Angii, ei muuten ainakaan täällä husissa seurattu kohdun arpea (siis nimenomaan sisäistä arpea) - tai ainakaan minulle ei kukaan ultrannut lääkäri puhunut kohtuarven tarkistamisesta mitään sanallakaan, vaikka oli tuo synnytystapa-arvio edellisen sektion vuoksi ihan vakiona. Näin jälkikäteen ihan ihmeellistä... ja aion siitä kyllä antaa palautetta.
Ja arven kunto selvisi siis kun lääkäri leikkasi nyt uudestaan: viilsi vauvan olkapäähän haavan, kun arven paksuus tai siis ohuus tuli yllätyksenä! No, se ei ollut paha osuma, mutta tälleen meillä...
Eli jos teillä nyt oli eka leikkaus, muistakaa kysyä tuosta arven kunnon tarkistamisesta seuraavassa. Tuosta kohtuarven ongelmista löytyy ainakin hakusanalla "apripuutos" ihan hyvin esityksiä ym. mutta moni termi tai tulos avautunee vain ammattilaisille. Mutta sitä arven paksuutta voi tutkia ultraamalla.
Edellisen leikkauksen ompelutekniikka ilmeisesti yksi vaikuttava tekijä, minulla taisi olla siinä yksi mahdollinen syy.
Ei tuosta nyt etukäteen tietysti kannata stressata, mutta tiedostaa niin osaa kysyä. Ja yhden leikkauksen jälkeen on silti suositus alatiesynnytykseen jos mitään estettä tai riskitekijää sille ei todeta.
Mulla olisi varmaan voitu usean tuskaisen tunnin synnytysyritys jättää väliin, kun vauva oli koko ajan väärässä tarjonnassa (avotarjonta eli naama mahan suuntaan) ja se ultrallakin todettiin synnytyksen aikana + kohtuarpi tuon 3 mm ohut. Supistuskipu oli järjetön ja kohdistui arven kohdalle. Mutta jotenkin tuntui, että tuo ajatus "kyllä se alateitse seuraava on mahdollista synnyttää" oli lähes kaikilla neuvolatädeistä, pelkopolilääkäristä tuohon synnytystapa-arvion lääkäriin. Tietysti näin on suurella osalla, mutta olisin odottanut että riskit kuitenkin käydään läpi juuri esim. vauvan tarjonta, koko, arven kunto jne. tekijät. Nyt lähinnä lääkäri kysyi, että mitä minä haluan. Ei se alatiesynnytys vaan onnistunut haluamalla, ei!
Nyt sanottiin jo leikkaussalissa kun vielä maha oli auki, että seuraava sitten leikataan suoraan. Olin vaan et joo, selvä.