Kaipaako muut työelämään?

Pingu94

Pingu94

Näppärä viestien naputtelija
Huomaan kaipaavani jo takaisin työelämään, kun lapsi on reilu vuoden vanha. Toisaalta lapsi tuntuu niin kovin pieneltä hoitoon laitettavaksi, varskinkin kun hän on vähän arka. Rahan takia ei olisi pakko palata töihin. Alkaa vain pää hajoamaan kotona olemiseen, vaikka ei olla kaikkia päiviä vain kotona vaan pyrin näkemään ihmisiäkin. Käydään perhekerhossa ja muskarissa ja tapaan muutenkin ystäviäni. Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
 
En todellakaan kaipaa. Nautin kotona olosta ja lapsen kanssa olosta valtavasti, viihdyn muutenkin kotona yksin. Käyn kerhossa vain että lapsi tottuisi ja ei olisi niin arka, itse en niistä välitä. Olisin mielelläni kotona, kunnes lapsi menee kouluun, jos olisi mahdollista rahallisesti. Jos vielä lisää lapsia saisin, ja saisin olla heidän kanssa kotona, eläisin ihan unelmaelämääni.
 
En kaipaa. Rakastan tätä aikaa kun saan olla tytön kanssa kotona. Kerhossa käydään ja nähdään muutenkin ihmisiä mut tykätään olla myös kotona :)
 
Enni sanoi:
En todellakaan kaipaa. Nautin kotona olosta ja lapsen kanssa olosta valtavasti, viihdyn muutenkin kotona yksin. Käyn kerhossa vain että lapsi tottuisi ja ei olisi niin arka, itse en niistä välitä. Olisin mielelläni kotona, kunnes lapsi menee kouluun, jos olisi mahdollista rahallisesti. Jos vielä lisää lapsia saisin, ja saisin olla heidän kanssa kotona, eläisin ihan unelmaelämääni.
Click to expand...

Minkä ikäinen lapsi siulla on? Taisit olla samalta suunnalta meinaan :)
 
Kyllä kaipaan, pakko myöntää. Meillä on töissä ihan mielettömän hyvä jengi, ollaan vapaallakin paljon tekemisissä. Myös itse työ on sellaista, mistä nautin - se on merkityksellistä ja siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Ollaan asuttu ihan muilla seuduilla nyt hoitovapaan aikana, mies taas on ollut opintovapaalla. Täällä ei ole oikeastaan mitään tekemistä ja seinät kaatuvat päälle. Kaikki ystävät ja tukiverkot ovat satojen kilometrien päässä, joten yksinäistä on ollut. Kadehdin niitä jotka viihtyvät yksin, itselleni se on näissä määrin kärsimystä.

Mies on saanut opintonsa siihen pisteeseen, että jatkossa niitä voi suorittaa etänä, joten palaamme takaisin kotikaupunkiin ja minä lopetan syksyllä hoitovapaan. Tai siis rupean tekemään 3-päiväistä viikkoa. Mielestäni siinä on hyvä tasapaino perheen ja työn suhteen, saan kuitenkin olla edelleen pojan kanssa suurimman osan ajasta.
 
Poika on siis tällä hetkellä 1,5 v. ja melkoinen energiapakkaus. Uskon, että tulee viihtymään muiden lasten kanssa oikein hyvin. :happy:
 
Olen viihtynyt hyvin kotona, ei ole ollut ikävä töihin. Työkaverit on mukavia ja ollaan käyty kahvilla porukalla ja olen seurannut somesta, mitä töissä tapahtuu. Lapsen kanssa käydään harrastuksissa ja tavataan ihmisiä. Olen ehtinyt olla pitkään työelämässä ja samanmoinen työrupeama edessä, kun hoitovapaa päättyy. Onneksi saan tehdä osittaista työaikaa.
 
