Kahden kulttuurin perheet?

anihani, mäkin olen aika varma, että miehen asenteet kyllä muuttuu vielä tässä matkan varrella. Se on vähän eri asia puhua asioista tässä vaiheessa, kun sitten kun se oma lapsi on siinä hoidettavana. Mutta sama juttu munkin miehen puheissa, että tyttölapsen kanssa olisi vähän eri asia kuin poikalapsen.

Ihan mielenkiinnolla odotan, että miten sitten aikoinaan lapsen puhe kehittyy, kun on niin monta kieltä pelissä.. Isä puhuu bengalia äidinkielenään, mutta myös hindiä aika paljon ja kaikki leffat ja telkkari-ohjelmat on yleensä myös hindiksi.. Voihan se olla, että jonkin verran viivästyttää puheenoppimista?
 
Hei, tämä ketju näkyy jääneen hiukan taka-alalle, nostetaanpa ylös :) Ilmoittaudun samalla mukaan näihin monikulttuurisiin perheisiin. Odotamme esikoista, josta tullee kaksikielinen, isän äidinkieli on englanti ja minun siis suomi. Suomessa asutaan ainakin toistaiseksi. Isä on oikeastaan kaksikielinen, mutta päätimme, että englanti on se hänen kielensä vauvalle, oikeastaan sen vuoksi, ettei tulisi sitten kolmatta kieltä eli isän, äidin ja yhteinen, mutta ilmeisesti sekin voisi sujua.

Kulttuurieroja odotan tulevan eteen lapsen kasvatuksessa, mutta tässä kun ollaan kasvatusperiaatteista keskusteltu, niin päälinjoista ollaan samaa mieltä. Ja ollaan keskusteltu kyllä eroavaisuuksistakin - joistain asioista olen ilmoittanut vahvasti, että ei käy, eikä ole sen kummempaa riitaa tullut. Jotkut asiat ovat minulle niin tärkeitä periaatteita, että niistä en aio tinkiä- ja mies kyllä tietää nämä asiat, niin sanotusti kuuluvat pakettiin. Toisinpäin, hmm, ei ole vielä tullut esiin, mutta varmasti tulee sellaisiakin asioita.

Hiukan huolettaa, että isänpuoleinen suku jää lapselle etäiseksi, kun eivät Suomessa asu, eikä varmasti voida edes joka vuosi matkustaa puolin tai toisin, mutta täytyy hankkia ainakin hyvät nettikamerat ja muut pelit ja vehkeet.
 
Jaa, minä en ollut edes huomannut että täällä on tällainenkin keskustelu! Osallistutaanpas siis. Eli meillä myös monikulttuurinen perhe ja eka lapsi, asutaan Suomessa. Mies puhuu lapselle omaa kieltään arabiaa, minä suomea. Mun ja miehen yhteinen kieli onkin sitten englanti, mutta sitä ei siis varsinaisesti lapselle tulla kotona puhumaan. Oppiihan hän siitä varmaan jotakin pelkästään kuuntelemalla, mutta se ei ole itse tarkoitus. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että vanhemman olisi paras puhua omalle lapselleen sitä kieltä jonka itse osaa kaikkein parhaiten.

Oon kyllä niin samoilla linjoilla Ypyn kanssa tuosta, että ihminen on aina ensimmäiseksi oma yksilönsä, sen jälkeen oman perheensä "tuote" ja vasta viimeiseksi jonkun tietyn maan kulttuurin edustaja. Oman mieheni kanssa tullaan ihan varmasti näin hyvin toimeen arjessa juuri sen vuoksi, että meidän perheet on loppujen lopuksi hirmu samanlaisia. Siis esim. arvomaailmaltaan ja juurikin tuolta sosioekonomiselta taustaltaan. Ihan varmasti enemmän ongelmia olisi tullut täysin suomalaisen miehen kanssa, jonka perhetausta olisi ollut hyvin erilainen kuin itsellä.

Kyllä tämän homman onnistuminen on toki vaatinut molemmin puolin paljon joustamista, sopeutumiskykyä ja omista, tiukoista näkökannoistaan luopumista ainoina oikeina näkemyksinä maailmassa. Mutta kai se niin on missä tahansa parisuhteessa, että yhdessä "muokkaudutaan" ja kasvetaan. Voi vaan toivoa, että omalle lapselleen pystyy jotakin välittämään näistä elämäntaidoista tämän kautta.
 
