Kauan vauva pärjää isin kanssa kahdestaan?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja newi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
newi

newi

Näppärä viestien naputtelija
Mitä mielipiteitä täältä löytyy? Kauan esimerkiksi muutaman kuukauden ikäinen tai puolivuotias pärjää kahden isän tai muun kanssa ilman äitiä?
 
No, minusta ihan hyvin useammankin tunnin. Eihän sillä ole väliä onko se hoitaja juuri äiti vai ei, jos vain pumpattua maitoa tai korviketta on tarjolla, ja hoitaja ottaa vauvan hoidon tosissaan. Lapsi pystyy muodostamaan kiintymyssuhteen n. 3-4 eri ihmiseen. Eli kunhan nyt ei joka päivä eri ihminen ole, vaan sama tuttu hoitaja. Sitten tietenkin jos äiti tai vanhemmat alkavat useinkin olemaan pitkiä aikoja poissa, niin lapsihan muodostaa sen kiintymyssuhteen enemmän tähän hoitajaan kuin vanhempiinsa. Tällöinkin lapsi kyllä pärjää, mutta ehkä olisi mukavampi kuitenkin jos omat vanhemmat olisivat ensisijaisia hoitajia. (Esimerkiksi jenkeissähän taitaa olla ihan yleistä, että ensisijainen kiintymyssuhde muodostuu lastenhoitajaan eikä äitiin, koska siellä ei vain yksinkertaisesti ole minkäänlaisia perhevapaita?)

Kävin itse graduseminaareissa pojan ollessa parin, kolmen ja neljän kuukauden ikäinen. Poika oli silloin mieheni tai äitini kanssa muutaman tunnin, ja ihan hyvin meni. Nyt kun gradu on jo valmis, ei ole ollut oikein mitään miksi olisin ollut poissa, niin voi olla, että poika on jo liikaakin kiinni vain minussa. Voisi olla ehkä ihan hyväkin juttu antaa isälle ja pojalle jossain vaiheessa pari tuntia keskinäistä aikaa. Poika on nyt siis 8kk. Eroahdistuksen merkkejä jossain määrin on ilmassa, joten ehkä äitini (joka asuu kuitenkin sen verran kauempana, ettei ihan koko ajan nähdä) kanssa hoito ei välttämättä jossain vaiheessa onnistuisikaan. Isän kanssa poika kyllä viihtyy hyvin kaksistaan.
 
Vastasyntyneenä poika muuten oli pakosta viikon verran vastasyntyneiden osastolla, jossa aina vaihtui hoitajilla vuorot. Ei hän silloin vaikuttanut tietävän tai välittävän kuka häntä hoiti, mutta en tiedä onko tätä varhaisen hoitajan pysyvyyden merkitystä tutkittu. Pidempään osastolla aikaa viettäville, kuten keskosille, siellä valittiin oma hoitaja, mutta ei hänkään tietenkään 24/7 voi työvuorossa olla.
 
Mitä mieltä olette esimerkiksi äidin useamman päivän poissaoloista, jolloin vauva/lapsi jää isän kanssa kahden? Eikös ole melko tapauskohtaista, kuinka vauva isän kanssa tulee toimeen jne..? Mutta noin yleisesti onko tähän jotain 'sääntöä' ?
 
Meillä poika nyt 3½kk ja ensi viikon viikonloppuna minä lähden pois ja mies jää siis kaikkien lasten kanssa yksin. Ja en epäile hetkeäkään ettei pärjää, ruoka vaan tulee silloin pullosta, mutta sitäkin on harjoiteltu :)
Ja jos yhdessä lapsi on tehty ja yhdessä asutaan, niin tasavertaisia vanhempia myös ollaan, ja yhtä lailla isälle pitää antaa sitä vastuuta ja ja lapset hoidetaan ja kasvatetaan yhdessä :)
 
akidi sanoi:
Ja jos yhdessä lapsi on tehty ja yhdessä asutaan, niin tasavertaisia vanhempia myös ollaan, ja yhtä lailla isälle pitää antaa sitä vastuuta ja ja lapset hoidetaan ja kasvatetaan yhdessä :)
Click to expand...

Samaa mieltä! Juuri luinkin jonkun mielipidekirjoituksen aiheesta, ja siinäkin ihmeteltiin sitä, kun tunnutaan kovasti ajattelevan juuri äidin olevan se ykkös lastenkasvattaja ja -hoitaja. Miksi näin? Miksei isä voisi ottaa vastuuta, vaikka jopa enemmänkin kuin äiti. Kai näitäkin tilanteita jossain perheissä on? :)
 
Meillä isä ihan oma-aloitteisesti ottaa lapsen syliin ja hoitaakseen aina töistä kotiin tullessaan, ja lapsi käy syömässä rinnalla kun siltä tuntuu. Juurikin kävin viikolla parin tunnin ajan kaupassa, mutta kaapissa oli lypsettyä maitoa. Meillä on 31 rv syntynyt keskostyttö, jonka kanssa ollaan oltu kotona kolme viikkoa. Itse luotan isän hoitamiseen 100% ja tuntuu tärkeältä, että lapsi saa mahdollisimman paljon läheisyyttä, kun ensimmäinen elinkuukausi meni sairaalassa. Pysyy oma pääkin paremmin kasassa, kun saa iltasella touhuta omia juttuja.

