Meillä kanssa osallistuva mies ja isi, neuvoloihin ei tässä toisessa raskaudessa enää osallistu (esikoista odottaessa oli pari kertaa mukana), mutta ultriin haluaa tulla kyllä ja sitä minäkin toivon[emoji4]
Mulla vaan on jotenkin aivan hirveä huoli onko kaikki varmasti hyvin. Ensi viikon lopulla ois vasta varhaisultra. Ei pitäisi verrata edelliseen raskauteen, mutta jotenkin tää on ollut niin oireeton että pelottaa kaikki. Esikoisesta oksensin jo tässä vaiheessa. Nyt ei ole oikeastaan mitään tuntemuksia. Ehkä vähän pelottaa tuulimunan tai muun mahdollisuus kun tulin tässä välikierrossa raskaaksi, että kun sieltä on nyt luomuna ihmeellisesti munasolu kypsynyt ja irronnut niin jos se onkin jotenkin vajaa tai huonolaatuinen ja ei ole lähtenyt kehittymään kunnolla ja siksi näin laimeat oireet[emoji24] tää huoli on aivan hirveää...
Tuttu tunne tuo huoli. Sain aamulla hermoromahduksen miehen edessä. Tähän epävarmuuteen pitää vain tottua mutta kun taustalla on vielä yleinen ahdistuneisuushäiriö, on elämä suht ailahtelevaa. Musta tuntuu että mun mielialat vaihtelee 100-0. Mun paniikki aamulla sai mut siirtämään ultran torstaille silläkin uhalla että mitään ei ehkä näy. Silloin rv 6+5. Mulla on vain koko ajan tunne että kaikki ei ole ok, ja uskon mun vahvaan intuitioon että niin myös on onko täällä muita jotka ovat olleet niin varmoja tuulimunastaan mutta yllätyneet että siellä se sydän sykkii? Mä en voi tälle kauhulle mitään! Mikä mua vaivaa