Kesäkuussa kuuluu!

Meilläkin opittiin vilkuttamaan samoihin aikoihin ku noustiin seisomaan. :)
 
Meilläkään ei kyllä osoitella :) Vilkuttaminenkin on semmosta moikkailua enempi.

Eka pyörälenkki nyt takana kun vuokrattiin täällä reissussa fillarit ja peräkärry :) Hyvät aamunokoset otti poika niissä. Illalla jatkuu pyöräilyseikkailu :)
 
Ei taputeta, ei vilkuteta tai osoitella... tai tota osoittelua nyt on ehkä havaittavissa. High fiven osaa antaa :P

Kovasti oottelen nyt tota ilman tukee kävelyä - tulee sit varmaan yllättäen, vähän niin ku kaikki opittu. Tällä hetkellä kotona ei muuta tehdä kun vedetä taaperokärryllä tai roikuta äidissä, selkä huutaa hoosiannaa :D tässä tilas toivoisin, et oisin vähän lyhempi (tai en tiiä, ottaisko se vähempi tohon selkään).

Meillä tulee edelleen noita yöllisiä/iltaisia pahoja unia tms... kai ne kuuluu asiaan? Onko kellään muulla? Siis max kerran viikkoon ja juurikin sinä iltana, jos ollaan tehty taas jotain uutta, treffattu ihmisiä... Kauhean lohduton itku ja eilen/viime yönä joutui ihan syliin ottaa :sad001 raukka.
 
Meille ei osoitella tai osat edes katsoa kun me osoitetaan joskus harvoin jotain :D mutta tyyppi vilkuttaa ja taputtaa. Tosin en ihan tajua mihin sillä se taputus liittyy :) meillä on nyt mennyt kaksi yötä yhdellä heräämisellä. Luksusta!!!! Mutta itse tietty heräilen ja päivisin pelkään, että seuraavana yötä tulee se surullisen kuuluisia takapakki. Tyhmää, muttei voi mitään.

Huomenna kesän ainoa reissu alkaa! Saa nähdä onko kellään kivaa etenkin kun kohteen sää näyttää sateiselta. Mutta istunpa sitten hotelliaamiaisella kolme tuntia ja vedän herkkuja kaksin käsin.
 
Meillä on vilkutettu jo pari kuukautta pian.. Nyt on iskeny ihan hirvee pörräs tauti :) pörrää niin et kuola lentää ja varsinki ruoka on joka paikas... oon kokeillu kieltää mut innostuu vaan... ja sit oon kokeillu olla vaan niin etten noteeraa koko asiaa niin tuntuu nopeempaa loppuvan... Vai kuinkahan siihen pitäis suhtautua?? kieltää oon koittanu mut ei mitään reaktiota. Meillä vasta ryömitään. Istumaan ei osaa vielä mennä ite mut osaa kyllä istua ilman tukia ku vaan laittaa istumaan. mut usein esim lattialla istuessa menee jalat ristiin ja sit kaatuu. Sylissäkin kun pitää niin usein istuu jalt ristissä, sillai nilkka toisen päällä ja jännittää jalkoja kovasti... rupee jo huolestuttaa et mitä seki oikein on? :) no onneks on ens viikolla 10 kk neuvola niin saa kysellä lisää siä.... mut tuo pörräs... ARG!! :wtf:
 
Mä oon niin parkunu tänään... Meidän kämpälle tarjoutu yllättäen ostaja, joka maksaa sen mitä me pyydetään ja muuttaa pitäis kolmen viikon päästä. Tänään sovittiin kaupantekopäivä ja mä oon itkeny ja itkeny... Tää koti on kyl nähnyt niin isoja asioita meidän elämästä, ettei varmaan mikään kämppä tuu koskaan näkemään: meidän naimisiinmeno, vauvakuumeilut, raskaushommat, lasten syntymään valmistautumiset, valvotut yöt, ilon ja väsymyksen kyyneleet vauva-arjessa, lasten kasvamisen ja uusien juttujen oppimisen... Täst tulee raskas kuukausi...
 
Vippe meillä menee ton pörrätksen kanssa ihan ruoan sylkemiseks touhu jos sille päälle sattuu! :sad001 Yleensä kielletään, tarjotaan pari kertaa ja jos ei pärisyttely lopu, niin tarjoilu loppuu. Jonkun mielestä saattaa olla raaka peli, mutta eipä sitä ruokaa tolla tahdillakaan sinne mahaan asti mene..