Jees, kiva että aiheesta on olemassakin täällä keskusteluja.. oonkin jo hetken miettinyt että missä vois kirjotella ja lukea toisten kokemuksia:)

Meillä mies on afrikasta kotoisin, asunut Suomessa kuitenkin hyvin pitkään ja sitä myötä suomalaistunut aika paljon. Suomen kieli kuitenkin tökkii jonkun verran, mutta esim hänen Islaminuskonsa ei vaikuta arkeen mitenkään paitsi niin että hän haluaa lapsestaan muslimin myös mikä mulle sopii . Hän osaa oman äidinkielensä ja haluaa että lapsikin oppis, tästäkin ollaan samaa mieltä, musta on hyvä että lapsi osaa kummankin vanhemman äidinkielen=)

Muista kasvatukseen liittyvistä asioista ei olla puhuttu, hänellä itellään on lapsuus ja nuoruus mennyt ilman perhettään eri lastenkodeissa tms:( en tiiä tuleekohan se jotenkin vaikuttamaan, hän on silti perhe/sukurakas ihminen, toisinkun itselläni on vaan äiti ja veli... meillä ei siis Suomessa ole paljonkaan sukua mikä harmittaa vähän:/ 
 
haa, hyvä kun tämä elvytettiin taas henkiin. olen juurikin paininut asian kanssa, että kuinka toimia.

Olen siis itse syntynyt ruotsissa, mutta asunut 4-v eteenpäin suomessa ja kotona puhuttu suomea. Ruotsi on silti sukulaisten ja ystävien puolelta jäänyt kielenä ja maana tärkeäksi elämään. Veli kun sai lapsensa, aloitti hän puhumaan ruotsia lapsilleen ja samoin minä tätinä myös siellä.
Nyt mietinkin myös, että haluaisin puhua omalle lapselle myös ruotsia. Tosin jotenkin epäilyttää, kun ruotsin puhuminen ei ole ollut nyt taas joka päiväistä, kun välit veljen perheeseen viilenneet...Haluaisin antaa lapselle mahdollisuuden oppia kaksikieliseksi, mutta jotenkin pelottaa, hoidanko asian varmasti oikein...[:-]

Mitä kokemuksia, fiiliksiä ja ajatuksia???
 
Jaa, Rastafa81, vaikea tuohon kieliasiaan on sanoa mitään, kun ei ole asiantuntija. Sanotaan kai, että pitäisi omaa äidinkieltään puhua lapselle, mutta kukapas sitäkään täydellisesti osaa ja puhuu... Jos tunnet, että ruotsi on sulle kuin äidinkieli, niin sitten ei mikään estä tietenkään. Puhutko nyt ruotsia kuitenkin jonkun kanssa? Mitäs jos kävisit tässä talvella ennen vauvan syntymää vaikka jossain ruotsinkielisissä jutuissa mielipidettä vahvistamassa, teatteri, studia generalia -luennot, joku keskustelukerho, ruotsinkieliset nettipalstat tms.?
 
Rastafa, olen samoilla linjoilla Susin kanssa. Samaten tuli mieleen, että jos itse arastelet puhua lapselle ruotsia, niin miten olisi vaikkapa ruotsinkielinen hoitopaikka tms. lapselle?

Meillä on muuten poika on oppinut sanomaan jo muutamia sanoja - kaikki suomenkielisiä! Ei sitä ykköskieltä ilmeisesti turhaan äidinkieleksi sanota. ;)
 
Hei

Itse olen tämän ymmärtänyt niin, että sen kielen tulisi olla se ainoa mitä lapsi sitten äidiltään/isältään kuulee, että se tarttuisi. Onkohan se sitten nin? Siinä on sitten projektia kerrakseen, kun sen on aloittanut, jos ei muuten tuo kieli kuulu arkeen tai sitä ei pääse muiden kanssa puhumaan. Tiedän tuttavien perheistä tapauksia, joissa lapsi on lopettanut sen "vieraan" kielen puhumisen, kun ikää on tullut enemmän. Sitä voi kai haluta sulautua massaan jossain vaiheessa nuoruuttaan.

Meidän perheessä se on niin päin, että meidän, tulevien vanhempien, kotikieli on enimmäkseen ruotsi, ja minä puhun sitten suomea lapselle, ja isä ruotsia. Asumme tällä hetkellä voisiko sanoa täysin suomenkielisellä alueella lähempänä Venäjää kuin Ruotsia, joten tuota ruotsin kieltä ei lapsi kyllä kodin ulkopuolella pääse kuulemaan kuin Buu Klubbenista ja sukulaisissa lahden takana. Uskoisin Skypen olevan meillä kovassa käytössä lapsen synnyttyä. Voisiko siitä olla myös apua sinulle Rastafa81?
 
