Tuntuu monella olevan noita ilmavaivoja ja vatsanväänteitä, meilläkin on ollut niitä ihan alusta asti. Jo osastolta lähtiessä neljän päivän ikäisenä alkoi, ja silloin kätilö kiinnitti huomiota vatsaan, joka oli ihan pömpöllään ilmasta. Silloin vetikin sellasen monen tunnin itkumaratonin, vaan automatkalla kotiin rauhottui. Silloin mulle selitettiin, että vatsavaivat johtuu siitä, kun vauva saa ilmaa mahaansa syödessään, ja silloin käytin rintakumiakin vielä, jonka sanottiin niitä lisäävän. Sitten sanottiin, että vauva syö itsensä liian ähkyyn ja kärsii sen vuoksi vatsanväänteistä. Siks mä luulinkin alkuun että pitkät itkut johtuivat suurimmaks osaks vatsanväänteistä. Itkuja kestettiin useiden tuntien ajan erityisesti iltaisin ja öisin. Kunnes ihana lastanneuvolatäti tuli ensivisiitille kotiin ja sanoi että aina kun vauva itkee, anna tissiä, nälkäänsä se pääosin itkee. Niin tehtiin ja jopas, loppui itkut suurimmaks osaks siihen.
Piereskely on jatkunut silti runsaana tähän asti, ja välillä ne on ihan aikuisen miehen pierun kuuloisia. On annettu päivittäin rela-tippoja ja disflatyliä, mutta siitä (kuten ei aiemmin cuplatonistakaan) ei mainittavaa hyötyä ole ollut, siks jätinkin ne tänään pois, eikä vaivat ainakaan lisääntyny toistaseks. Meidänkin poika ähisee ja punkee pierua ja välillä itkeekin kun ei saa ilmoja ulos, sitten taas päristää ja on tyytyväinen. Mutta ilmavaivojaan se ei silti hirveesti itke ja rauhottuu aina tissillä. Olen välttänyt kaikkea, mikä pierettää itseäkin, ja kahvin olen pyrkinyt pitämään pelkässä aamukupillisessa. Eilen oltiin niin väsyneitä, että kiskoin kahvia pitkin päivää, ja se kostautuikin sitten tavallaista itkuisempana vauvana ja sekavana äitinä :(.
Mä päätyisin samaan kuin Sofi, että suolisto ja ruoansulatus ovat vielä kehitystilassa ja alkuajan ilmavaivat ovat enemmän tai vähemmän normaaleja tämänikäisillä vauvoilla. Korviketta meillä ei toistaseks ole tarvinnut käyttää, joten siitä vaivat eivät johdu.
Välillä kyllä tuskastuttaa, kun miettii päänsä puhki miten vaavin oloa vois helpottaa. Paras apu täällä on ollu yöaikaan sitterissä keikuttaminen tai tissille ottaminen, päivällä mennään yleensä vaunukävelylle, jossa useimmiten nukahtaa. Tänään vauveli on jaksanut illansuussa seurustella hyväntuulisena pari tuntia, sitten syötiin ja kylvettiin ja nyt taas seurustellaan, tuntuu ihan ihmeelliseltä eilisen kitinäpäivän vastapainoks :D