Heinukka, huuuh! Nyt ootte isojen asioiden äärellä! Aina ei tuu ajateltua asioita tuosta näkökulmasta, mutta niinhän se on..ja varmasti tulee itku vielä moneen kertaan. :sad001 Toivottavasti uusi on ihana ja tarjoaa rutkasti hienoja hetkiä sekin!
 
Totta vastavirrassa, sitä vaan intoilee ja hoitaa asioita ajattelematta sitä, et se uus koti tulee vaan luopumalla vanhasta...
 
Pieni oppi vilkuttamaan Suomessa heinäkuun alussa. Mummo sen hänelle opetti. Suomessa oppi myös istumaan ja ryömimään ja sanomaan mama ja papa. Tosin meidän pesusieni on varmaan oppinut nuo sanat jo aiemmin Belgiassa. Papaa alko hokemaan joka aamu kun isiä ei näkynyt tai oli skypetetty juuri niin oli taas isukki tuoreessa muistissa. Mamaa alko hokea juhannusyönä. Saa nähdä oppiiko sanomaan äiti kun kaikki muut ihmiset arjessa viittaa minuun mamana.
 
Poika on viikon sisällä alkanut viheltelemään. Semmoista vähän ontuvaa vielä tuo huulihuilu, mut kai se kohta viheltelee sujuvasti touhujensa lomasta, jos ei unohda.. :D
 
Meillä tuli joku aika sitten vilkutus, taputus ja sormella osoittelu. Nykyisin tyttö on ihan intona kun kysyy että "näytäs miten taputetaan" ni alkaa vimmatusti taputtamaan ja hihittämään :D ja heti kun joku tulee tai lähtee ovesta ulos (myös kun tyttö itse lähtee ulos) niin pitää vilkuttaa ja äännellä "heeeee-eeeee" (hei hei).. Lamppua tai äitiä osoitellaan usein.. Tänään tytölle puhuin että pitää varoa päätä, niin otti päästään kiinni ja katsoi äitiä :O :O voiko se muka jo ymmärtää noin hyvin?!? (Vai olikohan vaan sattumaa..)

Tyttö kävelee tukea vasten/huonekaluja pitkin ja nyt on oppinut sieltä myös laskeutumaan :) räkätaudin myötä tuli pärinät takaisin kuvioihin ruokailun ohessa, toivon mukaan häipyy pois kun parantuu.. pääsääntöisesti hän ryömii tai kävelee tukea vasten, tosi vähän konttaa. Ehkä ne konttaukset jää kokonaan välistä ja lähtee suoraan kävelemään? Sen näkee sit.

Hirvee eroahdistus meneillään, heti ihan hädässä jos hän jää yksin hetkeksikään..kantoreppu on otettu taas käyttöön :wink
 
En enää muista kirjoittelinko tänne aikasemmin, mutta poika on nyt jonkin aikaa osannut kiivetä sohvalle. Onneksi ei yleensä kiipeä sille yksin olessaan, mutta jos itse istun sohvalla, on hänenkin päästävä sinne. Eli tää mamma istuu nykyään lattialla.. :P Nyt on tällä viikolla oppinut tulemaan oikeaoppisesti peppu edellä alas sekä meidän sängyltä, että sohvalta! :eek: Vähän vielä pitää varuilta olla valmiudessa esim pitämällä kättä takana ja kädestä kiinni, jos horjahtaakin alas tullessaan, mutta periaatteessa osaa sen ihan omatoimisesti.

Myös oma tahto on alkanut löytyyn, aiemminhan meillä on siis tyydytty lähes kaikkiin aikuisen tekemiin ratkaisuihin. Mutta nyt kertoo kyllä, jos asia ei mene hänen haluamallaan tavalla. Vieläkään seurauksena ei onneksi ole puolen tunnin itkupotkuraivaria, vaan unohtuukin aika nopsaan.

