Kertominen

V

Violina

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Syysmammat 2017
Aloitanpas itseäni mietityttäneen aiheen: milloin kertoa raskaudesta?
Kahdesta aiemmasta ollaan molempien vanhemmille kerrottu ajoissa ja sama on varmasti tiedossa tälläkin kertaa. Saa sitten tukea lasten kanssa kun alkuraskauden väsy iskee ja tarvittaessa juttuseuraa jos huonosti käy, meillä on todella hyvä tukiverkosto ♡
Siskolleni olenkin jo kertonut ja äiti saa myös tänään tietää, jännittää vähän hänen reaktio :D
Loput saavat sitten ekan ultran jälkeen kuulla pikku kolmosesta.
 
Viime raskaudesta kerrottiin sukulaisille ja osalle ystävistäkin vasta pitkälle puolivälin jälkeen. Ensimmäinen raskaus meni kesken ja siitä oltiin kerrottu omille vanhemmille vain pari päivää aikaisemmin.. pelkäsin uutta keskenmenoa ja sitten kun kuulin, että odotankin kaksosia, alkoi pelottaa kaikki monikkoraskauden ja -synnytyksen riskit ja kertominen vähän jäi..

Tästä uudesta olen kertonut täällä palstalla (osan kanssa ollaan tutustuttu myös palstan ulkopuolella ihan kasvotusten), sekä parille muulle ystävälle, jotka ovat tukeneet lapsi-jutuissa muutenkin. Omalle äidille tuli möläytettyä, kun tuli riitaa joulun jälkeen ja suutuspäissäni sitten menin sanomaan, että olen raskaana, ettäs tiedät! :D Ihan vielä ei ollut tarkoitus kertoa, vaikka pian olisi varmaan tullut tarvetta lastenhoidolle, eikä hammaslääkäri mene montaa kertaa peräkkäin läpi selityksenä.. Oikeastaan ehkä parempikin, että äiti tietää, kun on kuitenkin niin iso ja tärkeä tuki tällä hetkellä meidän elämässä. Uudella kierroksella ei tunnu enää siltä, että olisi pakko kovin pitkään salailla.. :)
 
Minä, mies ja kolme mun ystävää tietää. Ei kerrota muille kuin aikasintaan alkuraskauden ultran jälkeen. Kolme keskenmenoa opetti ettei tiedä miten tässä käy. Helpompi olla ja surra kun ei tarvitse kaikille kertoa jos käy huonosti.
 
Me kerrottiin jo jouluaattona. Vietettiin joulua meillä aikuisten kesken (me plus mieheni äiti, minun äiti ja mieheni veli) ja viiniä kului aika runsaasti niin oli helpompi kertoa kuin esittää juovansa. Toinen syy on se että mieheni äiti asuu kaukana eikä nähdä hänta pitkään aikaan. Molemmista keskenmenneistä raskauksista ollaan kerrottu kans lähipiirille tosi ajoissa. Paitsi tää syksyinen jäi kertomatta anopille just sen takia et mies ei halunnut puhelimessa kertoa. Ei se ollut kyllä helppoa se keskenmenostakaan kertominen puhelimessa.. Koen että olen saanut paljon tukea kaikilta joille olen kertonut ja tyytyväinen tähän ratkaisuun. Töissä yrityksestä ja keskenmenoista tietää vain yksi henkilö ja siellä on välillä ollut vaikea esittää reipasta kun on ollut paha mieli. Toivon että tästä raskaudesta pääsen sitten töissäkin kertomaan. Ekan kolmanneksen jälkeen varmaan siellä sitten kerron.

Tää on semmonen juttu että on niin monta tapaa kuin ihmistäkin. Jonkun mielestä on helpompi jakaa niin ilot kuin surutkin ja jonkun toisen taas ei.
 
