Keskenmeno

Keskustelun 'Keskenmenon kokeneet' aloitti Riskiraskautuja, 3 loka 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. ansaki Tuttu foorumilla

    Onnea isla! Toivotaan että pieni pysyy mukana loppuun asti! :happy:
  2. MrsBee Rakastunut foorumiin Helmimammat 2017

    Käythän Isla välissä kertomassa ( hyviä) kuulumisia jatkossakin, niin saadaan toivoa meille muillekin :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  3. Wheelchair Mama Rakastunut foorumiin

    Onnea Isla :) toivottavasti tämä odotus sujuu hyvin :)
    Täällä kp18 ja edelleen ovista odotan. Tänään tikku jo tummeni et katsotaan olisiko huomenna plussa jo.

    WM kp18 yk6
  4. Elea Tuttu foorumilla Elomammat 2018

    Vanha ketju, mutta nyt on mun aikani jakaa omat kokemukseni..

    Ensimmäinen keskenmeno oli spontaani alkuraskauden km viikolla 4+5, joulukuussa 2011. Seuraavasta kierrosta tulin uudelleen raskaaksi. Ar ultrassa maaliskuussa 2012 viikolla 6+3 todettiin, että alkuioio löytyy, mutta ei sykettä. Kontrolliultra viikon päähän. Viikonloppu oli välissä, ja automatkalla tunsin järjetöntä alavatsa ja alaselkäkipua. Tiesin, et kaikki ei ole hyvin. Seuraavalla viikolla menin ultraan rv 7+3 ja kehitys oli pysähtynyt juuri siihen päivään, kun kivut tulivat. Sain tyhjennyslääkkeet kotiin ja äitini tuli seurakseni ja lastenhoitoavuksi. Lapseni olivat silloin 4v ja 2.5v. Tämä kokemus oli henkisesti rankka ja olin toista kuukautta sairaslomalla.

    Joulukuussa 2012 tein positiivisen raskaustestin yllätyksenä jopa itselleni. Arvelin olevani maksimissaan viikolla 5. Menin yksityiselle ultraan, jossa todettiin tuulimunaraskaus. Kohtu vastasi viikkoja 9. Sain lähetteen sairaalaan ja siellä tyhjennyslääkkeet. Olisivat kirjoittaineet sairaslomaa, mutta halusin mennä töihin kivuista huolimatta. Sekin tyhjennys oli yhdessä päivässä ohi. Eikä tämä jäänyt kaivelemaan.

    Välissä oli vuosia, etten edes lapsista haaveillut, olihan mulla kaksi tervettä lasta. Ennen kuin viime kesänä. Jätettiin kumppanin kanssa ehkäisy pois kesäkuussa 2017, ja heinäkuussa 2017 tuli haamu testiin. Seuraavana päivänä alkoi samanlaiset kivut kuin synnytyksessä, ja vuoto alkoi siitä. Spotaani ar keskenmeno viikolla 4+.

    17.12.2017 rv 3+4 tein positiivisen raskaustestin. Siitä lähtien olen keskenmenoa pelännyt. 29.12. rv 5+3 kävin yksityisellä ultrassa, että saan mielenrauhan, onko edes oikeassa paikassa. Kohdusta löytyi kaksi sikiöpyssia, mutta ei muuta näkynyt. Varasin 8.1.2018 samaan paikkaan ultran ja nyt sykkeet näkyivät molemmilla. Vastasivat viikkoja 6+1, vaikka menkoista laskettuna viikkoja pitäisi olla 6+5. Lääkäri oli hyvin toiveikas raskauden etenemiseen. Neuvolan kautta sain keskussairaalaan ultra-ajan noiden keskenmenojen vuoksi 16.1. Silloin viikkoja piti olla 8+0. Molemmat olivat elossa ja vastasivat viikkoja 7+0 sekä 7+4. Kaikki siis toistaiseksi hyvin.

    Pelolle vaan ei voi mitään. Uskon, että tämä on minun viimeinen mahdollisuuteni saada lapsia ja kaksoset ovat hyvin toivottuja ja odotettuja minun ja lasteni puolesta. Olen siis yksinodottaja..
  5. Kristen Peruskäyttäjä Tammikuun äidit 2019

    Elealle oikein paljon onnea kaksosten odotukseen. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin.
    • Tykkää Tykkää x 1
  6. Elea Tuttu foorumilla Elomammat 2018

    Edelleen keskenmenon pelko on läsnä. Kävin yksityisellä ultrassa rv 10+0. Sikiöt vastasivat viikkoa 9. Kaikki kunnossa ja töihin paluu helpompi. Nt-ultra oli eilen, rv 12+3. Sykkeet hyvät, toinen vastasi viikkoja 12+1 ja toinen 12+4. Lääkärikäynyti oli ultran jälkeen. Toisen sikiön istukan ja kohdun sisäsuun välissä oli vajaa 3cm x 3cm hematooma, mikä edellisyönä oli vuotanut. Lepoa viikko ja perjantaina kontrolli. Kuulemma keskenmenon riski kasvoi jälleen. Pelottaa..
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  7. Tirlitan Tuttu foorumilla

    Voi Elea! Älä tule tänne meidän seuraksi! Mä niin pidän sulle kaikki peukut ja varpaat ja onnen apilat pystyssä että pienet kehittyvät normaalisti ja kasvavat kunnon viikoille
    • Tykkää Tykkää x 1
  8. Elea Tuttu foorumilla Elomammat 2018

    Nyt on jo helpottunut olo. Voidaan vahvasti paksusti, lääkärit tekee kaikkensa, että pienet selviää, jos synnytys käynnistyy. Viikkoja 24+3. Suurin pelko on siirtynyt tai ainakin muuttanut muotoaan. Ainoa pelko on, etten saakaan molempia tyttöjä..

