Keskenmeno

Minä luen, ja pahoittelut jos noin on käynyt... :Heartpink Mulla tuli silloin tuhrua viikon kaksi välillä enemmän välillä tosi niukasti. Lääkäri sitten totesi keskeytyneen keskenmenon, eli ei tullut itsekseen kokonaan pois, vasta lääkkeillä, suosottelen pyytämään ultra aikaa, sillä selviäisi kokonaisuudessaan mikä on tilanne! Jaksamista!
 
Kiitos ansaki!Seuraan tilannetta vknlopun yli, kun olo ok ja nyt ei oikein ole mikään aukikaan. Helpottaisi toki tätä epävarmuutta sekin, että joku sen lopulta toteaisi. Tällä hetkellä ei vuoda, mutta aamulla "lorahti" kunnolla. En tiedä missä vaiheessa kannattaa itse tehdä testiä uudelleen, se kai voi näyttää plussaa pidempääkin vielä?
 
Voi näyttää positiivista useita viikkojakin, ite tein nega testin pari viikkoa tyhjennyksen jälkeen! Ja lääkärin mielestä se oli nopeasti. Mutta lääkkeen avulla tyhjeni niin totaalisesti... Vuotojahan voi olla vaikka kaikki olisi hyvinkin, että kannattaa vaan tarkastuttaa tilanne, niin ei tarvitse itse miettiä.
 
Tänään tuli tummia pieniä hyytymiä ja isompi, pyöreähkö "klöntti", liekö se nyt sitten siinä meni ;( Jos näin, niin fyysisesti onneksi vähillä kivuilla meni. Henkiset kivut tuntuvatkin yllättävän kovalta. No, edelleen toki varmasti kannattaa käydä tarkistuttamassa tilanne.
 
Ansaki, ihan hyvää. Ei mitään jännittävää ja kierto on niin epäsäännöllinen ja yleensä pitkä, ettei ole tarvinnut jännittää vielä seuraavaa tärppiä, jos sitä joskus olisi tulossa. Mitäpä sinulle?
 
Ihan hyvää tänne myös, viime kierto oli tosi outo ja ilmeisesti ovuloimaton... Nyt uutta kiertoa, mutta toivon kans jos jossain kohti tärppäis. Onnea tälle vuodelle! :happy:
 
Parempaa onnea ja vuotta meille kaikille! Täällä ihan kumma fiilis. Fyysisesti taas ihan "normaali" olo, kaiken jälkeen olen edelleen 99'9% varma keskenmenosta, onnellinen sinänsä siitä, jos kuitenkin näin "kivuttomasti" meni. Henkisesti suru pukkaa vähän väliä. Välillä tuntuu ettei "saisi" olla näin surullinen, välillä tuntuu musertavalta, itseäkin olen syyttänyt. Puhuminen ja asian jakaminen kuitenkin tuntuu helpottavan oloa. Jatko vain vähän pelottaa, miten olla liikaa yrittämättä ja toisaalta murehtimatta, jos tärppää..
 
Voi, oon niin pahoillani kaikkien puolesta :sad001

Haluan tänne kanssa kirjoitella, kun oon huomannut, että vertaistuki on tärkeää ja asiasta puhuminen hieman helpottaa.
Mulla olisi nyt viikot 9+3, jos kaikki olisi mennyt kuten oltaisi toivottu. Vähän alle kaksi viikkoa sitten kävin (onneksi!) varhaisultrassa, joten oon osannut asennoitua asiaan. Ultrassa heräsi suuri epäilys tuulimunaraskaudesta, mutta lääkäri antoi vielä hippusen toivoa, vaikka laskelmiemme perusteella oltiin jo aikalailla varmoja tuomiosta. Paikan päällä olin ihmeen ok, romahdus tuli kun soitin miehelle.
Tämän viikon torstaina oli taas uusi lääkäri, joka ultrasi, epäilys vahvistui, lääkäri laittoi vielä lähetteen eteenpäin, sitä aikaa siis edelleen odotellessa..
Eilen alkoi niukka vuoto, tänään vahvistui samanlaiseksi, kun menkoissa. Menkkajomotuksia alaselässä & mahassa.
Haluan ja odotan kovasti, että pääsen tästä tilanteesta pian eteenpäin ja asian loppuunkäsiteltyä (fyysisesti).
Tää olo on jännä siitä, että välillä kaikki on hyvin ja välillä iskee odottamaton tyhjän olon tunne.
Pahinta oli ensimmäiset päivät varhaisultran jälkeen ja oikeastaan jo odotin ja halusin tätä, että tyhjennys käynnistyisi itsestään. Odottelu on raastavaa.
Vaikka mulla "vain" todennäköisesti tuulimuna, niin pahalta se silti tuntuu, kun on jo kerennyt hieman varovaisesti iloita tulevasta raskaudesta ja vauvasta.
Tuo on totta, että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa huoli on varmasti eri luokkaa, kun ennen tätä tapahtumaa.
Ja tämän jälkeen jos tärppää, niin aion varmasti mennä taas varhaisultraan. Nimittäin tämä verenvuoto olisi ollut melkoinen shokki, jos en siellä olisi käynyt, vaan odottanut ensimmäistä kunnallista ultraa. Toki senkin jälkeen voi käydä ikävästi, mutta kuitenkin..
 
