Kertominen

Ma oon kertonut vasta yhdelle ystavalle... Jotenkin itsekin vasta totuttelee ajatukseen. Pari paivaa sit oli nt ultra ja asia hieman konkretisoitui. :rolleyes: Voihan tietty olla, etta kaksi edellista keskenmenoa vaikuttaa asiaan. Talla hetkella tuntuu vaan, etta en kerro kellekkaan ja yritan salata asian mahdollisimman kauan. o_O
 
Mäki oon vähä sunnitellu että josko rakenneultran jälkeen kertois raskaudesta vasta. Tietäs sitte ehkä paremmin onko pienellä kaikki hyvin. Neljä keskenmenoa takana ja tuntuu ettei vieläkään uskalla iloita tästä vaikka tietysti iloinen oonki. Pelottaa että tämäkin viedään pois. Nyt rv15+0.
 
Joillekin kavereille ja työkavereille tullut kerrottua. Jotenkin eka kerta kun toisaalta haluaisi venyttää rakenneultraan asti mutta eihän se mitenkään onnistu. Pojan hoitopaikkaa en myöskään haluaisi ennen sitä sanoa irti mutta se taitaa olla siinä ja siinä ehtiikö sen jälkeen. Mies kun jää kesäkuun alusta kesälomalle. Minä sen jälkeen kesälomalle josta äippälomalle, niin ei tarvitsisi oikeastaan hoitoa kuin enää huhti- ja toukokuun. Vauva tuntuu jotenkin niin kaukaiselta mutta noin ajateltuna aika menee nopeasti. Pphlle pitää ehkä kertoa keskiviikkona kun poika menee hoitoon. Haluan että kuulee ensin minulta. Hänen lapsenlapset on meidän lasten kavereita niin voi sitäkin kautta uutinen muuten kuulua.
 
Dossier sanoi:
Tulisielu: on tosiaan vähän erikoisempi tilanne teillä. Aiotko tai oletko jo kertonut lapsen isälle?
Click to expand...

Kerroin lapsen isälle helmikuun alussa ja pari viikkoa asiaa sulateltuaan ilmoitti hyvin selväsanaisesti ettei halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä ja haluaa jatkaa elämäänsä (ja uraansa) niin kuin lasta ei olisi olemassakaan. Hänen suhtautumisensa oli helpotus, ettei tarvitse ottaa huomioon kolmatta, perheen ulkopuolista vanhempaa. Yritän kirjoitella ylös lasta varten kaiken mitä tiedän hänen isästään, jotta hän voisi itse halutessaan aikuisena ottaa yhteyttä tai saada vastauksia, jos isäasia häntä mietityttää. Haluan, että isä ei ole mikään salaisuus, vaan haluan kertoa lapselle tulevaisuudessa mahdollisimman täsmällisesti ja rehellisesti hänen alkuperästään.
 
Meillä perheet tietää ja sukulaisille ollaan hiljaksiin ilmoitettu. Oikeastaan kaikki joille aion itse henkilökohtaisesti kertoa tietää nyt raskaudesta, kerrottiin laajemmin np-ultran jälkeen :) Ei-niin-läheisille kavereille ja tutuille joita harvemmin näen kerron sitten kun heitä tapaan ja joskus rakenneultran jälkeen kun masu alkaa olla jo iso niin julkaisen kuvan varmaan facebookissakin. En julkaise ollenkaan siellä lapsista kuvia mutta olen kyllä kertonut syntymistä ja kuopusta odottaessa julkaisin masukuvan :)
 
Mulla noita keskenmenoja taustalla niin niiden takia en halunnut töissä kertoa ennen np-ultraa. Tai kuvittelin että haluan kertoa sitten heti sen jälkeen, mutta kuinkas kävikään.. Nyt 15+3 eikä puhettakaan että haluaisin vielä paljastaa tätä kauan odotettua superihanaa salaisuutta! Kaikki läheiset kyllä tietää ja ovat tienneet lähes alusta asti, koska heille olen myös keskenmenot kertonut ja paljon tukea saanut. Töissä salailu on vielä helppoa kun maha ei ole pullahtanut esiin. Katsotaan pääsenkö rakenneultraan asti ilman töissä kertomista. Odotan innolla sitä kertomista koska tiedän että kaikki tulee olemaan iloisia, mutta on tämä salaisuuden pitäminenkin yllättävän kivaa.
 
Täällä tietää minun vanhempani sekä miehen vanhemmat. Mies on kertonut muutamalle hyvälle ystävälleen ja minä myös muutamalle ystävälleni. Töissä en ole vielä halunnut paljastaa. Aikaisemmat keskenmenot minullakin kummittelee. Esikosta kerroin töissä muistaakseni viikolla 17.-18. kun maha rupesi jo muutenkin paljastamaan. Nytkin on ne ajat (nyt 14+6) kohta taas edessä kun oli viikonloppuna pakko ottaa ensimmäiset mammahousut käyttöön kun aikaisemmissa farkuissa sain ruveta pitämään nappia auki. :grin
 
Mua ahdistaa töissä kertominen. Vaihdoin työpaikkaa viime kesänä ja olen nyt miesvaltaisessa alassa, kiinteistöhoitaja. En tiedä miten sen kertoisi järkevästi miehille. Ennestään kaksi lasta mutta silloin olin muualla. ApuvA!
 