Mutta pukeminen! Voi prrr.. Ihan järkyttävää! :sad001 Hetkeäkään ei ole paikallaan ja asennot on mitä mielenkiintoisempia. Vaipan vaihto on ihan samanlaista, teippivaipan laitto vauhdissa konttaavalle on jo ihan arkipäivää! :wink
 
Jännä, meillä osaa sohvalta tulla oikein alas, eli peppu edellä, mut sängyltä on kyllä konttaamas pää edellä :D kiipeillään kans tosi paljon, ei ehkä niin menestyksekkäästi, mut käyttää esim imuria/kärryä kun yrittää sohvalle. Sit roikkuu keittiönpöydässä... sen verran pitkä et saa reunasta kiinni :D

Meillä vaipanvaihto on kyllä ihan iisiä - ei vänkää yhtään. Pukeminen on ihan OK, mut ei noi kengät kyllä vieläkään miellytä :) eikä päähineet :D
 
Mä en tajua mikä tohon pukemiseen nyt yhtäkkiä tuli. Huutaa niinku repisin päätä siltä irti! Vaipan vaihto melkein mahdoton tehtävä. Ja aamupuuron kanssa luovutan kohta. Pikkuvauvaiän temperamenttisuus näkyy nyt kyllä hyvin. Ja dude kyllä osaa vetää 15-45 min itkupotkuraivarit kun asiat eivät suju hänen tahtomallaan tavalla. Eli kun ei saa kulkea alasti pelkkää kananmunaa syöden.

Mutta muutoin poika on kyllä itse aurinko! Nauraa ja jokeltaa taukoamatta. Kiipeilyä kovasti opettelee, mutta ONNEKSI ei vielä (!!) osaa kovin hyvin. "äiti" tulee nyt selvästi ja sitä mielellään hokee. Poika on myös kova pussaamaan ja halaamaan. Edelleen viihtyy hyvin mielellään myös sylissä, mutta vain silloin kun itse syliin pyrkii.
 
Meitin jäbä kans jo vähän ottaa askeleita seistessään tukea vasten. Joskus osaa tulla alaskin ihan nätisti. Muksahduksia sattuu meillä aina välillä. Konttauskypärä löytyy mutta ei se kauheen pitkään päässä pysy.

Vaipanvaihto ja pukeminen onnistuu oikein hyvin, poika ei oo moksiskaan moisista. Jalkojen ja naaman rasvaus on välillä aika haastavaa... Nyt on taas kortisonikuuri päällä ja sitä kortisonia löytyy rasvauksen jälkeen vähän joka paikasta kun poika potkii ja sätkii menemään ku mä yritän rasvata.

Sylissä tyyppi ei viihdy oikeen ollenkaan. Ainoostaan sit viihtyy jos ollaan liikkeessä. Paikallaan jos istuu ni samantien tahtoo lattialle.

Sana mitä poika ainakin käyttää on ihi eli isi. :) Viime viikolla syötin poikaa ja sanoin että isi tulee kohta kotiin ni sen jälkeen poika vaan tuijotteli ulko-ovelle ja selkeesti isiä odotteli.

Nukkuminen on muuttunu viikon sisällä. Alkanut nyt nukkumaan yhet pitkät päikkärit klo 11-13.30 ja toisille päikkäreille ei enää saa. Ennen käytiin yöunille joskus ysin aikaan, nyt jos ennen kasia. Nukkuu silti aamulla seiskaan asti. Jos yöunilla herää ni se tapahtuu tunti nukahtamisen jälkeen ja sen jälkeen vedellän sikeitä aamuun asti.
 
Meillä opittiin ryömimään ja heti kyllä näytetään kuinka ottaa päähän jos ei saakkaan mennä joihinkin vaarallisiin paikkoihin. Muutenkin näyttäis tempperamenttia riittävän tällä Pikku Myyllä..

Vaipan saa vaihtaa jos neiti saa seisoa ja vain housuvaipat käy. Ei saa laittaa tyttöä selälleen eikä tarravaippaa koska ne on niiiin vauvoille!

Ruokahalu on ennallaan, pitäs vaan alkaa vähän karkeampaa ruokaa opettelemaan. Meinaa vähän tökkiä ja nyt muutenki joku vaihe että kaikki pittää työntää yhtäaikaa suuhun ja sitte yökötyttää. Kerran jo säikähin ku tyttö meinas jo tukehtua vesimeloniin ja taisipa tyttö itekki säikähtää sitä.