Hei! Itse olen englannista kotoisin ja mieheni suomalainen eli lapsille opetetaan suomi/englantia.. Keväällä täyttävä tytär osaa jo suomea suht hyvin mutta englanti ymmärtää ja ei osaa vielä paljon sitä puhua.. pikku hiljaa tulossa kuitenkin [:D]
 
Meilla on kanssa cocktail -perhe; Eurooppalaisia molemmat, joten ei niin suurta kulttuurikysymysta, mutta mies on itse kaksikielinen (tanska ja englanti) ja kotikieli meilla on ranska. Asumme Afrikassa ja ympariston kieli on englanti.
 
Mina olen ehdottomasti silla linjalla etta puhun lapselle suomea, mies saa itse valita kumman kielen valitsee ja kotikieli varmasti pysyy ranskana, vaikka aina kun on muita lasna, puhumme toisillemme englantia.
 
Hiukan saalitaa lapsen puolesta kun pitaisi alkaa oppia puhumaan, mutta paaasia kai etta kielten kaytossa on tietty logiikka ja annamme hanelle aikaa oppia - ei siis stressia vaikka oppisi hitaasti.
Muutamme maata aina muutaman vuoden valein ja niinpa ympariston kieli voi vaihtua moneen otteeseen lapsen lapsuuden aikana.
 
Maalaisjarjella on meidan periaate, mutta valilla saan tarpeekseni ulkopuolisten kommenteista siita miten PITAA asiat hoitaa. Talla palstalla kuitenkin ehdotukset perustuu omiin kokemuksiin, joten olisi hieno kuulla lisaa kokemuksia ja ajatuksia siita miten hoidatte monikielisyyden!
 
 
meilläkin lapsi tulee oppimaan kaksi kieltä, minulta suomen kielen ja mieheltä sitten englannin (hän on skotlantilainen)...Suomessa asutaan nyt ainakin aluksi, mutta kotona me kyllä kommunikoidaan aina englanniksi...että saa sitten nähdä kumpi kieli alkaa ensin lapsella sujumaan, kun kuitenki kumpaaki kieltä tulee kuulemaan suht paljon:) 
 
Minä kannustan puhumaan omaa äidinkieltä lapselleen. Olkaa johdonmukaisia [:)] Lapsi oppii todnäk puhumaan sitä kieltä ensin mitä kuulee enemmän eli useimmiten varmaan äitinsä kieltä, mutta ne muutkin tulee sieltä aikanaan kun jaksaa vaan johdonmukaisesti jutella! Ja todennäköisesti (joskaan ei välttämättä) lapselle tulee jossain vaiheessa stoppi "vähemmistö" kieleen mutta ei kannata luovuttaa. Itse olen hoitanut Englannissa kaksikielisiä lapsia ja on kyllä rikkaus kun sitten hieman varttuneempana lapsena taitaa useamman kielen! Muistan yhdestä perheestä (Suomi-Englanti) tytön joka kieltäytyi puhumasta suomea joskus nelivuotiaana mutta se johtui yksinomaan siitä että äitinsä puhui hänelle välillä suomea ja välillä englantia eli oli kaukana johdonmukaisuudesta... Minulle hän kuitenkin puhui ihan ymmärrettävää Suomea koska kieltäydyin puhumasta englantia hänelle [:D]

Tukiviittomat/babysign on hyvä apu monikielisten lasten puheen kehityksessä! Auttaa monissa ristiriidoissa kun sitä "älliä" alkaa sieltä tulla lapsen kasvaessa!
 
Samaa mielta Maikkimain kanssa, etta molempi vanhempi omaa aidinkieltaan - onglemana vain se etta meilla miehella on itsellaan kaksi aidinkielta. Mutta ollaan mietitty etta kun saa vauvan syliinsa niin automaattisesti jompi kumpi kieli sielta tulee ja silla sitten vaan jatkamaan, paaasia ettei yksi ihminen puhu useampaa kielta lapselle.
 
Moikka,
meillä mies on kuuroutunut. Puhuu, mutta käyttää viittomakieltä kuurojen yhteisössä. Mies ei kuule mitään, itse haluaisinkin että tuleva lapsemme oppisi myös viittomakielen jotta voisi isänsä kanssa keskustella. Ettei äidin tarvitsisi aina olla tulkkaamassa. Itse siis opettelen viittomakieltä (viitottua suomea). Lapsethan oppivat helposti esim. tukiviittomia kun heille niitä opetetaan pienestä alkaen. Itseasiassa helpommin kuin puheen.
 