Itsekseni täällä höpisen ja mietin, että milloinhan tulisi ottaa lääkäriin yhteyttä.. Ehkä jos ei suuria kipuja, niin taidan odotella ainakin maanantaille..
 
Mä ensimmäisen keskenmenon jälkeen päätin myös, että aina haluan varhaisultraan ja aina pikkusenki tuhruvuodon alettua vaadin päästä kunnalliselle tsekkaukseen, että mikä on meininki. Vaikka tietysti aina sanoivat puhelimessa, että vuoto voi olla normaaliakin. Kaikista niukin vuoto oli kohdunulkoisessa raskaudessa, jonka jälkimainingit taas oli fyysisesti rankimmat verrattuna keskenmenoihin. Mulla siis ollut 2011 jälkeen 4 km ja 1 kohdunulkoinen ja nyt vihdoin vihdoin 1 ihana ihana tyttö.

Mutta kyllä niitä keskenmenoja vaan suree, just yhdelle tutulle sanoin, että vaikka ite kuinka on yrittäny olla innostumatta liian aikasin, niin samantien, kun testi näyttää plussaa, on mielessä jo lista nimistä, ekasta joulusta ja vaikka mistä ihanasta, niin on se kauheeta, kun ne ajatukset ja toiveet ja haaveet valuu pöntöstä kirjaimellisesti alas :/ Eikä sitä oikein tajua muut kuin saman kokeneet. Joten haleja kaikille, minäkin täällä käyn lukemassa, vaikka kauheesti en kommentoikaan :Heartred
 
LaRa: hyvin samalaisia tutemuksia mullakin. Ja ihan yhtä paljon se menetys tuntuu varmasti, olipa tuulimuna tai ei. Samanlailla sitä ehtii olla raskaana ja tuntea sen. Itsekin tietyllä tavalla yllättynyt kuinka pahalta tuntuu myös näin alkuvaiheen km. Sinänsä itseäkin ehkä vähän helpotti, kun oli merkkejä ja aavisteli ettei ole kaikki hyvin, jotta ei aivan puun takaa tullut yhtäkkiä km. Toki romahdus tuli, kun lopullisesti ymmärsin mitä on tapahtumassa, eikä asiaa enää voinut kieltää, mutta nyt on hetkittäin ollut kuitenkin tietyllä tavalla helpompaa, kun ei ole siinä epätietoisuudessa koko ajan. Voi ikäänkuin yrittää mennä eteenpäin. Välillä asiasta voi jo puhua helpommin, välillä tulee itku silmään..nk esim kun tulin kotiin lomalta ja kaapissa oli säilössä ne kaikki raskaustestit, jotka tein ennen lähtöä joulun viettoon..

Mutta ehdottomasti puhuminen ja jakaminen auttaa. Helpotti tosiaan just ajankohtaisesti, kun kahdella hyvällä kaverilla myös kokemus tuulimunasta ja kohdunulkoisesta, monilla perheenjäsenillä myös ja heidän kanssaan sai puhua.

Mä mietin kovasti myös sitä "miksi", vaikkei kukaan voi siihen vastatakaan ja tod näk on vain huonoa tuuria.

Anneliina: paljon vastoinkäymisiä ja menetyksiä olet sinä kyllä saanut kohdata, ihanaa ja lohduttavaa kuitenkin silti, että lopulta ihanan tytön olet saanut :-)
 
Mä onneksi pääsen ar-ultraan, kun keskenmenoja on nyt viime vuonna 3 ja koko elämäni aikana 8. Eipä noista yli pääse, vaikka kuinka yrittää. Omaa oloa helpotti, kun mua pyydettiin haastatteluun keskenmenoista ja niiden jälkihoidosta. Jälkihoito keskenmenon jälkeen on ihan olematon. Ikävä kyllä. :sad001

Tsemppiä teille kaikille.
 