Välillä päästiin jo ehkä viikon ajan kokonaisiin öihin jonka seurauksena päikkärit lyhenty, vaikka kyllä tarvis unta päivälläkin enempi ku kiukuttelee sit vaan ja hieroo silmiä. Mutta enpä oo vielä keksiny taikatemppua millä saisin jatkaan unia päivällä. Ja nyt taas yölläkin herätään mooonta kertaa.

Seuraava neuvola on elokuussa, mutta pituutta on ainakin tullu lisää ku 74cm bodyt saa jo kerätä kaapista pois. Tämmöstäpä meillä nykyään ja ikää vajaa 10kk. Kohta pitäs jo alkaa 1vee juhlia suunnitteleen, hui ko tää aika on menny äkkiä...
 
Eilen oltiin ekaa kertaa pyöräajelulla. Pyöräilyn istuimessa kun saa aloittaa kun lapsi osaa kunnolla istua itse ja on yli 9kg. Oli kyllä vapauttavaa päästä pyöräilemään pienen kanssa. Isi tarkkaili aina että hyvin meni, itse kun ei pystynyt taakse katsomaan. Pidettiin sopivasti taukoja myös ja pieni veti viltillä kahden tunnin päiväunet puistossa. Tänään anoppi jo innoissaan alkoi suunnitella pyöräkärryn hankintaa koska siinä pieni voisi paremmin nukkuakin. Minusta tämä pyöränistuin oli tosi näppärä ja nyt pääsee helposti sillä kaupoille. Minulla ei siis ole ajokorttia ja asutaan maalla Belgiassa tällä hetkellä.
 
Huh, ai löytyy vauvoja ketkä ei huuda kun pukee! :D voih. Pojalle pukeminen ja vaipan vaihto on ihan kuin häntä rääkättäisi. Mietin, että missä iässä se ei ole enää huudon aihe, vai onko tää joku pitkä vaihe..

Ruoka ei maistu sit yhtään! Menee vaan yksi surkea lusikallinen. Jotain makeata syö ehkä useamman. Kurkkua tykkää hän nakertaa ja muita sormiruokia vähän kerrallaan. Mutta en ota stressiä siitä.

Nyt mä olen ite kauheessa flunssassa jo neljättä päivää. Poika sen sijaan on aika terve jo, energiaa vaan riittää, tohottaa ja naureskelee menemään.. Voisi jo mennä nukkumaan! Klo on puoli 22. Tänään oli hieno sää ulkona ja mulla oli itessäni pitelemistä, etten ois mennyt, kun pitäisi malttaa vaan sairaana olla kotona ja levätä. Onneksi mies meni kaupungille vauvan kanssa päiväksi ja sain olla ja potea.
 
Muutenkin mietin että me rauhalliset vanhemmat ollaan saatu lapseksi hyvin energinen ja vilkas lapsi! Bussissa poika ei ikinä halua koko matkaa vaan istua rattaissa, toisin kuin muiden lapset vaan istua möllöttää tyynenä mitähän mietiskellen ja jotain lelua hypistellen, meidän on pakko nostaa vauva syliin jo melkein alkumatkasta, tai alkaisi hirveä huuto ja kiemurtelu. Koetetaan ensimmäiset sekunnit kiinnittää huomio johonkin muuhun, esim johkin leluun, mutta ei pitkälle pötkitä. Ei kiinnosta kuunnella huutamista ja kärsityttää muita matkustajia. Poika tykkää olla liikkeessä sekä sylissä. Paikoillaan oleminen ja varsinkin kahlittuna oleminen on hänelle tuskaa.
Valitsenkin mieluummin täällä Helsingissä jonkun muun julkisen, mutta kotoa pääsee vain bussilla pois, ellei halua kävellä Arabiaan ja sieltä ratikalla voi siirtyä sitten.. Huuh.

Muita havaintoja pojasta: hän ei ole kiintynyt mihinkään esineeseen, esim tuttia kun ei ole ikinä huolinut turvakseen eikä ole kiintynyt mihinkään leluunkaan, kun voisi olla unilelua vaikka tms.

Ja poika inhoaa kun hänen käsiinsä kosketaan. Aina vieraat tulee tavatessa ja nappaa kädestä kiinni tervehtiäkseen vauvaa. Poika vetää kätensä pois samantien. :p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top