Kehityskeskustelu

Voi ei, pirre on ruvennu vierastamaan. Mun sisko kävi ja itkuhan siinä pääsi kun vieras naama tuli lähelle. Pakko oli silti katsoa vaikka pelotti.
Luin just jostain vauvan kehitysvaihesta ja siellä sanottiin, että viisi kuinen rupee vierastamaan. Liittyyköhän tuohon samaan hommaan se kun pirre ei enää halua jäädä yksin. Se pitää ottaa vessaankin mukaan ja aina kun mun naama häviää näkyvistä, niin se alkaa kitistä tai itkeä. Isin seurakaan ei kelpaa kovinkaan kauaa.
 
Juttelin tästä vierastamisesta vaate-esittelyssä jokin aika sitten, kun paikalla oli kymmenkunta naista ja kaikki heistä vieraita pojalle. Yksi vieraista sanoi, että sekin auttaa, jos vauvan lähelle ei heti tulla, vaan annetaan vauvalle tilaa tarkkailla ympäristöään ja muita paikalla olevia ihmisiä ihan rauhassa ensin, vaikka paikalla olevat ihmiset olisivatkin sellaisia, joita vauva on aiemminkin nähnyt, mutta ei ehkä muista edellistä tapaamista. Myös äkkinäisiä liikkeitä voi pyrkiä välttämään. Tosin nämä nyt ei taida toimia, jos vierastaminen on kovin voimakasta. Mutta näin kun toimittiin siellä vaate-esittelyssä, poika oli tosi nauravainen ja tyytyväinen miltei koko ajan, kun kukaan ei niin sanotusti heti tunkenut naamalle, vaan poika sai rauhassa tarkkailla, ja kun joku tuli juttelemaan pojalle, niin varovasti pienen matkan päästä ensin, ja sitten hiukan lähempää, kun poika osoitti, ettei kauheaa itkua tule, jos tullaan lähemmäksi :)

Näitä kai voi kokeilla, eihn ne tosiaan auta välttämättä. Ja voihan se olla, ettei meillä poika edes vierasta silleen, vaikea sanoa kun ollaan käyty niin harvoin missään.
 
Hyviä vinkkejä Kaari! :)
Meillä vierastaminen pahimmillaan oli kyllä niin haastavaa että mikään ei auttanut. Nyt taitaa hieman jo hellittää, onneksi.

Esikoisen aikaan luin varuiksi vierastamisesta, jota meillä ei sitten tullutkasn, että täytyisi antaa myös vieraiden ihmisten esimerkiksi pidellä vauvaa, mutta olla itse turvalisesti lähietäisyydellä. Tai ei ainenkaan viedä pois näistä tilanteista.
Nyt sitten juurikin luin tutkimuksen joka kumosi tän teorian että vauvaa voisi jotenkin "siedättää". Ja uskon näin itsekin.
 
En minäkään kyllä usko, että vauvaa voisi jotenkin siedättää siitä vierastamisesta pois. Joillakin lapsilla se vaan on todella voimakasta, eikä siihen auta kuin aika. Onhan se vauvallekin aika stressaava tilanne, jos tosissaan vierastaa ja sitten yhtäkkiä lykätään vieraan syliin ja vauva näkee sieltä äitinsä, ja tajuaa jonkin nyt olevan pielessä, vaikkei äiti katoaisikaan näkyvistä.

Saa nähdä, milloin meillä alkaa kunnolla tuo vierastaminen. Pojan isoveli tuli meille eilen, niin kyllä poika hiukan itkusti katseltuaan ensin isoveljeä otsa rypyssä pitkän aikaa. Hienosti kyllä isoveli oli rauhallisesti ja jutteli pojalle niitä näitä. On vaan sen ikäinen (11v), että tajuaa vauvan vierastamisen ja siitä seuraavan itkun, mutta loukkaantuu siitä kuitenkin jonkun verran :)
 
Meillä vanhin lapsista alkoi vierastaa 3 kk ikäsenä ja se oli todella voimakasta. On nyt 18 v. eikä ole muuten mennyt vieläkään ohi.
 
meillä ihan samoin hoosianna! tosin ei ole vielä täysi-ikäinen vaan leikki-ikäinen mutta vaikuttaa aika pysyvältä piirteeltä..

vauva on meillä nyt noin kuukauden vierastanut. paha juttu jos on jonkun sylissä ja näkee mut, samoin joskus vierastaa milloin ketäkin myös mun sylistä käsin mutta ei aina. eikä tykkää jäädä yksin.
 