    Paljon tsemppiä muille keskenmenon kokeneille.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
    • Tykkää Tykkää x 1
  9. Justiina89 Tuttu foorumilla

    Mulla on nyt kolmas keskenmeno takana. Kaikki tapahtuneet alkuraskaudesta, 6.-7. viikolla. Ensimmäinen oli pahin ja suorastaan traumatisoiva, en ollut osannut varautua että niin voi käydä minulle. Olin surullinen asiasta yli vuoden. Kaksi viimeisintä on tapahtunut tämän kevään aikana. Aiempi niistä ei ollut henkisesti ihan niin rankka kuin tämä viimeisin, olin varautunut ja aavistin että jokin on huonosti. Silti en osannut ajatella että sams toistuisi kolmannen kerran... tai no, osasin kyllä mutta yritin pysyä toiveikkaana.

    Alkaa olla tosi luovuttanut olo, että miksi tämä ei onnistu.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  10. emilie Peruskäyttäjä

    Mulla ihan sama tilanne ja samaistun kyllä niin sun fiiliksiin. Meillä on ollu vuoden sisällä myös 3 keskenmenoa. Päästiin jo tutkimuksiin mutta ei selvinnyt mitään syytä. Kehotettiin vain yrittämään uudestaan, kuulemma nuo saattoi olla vaan huonoa tuuria. Tuntuu tosi turhauttavalta ja en tiedä miten kestäisi enää lisää menetyksiä.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3
  11. Justiina89 Tuttu foorumilla

    Ikävää kuulla että sielläkin on tällaisia kokemuksia, voimia :Heartred

    Mulla on kans ihan sama fiilis, että miten kestäisin taas uuden menetyksen, uskallanko ees yrittää? Uskallanko olla yrittämättä?

    Millainen se lääkäriaika oli, mitä siellä tutkittiin?
  12. NiinaT Peruskäyttäjä Elomammat 2018

    Tutulta kuulostaa. Mullakin oli kolme keskenmenoa lyhyen ajan sisään, kaikki vkoilla 6-12. 11/15, 3/16 ja 9/16. Viimeinen oli vielä tosi rankka, ei tyhjentynyt millään. Kolmen kuukauden ajan mm. kaksi yritystä lääkkeillä, kaksi hysteroskopiaa ja loputonta odottelua.
    Julkisella puolella keskenmenojen syytä ei tutkittu, koska ikää yli 40v. Yksityisellä tutkittiin ensin verikokeilla jne ettei mitään selkeää vikaa löytynyt. Sain letrozoleja ja kun tulin raskaaksi jatkettiin intralipid- ravintoliuoksen tiputtamisella. Nyt mennään jo viikolla 27+3. Että kyllä se voi onnistuakin, vaikka taustalla on monta keskenmenoa. Ikävää vaan todeta, että rahaa on tiskiin laitettava ja yksityisellä käytävä, ennen kuin Suomessa noteerataan.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  13. Justiina89 Tuttu foorumilla

    Onnea loppuraskauteen! Ikävää että noin pitkän taipaleen jouduitte taittamaan, mutta lopussa odotus palkitaan :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 3
  14. wk_78 Peruskäyttäjä

    Hei, ja kuinka ikävää, että löytyy muitakin, joilla on käynyt huono tuuri. Sen kuuleminen, että keskenmenon jälkeen voi kuitenkin onnistua, luo jonkin verran toivoa.

    Minä olen ollut tämän viikon sairauslomalla töistä mm. keskeytyneen keskenmenon takia. Jouduin reilu viikko sitten muista syistä vatsan alueen tähystysleikkaukseen, jonka yhteydessä sitten tehtiin kaavinta, kun todettiin, että raskaus ei ollut edennyt sikiökalvoja ja ruskuaispussia pidemmälle, vaikka viikkoja piti olla jo 8+. Tällä viiikolla oli sitten kontrolliverikokeet ja kohdun ultraus, vieläkin hcg koholla, mutta kohtuontelo tyhjä. Kehoittivat tekemään kolmen viikon sisään raskaustestin, ja ottamaan yhteyttä, jos tulos olisikin positiivinen. Henkisen puolen jaksamista siellä äitiyspolilla ei kyselty mitenkään. :(

    Uutta raskauttakin saa alkaa heti yrittää, mutta minua pelottaa, että käy uudelleen näin. Täytän syksyllä 40 vuotta, ja ikä kai altistaa kaikenlaisille komplikaatioille. Esikoinen täytti vasta kaksi vuotta, joten onnistuneesta raskaudesta on toki kokemusta, mutta silti kauhistuttaa se mahdollisuus, että tämän joutuisi käymään läpi uudestaan.

    Mistä te muut olette löytäneet voimia alkaa yrittää uudelleen? Ovatko pelot vaivanneet pitkälle raskauteen?
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  15. NiinaT Peruskäyttäjä Elomammat 2018

    Voisinpa sanoa että jonkun tietyn viikkomäärän jälkeen ei enää pelota. Mutta ainakin mua pelottaa. Hetkellisesti uskaltaa huokaista aina kun tuntee liikkeet. Vasta tänään kuulin, että puolitutulta, (suht samoilla viikoilla kuin mä), oli kuollut vauva kohtuun. Että kannan tätä pelkoa varmaan loppuun saakka.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3

Jaa tämä sivu