Toi on kyllä totta, että aika vähän tarjotaan mitään keskenmenon jälkeen! Ekalla kerralla kerrottiin, että juttelemaan pääsee niin halutessaan ja 3 km jälkeen tutkimuksiin (joissa syyksi todettiin huono tuuri). Muuten se on omalla kohdallani ollut aika paljon vaan selkään taputtelua ja "onneksi raskaudutte helposti" -kommentteja. Ne ei kyllä kauheesti lämmittänyt mieltä siinä kohtaan. Ja joku puhui jossain täällä sairaslomasta, mitä saa km jälkeen.. Mulla ollut ainakin aina 3pv vaan ellei ole sit erikseen sitä kinunnut ja pyytänyt ja vaatinut. Hankalaa ja ikäväähän se on töissä olla, kun koko ajan lorisee!
 
Pahoittelut MrsBee ja LaRa, teille molemmille. ❤ Suru helpottaa ajan kanssa.

Sairasloma oli kyllä onneton, mutta sain kinuamalla pari lisäpäivää ja sitten olikin pari vapaata.. Töihin ei olis minusta ollu, mutta lähinnä henkisen puolen takia. Itku tuli jostain aina ihan yllättäen..
 
Kiitos Eliisa. Itsellä onneksi sattui nyt olemaan koko viikko lomaa, en kyllä varmasti muutoin olisi nimenomaan henkisen puolen vuoksi pystynyt keskittymään mihinkään juuri pahimpina päivinä.
 
Anneliina paljon oot sinäkin joutunut kokemaan, onneksi tosiaan kuitenkin siunaantunut oma pikkuinen. Mulle tää oma poitsu (kohta 2v.) antaa hirveästi voimaa tässäkin tilanteessa ja oon niin onnellinen ja kiitollinen, että mulla on hänet :Heartred

MrsBee hirveästi sullekin tsemppiä tilanteeseen! vaikka surullinen asia onkin, niin helpottaa kun tietää että muitakin on samassa veneessä. tällaista en siis todellakaan toivo kenellekään, älkää ymmärtäkö väärin! Vieläkö sulla on muuten vuotoa?
Oli melko sanoinkuvaamaton fiilis, kun tähän mennessä suurin klöntti tuli ulos (ei sekään kyllä onneksi iso ollut, mutta pisti taas miettimään.)

Viipsukka, samat sanat kun Anneliinalle, liikaa oot sinäkin joutunut kokemaan ikäviä asioita. Hyvä kun tuolla keinoin oot päässyt helpottamaan oloasi.

Kiitos Eliisa, mullakin tilanne sellainen, että vielä huominen hoitovapaalla pojan kanssa. Sitten paluu työelämään melkein parin vuoden tauon jälkeen.
 
LaRa: Mulla tulee vähän punaista vuotoa välillä, mutta melkeinpä pienellä suojalla pärjää, aivan kuin kk loppuvaiheessa. En tiedä sitten kauanko kestää tämä. Tänään vielä vähän jomotellut fyysisen työn jälkeen kohtua kuin aluraskaudessa, muuten ei kipuja sen alun jälkeen. Mulla myös meni jotenkin ihan pasmat sekaisin, kun tuli isoin "klöntti", kun se oli niin selkeä pyöreän muotoinen ja todennäköisesti kai se pussukka tms. Tunsin oikein, että se tulee. Jotenkin vain niin kummallinen tilanne, vetää kirjaimellisesti haaveet alas vessanpöntöstä..tuossa vaiheessa en pystynyt olemaan tyyni enää, vaikka tiesin että wcn ulkopuolella oli iloisia uudenvuoden juhlijoita, jotka eivät asiasta mitään tienneet, enkä halunnut paljastaa heille mitään. Seuraavana päivänä tuli vielä vähän hyytymiä ja jotain epämääräistä, jota en uskaltanut jäädä tarkemmin tarkastelemaan. Edelleen olen siitä onnellinen, etten tämän kipeämmäksi tullut ja toivon, että kaikki tulee ulos itsestään.

Vaikka kova toive edelleen lapsesta on, luulen, että pidetään joka tapauksessa nyt vuodon jälkeen taukoa yrittämisessä ainakin seuraaviin kk asti, jotta ehdin henkisesti toipua kunnolla ja varmistuu, että kierto käynnistyy kunnolla. Muutenkin tämä ehkä opetti taas sitä, että kaikkea ei voi aina saada ja kontrolloida. Sinänsä toisaalta jokainen menetetty kk vähän tuo lisästressiä, kun ikää on yli 30 ja tästä ei enää nuoremmaksi tule. Mietityttää myös, onko ikäni tässä myös taustalla tuomassa haasteita onnistuneeseen raskautumiseen, vaikka turhaahan tässä on jossitella, en olisi ollut aiemmin kuitenkaan henk koht tähän niin valmis kuten nyt olisin ja tiedän vanhempiakin synnyttäneitä/ensisynnyttäjiä.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top