Hei kaikki!

Nostetaanpa tämäkin hieno ketju taas valokeilaan, jos jollain olisi uusia juttuja monikulttuuristen perheiden lasten arjesta täällä jaettavaksi.

Itse olen viimeksi kirjoittanut raskaana ollessa, ja nyt poika täyttää jo vuoden tämän kuun lopussa. Vielä ei sanoja ole tullut, muita kuin "äiti", vaikka asutaan ulkomailla (thaimaa) ja suomenkielen kuuleminen rajoittuu vain minuun ja lastenlauluihin silloin tällöin, kun kuunnellaan.
 emoticon
Poika ymmärtää kyllä paljon sanoja ja pieniä kehoituksia suomeksi, ja jonkun verran myös thaiksi. En oikein osaa sanoa, mitä ja kuinka paljon poika tajuaa thaita, kun en sitä hänelle puhu, enkä itsekään paljoa osaa. Mutta molempia kieliä siis jonkun verran ymmärtää :)

Meillä siis minä puhun suomea, mies thaita, ja keskenään miehen kanssa puhutaan englantia. Mun mies kyllä lipsuu päivittäin, ja puhuu myös muutamia sanoja suomeksi, vaikka olen monta kertaa sanonut, että puhuisi vain thaita, jos haluaa pojan sitä oppivan.

Miten teillä, keillä on jo puhuvia lapsia, minkä ikäisenä teillä alettiin puhumaan ja mitä kieltä?
 
Meillä on kans tämmönen ruotis-suomi perhe tulossa. Itse puhun vaan suomea ja mies puhuu ruotsia ja suomea. Lähes kaikien kavereidensa ja sukulaistensa kanssa mies puhuu ruotsia. Miehen isä on ihan ruotsista kotoisin ja itsellä jää vähän vähemmälle keskustelu hänen kanssaan, kun itse vaan suomea puhuu ja hän taas ruotsia vain. Ajattelin lähteä ruotsin kurssille ensi syksynä, että oppis ees jotai (vaikka vähän jotai toki osaan, ymmärrän hyvin vähän, mutta suurin osa menee ihan ohi). Raskauskin vasta hyvin alussa, mutta silti jo puhuttu kielistä. Saa kyllä mies ja ne jotka ruotsia äidinkielenään puhuu sitten lapselle sitä puhua, että oppisi myös sen. Varmaan kuitenki suomen oppii hyvin, koska taitaa sitä kuitenkin eniten kuulla päivittäin (epäilen että omat vanhempani ovat enemmän elämässä mukana kuin miehen vanhemmat). Mies jo puhunut, että saa sitten mennä ruotsinkieliseen kouluun, juurikin sen takia, että oppisi sen ruotsin paremmin, koska suomi tulee vahvana varmasti muutenkin. Itse vain olen hieman vastaan tuota ruotsinkieliseen kouluun menoa, koska jos en itse opi niin sitten jäisi itseltä pois kaikki läksyissä auttamiset yms. ja tuo mieshän tuskin siinä osaa auttaa, kun ei ees mulle osaa opettaa ruotsia. Onneks tästä asiasta on aikaa tapella vielä monta vuotta. Tosin sitä ennen pitäs varmaan taistella äidinkieli (kumpi se on) ja suomenkielinen vai ruotsinkielinen kirkko. Täällä, kun olemme molemmat niin jääräpäisiä, että varmaan vähä joka asiasta saa vääntää, joissa eriävät mielipiteet.
 
Meidän tytöllä alkoi sanoja tulla reilun vuoden ikäisenä. Itseasiassa ihan eka varma sana taisi olla "baba", jota tyttö alkoi toistelemaan aina kun kuuli ulko-oven käyvän isänsä tullessa kotiin töistä. Meillä siis mies puhunut alusta saakka tytölle vain omaa äidinkieltään, arabiaa ja minä suomea. Keskenämme puhumme englantia. 

