voi asialle mitään tehdä... ja pelkää että jotain vakavampaa tapahtuisi minulle ja/tai vauvalle... (hänen oma äitinsä meinannut kuolla mieheni pikkusiskon synnytyksen jälkeen, josta kuullut kauhukokemuksia isältään, tämä varmaankin kummittelee mielessä).

Kaikesta huolimatta km:t on saatu hyvin käsiteltyä ja miehwni on ihanasti ollut tukena, mutta kieltämättä useat km:t väsyttävät. Niihin ei koskaa totu, sattui se miten usein kohdalle tahansa, se on aina oma raskas prosessinsa.

Pitäisi yrittää olla murehtimatta, kun eipä asiaan kuitenkaan voi itse mitenkään vaikuttaa.. helpommin sanottu kuin tehty.
 
Seksin jälkeen aika yleistä ilmeisesti pieni verenvuoto, joten toivottavasti harmitonta :Heartred
 
pienitimantti sanoi:
En muista oonko vielä tähän ryhmään kirjotellutkaan. Mutta mulla keskeytynyt keskenmeno syyskuussa ja siitä asti ollut yritys päällä heti. vielä ei oo onnistunut mut menkat on myöskin ollut ihan sekasin. Onks täällä kellään kokemuksia teroluteista? Auttaaksne raskautumisessa jotenki?
Click to expand...

Minulla oli joskus terolutit käytössä ja minusta ne ei auta raskautumisessa, saavat vain menkat tulemaan.
 
Täällä on muutaman päivän varjostanut selkäkipu ja paineen tunne alapäässä, mutta ainakin tänään sain dopplerilla sydänäänet kuuluviin niin voi taas hetken olla rauhassa.

Itse uskon, että olo helpottaa jonkin verran jos kaikki on hyvin np-ultrassa, mutta viimeistään sitten kun liikkeet alkaa tuntua. Me ollaan miehen kanssa puhuttu, että jos tämä menee kesken niin pidetään taukoa yrittämisessä. Olisi henkisesti niin raskasta kokea kaksi keskenmenoa niin lähekkäin että tarvitsisin taukoa.
 
Paineen tunne on tietääkseni normaalia raskaudessa. Mulla myös selkäkipuja ollut öisin.
 
Mulla nyt 12 viikolla ollut ikävää vihlontaa lantionpohjassa.. Ehkä sellaista menkkojen tyyppistä kipua myös. Kauheita ajatuksia päässä. Eilen nt-ultrassa kaikki näytti normaalilta tähän saakka, joten ei auta kuin toivoa, että loputkin raskaudesta sujuu mukavasti. Olis ihana kun osaisi nauttia täysin rinnoin ja silitellä vain kasvavaa masua :happy:
 
Tsemppiä oes! Ihanaa, että nt-ultra näytti hyviä uutisia. Toivottavasti kaikki jatkuu ihan yhtä hyvin! Mä niin tiedän nuo vihlomisten ja muiden tuntemusten tarkkailut. Mulla on kiristellyt mahaa ihan kauheasti viime aikoina, ja vaikka tiedän että kaikenlaiset kasvukivut tässä vaiheessa asiaan kuuluu, ei näitä voi olla miettimättä.

Mäkin niin toivon, että uskaltaisi nauttia ja pääsisi kasvattamaan masua. Hetkeksi sitä jo välillä unohtuukin haaveilemaan, mutta sitten taas tulee ihan hillitön pelko, että entä jos tämä taas otetaan pois. Vielä viikko nt:hen, välillä meinaa kyllä pää hajota tän jännityksen kanssa, viimeksi kun nt:ssä juuri tuli huonot uutiset. Nyt mulla tosin on niin huono olo edelleen koko ajan, joten toivon sen tarkoittavan, että masussa on yhä elämää. :Heartred
 
lillimaaria sanoi:
Tsemppiä oes! Ihanaa, että nt-ultra näytti hyviä uutisia. Toivottavasti kaikki jatkuu ihan yhtä hyvin! Mä niin tiedän nuo vihlomisten ja muiden tuntemusten tarkkailut. Mulla on kiristellyt mahaa ihan kauheasti viime aikoina, ja vaikka tiedän että kaikenlaiset kasvukivut tässä vaiheessa asiaan kuuluu, ei näitä voi olla miettimättä.

Mäkin niin toivon, että uskaltaisi nauttia ja pääsisi kasvattamaan masua. Hetkeksi sitä jo välillä unohtuukin haaveilemaan, mutta sitten taas tulee ihan hillitön pelko, että entä jos tämä taas otetaan pois. Vielä viikko nt:hen, välillä meinaa kyllä pää hajota tän jännityksen kanssa, viimeksi kun nt:ssä juuri tuli huonot uutiset. Nyt mulla tosin on niin huono olo edelleen koko ajan, joten toivon sen tarkoittavan, että masussa on yhä elämää. :Heartred
Click to expand...

Tsemppiä sinullekin! Pahoinvointi on aina tässä vaiheessa hyvä merkki :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top