Töissä kertominen jännittää minuakin. Olen toki ollut melkein 2v sieltä jo pois perhevapailla ja tuskin olen koskaan edes palaamassa, mutta pakko minun on kai jossain vaiheessa kertoa. Sinänsä raskaus ei vaikuta mitään, kun aikaisintaan olisin muutenkin ollut menossa vasta 2018 takaisin. Nyt siirtyy sitten pari vuotta eteenpäin.. :D
 
Elaffy, mulla oli sama suunnitelma työpaikan kanssa eli tiesin etten ole samaan paikkaan enää palaamassa. Kun toisesta lapsesta oli aika hakea hoitovapaata niin irtisanouduin kokonaan, en enää jaksanut listoilla roikkua koska omatunto vähän soimasi kun kuitenkin tiesin etten palaa... Ja nyt onkin kivempi ettei tarvitse minnekään ilmotella - muuta kuin kelalle aikanaan että saa äippärahat :D

Äiti oli iloisen hämmentynyt raskausuutisesta: "Apua, tuleeko musta triplamummo?!" Luulen että äippä on vähän mietiskellyt minun jaksamista kun esikoisella on ihan pienen pieni (lue: järkyttävä) uhma meneillään ja kakkonenkin on kova minun perään. Mutta toivon että hän ymmärtää etten todellakaan olisi lisää hankkimassa jos tuntuisi etten jaksa :eek:
 
Ekasta raskaudesta sillon 4 vuotta sitten kerrottiin melkein kaikille jo heti, kun sitten viikolla 9 todettiin keskeytynyt keskenmeno oli hyvin rankkaa kertoa ettei vauvaa tulekaan. Sen takia ei kerrota vielä, ettei taas joudu samaan tilanteeseen. Ja musta jotenkin tuntuu ettei mun porukat edes ole onnellisia raskaudesta. Kun mulla on diagnosoitu muutama sairaus lähiaikoina mitkä vaikeuttaa jonkun verran arkea ja niiden takia olen ollut työttömänä.
Mutta tämän neljän vuoden yrityksen aikana olen sen oppinut ettei raha tosiaan ole ainoa asia tässä maailmassa, eikä edes se työ. Mutta se mikä pitää mut onnellisena ja antaa mulle voimaa on oma perhe :Heartred enkä mä tekis lisää lapsia jos kokisin meidän rahatilanteen niin huonoksi tai oman oloni liian sairaaksi.
Toivotaan hyvää palautetta mun porukoilta..
 
Violina, minun ei kannata irtisanoutua, kun todennäköisesti minua odottaa aikanaan laiton irtisanominen ja jos se menee oikeuteen, voitan jutun hyvin todennäköisesti.. long story..
 
Kuulostaa ikävältä jutulta elaffy :depressed: toiv asiat järjestyy.
Miehen sisko tiesi jo jouluna että menkat alkaa olemaan myöhässä mulla ja se kysy että mikäs menkkatilanne, niin jouduin kertoo. Vanhempani asuu naapurissa ja en osaa ollenkaa pitää tommost äidiltä joten möläytin sen aika heti kun sen näin..ja sen tehtyäni oli pakko vielä siskolle kertoa. Mutta siihen se nyt jäi:p noh täs tulee uus vuos ja vietetään se muutaman sukulaisen ja kaverin kanssa joten jaah saas nähdä. En yleensä ole sanonut ei kiitos viinille tai skumpalle, varsinkaan uuden vuoden aattona, joten taidanpa paljastua...
 
Meillä oli miehen kanssa suuret suunnitelmat kertoa vasta ar-ultran jälkeen molempien vanhemmille, mutta eihän sitä malttanu niin kauaa ootella! Käytiin tossa toissapäivänä kertomassa uutiset ja yllätyin kyllä suuresti miten positiivisin mielin asia otettiin vastaan. Myös kahdelle ystävälle ollaan kerrottu, joista tietää sen, että ovat tukena tapahtui mitä tahansa.

Monilla näytti olevan edessä myös töissä raskautumisesta kertominen. Itse olen täyspäiväisenä opiskelijana, joten vältyn pomon reaktion jännäämiseltä kokonaan :laughing002

Oletteko jo miettineet milloin aiotte puhua ns."julkisesti" raskaudesta myös muille ystäville ja tuttaville?
 
Puhutaan varmaan vasta sitten, kun alkaa näkyä ulospäin. Uudelleensynnyttäjällä kaksosten jälkeen todennäköisesti jossain rv14 paikkeilla ehkä viimeistään..
 