Useampi työkaveri sai eilen tietää kun yksi uskalsi asiasta suoraan kysyä. Muutama sitten sanoi että jo jonkun aikaa katsonut samaa muttei ole kehdannut kysyä. No jos mä nyt uskaltaisin käyttää töissä niitä tiukempiakin työpaitoja kun löysemmätkään ei enää kumpua niin peitä. Tänään sitten kerroin pojan hoitajalle ettei vaan ehdi kuulla asiaa muualta. Esikoinen kun oli mennyt kertomaan kaverilleen joka hoitajan lapsenlapsi. Onnellisen oloinen oli meidän puolesta vaikka tietty harmitti että poika jää pois.
 
Minusta tuntuu, että useampi työtoveri jo vilkuilee mahaani sillä tavalla vai onko sitten sitä kun itse olen jo niin tietoinen tuosta kummusta, niin tuntuu jo siltä kun muutkin epäilee. :grin Kerkeän esikon hoitovapaalta palattua olemaan vajaan vuoden töissä, niin jo saa taas etsiä uutta sijaista. Esimiehelleni ajattelin kertoa tämän viikon lopussa jos kahdenkeskinen mahdollisuus tulee. Pelkään, että pian joku muu möläyttää ääneen epäilynsä ennen kuin ehdin kertoa.
 
Tänään oli pakko sanoa töissä johtajalle ilouutisista, työn alle tuli iso projekti ja ajattelin että parempi nyt olla rehellinen. Ja siks toisekseen, ois saattanut viim. esimiestä ihmetyttää kesälomatoiveeni :-D
 
Mä olen melkein kaikille työkavereille kertonut ja uskon että loput aavistelee ja katsoo mua ja mahaa sillä silmällä. Kaikille läheisille on kerrottu ja maha alkaa olla niin esillä että eipä tätä enään peitellä.
 
6d3427237c8085e32155f735417be19d

Kevennyksenä osui tällainen silmiin tämän päivän Aamulehdestä. :D
 
Kerran jo lähiesimiehelle raskaudesta kerroin, mutta hän poistuikin yllättäen töistä, joten olikin taas tilanne ettei sitä tiedetty. Miehen töissä jo kesälomatoiveet piti laittaa niin oli kiva vähän tietää onnistuuko mulla kesäloma ennen äippälomalle jäämistä. Tänään sitten menin uudelta esimieheltä asiaa kysymään ja paikalla sattui olemaan siitäkin isompi esimies. Molemmat oli oikein onnellisia mun puolesta. Kiva kuulemma kun joukossa on nuoria jotka vielä äitiyslomallekin jää. Ehdinhän mä pikkasen reilun vuoden olla töissä viime äippälomalta [emoji3]
 
En olisi halunnut keskenmenopelon takia kertoa kenellekään ennen nt-ultraa, mutta töissä jouduin käytännön syistä jo joskus 8-9-viikoilla kertomaan joillekin työkavereille, ja pomollekin ennen ultraa, kun on vaikutusta työtehtäviin ja työvuorosuunnitteluun. Jännitti erityisesti pomolle kertominen, mutta kaikki ovat kyllä olleet positiivisia.

Omille vanhemmille kerrottiin vasta ultran jälkeen. Vähän kuumotti kun näin vanhempia joskus rv 10 ja tuntui ettei mitkään siistit vaatteet enää riittävästi onnistuneet peittämään vatsaa enkä yllättäen viiniäkään juonut...
 
Esimiehelle oli pakko kertoa heti työturvallisuuden takia, muille sitten tarpeen mukaan (fysioterapeutti, lääkäri) ja perheelle ja lähimmille ystäville kerrottiin vasta np-ultran jälkeen. Muille sitten ollaan kerrottu ripotellen ja tarpeen mukaan, mitään suuria yleisiä ilmoituksia ei tehdä ennen syntymää. Odotan, koska työkaverit huomaa, kun alkaa jo olemaan vähän vaikea piilotella tätä vatsaa, osittain turvotuksen vuoksi.
 
Olen viikolla 15+1 ja miettineet että koskas kerrotaan.onko helpompi sanoa.vasta sitten kun näkyy kunnolla vaiko jo nyt.mietittiin että ehkä isovanhemmille pitäis kertoa varmaan ennen ettei lapset möläytä.
 
Alusta asti on puhuttu, että äidin mahassa on vauva, mutta eihän nuo alle 2v lapset sitä oikein ymmärrä vielä.. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top