Yli 4v kotona olon jälkeen on tullut välillä sellainen olo, että töissäkin voisi olla mukava käydä. Meinasin jo tänä vuonna takaisin työelämään palata, mutta lapsen sairauden takia päätettiin, että olen vielä vuoden kotona. Yritetään saada omaishoitajuus, joten tavallaan olen töissä, mutta eläminen ei oikeastaan muutu mitenkään.
 
Kaipasin todellakin, ja aloitinkin työt kun lapsi oli hieman alle kaksivuotias. Tein lyhennettyä työpäivää, joten oli pehmeä lasku työ- ja päiväkotiarkeen kaikilla. Meidän perheelle oli juuri oikea ratkaisu laittaa lapsi päiväkotiin melko varhain ja äiti töihin, olin siitä lähtien huomattavasti parempi äiti kuin kotiäitinä ollessa. Jaksoin paremmin lapsen kanssa, kun omassa elämässä oli muutakin sisältöä kuin lapsen touhut ja kerhot.

Jokainen perhe tekee juuri niin kuin heille on paras.
 
Kaipaan. Tein vain kahta päivää viikossa, ja ne oli kyllä ihan henkireikä. Meillä ei lasten onneksi tarvinnut mennä päiväkotiin, kun mieskin on lyhentänyt työaikaansa neljään päivään viikossa. Nyt olen ollut pari viikkoa kotona, ja välillä tuntuu pää hajoavan :sad001 Ehdin olla tässä välissä n. 7kk töissä ennenkuin jäin taas kotiin, kotona olin 4,5 vuotta.
 
En kaipaa! Vauva vasta 4kk kylläkin. Näin unta, että jouduin jostain syystä töihin (rahan takia varmaan) ja se vähän ahdisti.
 
Kaipasin jotain aikuisten juttua elämääni ja olenkin niin onnekas että olen voinut tehdä vähän töitä kotoa koko vauva-ajan sekä pientä keikkaa miehen ollessa kotona lasten kanssa. Saa vähän lisätuloja ja ennen kaikkea muuta ajateltavaa. Työt hoituu yleensä iltaisin lasten nukkuessa eivätkä kuormita sen kummemmin. Töihin palaan varsinaisesti nuorimman ollessa parivuotias. Lasten kanssa on ihanaa mutta tarvitsen myös ns älyllisiä haasteita.
 
En kaivannut hetkeäkään. Olisin jäänyt pitemmäksikin aikaa kotiin, mutta taloudellisesti ei enää ollut mahdollista. Alle 3v ikäerokaan lapsille ei onnistunut, kun ei pysyvää raskautta siunaantunut, niin taloudellisesti parempi käydä töissä tienaamassa ennen uutta mahdollista äitiyslomaa.
 
Nautin kotona olemisesta ja lapsen kasvattamisesta todella paljon. Hitaat aamut kylpytakissa ja kuljeskelu keväisessä luonnossa tytön kanssa ovat jotain aivan mahtavaa. Olen jo vuosia kaivannut tällaista elämään. Ja työtä ehdin tekemään lapsen kasvettua vielä tarpeeksi monta vuotta, että saan yhteiskunnankin hyväksynnän
 
Minä teen tällä hetkellä kumpaakin, olen kuopuksen kanssa vielä kotona, mutta teen samalla töitä (lapsen nukkuessa päiväunia, ollessa puistotoiminnassa ja iltaisin miehen ollessa kotona). Olen ns. vapaa kirjoittaja, freelancer, ja voin päättää työajoistani itse. Olen kyllä tykännyt tästä, kun saa nauttia niistä hitaista aamuista ja pitää pienimmän vielä lähellä, mutta silti voi välillä "paeta" aikuisten maailmaan. :) Välillä silti kaipaan työskentelemään muiden ihmisten pariin, sillä onhan tämä vähän tällaista yksinäistä puurtamista. Mutta jatkan näin ainakin vielä syksyyn asti, jotta saan nauttia kesästä, ja jotta kuopus ehtii vähän vielä kasvaa (täyttää heinäkuun lopussa 2 vuotta). :)
 
Takaisin
Top