Me kerrotaan suvulle np-ultran jälkeen ja facebookiin ja muualle ehkä masukuvia loppuraskaudesta :)

Elaffy, tuli tosta näkymisestä mieleen että vaikka olin uudelleensynnyttäjä jo viimeksi niin ei se maha näkyny sen aiemmin ku ekassakaan :D
 
Mä toivon että tää turvotus hellittäis pian, muuten kaikki kyllä huomaa ihan kohta jo. Vaikka tankkaan vettä kiitettävästi ja syön hyvin vähän pahoinvoinnin takia niin silti koko mahaa turvottaa tosi paljon.
 
Violina, sinulla ei ollutkaan kaksosia siellä pohjalla. :)
 
Mulla on tällähetkellä sellanen fiilis että tekis mieli kailottaa kaikille, mutta pakko vielä himmailla... ei olla kerrottu vielä kellekään.

14.1. Olisi kahdet isot juhlat tiedossa, toiset on kaverin 30v. Ja toiset on duuni pikkujoulut ja en kyllä tiedä miten saan pidettyä salassa kun ei yleensä ole tapana kieltäytyä ilmaisen viinin bileissä. Tipattomaan tammikuuhun taitaa olla turha vedota kun muutenkaan en juo kuukausittain.

Viime raskaudessa maha tuli tosi aikasin esiin, heti ekan ultran jälkeen jo oli tosi vaikea piilotella, eli varmaan 13-14 viikoilla.. turvotusta oli tietysti aikalailla silloin myös.
Nyt kyllä vähän ylipainoa kertynyt että katsotaan millon näkyy
 
Tiedän elaffy, yleisesti vaan kommentoin kun sanotaan että ekan jälkeen seuraavat raskaudet näkyy nopeammin niin ei mulla vaan.
 
Violina, yksilöllistä varmasti. Kaverilla näkyi toisesta todella hyvin jo rv12 ja toisella tutulla rv15. :) Heillä oli takana yksösraskaudet.
 
Oon jotenkin puun ja kuoren välissä . Ma alkaa uusi työ jossa 4kk koeaika. Kerronko itse vai odotanko et kun se näkyy ennen sitä vai peitänkö mahan? Apua, mitä te tekisitte?

Kavereille haluaisin kertoa kovasti ja muutenkin läheisille , mutta kuitenkin jännittää. Aattelen kuitenkin et km on inhimillistä mutta itse en ole sitä kokenut joten vaikea tietää miten sen sitten ottaisi.
Eli emme ole kertoneet vielä kenellekään, illalla mies aikoo kertoa kavereille miksi olen kuskina uv:na Omilleni ajattelin ensi viikolla kertoa...
 
Esikoinen tulossa mä ehkä kertoisin joskus myöhemmin, eikö se ole että pitää kertoa viimeistään 2kk ennen äitiyslomalla jääntiä. Rauhassa katot miten työ lähtee käyntiin. Mutta tämä oli vain minun mielipide :)

Mä olen työtön/sairaslomalla tällä hetkellä ja enpä usko että töitä tässä välissä ehdin saamaan, työkokeilun ehkäpä. Joten ei tarvitse kertoa työpaikalle. Mutta tää työttömänä olo saa mut epävarmaks kaikesta, olenko tarpeeksi hyvä äiti kolmelle kun en ole töissä. Miten pärjätään rahallisesti, vaikka oikein hyvin ollaan nytkin pärjätty. Ja oikeastaan tää raskaus/vauva-aika antaa mulle aikaa miettiä menenkö kouluun vai mitä teen kun terveys ei kestä tän hetkistä työtä. Mun selässä on siis liikaa notkoa ja välilevyn rappeumaa, ja mun ammatit on kokki sekä lähihoitaja. Eipä tällä hetkellä selkä kestä noin fyysistä työtä. Mutta jos vaihtais osaamisalaa esim.mielenterveys ja päihde hommaan, se ei olisi aina niin fyysistä. Mutta nyt on aikaa miettiä..jotain haluan tehdä, se on varma..
 
Kiitos Haaveilja31, en haluaisi kertoa kun pelkään että menetän sen työn, vaikka se ei saisi olla syy, mutta koeajalla ei tarvitse krksiä kummoista syytä. Itse valmistuin juuri ja raha tulee tarpeeseen .
Olet hyvä äiti vaikka et ole töissä, ihanaa kun pystyy lapset olemaan kotona . Harmillista että raha on liian tärkeä elementti tässä maailmassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top