Eli toi yksin jäämisen hankaluus liittyisi mahdollisesti tuohon vierastamiseen. Pirre on viihtynyt aiemmin pitkiäkin aikoja lelukaaren alla. Nyt itku tulee kun katoan näkyvistä. Toivottavasti menee ohi pian.
 
Musta tuntuu kurjalta ajatus, että vierastavaa vauvaa pitäisi "siedättää". Varsinkin kun kyse on kasvulle tyypillisestä vaiheesta, mikä menee ohi. Tollasessa kalskahtaa vähän sama ajatusmaailma, kuin lapsen itkettämisessä ajatuksella "oppiipahan rauhoittamaan itsensä".
 
Ihan mielenkiinnosta, miten siis ilmenee isommalla lapsella/nuorella?
No meidän tapauksessa oli niin että lapsi puhui vieraalle ihmiselle ensimmäisen kerran 4 v. ja sekin oli pelleksi pukeutunut. Kaikkiin uusiin asioihin ja paikkoihin piti tutustua hitaasti ja rauhallisesti oikein pitkän kaavan mukaan. Sille on edelleen vaikeaa ottaa kontaktia vieraisiin, olla huomion keskipisteenä, esiintyä, puhua kovalla äänellä, katsoa silmiin, puhua puhelimessa, kysymyksiin vastaaminen kokonaisilla lauseilla jne. (Vieraiksi lasketaan suurinpiirtein kaikki muut paitsi oma perhe, paras kaveri, mummi ja kemian opettaja).
Eli voisi sanoa ujoksi, araksi, hitaasti lämpeneväksi, varautuneeksi, sivusta seuraajaksi, tarkkailevaiseksi jne.
 
Pirre ryömii! Takaperin tosin, mutta painaa ympäri kämppää suht onnellisen näköisenä. Välillä jää jumiin sohvan alle tai pöydän jalka haarovälissä. Innokas isoveli käy vetelemässä pois ja vaihtaa suuntaa, niin sitten meno taas jatkuu. Eilen eteni vain max vartalon mitan, nyt menee niin pitkälle kuin vaan pääsee.
Hurjasti tullu lisää taitoja myöskin lelujen käsittelyyn tässä parin viiikon aikana.
Pirre on reilun viikon päästä 6kk. Se on niin söpö kun on samaa kokoa kuin muut meidän lapset 2 kk ikäsenä :Heartred
 
Pirre vaihtoi tänään ryömisen suntaa eteenpäin. On aika hulvattoman näköistä möngertämistä :)
Mä otin pitkät pätkät videota kännykällä ja huomasin videointia lopettaessani, että eihän se kuvannut mitään. Yritin ottaa uutta kuvaa, mutta oli pikku reppana jo niin väsynyt ettei jaksanut enää ryömiä :sad001

Ikää nyt 7kk ja vähän päälle.
 
Mulla on kanssa käyny nii että kuvaa olevinaan jotain hyvää video pätkää ja sitten kun lopettaa kuvaamisen ni huomaakin ettei kuvannutkaan mitään :sad001 toivottavasti se ens kerran onnistuu sulla HoosiAnna.
 
Onko muita kellä vauvalla ei ole vielä puhjennut hampaita?
Olen tässä miettinyt onko pirrellä hampaita ollenkaan. Kun ikää jo yli 7 kk eikä mitään merkkejä hampaista.
 
Eiköhän Pirrellekkin hampaat tule. Yhden tutun vauvalle hampaita tuli vasta reilu 8 kk iässä. Mutta voithan asiasta kysellä seuraavalla neuvolakäynnillä jos niitä hampaita ei vielä silloinkaan ole.
 
Täällä kans 6kk eikä hampaita näy... ei oo ees puhkeamiseen viittaavia oireita ollu enää pitkään aikaan.:bored:
 
Ei meilläkään. :) Mä oon aina ajatellut että ne tuleekin vasta myöhemmin, sekä mulla että miehellä tuli ekat hampaat 8kk, yhden tutun lapsella vasta lähempänä 10kk.
 
Meillä puhkesi 5kk molemmat alaetuhampaat ja nyt 6kk2vko toinen yläetuhammas. Miehelleni on puhjennut ekat jo 3kk ikäisenä, mulle vasta 8kk.
 
Eli siis ei hätää vaikka hanpaita ei kuulu :)
Muilla lapsilla ekat hampaat on tullu 5 kk kieppeillä, niin vähän ihmetyttää missä pirren hampaat on. Toisaalta hampaattomuus on taas tälläisen laiskan äidin unelmatilanne, ompahan yksi söhellys vähemmän hoidettavana, kun ei harjata tarvitse.
 
Takaisin
Top