Kertominen läheisille

Aika harvalle on asiaa vielä paljastettu, esim. miehen vanhemmat eivät vielä tiedä eivätkä kaikki lähimmät kaveritkaan. Jotenkin tuli nt-ultran jälkeen sellainen olo, että haluaa odottaa vielä rakenneultraan ja saada varmistuksen, että vauva on kehittynyt normaalisti. Onneksi nämä keskiraskauden viikot kuluvat suht nopeasti, reilu 1,5 kk niin pääsee jännityksestä. Olo on sentään jo luottavaisempi, nyt vain kovasti odottelen ensimmäisten liikkeiden tuntumista. :wacky:
 
Aika harvalle on asiaa vielä paljastettu, esim. miehen vanhemmat eivät vielä tiedä eivätkä kaikki lähimmät kaveritkaan. Jotenkin tuli nt-ultran jälkeen sellainen olo, että haluaa odottaa vielä rakenneultraan ja saada varmistuksen, että vauva on kehittynyt normaalisti. Onneksi nämä keskiraskauden viikot kuluvat suht nopeasti, reilu 1,5 kk niin pääsee jännityksestä. Olo on sentään jo luottavaisempi, nyt vain kovasti odottelen ensimmäisten liikkeiden tuntumista. :wacky:

Itsellä on vähän samanlaiset fiilikset. Vanhemmille ollaan kerrottu, mutta painotetu et muille sukulaisille kerrotaan vasta rakenneultran jälkeen. Muutamille kavereille ollaan kerrottu jos tilanne on sitä vaatinut.
 
Kerrottiin eilen miehen siskolle, joka myös minun hyvä ystävä. Oli jännää. Vitsi mua pelotti ja kädet tärisi. "Ootte te kyl hurjia" oli vastaus, viitaten siihen, että meillä on ennestään 3 lasta. Jännää ! Vielä ois ne mummot ja ukit.. Huhuh ! :grin
 
Miten te onnistutte pitämään piilossa rakenneultraan asti?? o.O mulla kyl niin selkee maha et mielelläni kerron ennemmin ku annan ihmisten miettii et oonpa lihonu paljon! :bag:
 
Puhuttiin miehen kanssa että olisko ensi vkl. sopiva tilaisuus kertoa lähisuvulle, kun on pienemmän synttärit. Johon mies totesi että Ootko varma että haluat kertoa näin aikaisessa vaiheessa (rv 16), eikö yleensä vasta puolessa välin kerrota. Tainnu menne isukilla aika nopeemmin...
 
Mulla ainakin niin rajut raskausoireet ollut ettei millään ole voinut salata ihmisiltä joiden kanssa on tekemisissä usein.
 
Itse olen maininnut leikkauksen jälkeen yhteyttä ottaneille kavereillekin raskaudesta vaikka se pelko ja huoli vauvasta on jatkuvasti - mietin, että heille keskenmenostakin kertoisin kyllä jos niin huonosti pääsisi käymään.. Olen kuitenkin maininnut ettei kovinkaan moni vielä tiedä ihan sillä etteivät kertoisi eteenpäin vaan haluaisin itse olla se joka päättää kenelle kerrotaan.
 
Rv 15+3 ja ei olla kerrottu vielä edes isommille lapsille. Vain mun miehen sisko tietää. Ilmeisesti hänkään ei ole kertonut miehen vanhemmille. Mun siskot, ystävät eikä äitikään vielä tiedä. Kohta varmaan olisi ajankohtaista kertoa, koska vatsa alkaa erottua..
 
Mulla nyt rv 14+5 ja raskaudesta ei tiedä vielä kukaan muu kuin minä ja mieheni sekä mua hoitaneet ammattilaiset. En tiedä oikein koska kerrotaan. Aiemmat menetykset saaneet varovaiseksi. Toisaalta tekisi kovasti mieli kertoa läheisille mutta sitten taas ajattelee, että pitää asian omana tietonaan mahdollisimman kauan..
 
Me saatiin kerrottua lapsille viikonlopun aikana, kun oli tarkoitus julkistaa asia pienemmän syntymäpäivillä sunnuntaina. Mutta siinä oli sitten koko ajan hässäkkää johonkin suuntaan, eikä porukkaa saanu sen vertaa samaan pöytään että olis ollut siihen sopivaa hetkeä. Kerroin sitten vain äidilleni sopivassa tilanteessa, kun oltiin vanhemman pojan kanssa kolmisteen. Katsotaan sitten koska miehen sukulaiset saa tietää...
 
Nyt mä kerroin äidille. Hän ilahtui, eikä kauhistellut tätä tahtia. Tästä tulee äidin 11. lapsenlapsi.
Kerrottiin myös isommille lapsille. Pienempi ilahtui, isompikin sulateltuaan yön yli. Yllätys ainakin oli heille suuri.
 
Mie törmäsin tänään sattumalta isääni ja hänen vaimoonsa kaupassa :D siinä sitten kerroin heille että kohta mulla on yksi apuri lisää.
Olivat molemmat kyllä jo aavistaneet kun serkun rippijuhlissa se kyllä näkyi jo, kieltäydyin viinistä ja kahvista :wink isän vaimo tokas ihanan suoraan ”en kehdannut sanoa että ootpa lihonu” :D iloisia ovat meidän puolesta ja vaikka olivat arvanneet niin syksyinen keskenmeno oli myös estänyt varsinkin isääni kysymästä mitään.
Nyt tietää kai sitten kaikki muut paitsi miehen äiti ja mun veli. Tai voi olla että mies on kertonut, en tiedä.
 