Nyt tytöllä on jo aika paljonkin sanavarastoa, joka enimmäkseen kuitenkin suomenkielistä. Itse olen vielä kotona tytön kanssa joten kuulee luonnollisesti suomea enemmän. Sanoja mm. kakka, kukka, poppa, huii, vauva, koppoti koppoti, kaak-kaak (ankka), mamma (maito), namm, poppu (loppu), täää (täällä, tässä), kiikkuu, viivi (koira), kiria (kirja). Isän kielellä ainoa sana tällä hetkellä on siis baba, mutta selvästi kyllä ymmärtää paljon myös arabiaa. Jos isänsä sanoo vaikkapa "mennään pesemään kädet" arabiaksi, tyttö lähtee kävelemään vessaan tai jos sanoo "mennään autolla" alkaa tyttö päristelemään. Muita juttuja, mitä ymmärtää molemmilla kielillä on esim. anna pusu, tule tänne, missä tipu on? jne. Ihan viimeaikoina tuntuu, että ymmärrys molemmilla kielillä on kasvanut hurjasti.

Olen itse koko ajan odottanut, että tytön kielenkehitys menee varmaan hitaammin kuin yksikielisillä lapsilla, mutta ainakin tässä vaiheessa näyttäisi olevan ihan yhtä paljon ymmärrystä ja puhetta kuin muillakin ikäisillään. Jos ei jopa muutamia tuttuja samanikäisiä enemmänkin.

Muakin kiinnostaa vielä kuulla teidän muiden lasten kaksikielisyydestä, miten puhuminen sujuu ja paljonko lapsi ymmärtää missäkin vaiheessa?  
 
Moi! Olen naimisissa burmalaisen muslimin kanssa. Meillä on kaksi lasta. Kulttuurieroja on ollut ja tulee varmasti olemaan :) Puhumme mieheni kanssa Suomea ja lapsille molempia kieliä sekä tietysti arabiaa ja englantia.
Vanhempi tytöistä ymmärtää ja osaa jo puhuakin paljon Burmaa, nuorempi ei niinkään vielä. Vanhempi on muutenkin enemmän isänsä tyttö kaikinpuolin :) Tytöt on 1,5 kk ja 2,7 kk
 
Ihanaa kun löysin tällaisen ketjun täältä. Meille on tulossa vauva tammikuussa ja nuo kieliasiat ovat painaneet mieltä jo pidemmän aikaa. Olen itse täysin kaksikielisestä perheestä, eli olen pienestä asti puhunut ruotsia ja suomea kotona. Mieheni taas on espanjalainen, mutta kaiken lisäksi hänen äidinkielensä on vielä tuo katalani, joka kuitenkin eroaa espanjasta aika paljon. Tuntuu luonnolliseslta, että molemmat tulemme puhumaan lapselle omalla "tunnekielellämme", eli lapsi tulee siis oppimaan kaksi vähemmistökieltä, ruotsin ja katalanin. Mieheni kanssa käytämme yhteisenä kielenä espanjaa ja tuo tuskin tulee muuttumaan. Ongelmana on kuitenkin vielä se, että äitini haluaisi niin mielellään puhua tulevalle lapsenlapselleen suomea (etenkin kun vielä suomessa asumme) ja kun olemme mieheni kanssa vanhempieni luona käytämme vielä kaikkien yhteisenä kielenä englantia. Eli yhteensä vauva tulee olemaan viiden kielen ympäröimänä ja huolestuttaa aika lailla että mitäköhän siitäkin tulee... Ei lapsen tietenkään tarvitse oppia puhumaan kaikkia kieliä, lähinä mietin sitä, että miten sekaisin hänen kielellinen kehitys voi tällaisesta sekamelskasta mennä. Eli onko kellään kokemuksia siitä, että kuinka monta kieltä on jo "liikaa"?
 
Jos kerran Suomessa asutte, niin eiköhän lapsi opi suomea ympäristöstä, ädiltäsi ym.! Olisihan se kuitenkin Suomessa asuessa ihan hyväkin osata. Ja teiltä oppii tietysti ruotsin ja katalaanin, ja tietääkseni lapsen on mahdollista oppia kotona kolmaskin kieli (jos teidän yhteinen kielenne on siis espanja). Aluksihan voi olla aika sekavaa lapselle, mutta jos olette johdonmukaisia ja kannustatte, niin varmasti onnistuu. Ja tuskin se englantikaan siellä lisänä häiritsee (vaikkei lapsi sitä varmaan täydellisesti pienenä vielä opikaan). Sukulaisten kannattaa vaan ehkä silti käyttää ruotsia/suomea osoittaessaan jotain asiaa selvästi nimenomaan lapsellenne. :-)

Onpas mielenkiintoista! Itselleni on kesällä tulossa "vain" kaksikielinen lapsi, suomi-espanja.
 
Takaisin
Top