Itse ajoitan noita menoja syöttöjen jälkeen, mutten näe mitään syytä miksei isä pärjäisi pidempäänkin mukelon kanssa
 
Samaa mieltä täälläkin, ei tulisi mieleenkään, että isä olisi jotenkin vähäpätöisempi hoitaja. Ja onhan niitä tapauksia, joissa isä on lapsen ensisijainen hoitaja. Satuitteko muuten katsomaan tällä viikolla tulleen iholla-jakson, missä miehen ex-vaimo ihmetteli, kun hänelle oli synnärillä sanottu, ettei kotiin pääse, ennen kuin hän osaa hoitaa vauvaa, niin ettei sillä ollut merkitystä vaikka mies opetteli hoitamista koko ajan, kun nainen toipui leikkauksesta?

Monien päivien poissaoloissa mielestäni merkityksellisintä on se, missä kehitysvaiheessa lapsi on, ja millainen luonne lapsella yksilöllisesti on, kuinka tiukasti hän on kiinnittynyt mahdollisesti vain yhteen hoitajaan, vai onko useampi eri hoitaja hänelle yhtä tärkeä. Sillä ei ole merkitystä, onko se äiti vai isä, mutta jos hoitaja, johon lapsi on hyvin kiinnittynyt yhtäkkiä lähtee pitkäksi aikaa pois herkässä vaiheessa, se ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Tilannekohtaisia juttuja aina.
 
Muokattu viimeksi:
Eikös se ole, että niin kauan voi olla erossa ensisijaisesta hoitajasta kuin mitä ikäkuukaudet on tunneiksi muutettuna. Eli 3kk:n ikäinen voi olla erossa 3h.
Lähtökohtaisesti isän pitäisi olla yhtä läheinen hoitaja, kuin äidin, jolloin lapsi voi hyvin olla isänsä hoidossa. Mutta ulkopuoliselle, esim. mummolle jota nähdään vaikka kerran viikossa, en jättäisi kuin tuon ohjeen mukaisesti.
 
Niin kauan kuin äitikin pärjää vauvan kanssa kahdestaan eli kunhan vauva ottaa maitoa muualta kuin tissistä
 
Itse olen syntynyt sektiolla ( ei suunniteltu ) joten ensimmäinen hoitajani oli isäni, kun äidin toipumiseen meni aikaa.
Tämä siis 80-luvulla. Toki isä palasi aikanaan töihin ja äiti hoiti kotona, mutta kyllä pieni lapsi isänkin kanssa pärjää, nykyisät ovat enimmäkseen olleet mukana valmennuksissakin ;)
 
Meillä alusta asti isi on osannut hoitaa vauvaa siinä missä minäkin..imetystä tietenkään ei pystynyt, mut pojalle kelpas hyvin pullokin, joten olis pärjännyt kaksin vaikka kuinka pitkään. Meillä isi on myös itse halunnut osallistua paljon vauvan hoitoon ja joutuikin pojan ensimmäiset tunnit maailmassa poikaa hoitaan, kun itse en pystynyt.

Mun mielestä isejä pitäis muutenkin ottaa enemmän mukaan siihen vauvan hoitamiseen ja antaa yksikin hoitaa. On se lapsi kuitenkin sen isinkin lapsi ja mua ainakin suututtaa jos äitiä pidetään aina itsestäänselvänä lapsen hoitajana.
 
Meillä pärjäisi 1kk vanha lapsi erittäin hyvin pidempiäkin aikoja isänsä kanssa kaksin. Tosin en imetä johtuen maidon tuotannosta :/. Meillä osallistutaan pojan hoitoon melko tasapuolisesti. Tietysti isä päivät töissä, mutta noin muuten. Lapsellahan on kaksi vanhempaa :)

Itse en kyllä pystyisi olemaan lapsesta erossa pitkääkään. Mutta kyllä tuo huoltajana on täysin tasavertainen tuo isä. Eikä pelkästään sen takia että on pojan auttanut maailmaan vaan ihan osallistumisellaankin. :)
 
Meillä on 9kk ikäinen lapsi ja vaikka tilanne on moneen perheeseen verraten eri kun isä on ma-to poissa kotoa kokonaan niin siitä huolimatta lapsi 'hyväksyy'hänet hoitajakseen. Itse en olisi ryhtynyt lapsen tekoon ollenkaan jos perheessämme oletettaisiin minun kasvattavan ja hoitavan lapset yksin. Samalla viivalla ollaan minä ja mies. Tokihan se on miehelle vähän haasteellista välillä tietää miten täällä kahdestaan olemme asioita tehneet varsinkin kun välillä oli poissa ma-ma ja kotona siis ti-su. Mutta kun on halu osallistua ja olla isä niin hyvin on pärjätty. Meidän lapselle myös toinen mummola on lähes kodin veroinen paikka olla samoin siskoni kanssa. Muille en jättäisi 2-3h pidemmäksi aikaa koska lapsi ei tunne heitä ja he eivät lasta ja lapsen 'tapoja'..
 
Kyllä vauva useamman tunnin pärjää, kunhan on riittävästi ruokaa varattuna vauvalle. Samalla lailla molemmat vastuussa lapsesta ja yhtä paljon meillä ainakin molemmat haluaa hoitaa ja viettää sitä kahdenkeskistä aikaa uuden tulokkaan kanssa. Sitten kun maito ei ole enää pääasiallinen ravinto, niin vaikka kuinka kauan :)
 
Kyllähän se niin pitkään pärjää isin kanssa kunhan vaan on ruokaa varattuna eli tarvittaessahan vaikka täysin ilman äitiäkin. Mutta itse huomannu, että nopeammin isillä loppuu pärjääminen vauvan kanssa kuin että vauva hermostuis isiin ja haluais äidin :)
 
Takaisin
Top