:shy::happy: Kerrottiin vanhemmille heti ja myös Parhaille ystäville. Nyt alkaa tietää jo kaikki.
 
Ite oon sellanen lörppö ettei mikään oma salaisuus pysy sisällä. Heti ekana kerroin työkaverille. Kaveripariskunnalle sanottiin että siivottiin pakastinta ja löydettiin pullaa että jos tultais heille kahville. Ei mainittu mitään mut aina keskustelun aikana huikkasin miehelle "laitatko kulta pullat uuniin" "katotko oisko ne pullat uunissa jo hyviä" jne. Eivät tajunneet ennen ku kaveri sano ääneen "Mikä tää on ku koko ajan puhutte pullista uunissa?" Ja heti sytty lamppu päässä :D
 
Mun lähimmistä kavereista alkaa jo varmaan kaikki tietää, mies ei oman sanomansa mukaan ole kertonut ku vasta yhdelle kaverilleen :D Maha alkaa kyllä jo näkymäänkin pikkuhiljaa et loputkin alkavat tässä varmaan arvailla mistä on kyse xD
 
Meillä on kerrottu kaikille niille joille itse haluan asiasta päästä kasvotusten kertomaan, eli molempien vanhemmille, miehen isoäidille, mun veljelle sekä tietenkin miehen 9v tyttärelle (joka tosin hoiti miehen äidille kertomisen meidän puolesta :rolleyes:). Lisäksi kahdelle parhaalle ystävälleni kerroin jo heti silloin alkuunsa. Nyt siis on muun äidilläkin jo lupa ruveta asiaa hehkuttamaan jos haluaa. :p Itse en ole koskaan ollut kovin ihastunt siihen että kertoilee mun asioita, mutta oletan että rupean kohta ymmärtämään itsekin sen että äidit nyt vaan kertoo mitä lapsilleen kuuluu, ja toisaalta kun on äidin ensimmäinen lastenlapsi kyseessä niin kai tuo nyt innoissaan on. :joyful:

Koulussa eilen kaksikin opiskelukaveria kävi kysymässä että saako onnitella ja kuinka pitkällä mennään, niin kai tuo sitten rupeaa ulkopuolisille jo näkymäänkin että hyvä vaan kun on kerrottu kaikille tärkeimmille. :happy: Tosin varmaan naiset näkee tän asian paremmin muutenkin, mun veljelle kun näytin ultrakuvaa ei tainnut tajuta siitäkään alkuun kun taas avopuolisonsa hihkaisi heti "Arvasin! Sulla on tissit kasvanu ja päällä tollanen löysä paita..!" :grin
 
Mä olenkin aiemmin täällä puhunut siitä, kuinka vaikeaa meidän on kertoa omille vanhemmille.. no, eilen viikolla 17+5 lähetin toiselle vanhemmistani kuvan ja viestin; et ajattelin sun ehtivän selviävän pahimmasta järkytyksestä ennenku huomenna nähdään. Tänään sitten mentiin kylään ja asiaa ei kommentoitu mitenkään. Kukaan ei puhunut siitä mitään. Jäi kamala fiilis. Eilen sain vastaukseksi onnea ja huomiseen.. siinä kaikki. Vielä ois 3/4 vanhemmista kerrottavana.. taidan pysyä vaan kotona laskettuun aikaan asti enkä liiku mihinkään tai tapaa ketään. Vitsin ärsyttävää :sad001
 
Mä olenkin aiemmin täällä puhunut siitä, kuinka vaikeaa meidän on kertoa omille vanhemmille.. no, eilen viikolla 17+5 lähetin toiselle vanhemmistani kuvan ja viestin; et ajattelin sun ehtivän selviävän pahimmasta järkytyksestä ennenku huomenna nähdään. Tänään sitten mentiin kylään ja asiaa ei kommentoitu mitenkään. Kukaan ei puhunut siitä mitään. Jäi kamala fiilis. Eilen sain vastaukseksi onnea ja huomiseen.. siinä kaikki. Vielä ois 3/4 vanhemmista kerrottavana.. taidan pysyä vaan kotona laskettuun aikaan asti enkä liiku mihinkään tai tapaa ketään. Vitsin ärsyttävää :sad001

Voi... Tosi ikävä kokea tuollaista suhtautumista. Asia on niin henkilökohtainen ja vaikka tilanne ois mikä niin ei ympäristön tarvitsisi tuomita. Varsinkin kun oot aiemmin kertonut tuosta kuinka omin voimin ootte muidenkin lasten kanssa arjen pyörittänyt. Voimia teille kotiin.
 
Mä olenkin aiemmin täällä puhunut siitä, kuinka vaikeaa meidän on kertoa omille vanhemmille.. no, eilen viikolla 17+5 lähetin toiselle vanhemmistani kuvan ja viestin; et ajattelin sun ehtivän selviävän pahimmasta järkytyksestä ennenku huomenna nähdään. Tänään sitten mentiin kylään ja asiaa ei kommentoitu mitenkään. Kukaan ei puhunut siitä mitään. Jäi kamala fiilis. Eilen sain vastaukseksi onnea ja huomiseen.. siinä kaikki. Vielä ois 3/4 vanhemmista kerrottavana.. taidan pysyä vaan kotona laskettuun aikaan asti enkä liiku mihinkään tai tapaa ketään. Vitsin ärsyttävää :sad001

Tosi ikävää! :/ tsemppiä muille kertomiseen vielä, toivottavasti ei tulis yhtä ikäviä suhtautumisia enempää.
 
Takaisin
Top